Herran valitsema apostoli, Paavali, kirjoittaa 1. kirjeessään Korinttilaisille luvussa 2 alkaen näin:
1. Niinpä, kun minä tulin teidän tykönne, veljet, en tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan.
2(!). Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne TUNTEMATTA MITÄÄN MUUTA PAITSI JEESUKSEN KRISTUKSEN, JA HÄNET RISTIINNAULITTUNA.
3(!). Ja ollessani teidän tykönänne minä olin HEIKKOUDEN vallassa ja PELOSSA ja suuressa VAVISTUKSESSA,
4. ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista,
5. ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan. KR 38
Paavali oli saapunut lähetysmatkallaan Korinttiin. Siellä hän myös julisti Ilosanomaa ristiinnaulitusta Kristuksesta Jeesuksesta. Hän kuitenkin oli jotenkin erityisen heikkona ja pelokkaana, hän aivan tärisi pelosta. Ajattelen, että tämä johtui hänen aikaisemmista huonoista kokemuksistaan, olihan häntä vainottu monin tavoin, jopa kivitettykin. Oli varmasti myös niin, että Herra Jeesus oli tehnyt hänet heikoksi palvelusta varten, sillä "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa."(2. Kor 12:9). Jakeessa 1 sanotaan, että Paavalin puhe ei ollut mitenkään ansiokasta. Hän ei ollut mikään loistava puhuja, vaan todisti yksinkertaisesti Pyhän Hengen voimassa.
Se tärkein, josta tahdon nyt sanoa koskien näitä jakeita, on se, että Paavali "oli päättänyt" kaikessa ahdistuksessaan tuntea ja turvata yksin Jeesukseen ja hänen "ristiinsä", hänen kuolemaansa syntien sovitukseksi. Tämä ilmaus "olin päättänyt olla tuntematta mitään muuta" on mielestäni tässä hyvin voimakas tunnustus ja kertoo paljon Paavalin sisäisestä elämästä. Kun alkoi ahdistaa, lääke löytyi Jumalan ainoasta Pojasta, Messiaasta.
Kirjeensä alussa, jakeessa 2, Paavali tapansa mukaan antaa tervehdyksensä sille seurakunnalle, jolle hän kirjoittaa. Tämä jae kuuluu näin:
2. Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle, Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyille, jotka ovat kutsutut ja pyhät, ynnä kaikille, jotka avuksi huutavat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä kaikissa paikkakunnissa, niin omissaan kuin meidänkin.
Huuda sinäkin!
1. Niinpä, kun minä tulin teidän tykönne, veljet, en tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan.
2(!). Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne TUNTEMATTA MITÄÄN MUUTA PAITSI JEESUKSEN KRISTUKSEN, JA HÄNET RISTIINNAULITTUNA.
3(!). Ja ollessani teidän tykönänne minä olin HEIKKOUDEN vallassa ja PELOSSA ja suuressa VAVISTUKSESSA,
4. ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista,
5. ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan. KR 38
Paavali oli saapunut lähetysmatkallaan Korinttiin. Siellä hän myös julisti Ilosanomaa ristiinnaulitusta Kristuksesta Jeesuksesta. Hän kuitenkin oli jotenkin erityisen heikkona ja pelokkaana, hän aivan tärisi pelosta. Ajattelen, että tämä johtui hänen aikaisemmista huonoista kokemuksistaan, olihan häntä vainottu monin tavoin, jopa kivitettykin. Oli varmasti myös niin, että Herra Jeesus oli tehnyt hänet heikoksi palvelusta varten, sillä "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa."(2. Kor 12:9). Jakeessa 1 sanotaan, että Paavalin puhe ei ollut mitenkään ansiokasta. Hän ei ollut mikään loistava puhuja, vaan todisti yksinkertaisesti Pyhän Hengen voimassa.
Se tärkein, josta tahdon nyt sanoa koskien näitä jakeita, on se, että Paavali "oli päättänyt" kaikessa ahdistuksessaan tuntea ja turvata yksin Jeesukseen ja hänen "ristiinsä", hänen kuolemaansa syntien sovitukseksi. Tämä ilmaus "olin päättänyt olla tuntematta mitään muuta" on mielestäni tässä hyvin voimakas tunnustus ja kertoo paljon Paavalin sisäisestä elämästä. Kun alkoi ahdistaa, lääke löytyi Jumalan ainoasta Pojasta, Messiaasta.
Kirjeensä alussa, jakeessa 2, Paavali tapansa mukaan antaa tervehdyksensä sille seurakunnalle, jolle hän kirjoittaa. Tämä jae kuuluu näin:
2. Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle, Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyille, jotka ovat kutsutut ja pyhät, ynnä kaikille, jotka avuksi huutavat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä kaikissa paikkakunnissa, niin omissaan kuin meidänkin.
Huuda sinäkin!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.