Olen tavannut elämäni rakkauden, ihanan miehen ja suhteemme on aivan mahtava. Mies vaan ei ole Jehovan todistaja kuten minä. Ja yksissä asutaan yms..
Ajattelin että ihan sama vaik kenkää tulee, en aio tälläista ihmistä elämästäni heivata sen takia.
Mut sitä vaan tässä mietin, että koska erottaminen on todella rankka juttu henkisesti, niin miten te samassa tilanteessa olleet olette siitä selvinneet? En ole mitenkään tasapainoinen ihminen, joten pelkään totaalista romahdusta.
Kokemuksia, kiitos (tosin ei kenttä-sellaisia,heh)
Ajattelin että ihan sama vaik kenkää tulee, en aio tälläista ihmistä elämästäni heivata sen takia.
Mut sitä vaan tässä mietin, että koska erottaminen on todella rankka juttu henkisesti, niin miten te samassa tilanteessa olleet olette siitä selvinneet? En ole mitenkään tasapainoinen ihminen, joten pelkään totaalista romahdusta.
Kokemuksia, kiitos (tosin ei kenttä-sellaisia,heh)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Käy tarkistamassa uskosi alkuperä ja voit todella pitää ystäväsi ja sinua odottaa hyvä elämä
http://www.kolumbus.fi/harry.hilden/artikkeleita.htm#ONKO
Käy tarkistamassa uskosi alkuperä ja voit todella pitää ystäväsi ja sinua odottaa hyvä elämä
http://www.kolumbus.fi/harry.hilden/artikkeleita.htm#ONKO
Mulla on ollu samanlainen kokemus, ja kadun tekemääni päätötä.Päätin pysyä jehovalaisena ja hylkäsin miehen, olen itsekin todella tunteilla elävä ihminen. Nykyään olemme kyllä sen miehen kanssa hyviä ystäviä, mutta mietin monesti, olisiko elämäni parempaa jos... En ole vielä löytänyt uutta elämäni rakkautta, mutta uskon että jonain päivänä. Kyllä aina kannattaa valita rakkaus, ja mitä sydän sanoo.Mutta kun mietit, että hajoatko henkisesti, niin veikkaan, että ensin on kamala olo, mutta se kääntyy hyväksi oloksi lopulta. Mieheltäsi vaaditaan tosin kärsivällisyyttä, koska tottakai tällaiset asiat on traumaattisia tunteville ihmisille. T ex-jt
Rakastumisen huumaa kun ei kestä ikusesti. Huuman jälkeen asiat näkee eri valossa. Pitää paikkansa se raamatun sanonta että "sydän on kaikkea muuta petollisempi".
Kyllä rakkauden Jumalaa kohtaan pitäisi olla ykkössijalla vaan se taitaa olla helpommin sanottu kuin tehty. Olemme niin heikkoja.
Ei täältä voi yksilöityä vastausta saada. Kaikilla on omat kokemuksensa, mutta niitä ei voi verrata.
Minä en jättänyt uskontoa kenenkään naisen vuoksi, mutta tiedän kyllä miltä tuntuu kun kaikki kaverit hylkäävät.
Samalla kun alkaa laittaa muitakin elämänarvojaan uusiksi, niin ei ole helppo juttu, mutta kyllä se siitä. Jos miehesi todella rakastaa ja haluaa tukea, niin luulisi siitä olevan apua paljonkin.
Yhtäkaikki: Onnea valitsemallesi tielle.
Jos olet uskovainen pysy kaukana ihmisestä, joka ei sitä ole. Haaveet toisen kääntymyksestä pitää jättää haaveiksi. Tuossa tilanteessa tulevat kärsimään molemmat osapuolet ja vielä enemmän mahdolliset tulevat lapset. Maailmankatsomus, jos se on jyrkkä, on niin perustavaa laatua oleva asia, että avioliittoja ei pidä mennä solmimaan noin hatarille pohjille. Jos toinen osapuoli näyttäisikin tällä hetkellä sietävän tilanteen niin törmäyskurssi on takuulla edessä. Paljon olen kokenut, paljon nähnyt. Joskus onnistuu, mutta yleensä se johtaa toisen osapuolen alistumiseen suuntaan tai toiseen. Sellaine ei kuitenkaan anna kenellekään mitään hyvää.
