joillain on rohkeutta vastustaa Hallituksen älyttömyyksiä.
Täyttä asiaa!
VASTALAUSE
Perustelut
Hallituksen esityksessä eduskunnalle on ehdotettu rikoslain muuttamista siten, että seksuaalipalvelujen ostaminen olisi yleisesti rangaistavaa (HE 221/2005 vp ). Mainittuun rikokseen syyllistyisi se, joka lupaamalla tai antamalla korvauksen saa toisen ryhtymään sukupuoliyhteyteen tai siihen rinnastettavaan seksuaaliseen tekoon, jollei teko ole ankarammin rangaistava seksuaalipalvelujen ostamisena nuorelta. Seksuaalipalvelujen ostamisesta tuomittaisiin myös se, joka käyttää seksuaalipalveluita, joista toinen on luvannut tai antanut korvauksen. Seksuaalipalvelujen ostamisesta tuomittaisiin rangaistukseksi sakkoa tai enintään kuusi kuukautta vankeutta. Seksuaalipalvelujen ostamisen yritys olisi rangaistavaa.
Valiokunnan enemmistö on mietinnössä hallituspuolueiden painostuksesta rajannut ostokiellon tapauksiin, jotka liittyvät seksuaalipalvelujen ostamiseen parituksen tai ihmiskaupan uhreilta. Uusi muotoilu jaettiin valiokunnan jäsenille muutamaa päivää ennen mietinnön asettamista päätettäväksi. Osa valiokunnan edustajista olisi halunnut kuulla asiantuntijoita uudelleen, koska alkuperäistä esitystä muutettiin olennaisesti. Lisäasiantuntijakuulemisessa olisi tullut arvioida tarkkarajaisuutta ja tarvittaessa asia olisi tullut lähettää perustuslakivaliokuntaan. Uusi kuulemiskierros torjuttiin äänin 10-7, vaikka perusteet uudelleenkäsittelylle olisivat olleet painavat mm. tiedeyhteisön asiantuntijat ovat toivoneet säännösten uutta muotoilua. Hallituksen esityksen yleisperusteluissa (HE 221/2005 vp, s. 20) mainitaan nimenomaisesti, että seksuaalipalvelujen ostamisen kriminalisoinnin kytkemistä ihmiskauppaan tai paritukseen voidaan pitää monin tavoin ongelmallisena ja sellaiseen ratkaisuun päätyminen heikentäisi merkittävästi mahdollisuuksia päästä kriminalisoinnilla tavoiteltaviin päämääriin. Perusteluissa todettiin, että rangaistussäännöksestä tulisi symbolista lainsäädäntöä, jolla osoitettaisiin lähinnä paheksuntaa eräitä prostituution vakavia muotoja kohtaan.
Suomea sitovista kansainvälisistä velvoitteista ei ainakaan toistaiseksi aiheudu nimenomaista velvollisuutta seksuaalipalvelujen ostamisen yleiseen rangaistavaksi säätämiseen. Tällaista kriminalisointia ei myöskään mainita kansainvälisissä suosituksissa. Suomi on kuitenkin suhtautunut vakavasti järjestäytyneen ja suunnitelmallisen rikollisuuden eri muotoihin. Suomessa on ihmiskauppaa ja paritusta koskevaa tuoretta lainsäädäntöä voimassa parituksesta (563/1998 ), törkeästä parituksesta (650/2004 ), ihmiskaupasta ja törkeästä ihmiskaupasta (650/2004 ) sekä seksuaalipalveluiden ostamisesta nuorelta (650/2004). Myös poliisin uudet pakkokeinolait tukevat toimenpiteillään lainsäädännön tavoitteiden toteutumista ja valvontaa.
Lainsäädännön tavoitteet kuten seksuaalipalvelujen kysynnän vähentäminen, ihmiskauppa- ja paritusrikollisuuteen vaikuttaminen, sekä heikossa asemassa olevan osapuolen suojeleminen ovat kaikki hyviä ja toivottuja tavoitteita. Hallituksen esityksessä pääpaino on seksuaalipalvelujen ostamisen kriminalisointiehdotuksessa ja sen laajassa perustelemisessa. Asia on ollut riitainen ja lausunnonantajien mielipiteet ovat vaihdelleet paljon (HE:n perustelut s. 24-25). Asiantuntijalausuntojen perusteella on voimakas syy epäillä, ettei seksuaalipalvelujen ostamisen kriminalisointi ole oikea ja tehokas keino lainsäätäjän tavoitteiden saavuttamiseksi. Yleisperusteluissa on erikseen todettu, ettei muun muassa sisäasiainministeriö tue seksuaalipalvelujen oston kriminalisointia, sillä se voisi vaikeuttaa ihmiskauppa- ja paritusrikosten selvittämistä. Lisäksi Pro-tukipiste ry on omassa lausunnossaan kritisoinut lainsäätäjän uskoa kriminalisoinnin vaikutuksesta prostituoitujen hyvinvointiin ja turvallisuuteen. Samaan johtopäätökseen on tullut moni muukin kuultu asiantuntijataho.
