Napattu yhdestä lehdestä:
Kun verrataan eri uskontoja kristinuskoon, havaitaan se suunnaton perusero, että uskonnot ovat ihmisen loputonta yritystä kelvata taivaaseen erilaisten onnistuneitten suoritusten kautta, mutta kristinusko on Jumalan lahjaa alusta loppuun.
Kun kaikki uskonnot-kristinuskoNTO mukaan luettuna- edellyttävät seuraajiltaan erinäisiä opittavia uskonharjoittamisen keinoja, joiden oletetaan miellyttävän Jumalaa pelastumisen lunnaisksi, kunhan niiden mukaan huolellisesti pyritään toimimaan, vapauttaa kristinusko-vastakkaisesti kaikelle tuolle-ihmisen täydellisesti tästä epätoivoisesta ja jatkuvaan epävarmuuteen jättävästä yrittämisestä.
Tämä hapuilun Jumala teki kerralla yhtä tarpeettomaksi kuin se on onnistumaan mahdoton. Jumala sanoo sielunrauhaan kaipaavalle ihmiselle: "Jos otat minun mielisuosioni vastaan uskossa Jeesukseen Kristukseen, minä annan sinulle senkin siunauksen, että pääset näkemään, kuinka VOIMATON ON IHMISTEKOISEN USKONNONHARJOITTAMISEN TIE. Minä annan sinulle lahjaksi pelastuksen ja Pyhän henkeni osallisuuden. Minä teen sinut vanhurskaaksi ja pyhäksi eteeni ja yhteyteeni. Tämän uskomisen voimasta sinä myös ajatuksiltasi, sanoiltasi ja toimiltasi tulet yhä puhtaammaksi ja pyhemmäksi ja kannat hedelmää iankaikkisuuteen.
Kilvoittele siis oppiaksesi vakaasti pysymään täydellisen armoni muistamisessa ja rohkeassa omistamisessa. Sillä tämän iankaikkisuuden lahjan voimasta sinä saat kaiken sinunauksen Kristuksessa Jeesuksessa."
Tähän meidän tulee siis kiinnittää kaikki huomiomme kilvoittelussa. Jos emme niin tee, me huomaamattamme rupeamme harjoittamaan taas USKONTOA uskon sijasta. Valvomattomuus siirtää meidät automaattisesti USKONNONHARJOITTAJAKSI, pelkoon ja epävarmuuteen. Valvominen säilyttää meidät kristinuskon lahjan käytännöllisessä voimassa. UskoNNONharjoittajaksi putoamme itsestään, mutta USKONharjoittamiseen tarvitaan aktiivista valvomista. Ei TEKOJEMME valvomista, vaan Jumalan lahjaan uskollisesti katsomista. Sillä tekoihimme katsominen pitää meidät uskoNNONpalvelijoina, mutta Jumalan armon täydellisyyteen katsominen nostaa meidät takaisin taivaalliseen asemaamme Kristuksessa, hänen voimaansa ja puhtauteensa ja pelottomuuteensa vaelluksessa.
UsKONNONharjoittaja siis pyrkii miellyttämään Jumalaa pelastuaksensa. Mutta kristinuskossa Jumala sanoo: EI TARVITSE YRITTÄÄ, KOSKA SAIT JO USKOSSA VASTAANOTTAA MINUN MIELISUOSIONI. Uskonharjoittaja ei voi koskaan saavuttaa tavoittelemaansa, mutta kristinuskossa oleva on sen jo lahjaksi saanut. Lahjan voimassa eläessään hän varttuu ja tuottaa Jumalalle sitä mielihyvää, jota EI MILLÄÄN MUULLA voi saada aikaan. Jumala halajaa nähdä lahjansa tulevan vastaanotetuksi ilolla ja tuottavan loputonta iloa , rauhaa, vanhurskautta, kiitollisuutta ja pyhyyttä omistajalleen ja tämän edistymisen kautta LÄHIMMÄISILLE. Uskon hedelmien kautta syntyy uskosta vielä ulkopuolelta oleville väkevää kutsua pelastukseen...
"Kasvakaa meidän Herrassamme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa."
2 piet 3:18
Kun verrataan eri uskontoja kristinuskoon, havaitaan se suunnaton perusero, että uskonnot ovat ihmisen loputonta yritystä kelvata taivaaseen erilaisten onnistuneitten suoritusten kautta, mutta kristinusko on Jumalan lahjaa alusta loppuun.
