Synnyttäminen pelottaa kovasti...se kipu siinä varmaankin... Voidaanko keisarin leikkaus tehdä jos sitä pyytää? Kuinka todennäköistä on että sen saa tovomalla ulos leikaten? Sattuuko se leikkaus? Kauanko leikkaus kestää? Kuinka kauan siitä kestää toipua? onko toipuminen kivuliasta?
Vastatkaa heti vaan jos johonkin tiedätte vastauksen! Se helpottaisi kovasti tätä paniikkia!!
Vastatkaa heti vaan jos johonkin tiedätte vastauksen! Se helpottaisi kovasti tätä paniikkia!!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Hakeudu sairaalan pelkopolille. Lähetteen saat neuvolasta. Jos et uskalla muuten synnyttää, kuin sektiolla täytyy käydä pelkopoli polku läpi. Siihen kuuluu käyntejä kätilön luona äitipolilla, jolloin kartoitetaan pelot ja niistä keskustellaan. Voi tarvittaessa päästä psykologin, psykiatrin tai sosiaalityöntekijän puheille. Synnytystapa päätöksen tekee lääkäri viikolla 34 - 36 tapauksesta riippuen. Kipu sektiossa on jälkeenpäin ja voi olla kovaakin. Leikkaus ei satu, koska se tehdään selkäydinpuudutuksella. Leikkaus aika on tapauskohtainen 30 minuutista eteenpäin. Toipuminen vaihtelee, kipu kipukynnyksen mukaan. Toipuminen on hitaampaa, kuin alatiesynnytyksessä. Sektio on iso leikkaus, eikä siihen helpolla lähdetä. Synnytyspelko on yksi sektio peruste, siinä missä ahdas lantiokin. Mene nyt neuvolaan juttelemaan peloistasi, niin saat asiaa vietyä eteenpäin. Älä jää yksin pelkojesi kanssa. Voimia sinulle.
Olen synnyttänyt kahdesti alakautta ja viimeisessä alakautta synnytyksessä poikamme jäi jumiin synnytyskanavaan ja kuoli 8 tunnin kuluttua syntymästä. tulin yllätysraskaaksi ja halusin sektion. Lähete pelkopolille, OMASTA vaatimuksesta! Pelkopolilla lääkäri sanoo "Synnytykset ovat aina yksilöitä, ei voida taata sektiota" ja uusi aika pelkopolille. En voinut uskoa korviani, lapseni on kuollut synnytykseen ja sektion saaminen epävarmaa... Marssin kirjastoon, etsin käteeni potilaslain ja seuraavaan kertaan olinkin jo valmistautunut kunnolla. Sain sektion ja kokemus oli käsittämättömän upea! Henkilökunta sairaalassa suhtautui "pelkosektiooni" todella arvokkaasti. Leikkauksen jälkeen parantumiseni oli huimaa, vajaa viikon kuluttua sektiosta olin aivan ennallani, ei kipuja missään. Piti todella varoa nostamasta yms. sillä tunsin oloni yhtä hyväksi kuin aikaisemminkin. Leikkaus ei sattunut yhtään, kesti noin puoli tuntia ja tuloksena TERVE, ELÄVÄ TYTTÖ!!!! Jos toipuminen tuntuu kivuliaalta, pyydä kunnon lääkkeet sairaalassa / kotioloja varten. Maidontulo voi viivästyä, mutta onhan tuttelit keksitty!
Onnea odotukseen / synnytykseen!
Oman vaatimattoman lisäni haluaisin tähän keskusteluun tuoda, koska minua alkoi suunnattomasti ärsyttää edellinen sektion ylistys! Itse en toista sektiota mistään hinnasta haluaisi, ellei vauvan etu sitä vaadi. Sektiosta toipuminen oli hidasta ja kivuliasta, en suosittele sitä kenellekään, jos alakautta synnyttäminen vain on mahdollista!
Hyvä, että on muitakin joiden mielestä alatiesynnytys on parempi sektiota! Alatiesynnytyksestä toivuin parissa päivässä, mutta sektiosta toipuminen vei puolivuotta! Leikkausarvessa eikä sen välittömässä läheisyydessä ole vieläkään tuntoaistia mutta arka se ei enää ole. Sektiosta jo 3 vuotta! Eikä taida sitä tuntoaistia tullakaan!
Joo, kaikissa on puolensa. Itse toivuin sektiosta hyvin. Tunto on arven kohdalla. Viikossa hävisi pahimmat kivut ja haava parani hyvin. Kaverini joka synnytti alakautta haluaa kommentoida, ettei enää synnytäa, koska hälle ei alapäähän ole tullut tuntoa vieläkään vaikka synnytyksestä kohta 1,5 v. Lisäksi hän ei enää nauti kuulema seksistä. Ja mistä voit olla varma, että seur. synnytys on alakautta? Synnytys on aina uusi kokemus ja sen etenemistä ei voi tietää, vaikka raskaus sujuisi ongelmitta. Sektiot ovat tätä päivää. Niitä tehdään suunnitellusti, kiirellisesti ja hätäisesti. Lapsen etu on tärkein, turha täällä on tapella kumpi on parempi ja kummasta toipuu paremmin. Me jokainen ollaan erilaisia ja jokainen kokee asiat niin eri tavalla.