Yleisten rikosoikeudellisten kriminalisointiperiaatteiden valossa esitys on myös riidanalainen. Lakivaliokunta on eri yhteyksissä muun muassa rikoslain kokonaisuudistuksen yhteydessä ottanut kantaa rikoslainsäädännön hyväksyttävälle käytölle asetettaviin yleisiin edellytyksiin (LaVM 15/2005 vp ja LaVL 9/2004 vp ). Valiokunta on painottanut, että kaikelle rikoslainsäädännölle tulee olla hyväksyttävä peruste. Toiseksi on kyettävä osoittamaan, että on painava yhteiskunnallinen tarve, joka edellyttää uuden rikostunnusmerkistön säätämistä hyväksyttäväksi arvioidun tavoitteen saavuttamiseksi. Säädettävän kriminalisoinnin tulisi myös olla ennaltaehkäisevä eli uuden rangaistussäännöksen olisi voitava olettaa vaikuttavan tarkoitetulla tavalla. Tunnusmerkistön tulisi lisäksi olla täsmällinen ja tarkkarajainen. Näistä kriteereistä kaikki osoittautuvat ongelmallisiksi sekä hallituksen esityksessä että kompromissiesityksessä. Nyt käsiteltävänä oleva valiokunnan mietinnön esitys sotii voimakkaasti edellä lueteltuja valiokunnan aiemmin laatimia periaatelinjauksia vastaan.
Perustuslakivaliokunta on omissa lausunnoissaan (mm. PeVL 7/2005 vp ja PeVL 26/2004 vp ) todennut, että Perustuslain 8 §:ssä vahvistettu rikosoikeudellinen laillisuusperiaate sisältää vaatimuksen sääntelyn täsmällisyydestä. Sen mukaan kunkin rikoksen tunnusmerkistö on ilmaistava laissa riittävällä täsmällisyydellä siten, että säännöksen sanamuodon perusteella on ennakoitavissa, onko jokin toiminta tai laiminlyönti rangaistavaa. Hallituksen esityksessä lähdettiin siitä, että tavoitteiden saavuttamiseksi yleinen kriminalisointi on perustellumpi vaihtoehto. Ongelmana nähtiin kysymys ei-vapaaehtoisen ja vapaaehtoisen prostituution määrittelystä ja niiden välisestä rajanvedosta, mikäli seksuaalipalveluiden osto rajoitettaisiin parituksen ja ihmiskaupan uhreihin.
Hallituksen esitystä valmistellut työryhmä harkitsi, pitäisikö seksuaalipalvelujen ostamisen kriminalisointi sitoa vain ihmiskauppaan tai paritukseen liittyviin ostamistapahtumiin. Tällainen vaihtoehto kuitenkin torjuttiin useastakin syystä. Ensinnäkin tekijän tahallisuus edellyttäisi jonkinlaista tietoisuutta mainitusta liitynnästä ja sen tietoisuuden toteennäyttämisestä. Ihmiskauppa - tai parituskytkennän ei voida kuitenkaan useinkaan olettaa ilmenevän ostamisolosuhteista, tahallisuuden toteennäyttämisen voi myös olettaa olevan työlästä. Oikeusministeriön lainvalmisteluosaston lausunnon mukaan on epäselvää, miten ihmiskauppa- tai paritusrikoksen tulisi olla selvitetty, jotta siihen liittyvästä seksuaalipalvelujen ostamisesta voitaisiin rangaista. Pelkän rikosepäilyn ei tulisi riittää. Toisaalta tuomion, erityisesti lainvoimaisen tuomion, edellyttäminen ihmiskauppa- tai paritusrikoksesta tarkoittaisi seksuaalipalvelujen ostamista koskevan rikoksen käsittelyn viivästymistä ja sen käsittelyn estymistä yksinkertaisessa rangaistusmääräysmenettelyssä. Ihmiskauppa- ja paritusrikoksiin syyllistyneistä vain osa saataisiin vastuuseen teoistaan. Näin ollen rangaistavuuden ulkopuolelle jäisi ostamistapahtumia, joissa myyjä on tosiasiallisesti ihmiskaupan uhri tai parittajan alaisuudessa. Ihmiskauppa- ja paritusrikollisuuteen kytkettyä rangaistussäännöstä ei voitaisi edellä mainitut seikat huomioon ottaen todennäköisesti soveltaa juuri ollenkaan, vaan kyse olisi lumelaista. Jos seksuaalipalvelujen ostamiseen halutaan rikoslainsäädännöllä todella puuttua, rangaistussäännöksen aiheuttamat näyttö- ja tulkintavaikeudet tulisi pystyä poistamaan.