Kun kaikki uskonnot-kristinuskoNTO mukaan luettuna- edellyttävät seuraajiltaan erinäisiä opittavia uskonharjoittamisen keinoja, joiden oletetaan miellyttävän Jumalaa pelastumisen lunnaisksi, kunhan niiden mukaan huolellisesti pyritään toimimaan, vapauttaa kristinusko-vastakkaisesti kaikelle tuolle-ihmisen täydellisesti tästä epätoivoisesta ja jatkuvaan epävarmuuteen jättävästä yrittämisestä.
Tämä hapuilun Jumala teki kerralla yhtä tarpeettomaksi kuin se on onnistumaan mahdoton. Jumala sanoo sielunrauhaan kaipaavalle ihmiselle: "Jos otat minun mielisuosioni vastaan uskossa Jeesukseen Kristukseen, minä annan sinulle senkin siunauksen, että pääset näkemään, kuinka VOIMATON ON IHMISTEKOISEN USKONNONHARJOITTAMISEN TIE. Minä annan sinulle lahjaksi pelastuksen ja Pyhän henkeni osallisuuden. Minä teen sinut vanhurskaaksi ja pyhäksi eteeni ja yhteyteeni. Tämän uskomisen voimasta sinä myös ajatuksiltasi, sanoiltasi ja toimiltasi tulet yhä puhtaammaksi ja pyhemmäksi ja kannat hedelmää iankaikkisuuteen.
Kilvoittele siis oppiaksesi vakaasti pysymään täydellisen armoni muistamisessa ja rohkeassa omistamisessa. Sillä tämän iankaikkisuuden lahjan voimasta sinä saat kaiken sinunauksen Kristuksessa Jeesuksessa."
Tähän meidän tulee siis kiinnittää kaikki huomiomme kilvoittelussa. Jos emme niin tee, me huomaamattamme rupeamme harjoittamaan taas USKONTOA uskon sijasta. Valvomattomuus siirtää meidät automaattisesti USKONNONHARJOITTAJAKSI, pelkoon ja epävarmuuteen. Valvominen säilyttää meidät kristinuskon lahjan käytännöllisessä voimassa. UskoNNONharjoittajaksi putoamme itsestään, mutta USKONharjoittamiseen tarvitaan aktiivista valvomista. Ei TEKOJEMME valvomista, vaan Jumalan lahjaan uskollisesti katsomista. Sillä tekoihimme katsominen pitää meidät uskoNNONpalvelijoina, mutta Jumalan armon täydellisyyteen katsominen nostaa meidät takaisin taivaalliseen asemaamme Kristuksessa, hänen voimaansa ja puhtauteensa ja pelottomuuteensa vaelluksessa.
UsKONNONharjoittaja siis pyrkii miellyttämään Jumalaa pelastuaksensa. Mutta kristinuskossa Jumala sanoo: EI TARVITSE YRITTÄÄ, KOSKA SAIT JO USKOSSA VASTAANOTTAA MINUN MIELISUOSIONI. Uskonharjoittaja ei voi koskaan saavuttaa tavoittelemaansa, mutta kristinuskossa oleva on sen jo lahjaksi saanut. Lahjan voimassa eläessään hän varttuu ja tuottaa Jumalalle sitä mielihyvää, jota EI MILLÄÄN MUULLA voi saada aikaan. Jumala halajaa nähdä lahjansa tulevan vastaanotetuksi ilolla ja tuottavan loputonta iloa , rauhaa, vanhurskautta, kiitollisuutta ja pyhyyttä omistajalleen ja tämän edistymisen kautta LÄHIMMÄISILLE. Uskon hedelmien kautta syntyy uskosta vielä ulkopuolelta oleville väkevää kutsua pelastukseen...
"Kasvakaa meidän Herrassamme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa."
2 piet 3:18
Vastaukset 3
Vanhimmat
>>>UsKONNONharjoittaja siis pyrkii miellyttämään Jumalaa pelastuaksensa. Mutta kristinuskossa Jumala sanoo: EI TARVITSE YRITTÄÄ, KOSKA SAIT JO USKOSSA VASTAANOTTAA MINUN MIELISUOSIONI. >>>
Kyllähän asia on niin, että kristitty joutuu koko ajan kilvoittelemaan elämässään päästäkseen eteenpäin. Luuletkos sinä, että kun uskoon tullaan niin sitten ei enää tarvi tehdä mitään, kaikki on sallittua? - Enpä luule asian olevan noin. Koko ajan kiusauksia on edessä, niitä vastaan pitää taistella - Jumalan avulla toki, ei yksin.
Ei se kristinusko mitään Jumalan miellyttämistä ole. Luepas jotain asiallista kirjallisuutta.
1. Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen....
13. Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa.
14. Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi."
(Gal 5:1, 13-14)
Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.
(Fil 2:13)
juuri niin, Maryh on oikeassa. Siunausta elämääsi, kuten muillekin lukijoille.
Jeesus Kristus On Herra.