Kirjoitat itse, ettet haluaisi sektiota, jos vauvan etu ei sitä vaadi. Minun vauvani etu todella vaati ja ilman sektiota meillä ei olisi toista tervettä lasta. Alkuperäinen kirjoittaja halusi kokemuksia sektiosta, kerroin omani. Enkö saisi ihannoida sektiota, jos kerran se on kohdallani ainoa tapa saada lapsi?
Minulle tehtiin sektio perätilan vuoksi eikä mitään ongelmia ollut. Toivuin leikkauksesta todella nopeasti, paitsi täytyy kyllä sanoa että seuraavana aamuna kun piti ylös nousta niin kipu oli järkyttävä, mutta sain tarvittaessa kipulääkettä ja mitä enemmän liikuin sitä nopeammin kipy helpotti. Minulla oli sama "ongelma" kuin edellisellä, eli piti varoa nostamasta kun olo oli sellainen että vois tehdä mitä vaan =)
Mutta vaikka kokemus sektiosta oli hyvä, olisin paljon mieluummin synnyttänyt alakautta, sillä se kuitenkin loppujen lopuksi on se turvallisin vaihtoehto!
olevan niin, ettei suunniteltu sektio aiheuta hirveitä ongelmia, hätäsektio sen sijaan usein aiheuttaa - onhan silloin kyseessä epäonnistunut alatiesynnytys jossa tilanne yritetään pelastaa sektion avulla. Silloin siis ongelmia on joka tapauksessa tiedossa.
Mulla oli ekan lapsen kohdalla sama homma,et synnytys pelotti TODELLA paljon!!!Puhuin asiasta neuvolassa,ja laittoivat pelkopolille.Minun harmikseni kätilöt saivat "puhutettua" minut synnytykseen.En tänä päivänäkään voi vielä antaa itselleni anteexi,että en "kuunnellut omaa sydäntäni" asiassa.Nimittäin synnytys oli TODELLA vaikea!!Ei olisi pitänyt kuunnella heitä,kun sanoivat että hyvin se menee....Toisen lapsen sainkin leikkauksella,koska edellisestä repesin niin pahasti että ulottui peräsuoleen asti(17tikkiä) joten lääkäri suositteli keisarinleikkausta,ettei vanha repeämä aukeisi.leikkaus oli yllättävän hyvä kokemus.ei kipuja tai pelkoja.Leikkaushaava oli tietenkin kipeä ensimmäisinä päivinä,niinkuin kaikilla,mutta lähdin nopeasti liikkeelle enkä jäänyt sänkyyn surkuttelemaan.Neuvon sinua "kuuntelemaan omaa sydäntäsi"!!!!!!!!!!!mutta en kyllä suosittele leikkausta,jos ei sitten pelota ihan järkyttävän paljon,minkä osaat varmaan itse arvioida....tsemppiä sulle:)
ilmotteleppa sit miten pienokainen putkahti....
Minä pelkäsin synnytystä koko raskauteni ajan (esikoista odotin). Pelko oli välillä sanoinkuvaamatonta ja olisin myös halunnut sektion... pelkäsin kipua. Olin kuitenkin niin sitkeä sissi, et päätin kohdata pelkoni ja synnyttää suosiolla alateitse. Halusin tietää mitä se on, ettei tarvitsisi kuunnella muiden kauhutarinoita ja pelätä turhaan.
Synnytin kolme viikkoa sitten Taysissa ja oli aivan mahtava kokemus. Kaikki kätilöt ja lääkärit ihan oikeesti ajattelivat vain minua ja lastani ja tekivät kaikkensa esim. kipujani helpottamaan. Koin ns. kivuttoman synnytyksen kun sain niin paljon kipulääkkeitä. En ymmärrä miksi nykyään kaikki puhuu, et se sattuu yms. Kun kerran saa epiduraalin ja sitä pidetään niin kauan yllä lisäannoksin, että synnytys on ohi tai ainakin ponnistusvaiheeseen asti.
Tai olihan mullakin alussa supistuksia kun sairaalaan lähdettiin, mut ei ne vielä siinä vaiheessa kovin kivuliaita ole ja lopussa on jo se epiduraali.
Ja kun se lapsi on syntynyt, niin en voi sanoin kuvata sitä tunnetta. Tänään itkin onnesta kotona kun katsoin lastani. Onneksi uskalsin.
Nimimerkki "kokemusta on" kirjoitti hyvin omasta kokemuksestaan, että halusi kohdata pelkonsa ja tietää millaista synnyttäminen on, ja että kokemus oli loistava. Varsinkin ensisynnyttäjälle synnytys on täysin tuntematon asia, ja sitä on aivan luonnollista jännittää ja pelätä. Pelkoa ei pidä kuitenkaan päästää epärealistiseksi, jos siihen ei ole "todettua" ongelmaa kuten ahdas lantio tai muut ongelmat.
