Psyykelääkkeet aiheuttaa painonnousua. Sille ei tunnu voivan oikein mitään. Voi kuitenkin vaikuttaa siihen kehittyykö painonlisäys läskiksi vai lihaksiksi. Tässä vähän vinkkejä. syökää vain silloin kun on nälkä! Tiukka ruoka-aikojen noudattaminen toimii ehkä hyvin ongelmasyöpöillä joita mielenterveyspotilaat harvoin olevat. Ne on ne lääkkeet jotka lihottaa. Syökää myös eläinrasvoja ja proteiinia runsaati. Kolesterolia tarvitaan testosteronin muodostuksessa. Testosteroni taas kasvattaa lihaksia. Proteiini jota saa esimerkiksi soijasta ja lihasta kasvattaa lihaksia. Ostakaa vaikka painot tai joku muu kuntolaite! Mieluumminsitä kulkee lihaskimppuna kuin läskimooseksena. Ainakin mun mielestä.
Mielenterveyspotilaiden paino-ongelma
Peintre
171190
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Totta puhut, tuo olisi paljon järkevänpi tapa.. Tosin itse olen jo sellainen läskimooses, mutta toivottavasti joku muu huomaa ottaa opikseen ajoissa.
Niin jotkut mielenterveysongelmat/-sairaudet aiheuttavat myös lihomista.
Sitä onkin sitten hankala saada pois kun yrittää toipilaana laihduttaa.
Voi ne (lääkitys elämäntilanne) aiheuttaa aivan päinvastaisiakin oireita. Itselläni liikuntamäärät suurenivat huomattavasti ja ruoka-annokset pienenivät minimaalisiksi, edes herkkuruokia esim. paahtopaistia ei yksinkertaisesti maha vetänyt, karkit ja sipsit yms. kyllästytti, makeaa en ole koskaan hirveästi himoinnut, joten pullat samoin kuin hedelmät jäivät syömättä.
En jotenkin pystynyt antamaan periksi ja lopettamaan esim. jäähdyttelyjä, aina oli vain, että minuutti vielä. Lihaskuntosarjoja tein useita kertoja päivässä. Joka päivä alkoi väh. tunnin venytyksillä, kävelylenkillä jonka päätteeksi pieni lihaskuntosarja, vähän taukoa ja ateria, jonka jälkeen juoksulenkki ja jälleen lihaskuntoharjoituksia ja venytyksiä. Lisäksi vielä motorisia harjoituksia jalkapallon kanssa ja juoksutekniikan ja syvien vatsalihasten harjoittelua n. kerrran päivässä ja pari kertaa viikossa staattisia lihaskuntokuntoharjoituksia. Lepopäivien pitäminen oli huomattavan vaikeaa. Aina oli mielessä, että lepäämällä en saavuta mitään. Sairaanakin mielessä oli ensimmäisenä milloin pääsen liikkumaan, millaista liikuntaa seuraavaksi harrastan, mikä on liian kova tempo jne.
Lääkitys ikäänkuin lisäsi mielenlujuutta. Tavoitteenani oli laihtua tai edes pysyä tavoite painossa, koska olin lukenut, että psyykelääkitys nostaa painoa. Nykyään olen jo lopettanut lääkityksen ja kamppailen paino-ongelmien kanssa, joka ainut päivä. Luustoni rakenne ei ole alunalkaen tottunut tällaisiin painomääriin. Mutta tätähän se on ihmiselo.
Näitä oireita olisi varmaan korjattu jollain neuroottisuutta vähentävällä lääkityksellä, esim. piristävillä lääkkeillä kuten Cipramil. Tämä ei mielestäni ollut hyvä vaihtoehto, koska mielenterveyspotilaalle on ensiarvoisen tärkeää kaikenlaiset oma-aloitteisuutta tukevat asiat. Tämä siksi, että jo sairaus vaatii niitä.
Ei ole toipumisen kannalta yhtään järkevää jäädä sisälle tuijottamaan vastapäistä seinää tai makoilemaan omissa ajatuksissaan sohvalle. Ulos, ylös ja liikkeelle, tapaamaan ihmisiä edes katselemaan niitä puiston penkille, lukemaan kirjastoon päivänlehtiä ja tutustumaan muuhun tietokirjallisuuteen. Samalla voi myös tavata jonkun vanhan hyvän ystävän vuosien takaa.
Miten teihin on suhtauduttu terveydenhuollossa? Sanottu, että lopettakaa tai määrätty lisälääkitystä? Vaikka ei edes entisten kanssa pärjää... Minkä voi jo päätellä näistä syömis- ja paino-ongelmista.
Mitä sitten kun ei edes halua lopettaa, koska pieni painonpudotus ei olisi koskaan pahitteeksi ja mitä sitten tekisi, kun ei saisi enää laihdutella?
Itse olen yrittänyt kohdistaa ajatukseni ja tekemiseni mahdollisimman paljon muualle, kuin omaan kehooni ja mieleeni.
