Tekeekö raskaus hulluksi?

... tuo oma kirjoitukseni aamulla :)

Kyllä mua täti-hyvä kiinnostaa isäksi tuleminen ja vaimonikin, mutta järki se pitää olla hulluudessakin! Ja miten sen kanssa puhut jos se huutaa niin että suun vuoroa ei saa? Itse en ole koskaan vaimoani kohtaan käyttänyt väkivaltaa, enkä hyväksy sitä, mutta suoraan sanoen ymmärrän jos jollain napsahtaa päässä kun jäkätys ei lopu ja tulee läväytettyä. Veikkaan, että moni perheväkivalta kohtaus olisi jäänyt väliin jos seitsemännen "oo nyt jo hiljaa" kehotuksen jälkeen jäkätys olisi loppunut.

Minä odotan lasta ja isäksi tulemista suurella innolla, hartaudella ja mielenkiinnolla. Siitä kuitenkaan ei mihinkään pääse, että paskavaipan vaihtamista tulee. Olen kuitenkin 100% varma, että kukaan ei siihen asiaan suhtaudu, että "Jihuu! Taas on vauvelilla kurat rätissä. Upeeta kun pääsin vaihtamaan! Saapahan unohtaa muut kiireet siksikin aikaa." Ne paskarätit kyllä enemmänkin vaikuttaa ilmapiiriä kiristävästi jos muutenkin sattuu tiukka tilanne. Sitä vain tarkoitin.

Tuen ja rakkauden puutteesta se ei mua kyllä pääse syyttämäänkään. Eilenkin kun sitä väsytti ja se meinasi alkaa tiskaamaan, niin sanoin että "ei kyllä mä tiskaan, mene sinä vaan nukkumaan". Pitäis vissiin vaan antaa tiskata itte, niin tietäis mihin on leikkuulautansa laittanut. Se vaan nyppäsee kun hyvää tarkoittaa ja palkaksi saa paskaa silmille. Se sen reaktio vaikutti todella pahantahtoiselta ja aiheutti mussa myös pahantahtoisia tunteita.

Ajatteles itte, jos oisit hyvällä mielellä suihkussa hyräilemässä aamulla ja ukkos säntäis ovesta sisään ja alkais kiljua että "taasko sä oot menny pesemään ja silittämään mun housut enkä mä nyt löydä niitä siitä mihin ne eilen jätin!".

Kuten sanoin, oma reaktionikin vaikuttaa nyt lounastunnin jälkeen musta itsestänikin lähinnä koomiselta, mutta asia VAAN ON NIIN että mulla ei ole kykyä toleroida sitä että mulle tullaan huutamaan ilman syytä. Aiheesta saa huutaa ja on huudettukin ja sen mä ymmärrän, mutta jos huudetaan siitä että ei itte viittitä silmiä nostaa ylemmälle hyllylle kaapissa, niin en mä tuollaista jaksa kauaa kuunnella. Oli syy sitten raskaus tai keveys tai mikä tahansa.

Korsteeni kirjoitti:

... tuo oma kirjoitukseni aamulla :)

Kyllä mua täti-hyvä kiinnostaa isäksi tuleminen ja vaimonikin, mutta järki se pitää olla hulluudessakin! Ja miten sen kanssa puhut jos se huutaa niin että suun vuoroa ei saa? Itse en ole koskaan vaimoani kohtaan käyttänyt väkivaltaa, enkä hyväksy sitä, mutta suoraan sanoen ymmärrän jos jollain napsahtaa päässä kun jäkätys ei lopu ja tulee läväytettyä. Veikkaan, että moni perheväkivalta kohtaus olisi jäänyt väliin jos seitsemännen "oo nyt jo hiljaa" kehotuksen jälkeen jäkätys olisi loppunut.

Minä odotan lasta ja isäksi tulemista suurella innolla, hartaudella ja mielenkiinnolla. Siitä kuitenkaan ei mihinkään pääse, että paskavaipan vaihtamista tulee. Olen kuitenkin 100% varma, että kukaan ei siihen asiaan suhtaudu, että "Jihuu! Taas on vauvelilla kurat rätissä. Upeeta kun pääsin vaihtamaan! Saapahan unohtaa muut kiireet siksikin aikaa." Ne paskarätit kyllä enemmänkin vaikuttaa ilmapiiriä kiristävästi jos muutenkin sattuu tiukka tilanne. Sitä vain tarkoitin.

Tuen ja rakkauden puutteesta se ei mua kyllä pääse syyttämäänkään. Eilenkin kun sitä väsytti ja se meinasi alkaa tiskaamaan, niin sanoin että "ei kyllä mä tiskaan, mene sinä vaan nukkumaan". Pitäis vissiin vaan antaa tiskata itte, niin tietäis mihin on leikkuulautansa laittanut. Se vaan nyppäsee kun hyvää tarkoittaa ja palkaksi saa paskaa silmille. Se sen reaktio vaikutti todella pahantahtoiselta ja aiheutti mussa myös pahantahtoisia tunteita.