Lisäksi esiin tulee kysymys vapaaehtoisen prostituutio ja ei- vapaaehtoisen prostituution välisen rajan määrittelyvaikeudesta ja mainittuun rajaan liittyvistä näyttövaikeuksista yksittäistapauksessa. Jos kompromissi toteutuu, Suomen on vaikea esimerkiksi käännyttää ulkomaalaisia prostituoituja, jotka kertovat olevansa itsenäisiä ammatinharjoittajia. Suomen ulkomaalaislaissa on tähän asti ollut käännytysperusteena epäily henkilön prostituutio-asemasta, kun taas EY-tuomioistuin on linjannut, että ulkomaalaista ei saa käännyttää prostituution vuoksi, jos se on sallittua myös oman maan kansalaiselle.
Hallituksen esityksessä on tuotu esiin myös lainsäädännön ilmeiset haittavaikutukset prostituoiduille. Prostituution on katsottu painuvan maan alle ja tämän on arvioitu johtavan parittajien vallan kasvuun prostituoituihin nähden. Lakivaliokunta on myös itse katsonut lausunnossaan, että rikosoikeudellinen järjestelmä ei ole ensisijainen eikä paras keino prostituutioon liittyvien epäkohtien vähentämiseen. Myös hallintovaliokunta on todennut saman seikan. Riittävät ja monipuoliset tukitoimet palvelevat prostituoituja paremmin kuin rikosoikeudellinen sääntely. On huomattava, että prostituoitujen itsemääräämisoikeus voi olla esimerkiksi taloudellisten tekijöiden vuoksi tosiasiallisesti rajoitettu, vaikka toimintaan ei liittyisi paritusta, ihmiskauppaa tai uhkailua.
Seksuaalipalvelujen ostamisen kriminalisoimisen ongelmista on esimerkkejä Ruotsista. Lainsäädännön soveltamisessa on tullut ilmi näyttö- ja tulkintavaikeudet, prostituution painuminen maan alle, parittajien vallan lisääntyminen, prostituoituihin kohdistuvan väkivallan lisääntyminen ja paritusrikosten selvittämismahdollisuuksien heikentyminen. Ruotsin kokemuksiin viitaten Norjassa päädyttiin 2004 siihen, ettei hallitus lähtenyt ehdottamaan seksuaalipalvelujen ostamisen kriminalisoinnin säätämistä. Raportissaan Ruotsin kriminalisoinnin vaikutuksista Norjan hallituksen asettama asiantuntijaryhmän arvion mukaan ei ole osoitettu, että Ruotsin lainsäädäntö olisi saavuttanut tavoitteensa. Ei ole mitään näyttöä siitä, että kriminalisointi olisi Ruotsissa johtanut seksuaalipalvelujen kysynnän vähentämiseen. Päinvastoin seksipalvelujen ostaminen on ilmeisesti saanut uusia ilmenemismuotoja.
Sisäasianministeriö on lausunnossaan todennut, että mikäli kriminalisointi rajoitettaisiin koskemaan vain ihmiskaupan ja parituksen uhreja, se vaikeuttaisi rikosten selvittämistä. Oletettavaa on, ettei seksin ostaja tiedä olevansa tekemisissä ihmiskaupan tai parituksen kohteena olevan henkilön kanssa. Rikoksen uhri ei uskalla kertoa poliisille toimeksiantajistaan, mikä vaikeuttaisi esitutkintaa. Aiheellisena pelkona on lisäksi, että rikollisjärjestöt alkavat toimia yhä enemmän salaisesti. Seksialan Liitto Salli ry on ehdottomasti vastustanut seksipalveluiden ostamisen kriminalisointia vedoten prostituoitujen, muiden seksityöntekijöiden sekä prostituoiduiksi epäiltyjen henkilöiden oikeusturvan ja ihmisoikeuksien toteutumisen heikkenemistä. Sallin mukaan seksipalveluiden ostamisen kriminalisoinnin rajoittaminen vain niihin tapauksiin, joissa on kyse parituksesta tai ihmiskaupasta, ei ratkaise lakiesitykseen liittyviä vakavia ongelmia. Parituksen tai ihmiskaupan kohteena olevien prostituoitujen oikeusturva tai sosiaalinen asema ei parane asiakkaiden kriminalisoinnilla.
Kokemukset uusista ihmiskauppa- ja paritusrikosten tutkinnasta ovat jo osoittaneet, että mainittujen rikosten selvittäminen vaatii lisää resursseja: Paritusrikosten ja ihmiskaupan taustalla on usein kansainvälinen rikollisuus ja rikosten selvittäminen on pitkäjänteistä, aikaa ja erityisosaamista vaativaa työtä. Lakien noudattamista tulee pystyä valvomaan. Mikäli lainsäädännöllä halutaan vaikuttaa asiaan, johdonmukaisempaa olisi kieltää sekä ostaminen että myyminen. Jos nyt ehdotettu valiokunnan kompromissi tulee voimaan, seuraukset voivat olla lain tavoitteen vastaiset. Prostituoitujen asema huononee ja ammattirikolliset pystyvät toimimaan entistä paremmin.
