Nimeni on Sulo, lajini on pupu ja tämä oli elämäni tärkein päivä...
Katselen kuinka emäntäni kieriskelee sängyssään. Kärsii taas raukka unettomuudesta kun tuo...mikälie...valtava rätti hänen päällään rötköttää. Siispä minä rohkaisen mieleni, nousen ylös lokoisalta sohvaltani ja urheasti käyn taistoon tuota hirviötä vastaan. Langat pöllyää, etutassuni vispaavat hirviön pintaa päästäen ihanan suhisevan äänen. Pikkuhiljaa saan nypittyä hirvityksen pintaan pieniä reikiä. Emäntäni lakkaa kiemurtelun. Pysähdyn ja huokaisen helpotuksesta. Pelastin hänet!
Emäntä avaa silmät raolleen. Katson häntä suoraan silmiin ja totean: "Katso mitä mä tein, enkö ole hyvä!" Emäntäni sumeat silmät selviävät ja hän katsoo hirviötä jaloissaan silmät pyöreänä. Aavistelen jo saavani palkkioksi ruokaa.
"Sulo perhana, mun peitto!" emäntä sen sijaan tiuskaisee hiljaisella äänellä. Salamana hän nappaa minut syliinsä ja kiikuttaa häkkiin. Siellä olenkin viimeksi ollut vangittuna monta kuukautta sitten.
"Tässä on nyt tapahtunut väärinkäsitys" huudan ja ryskytän kaltereita. Emäntä ei selvästikkään tajua omaa parastaan. Jatkan ryskyttämistä ja tömisyttämistä. Kohta emäntä tulee. Ja jostain kumman syystä hän näyttää hyvin, hyvin vihaiselta. Sanaakaan sanomatta hän ottaa minut häkistä ja nostaa minut muoviseen matkakoppiini. Ei, minä ajattelen. Mikään ei ole sen kamalampaa kuin yö kopissa, jossa ei mahdu riehumaan. Yritän ryskyttää koppini luukkua, mutta muovinen kuin on se päästää vain vaimean kolinan.
Aamu koittaa ja herään emäntäni kolisteluun. Hän avaa koppini luukun, kaataa kuppiin pellettejä ja lisää heiniä heinähäkkiin. Mutta ruoka ei nyt kiinosta. Pomppaan äkkiä emännän sängylle tarkistamaan vieläkö hirviö on hengissä, mutta vuode on peitelty. Tiedän, että siellä se hirviö vaanii päiväpeiton alla.
Ensi yönä tavataan, peitto!
Katselen kuinka emäntäni kieriskelee sängyssään. Kärsii taas raukka unettomuudesta kun tuo...mikälie...valtava rätti hänen päällään rötköttää. Siispä minä rohkaisen mieleni, nousen ylös lokoisalta sohvaltani ja urheasti käyn taistoon tuota hirviötä vastaan. Langat pöllyää, etutassuni vispaavat hirviön pintaa päästäen ihanan suhisevan äänen. Pikkuhiljaa saan nypittyä hirvityksen pintaan pieniä reikiä. Emäntäni lakkaa kiemurtelun. Pysähdyn ja huokaisen helpotuksesta. Pelastin hänet!
Emäntä avaa silmät raolleen. Katson häntä suoraan silmiin ja totean: "Katso mitä mä tein, enkö ole hyvä!" Emäntäni sumeat silmät selviävät ja hän katsoo hirviötä jaloissaan silmät pyöreänä. Aavistelen jo saavani palkkioksi ruokaa.
"Sulo perhana, mun peitto!" emäntä sen sijaan tiuskaisee hiljaisella äänellä. Salamana hän nappaa minut syliinsä ja kiikuttaa häkkiin. Siellä olenkin viimeksi ollut vangittuna monta kuukautta sitten.
"Tässä on nyt tapahtunut väärinkäsitys" huudan ja ryskytän kaltereita. Emäntä ei selvästikkään tajua omaa parastaan. Jatkan ryskyttämistä ja tömisyttämistä. Kohta emäntä tulee. Ja jostain kumman syystä hän näyttää hyvin, hyvin vihaiselta. Sanaakaan sanomatta hän ottaa minut häkistä ja nostaa minut muoviseen matkakoppiini. Ei, minä ajattelen. Mikään ei ole sen kamalampaa kuin yö kopissa, jossa ei mahdu riehumaan. Yritän ryskyttää koppini luukkua, mutta muovinen kuin on se päästää vain vaimean kolinan.
Aamu koittaa ja herään emäntäni kolisteluun. Hän avaa koppini luukun, kaataa kuppiin pellettejä ja lisää heiniä heinähäkkiin. Mutta ruoka ei nyt kiinosta. Pomppaan äkkiä emännän sängylle tarkistamaan vieläkö hirviö on hengissä, mutta vuode on peitelty. Tiedän, että siellä se hirviö vaanii päiväpeiton alla.
Ensi yönä tavataan, peitto!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Päätin kirjoittaa ongelmani kanini näkökulmasta.
Kyseessä on siis pupu, joka saa olla päivät pitkät vapaana huoneessani, koska en halua pitää sitä pienessä ja virikkeettömässä häkissä.
Kanillani on omia leluja, puuvillapyyhe, aktivointipallo, keppejä (joita se muuten kantaa sänkyyni), ynnä muuta. Mutta nyt se on saanut päähänsä että haluaa tappaa lakanani. Oli mukava yllätys kun keskellä yötä herää kanin raivoisaan kuopimiseen mahan päällä. Otus siinä tuijottaa rei'itetyn peiton päällä niin maan viattomana.
Häkkiin jos pistää alkaa tylsyyttään valittamaan ja häkkiä ryskyttämään. Matkaboksi untui ainoalta keinolta pelastaa yörauha. Mikä nyt avuksi kun sama rumba on taas edessä?
osaa neuvoa kun en pupuista paljon tiedä. mutta tuohon kertomukseesi eläydyin täysillä. on sulla mukava pupu.