Ei siinä kuinkaan käy, selviät kyllä, usko pois. :)
Ensiksikin sanoisin että internetin keskustelusivut eivät ole paras paikka etsiä tukea elämän äkkikurviin. Mahdollisesti voisi ehkä jonkinlaista käyttökelpoista löytyä esimerkiksi parisuhdetta käsitteleviltä sivuilta, ehkä ei sieltäkään. Omasta kokemuksestani voisin sanoa että parhaiten ymmärtävät ja osaavat auttaa sellaiset ihmiset, jotka ovat tuon joskus itse kokeneet, mutta ovat omat traumansa käsitelleet ja löytäneet kantavan pohjan ja tasapainon elämässään.
Erottaminen on rankka juttu varsinkin niille, jotka ovat lapsesta saakka olleet "mukana" ja joilla on suuri osa perheestä ja suvusta jt-tä. Monilta jää myös melkein koko ystäväpiiri "rajan taakse", jos jättää jt-järjestön. Tämä saattaa johtaa hyvin syvään surureaktioon, joka on täysin normaali ja terve reaktio. Surusta pääsee yli suremalla ja itkusta itkemällä. Se on merkki terveydestä eikä tarkoita sitä että on "tulossa kaheliksi".
Parisuhde ei tätä kaikkea jaksa kantaa. Suuri rakkaus kyllä jaksaa paljon, mutta tähän on parasta etsiä apua ulkopuolelta. Sellaista apua voi kyllä löytyä myös ihan lähimmästä terveyskeskuksesta, jos siellä on ymmärtäväisiä ihmisiä joilla on sydän paikallaan. On myös hyväksi avuksi jos vakuuttaa itselleen että apua saa aina, mutta sitä täytyy ymmärtää itse pyytää. Paraskaan auttaja ei ole ajatusten lukija.
Jehovan todistajien uskonto on yksi uskonto muiden uskontojen joukossa. Heillä ei ole sen enempää totuutta kuin kenelläkään muullakaan. Sen näkee selvästi vasta kun on saanut hieman etäisyyttä ja perspektiiviä. Turvallisuuden tunne tulee pikkuhiljaa, alkaa ymmärtämään ett'ei mitään "Harmagedonia" justiinsa huomenna tulekkaan, emmekä me elä "lopun aikaa" missään muualla kuin Wt-seuran vilkkaassa ja hyvässä mielikuvituksessa, eikä "paratiisikaan" tunnu kovin houkuttelevalta, kun sitä ja sen hintaa alkaa oikein realistisesti mielessään ajattelemaan. Sellaisen ajattelun tuloksena tulee melko pian siihen tulokseen, että koko juttu on melko naivi, kun sitä vähän syvällisemmin miettii.
Se, mikä saattaa olla hyvinkin vaikeaa, on niiden omien mielipiteiden ja vakaumuksen ja oman kantavan idean löytäminen. Ei voi suoraan mennä valmiiksi pureskeltuja vastauksia lukemaan jostain kirjasta tai lehdestä. Elämä saattaa tuntua siltä kuin polkisi vettä, eikä pohjaa tunnu löytyvän mistään. Tämä ei ole kuitenkaan ollenkaan sen kummallisempaa kuin mitä kaikki ihmiset jotka kokevat kehityskriisejä elämänsä aikana, käyvät läpi. Parhaimmillaan se johtaa aikuistumiseen ja ajan kanssa kypsyyteen ihmisenä. Ja se on hyvin positiivinen asia.
Eija Jaakkola on kirjoittanut näin: "Romahdus satuttaa aina, tuskallisinta lienee antaa pois se, mitä ei koskaan ollutkaan."
Jos olet varma, että olet löytänyt rakkauden, älä luovu siitä. Anna sen sijaan pois se, jota ei koskaan ollutkaan, vaikka se sillä hetkellä sattuu. Romahduksen jälkeen alkaa raivaustyö ja uudelleen rakentaminen. Siinä hommassa on hyvä olla se Suuri Rakkaus rinnalla tukemassa.