Rikosten selvittäminen edellyttää usein pitkäaikaista tarkkailua, erilaisten pakkokeinojen käyttämistä ja yhteistyötä niin kotimaisten kuin lähialueidenkin viranomaisten kanssa. Tutkinta vaatii useiden poliisimiesten työn useiden kuukausien ajaksi. Olisi toivottavaa, että esitettäessä lisäkriminalisointia myös poliisille esitettäisiin lisäresursseja. Nyt on käymässä päinvastoin, sillä valtiovarainministeriön tuottavuusohjelma on edellyttänyt poliisihallinnon virkojen vähentämistä, ei lisäämistä.
Ehdotus
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
3. ja 4. lakiehdotus hyväksytään muuttamattomina ja
1. ja 2. lakiehdotus hylätään ja
että hyväksytään lausuma (Vastalauseen lausumaehdotus) seuraavasti:
Vastalauseen lausumaehdotus Eduskunta toteaa, että hallituksen esitys ja lakivaliokunnan tekemä muutosesitys ovat rikosoikeudellisesti ongelmallisia. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate vaatii, että kunkin rikoksen tunnusmerkistö on ilmaistava laissa riittävällä täsmällisyydellä. Säännöksen sanamuodon perusteella on oltava ennakoitavissa, onko jokin toiminta tai laiminlyönti rangaistavaa. Hallituksen esityksessä lähdettiin siitä, että tavoitteiden saavuttamiseksi yleinen kriminalisointi on perustellumpi vaihtoehto. Ongelmana on kysymys ei-vapaaehtoisen ja vapaaehtoisen prostituution määrittelystä ja niiden välisestä rajanvedosta, mikäli seksuaalipalveluiden osto rajoitetaan parituksen ja ihmiskaupan uhreihin. Säädettäessä esitetyn kaltaista lainsäädäntöä kansalaiset eivät jatkossa tiedä sitä, milloin he syyllistyvät rangaistavaan tekoon tai sen yritykseen. Perustellusti voidaan esittää, että kriminalisoinnin epämääräisyys ja tehottomuus heikentävät yleistä lain kunnioitusta. Lakiesitys heikentää entisestään ihmiskaupan uhrien asemaa. Samalla se heikentää poliisin toimintaedellytyksiä paritusrikollisuuden tutkimisessa. Rikollisuus siirtyy osaksi kokonaan valvonnan ulkopuolelle ja tärkeiden todistajien puuttuminen jatkossa heikentää tilannetta vain entisestään.
Edellä esitetyn perusteella eduskunta edellyttää, että hallitus käynnistää välittömästi Pohjoismaiden ja muiden lähialueiden maiden kanssa neuvottelut siitä, millä yhteisillä ja ennaltaehkäisevillä toimenpiteillä voidaan parantaa ihmiskaupan ja parituksen uhrien asemaa Suomen lähialueilla ja Suomessa. Esitys perusteluineen on tuotava mahdollisimman nopeasti eduskunnan arvioitavaksi.
Helsingissä 13 päivänä kesäkuuta 2006
Petri Salo /kok
Juhani Sjöblom /kok
Lyly Rajala /kok
Timo Soini /ps
Jukka Roos /sd
Versio 1.0
Täyttä asiaa!
VASTALAUSE
Perustelut
Hallituksen esityksessä eduskunnalle on ehdotettu rikoslain muuttamista siten, että seksuaalipalvelujen ostaminen olisi yleisesti rangaistavaa (HE 221/2005 vp ). Mainittuun rikokseen syyllistyisi se, joka lupaamalla tai antamalla korvauksen saa toisen ryhtymään sukupuoliyhteyteen tai siihen rinnastettavaan seksuaaliseen tekoon, jollei teko ole ankarammin rangaistava seksuaalipalvelujen ostamisena nuorelta. Seksuaalipalvelujen ostamisesta tuomittaisiin myös se, joka käyttää seksuaalipalveluita, joista toinen on luvannut tai antanut korvauksen. Seksuaalipalvelujen ostamisesta tuomittaisiin rangaistukseksi sakkoa tai enintään kuusi kuukautta vankeutta. Seksuaalipalvelujen ostamisen yritys olisi rangaistavaa.