Alkuperäiselle suosittelisin ehdottomasti pelkopolilla juttelemista ja avointa mieltä. Tee päätöksesi vasta sen jälkeen, olkoon se sitten sektio tai alatiesynnytys. Synnyttäminen ei ole suorittamista tai hyvän äitiyden mitta, eikä sinun tarvitse olla sankari siinä tilanteessa.
Sain oman tyttäreni reilu vuosi sitten kiireellisessä sektiossa nukutuksessa. Jälkeenpäin olin todella kipeä, mutta kyllä siitä toipuu. Tyttökin oli alkuun huonossa kunnossa, joten synnytykseen liittyi kaikkea dramatiikkaa. Voisin kuvitella että suunnitellusta sektiosta toipuu paremmin sekä fyysisesti että henkisesti.
Tätä toista (rv 21) lähden synnyttämään alakautta jos mahdollista, edellisen kokemuksen herättämistä peloista huolimatta. Haluaisin niin kokea alatiesynnytyksen!
Minulle on tehty kahdesti hätäsektio, ja kerran suunniteltu. Sillä on todella iso ero tehdäänkö sektio sen jälkeen, kun on kaksi vuorokautta yrittänyt alakautta oksitosiinin voimalla, vai menetkö aamulla hyvävoimaisena suoraan sektioon. Se, että toipuminen on helpompaa suunnitellun jälkeen ei tarkoita sitä, että sektio olisi kaikkein helpoin tapa synnyttää. Sillä voi olla hyvinkin kauaskantoisia jälkiseuraamuksia, jos huono tuuri käy.
Alkuperäiselle minäkin suosittelisin lämpimästi sitä pelkopolia, niin kuin muutkin. On normaalia, että synnytys eka kerralla pelottaa, siksi sitä kannattaa kyllä käsitellä. Monien mielestä synnytys, kivuista huolimatta, on ollut hieno kokemus.
Itselleni tehtiin kiireellinen sektio siksi, että synnytys ei edennyt normaalisti eli vuorokauden tiheiden (väli 1min.) supistusten jälkeen kohdun kaula ei alkanut avautua. Ei edes epiduraalin avulla. Kalvotkin puhkaistiin, mutta ei auttanut. Sektio sinänsä ei ollut mitenkään vastenmielinen kokemus, mutta toipuminen kesti tietysti aikansa - haava oli kipeä ja vuoti välillä.
Oma neuvoni olisi, että älä pelkää synnytystä, mene reippasti synnyttämään ja ilmoita jo heti, että jos vaikeuksia ilmenee, toivot sektiota. Ja kerro myös kätilölle tuntemuksistasi. Synnytys on jokaisella naisella erilainen ja sinun kohdallasi se voi olla ihan millainen vain. Sairaaloissa on ammattitaitoista henkilökuntaa ja kivunlievitystä on saatavilla. Luota itseesi ja ammattilaisiin.
oma kokemus!terve tyttö syntyi 18.6.2006 suunnitellulla sektiolla juuri pelon takia.helpompaa synnytystapaa ei voi olla!!!samana päivänä kun leikattiin,jo istuin ja olin melkein ku mitään ei olisi tapahtunu.seuraavana pvänä reippaana sairaalan käytävillä tepastelin.nyt kaksi vkoa tytön syntymästä,arpi himmeä,ei edes pahan näköinen enää.kipulääkkeitä en ole kotona ollessa ottanu ku pari buranaa ja lenkkeilyn ym alottelin jo.muutenki kroppa ihan ku en olis ikinä raskaana ollutkaan.jälkivuoto loppu jo sairaalassa lähes kokonaan,nyt ei ollenkaan enää sitäkään.kaikki sitä on ihmetelly,sairaala hlökunnasta lähtien,kuinka joku voi toipua tälläistä tahtia.leikkaussalissaki sanoivat että herrajee,eihän tähän jääny mahaa ollenkaan,ku olivat saaneet ommeltua kiinni.:)johtunee siitä,että raskaus kiloja ei tullu ku 7,pieni maha oli ja nyt jo 10kg hoikempi,eli laihempi ku ennen raskautta..ainut inhottava oli huono olo leikkauksen aikana.
ja sovittu sektiopvä olisi ollu vasta 22.6,eli 6 pvää ennen laskettua.vauveli kuitenki alko ilmoitella tulostaa jo 17.6 lauantaina,vedet meni ja supistukset alko.soitin että näin on nyt ja sektiopvä olisi vast torstaina.sanoivat että tietenki leikataan,kerta on niin sovittu vaik vähän aikasemmaks siirtyikin.ja sanoivat vaan että lähdettävä heti sairaalaan ku olo alkaa käydä sietämättömäksi.se tosiaan kävi aika hirveeksi la iltana ja pakko oli lähtee.antoivat la-su väliseksi yöksi supistuksia lieventäviä lääkkeitä ja jos eivät olisi tehonneet kipuihin,olisivat alkaneet leikkaa yöllä mutta tarpeeksi kun antoivat niin pystyin sen yön yli odottaa aamuun.