Lääkärit selittävät ihan turhaan, että lääkitys lihottaa vain ruokahalun kasvun myötä, he tietävät varsin hyvin, että lääkkeet lähes lamauttavat aineenvaihdunnan ja lihottavat muodottomaksi. Tollainen 20-30 kilon painonnousu on kyllä omiaan aiheuttamaan mielenterveysongelmia, jotka jo alunperin ovat aiheutuneet alentuneesta itsetunnosta. Lihapullaksi lihottaminenko sitä kohottaa? Lääkkeillä ei ole tarkoituskaan hoitaa, vaan turruttaa niin, ettei mitään oireita pääsisi esille, ja näin potilaat jätetään kokonaan hoitamatta, kemikaalit vaan nuppiin ja sillä selvä. Viis siitä, jos nyt vähän koko naama nykii ja nytkähtelee lääkkeiden vaikutuksesta, sehän on vain todettu ja yleinen sivuvaikutus. Ja mitä tällainen tekee ihmisen itsetunnolle? Pelkkiin lääkkeisiin perustuva "psykiatria" on sekä tuloksiltaan kehnoa, että suorastaan vastuuntunnotonta, jopa moraalisesti rikollista ihmisten puoskarointia!
Täysin samaa mieltä.
Eivät ainakaan minua lääkkeet tuollaisiksi tehneet kuin mitä "lääkitys aiheuttaa mielenterveysongelmia" -henkilö väitti. Turha pelotella ihmisiä. Moraalitonta olisi ollut, jos minä en olisi saanut lääkettä, joka auttoi pysymään hengissä.
Nehän antaa siellä sairaalassa sellaisia myrkkyjä ensalkuun että syö sitten avohoidossa kiltisti lääkkeet ettei joudu takaisin sairaalaan. Ne lääkkeet jota mulle sairaalassa syötettiin oli rehellisesti sanottuna kidutusta. eihän niin hullua olekaan että noita myrkkyjä vapaaehtosesti söisi.
On ainakin tavoitteellista tekemistä, kun on niiden olojen kanssa. Sekin varmaan on oikeasti ideana: selviytyminen elämästä sairauden kanssa, toipuminen, elämänrytmin korjaaminen. Miltä kuulostaa?
varsinkin neurolepteillä on enemmän haittavaikutuksia kuin keskivertopoliitikolla korruptiokytköksiä:)
Lääke ei itsessään lihota, vaan se lisää ruokahalua jonka takia ihminen syö enemmän kuin kuluttaa ja lihominen tapahtuu sen takia. Lääkkeet eivät sisällä rasvaa eivätkä muutakaan jonka takia itse lääke lihottaisi. Ihminen voi itse vaikuttaa siihen lihooko vai ei: liikkuu ja kuluttaa suhteessa syömäänsä määrään. Eikä kukaan pakota mättämään suuhun kaikkea syömäkelpoista, vaan sitä voi itse rajoittaa ja valikoida mitä suuhunsa laittaa.
Lääkitys on tarpeen monissa muissakin sairauksissa kuin vain psyykesairauksissa ja sivuoireet ovat samat. Silti vain psyykelääkkeitä syövät syyttävät lääkkeitä lihomisesta. Tosiasia on, että ihminen itse aiheuttaa itselleen ylipainon ja elintasosairaudet elintavoillaan. Ainahan sitä voi syytä vierittää muiden niskoille, tekosyitähän löytyy niin paljon kuin keksiä voi. Hyviä neuvoja ja opastusta saa painonhallintaan, mutta itse sen ruoan suuhunsa pistää.
Monet lääkkeet hidastavat aineenvaihduntaa niin paljon, että wc:ssä ei välttämättä tarvitse käydä kuin kerran viikossa, ja tämä ei ole liioittelua! Tällaisen sivuvaikutuksen tekee mm. Leponex. Siis ymmärsitkö nyt, jos aineenvaihdunta hidastuu yhteen seitsemäsosaan, niin tarvitseeko lihoamiselle enää etsiä muita syitä?! Ja tiesitkö, että lääkkeet vaikuttavat verensokeriin, ja insuliinin määrä veressä vaikuttaa mm. rasvan palamiseen.
Joo: Lääke ei aiheuta lihomista, mutta joidenkin lääkkeiden sivuvaikutuksena on lisääntynyt ruokahalu, ja liika energiansaanti aiheuttaa lihomisen.
Ei: Jos lääke aiheuttaa ruokahalun lisääntymistä, niin lihomista vastaan on käytännössä mahdotonta taistella. Jos syö näläntunteen mukaan, niin lihoo, jos taas syö energiankulutuksen mukaan, niin on jatkuva nälkä. Ihminen ei kestä jatkuvaa näläntunnetta. Kaikilla lääkkeillä ei ole ruokahalua lisäävää vaikutusta, eikä vaikutus ole sama kaikilla ihmisillä. Jos lääke aiheuttaa painonnousua, niin kannattaa jutella lääkärin kanssa, voisiko lääkkeen vaihtaa. Usein vaihtoehtoja löytyy.
Ei vielä tiedetä mikä aiheuttaa painonnousun neuroleptien käytön yhteydessä. Jotenkin ne vaan vaikutta aineenvaihduntaan ja LIHOTTAA.
ja jostain syystä mä pysyn kannassani suurta joukkoa vastaa, että ne voi toimia aivan päinvastoinkin. Kyllähän kai rauhoittavatkin lihottaa ja toiset taas aiheuttaa anoreksiaa tai ainakin joskus ollaan rauhoittavien yhteydessä puhuttu pilleripöhötyksestä. Näin olen ymmärtänyt
Söin pitkään mielialalääkettä ja kun lopetin, lihosin valtavasti. Samalla meni näläntunne eikä enää tule janokaan vaikka miten suolaista suuhunsa pistäisi tai hikoilisi. Luulen että aineenvaihduntani on kokonaan pysähtymässä. Pian en mahdu yhteenkään vaatteeseeni.