Valiokunnan enemmistö on mietinnössä hallituspuolueiden painostuksesta rajannut ostokiellon tapauksiin, jotka liittyvät seksuaalipalvelujen ostamiseen parituksen tai ihmiskaupan uhreilta. Uusi muotoilu jaettiin valiokunnan jäsenille muutamaa päivää ennen mietinnön asettamista päätettäväksi. Osa valiokunnan edustajista olisi halunnut kuulla asiantuntijoita uudelleen, koska alkuperäistä esitystä muutettiin olennaisesti. Lisäasiantuntijakuulemisessa olisi tullut arvioida tarkkarajaisuutta ja tarvittaessa asia olisi tullut lähettää perustuslakivaliokuntaan. Uusi kuulemiskierros torjuttiin äänin 10-7, vaikka perusteet uudelleenkäsittelylle olisivat olleet painavat mm. tiedeyhteisön asiantuntijat ovat toivoneet säännösten uutta muotoilua. Hallituksen esityksen yleisperusteluissa (HE 221/2005 vp, s. 20) mainitaan nimenomaisesti, että seksuaalipalvelujen ostamisen kriminalisoinnin kytkemistä ihmiskauppaan tai paritukseen voidaan pitää monin tavoin ongelmallisena ja sellaiseen ratkaisuun päätyminen heikentäisi merkittävästi mahdollisuuksia päästä kriminalisoinnilla tavoiteltaviin päämääriin. Perusteluissa todettiin, että rangaistussäännöksestä tulisi symbolista lainsäädäntöä, jolla osoitettaisiin lähinnä paheksuntaa eräitä prostituution vakavia muotoja kohtaan.
Suomea sitovista kansainvälisistä velvoitteista ei ainakaan toistaiseksi aiheudu nimenomaista velvollisuutta seksuaalipalvelujen ostamisen yleiseen rangaistavaksi säätämiseen. Tällaista kriminalisointia ei myöskään mainita kansainvälisissä suosituksissa. Suomi on kuitenkin suhtautunut vakavasti järjestäytyneen ja suunnitelmallisen rikollisuuden eri muotoihin. Suomessa on ihmiskauppaa ja paritusta koskevaa tuoretta lainsäädäntöä voimassa parituksesta (563/1998 ), törkeästä parituksesta (650/2004 ), ihmiskaupasta ja törkeästä ihmiskaupasta (650/2004 ) sekä seksuaalipalveluiden ostamisesta nuorelta (650/2004). Myös poliisin uudet pakkokeinolait tukevat toimenpiteillään lainsäädännön tavoitteiden toteutumista ja valvontaa.
Lainsäädännön tavoitteet kuten seksuaalipalvelujen kysynnän vähentäminen, ihmiskauppa- ja paritusrikollisuuteen vaikuttaminen, sekä heikossa asemassa olevan osapuolen suojeleminen ovat kaikki hyviä ja toivottuja tavoitteita. Hallituksen esityksessä pääpaino on seksuaalipalvelujen ostamisen kriminalisointiehdotuksessa ja sen laajassa perustelemisessa. Asia on ollut riitainen ja lausunnonantajien mielipiteet ovat vaihdelleet paljon (HE:n perustelut s. 24-25). Asiantuntijalausuntojen perusteella on voimakas syy epäillä, ettei seksuaalipalvelujen ostamisen kriminalisointi ole oikea ja tehokas keino lainsäätäjän tavoitteiden saavuttamiseksi. Yleisperusteluissa on erikseen todettu, ettei muun muassa sisäasiainministeriö tue seksuaalipalvelujen oston kriminalisointia, sillä se voisi vaikeuttaa ihmiskauppa- ja paritusrikosten selvittämistä. Lisäksi Pro-tukipiste ry on omassa lausunnossaan kritisoinut lainsäätäjän uskoa kriminalisoinnin vaikutuksesta prostituoitujen hyvinvointiin ja turvallisuuteen. Samaan johtopäätökseen on tullut moni muukin kuultu asiantuntijataho.
Yleisten rikosoikeudellisten kriminalisointiperiaatteiden valossa esitys on myös riidanalainen. Lakivaliokunta on eri yhteyksissä muun muassa rikoslain kokonaisuudistuksen yhteydessä ottanut kantaa rikoslainsäädännön hyväksyttävälle käytölle asetettaviin yleisiin edellytyksiin (LaVM 15/2005 vp ja LaVL 9/2004 vp ). Valiokunta on painottanut, että kaikelle rikoslainsäädännölle tulee olla hyväksyttävä peruste. Toiseksi on kyettävä osoittamaan, että on painava yhteiskunnallinen tarve, joka edellyttää uuden rikostunnusmerkistön säätämistä hyväksyttäväksi arvioidun tavoitteen saavuttamiseksi. Säädettävän kriminalisoinnin tulisi myös olla ennaltaehkäisevä eli uuden rangaistussäännöksen olisi voitava olettaa vaikuttavan tarkoitetulla tavalla. Tunnusmerkistön tulisi lisäksi olla täsmällinen ja tarkkarajainen. Näistä kriteereistä kaikki osoittautuvat ongelmallisiksi sekä hallituksen esityksessä että kompromissiesityksessä. Nyt käsiteltävänä oleva valiokunnan mietinnön esitys sotii voimakkaasti edellä lueteltuja valiokunnan aiemmin laatimia periaatelinjauksia vastaan.
Perustuslakivaliokunta on omissa lausunnoissaan (mm. PeVL 7/2005 vp ja PeVL 26/2004 vp ) todennut, että Perustuslain 8 §:ssä vahvistettu rikosoikeudellinen laillisuusperiaate sisältää vaatimuksen sääntelyn täsmällisyydestä. Sen mukaan kunkin rikoksen tunnusmerkistö on ilmaistava laissa riittävällä täsmällisyydellä siten, että säännöksen sanamuodon perusteella on ennakoitavissa, onko jokin toiminta tai laiminlyönti rangaistavaa. Hallituksen esityksessä lähdettiin siitä, että tavoitteiden saavuttamiseksi yleinen kriminalisointi on perustellumpi vaihtoehto. Ongelmana nähtiin kysymys ei-vapaaehtoisen ja vapaaehtoisen prostituution määrittelystä ja niiden välisestä rajanvedosta, mikäli seksuaalipalveluiden osto rajoitettaisiin parituksen ja ihmiskaupan uhreihin.
Hallituksen esitystä valmistellut työryhmä harkitsi, pitäisikö seksuaalipalvelujen ostamisen kriminalisointi sitoa vain ihmiskauppaan tai paritukseen liittyviin ostamistapahtumiin. Tällainen vaihtoehto kuitenkin torjuttiin useastakin syystä. Ensinnäkin tekijän tahallisuus edellyttäisi jonkinlaista tietoisuutta mainitusta liitynnästä ja sen tietoisuuden toteennäyttämisestä. Ihmiskauppa - tai parituskytkennän ei voida kuitenkaan useinkaan olettaa ilmenevän ostamisolosuhteista, tahallisuuden toteennäyttämisen voi myös olettaa olevan työlästä. Oikeusministeriön lainvalmisteluosaston lausunnon mukaan on epäselvää, miten ihmiskauppa- tai paritusrikoksen tulisi olla selvitetty, jotta siihen liittyvästä seksuaalipalvelujen ostamisesta voitaisiin rangaista. Pelkän rikosepäilyn ei tulisi riittää. Toisaalta tuomion, erityisesti lainvoimaisen tuomion, edellyttäminen ihmiskauppa- tai paritusrikoksesta tarkoittaisi seksuaalipalvelujen ostamista koskevan rikoksen käsittelyn viivästymistä ja sen käsittelyn estymistä yksinkertaisessa rangaistusmääräysmenettelyssä. Ihmiskauppa- ja paritusrikoksiin syyllistyneistä vain osa saataisiin vastuuseen teoistaan. Näin ollen rangaistavuuden ulkopuolelle jäisi ostamistapahtumia, joissa myyjä on tosiasiallisesti ihmiskaupan uhri tai parittajan alaisuudessa. Ihmiskauppa- ja paritusrikollisuuteen kytkettyä rangaistussäännöstä ei voitaisi edellä mainitut seikat huomioon ottaen todennäköisesti soveltaa juuri ollenkaan, vaan kyse olisi lumelaista. Jos seksuaalipalvelujen ostamiseen halutaan rikoslainsäädännöllä todella puuttua, rangaistussäännöksen aiheuttamat näyttö- ja tulkintavaikeudet tulisi pystyä poistamaan.
Lisäksi esiin tulee kysymys vapaaehtoisen prostituutio ja ei- vapaaehtoisen prostituution välisen rajan määrittelyvaikeudesta ja mainittuun rajaan liittyvistä näyttövaikeuksista yksittäistapauksessa. Jos kompromissi toteutuu, Suomen on vaikea esimerkiksi käännyttää ulkomaalaisia prostituoituja, jotka kertovat olevansa itsenäisiä ammatinharjoittajia. Suomen ulkomaalaislaissa on tähän asti ollut käännytysperusteena epäily henkilön prostituutio-asemasta, kun taas EY-tuomioistuin on linjannut, että ulkomaalaista ei saa käännyttää prostituution vuoksi, jos se on sallittua myös oman maan kansalaiselle.
Hallituksen esityksessä on tuotu esiin myös lainsäädännön ilmeiset haittavaikutukset prostituoiduille. Prostituution on katsottu painuvan maan alle ja tämän on arvioitu johtavan parittajien vallan kasvuun prostituoituihin nähden. Lakivaliokunta on myös itse katsonut lausunnossaan, että rikosoikeudellinen järjestelmä ei ole ensisijainen eikä paras keino prostituutioon liittyvien epäkohtien vähentämiseen. Myös hallintovaliokunta on todennut saman seikan. Riittävät ja monipuoliset tukitoimet palvelevat prostituoituja paremmin kuin rikosoikeudellinen sääntely. On huomattava, että prostituoitujen itsemääräämisoikeus voi olla esimerkiksi taloudellisten tekijöiden vuoksi tosiasiallisesti rajoitettu, vaikka toimintaan ei liittyisi paritusta, ihmiskauppaa tai uhkailua.
Seksuaalipalvelujen ostamisen kriminalisoimisen ongelmista on esimerkkejä Ruotsista. Lainsäädännön soveltamisessa on tullut ilmi näyttö- ja tulkintavaikeudet, prostituution painuminen maan alle, parittajien vallan lisääntyminen, prostituoituihin kohdistuvan väkivallan lisääntyminen ja paritusrikosten selvittämismahdollisuuksien heikentyminen. Ruotsin kokemuksiin viitaten Norjassa päädyttiin 2004 siihen, ettei hallitus lähtenyt ehdottamaan seksuaalipalvelujen ostamisen kriminalisoinnin säätämistä. Raportissaan Ruotsin kriminalisoinnin vaikutuksista Norjan hallituksen asettama asiantuntijaryhmän arvion mukaan ei ole osoitettu, että Ruotsin lainsäädäntö olisi saavuttanut tavoitteensa. Ei ole mitään näyttöä siitä, että kriminalisointi olisi Ruotsissa johtanut seksuaalipalvelujen kysynnän vähentämiseen. Päinvastoin seksipalvelujen ostaminen on ilmeisesti saanut uusia ilmenemismuotoja.
Sisäasianministeriö on lausunnossaan todennut, että mikäli kriminalisointi rajoitettaisiin koskemaan vain ihmiskaupan ja parituksen uhreja, se vaikeuttaisi rikosten selvittämistä. Oletettavaa on, ettei seksin ostaja tiedä olevansa tekemisissä ihmiskaupan tai parituksen kohteena olevan henkilön kanssa. Rikoksen uhri ei uskalla kertoa poliisille toimeksiantajistaan, mikä vaikeuttaisi esitutkintaa. Aiheellisena pelkona on lisäksi, että rikollisjärjestöt alkavat toimia yhä enemmän salaisesti. Seksialan Liitto Salli ry on ehdottomasti vastustanut seksipalveluiden ostamisen kriminalisointia vedoten prostituoitujen, muiden seksityöntekijöiden sekä prostituoiduiksi epäiltyjen henkilöiden oikeusturvan ja ihmisoikeuksien toteutumisen heikkenemistä. Sallin mukaan seksipalveluiden ostamisen kriminalisoinnin rajoittaminen vain niihin tapauksiin, joissa on kyse parituksesta tai ihmiskaupasta, ei ratkaise lakiesitykseen liittyviä vakavia ongelmia. Parituksen tai ihmiskaupan kohteena olevien prostituoitujen oikeusturva tai sosiaalinen asema ei parane asiakkaiden kriminalisoinnilla.
Kokemukset uusista ihmiskauppa- ja paritusrikosten tutkinnasta ovat jo osoittaneet, että mainittujen rikosten selvittäminen vaatii lisää resursseja: Paritusrikosten ja ihmiskaupan taustalla on usein kansainvälinen rikollisuus ja rikosten selvittäminen on pitkäjänteistä, aikaa ja erityisosaamista vaativaa työtä. Lakien noudattamista tulee pystyä valvomaan. Mikäli lainsäädännöllä halutaan vaikuttaa asiaan, johdonmukaisempaa olisi kieltää sekä ostaminen että myyminen. Jos nyt ehdotettu valiokunnan kompromissi tulee voimaan, seuraukset voivat olla lain tavoitteen vastaiset. Prostituoitujen asema huononee ja ammattirikolliset pystyvät toimimaan entistä paremmin.
Rikosten selvittäminen edellyttää usein pitkäaikaista tarkkailua, erilaisten pakkokeinojen käyttämistä ja yhteistyötä niin kotimaisten kuin lähialueidenkin viranomaisten kanssa. Tutkinta vaatii useiden poliisimiesten työn useiden kuukausien ajaksi. Olisi toivottavaa, että esitettäessä lisäkriminalisointia myös poliisille esitettäisiin lisäresursseja. Nyt on käymässä päinvastoin, sillä valtiovarainministeriön tuottavuusohjelma on edellyttänyt poliisihallinnon virkojen vähentämistä, ei lisäämistä.
Ehdotus
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
3. ja 4. lakiehdotus hyväksytään muuttamattomina ja
1. ja 2. lakiehdotus hylätään ja
että hyväksytään lausuma (Vastalauseen lausumaehdotus) seuraavasti:
Vastalauseen lausumaehdotus Eduskunta toteaa, että hallituksen esitys ja lakivaliokunnan tekemä muutosesitys ovat rikosoikeudellisesti ongelmallisia. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate vaatii, että kunkin rikoksen tunnusmerkistö on ilmaistava laissa riittävällä täsmällisyydellä. Säännöksen sanamuodon perusteella on oltava ennakoitavissa, onko jokin toiminta tai laiminlyönti rangaistavaa. Hallituksen esityksessä lähdettiin siitä, että tavoitteiden saavuttamiseksi yleinen kriminalisointi on perustellumpi vaihtoehto. Ongelmana on kysymys ei-vapaaehtoisen ja vapaaehtoisen prostituution määrittelystä ja niiden välisestä rajanvedosta, mikäli seksuaalipalveluiden osto rajoitetaan parituksen ja ihmiskaupan uhreihin. Säädettäessä esitetyn kaltaista lainsäädäntöä kansalaiset eivät jatkossa tiedä sitä, milloin he syyllistyvät rangaistavaan tekoon tai sen yritykseen. Perustellusti voidaan esittää, että kriminalisoinnin epämääräisyys ja tehottomuus heikentävät yleistä lain kunnioitusta. Lakiesitys heikentää entisestään ihmiskaupan uhrien asemaa. Samalla se heikentää poliisin toimintaedellytyksiä paritusrikollisuuden tutkimisessa. Rikollisuus siirtyy osaksi kokonaan valvonnan ulkopuolelle ja tärkeiden todistajien puuttuminen jatkossa heikentää tilannetta vain entisestään.
Edellä esitetyn perusteella eduskunta edellyttää, että hallitus käynnistää välittömästi Pohjoismaiden ja muiden lähialueiden maiden kanssa neuvottelut siitä, millä yhteisillä ja ennaltaehkäisevillä toimenpiteillä voidaan parantaa ihmiskaupan ja parituksen uhrien asemaa Suomen lähialueilla ja Suomessa. Esitys perusteluineen on tuotava mahdollisimman nopeasti eduskunnan arvioitavaksi.
Helsingissä 13 päivänä kesäkuuta 2006
Petri Salo /kok
Juhani Sjöblom /kok
Lyly Rajala /kok
Timo Soini /ps
Jukka Roos /sd
Versio 1.0
Vastaukset 3
Vanhimmat
hallituksen esitys on mahdollisesti värkätty liian pyöreäksi.
Suomen kulttuuria pitäisi alkaa muuttamaan siten, että esiaviollisia sukupuolisuhteita ei hyväksyttäisi muuta kuin silloin, kun pariskunta asuu yhdessä. Silloin se olisi miehille viesti; älä yritäkään viekoitella tai käyttää naista hyväksesi.
Miehet, jotka eivät halua kantaa vastuuta, joutuisivat kiertämään kaukaa meidät naiset. Mielestäni tämä on miettimisen arvoinen juttu. Sukupuolitauditkin vähenisivät, ihmiset oppisivat asettamaan itselleen rajat myös sukupuoliasioissa eivätkä tulisi niin riippuvaisiksi omista tarpeistaan. Silloin he oppisivat sen, että elämässä on paljon muutakin mielenkiintoista jne.
Nuorille vain vinkiksi tämäkin asia. Vähemmämpähän tulisi niitä ei-toivottuja lapsia tai isän tai äidin hylkäämiä lapsia.
Nappasin kirjoituksesta seuraavan kohdan:
"Olisi toivottavaa, että esitettäessä lisäkriminalisointia myös poliisille esitettäisiin lisäresursseja. Nyt on käymässä päinvastoin, sillä valtiovarainministeriön tuottavuusohjelma on edellyttänyt poliisihallinnon virkojen vähentämistä, ei lisäämistä."
- -
Olisiko niin, että tarkoituksellisesti ollaan vapauttamassa kaikkea mielivaltaista toimintaa maassamme ?
Ensin ovelasti pyöristetään ja kavennetaan suoraa hallituksen ehdottamaa rikoslain kohtaa prostituutiota harrastavien mieliksi, samalla vähennetään lakia ja järjestystä ylläpitävien resursseja.
Onpa ristiriitaista, ja se jos mikä tekee kansalaisten käsitykset mutkikkaiksi oikeasta ja väärästä.
"Olkoon teidän puheenne Kyllä tai Ei ". Mutta ei sinne tänne toikkaroivaa humalaisen kulkua tai TYHJÄÄ äänestämistä. Tai ihan kokonaan POISSA -oloa, vastuun kiertämistä.
Kun Suomessa on kokonaiskielto prostituutiolle, niin muijat pysyy muissa maissa. Ukot lentäkööt kepeillään vaikka Kyöpelinvuorille asti..