Ajatteles itte, jos oisit hyvällä mielellä suihkussa hyräilemässä aamulla ja ukkos säntäis ovesta sisään ja alkais kiljua että "taasko sä oot menny pesemään ja silittämään mun housut enkä mä nyt löydä niitä siitä mihin ne eilen jätin!".

Kuten sanoin, oma reaktionikin vaikuttaa nyt lounastunnin jälkeen musta itsestänikin lähinnä koomiselta, mutta asia VAAN ON NIIN että mulla ei ole kykyä toleroida sitä että mulle tullaan huutamaan ilman syytä. Aiheesta saa huutaa ja on huudettukin ja sen mä ymmärrän, mutta jos huudetaan siitä että ei itte viittitä silmiä nostaa ylemmälle hyllylle kaapissa, niin en mä tuollaista jaksa kauaa kuunnella. Oli syy sitten raskaus tai keveys tai mikä tahansa.

Lue lisää

"Siitä kuitenkaan ei mihinkään pääse, että paskavaipan vaihtamista tulee. Olen kuitenkin 100% varma, että kukaan ei siihen asiaan suhtaudu, että "Jihuu! Taas on vauvelilla kurat rätissä. Upeeta kun pääsin vaihtamaan! Saapahan unohtaa muut kiireet siksikin aikaa." Ne paskarätit kyllä enemmänkin vaikuttaa ilmapiiriä kiristävästi jos muutenkin sattuu tiukka tilanne."

Voi poikaparka, miksi sinä kakkavaipan vaihdosta teet jo etukäteen noin ison ongelman? MIKSI SINULLA ON TÄMÄN ASIAN KÄSITTELYSSÄ ONGELMIA? Kokemuksesta voin sanoa, että vaipanvaihto ei ole homma pahimmasta päästä, vaan pikemminkin ILOINEN ASIA. Kakkavaipan vaihto on onnea. Vauvaa pitää KUNNIOITTAA ja terveen ihmisen kuuluu elintoimintoihin kuuluu ulostaminen.

Korsteeni kirjoitti:

... tuo oma kirjoitukseni aamulla :)

Kyllä mua täti-hyvä kiinnostaa isäksi tuleminen ja vaimonikin, mutta järki se pitää olla hulluudessakin! Ja miten sen kanssa puhut jos se huutaa niin että suun vuoroa ei saa? Itse en ole koskaan vaimoani kohtaan käyttänyt väkivaltaa, enkä hyväksy sitä, mutta suoraan sanoen ymmärrän jos jollain napsahtaa päässä kun jäkätys ei lopu ja tulee läväytettyä. Veikkaan, että moni perheväkivalta kohtaus olisi jäänyt väliin jos seitsemännen "oo nyt jo hiljaa" kehotuksen jälkeen jäkätys olisi loppunut.

Minä odotan lasta ja isäksi tulemista suurella innolla, hartaudella ja mielenkiinnolla. Siitä kuitenkaan ei mihinkään pääse, että paskavaipan vaihtamista tulee. Olen kuitenkin 100% varma, että kukaan ei siihen asiaan suhtaudu, että "Jihuu! Taas on vauvelilla kurat rätissä. Upeeta kun pääsin vaihtamaan! Saapahan unohtaa muut kiireet siksikin aikaa." Ne paskarätit kyllä enemmänkin vaikuttaa ilmapiiriä kiristävästi jos muutenkin sattuu tiukka tilanne. Sitä vain tarkoitin.

Tuen ja rakkauden puutteesta se ei mua kyllä pääse syyttämäänkään. Eilenkin kun sitä väsytti ja se meinasi alkaa tiskaamaan, niin sanoin että "ei kyllä mä tiskaan, mene sinä vaan nukkumaan". Pitäis vissiin vaan antaa tiskata itte, niin tietäis mihin on leikkuulautansa laittanut. Se vaan nyppäsee kun hyvää tarkoittaa ja palkaksi saa paskaa silmille. Se sen reaktio vaikutti todella pahantahtoiselta ja aiheutti mussa myös pahantahtoisia tunteita.

Ajatteles itte, jos oisit hyvällä mielellä suihkussa hyräilemässä aamulla ja ukkos säntäis ovesta sisään ja alkais kiljua että "taasko sä oot menny pesemään ja silittämään mun housut enkä mä nyt löydä niitä siitä mihin ne eilen jätin!".

Kuten sanoin, oma reaktionikin vaikuttaa nyt lounastunnin jälkeen musta itsestänikin lähinnä koomiselta, mutta asia VAAN ON NIIN että mulla ei ole kykyä toleroida sitä että mulle tullaan huutamaan ilman syytä. Aiheesta saa huutaa ja on huudettukin ja sen mä ymmärrän, mutta jos huudetaan siitä että ei itte viittitä silmiä nostaa ylemmälle hyllylle kaapissa, niin en mä tuollaista jaksa kauaa kuunnella. Oli syy sitten raskaus tai keveys tai mikä tahansa.

Lue lisää

meillä ainakin vielä neljännen lapsen syntyessä kiisteltiin kumpi sen vaipan saa vaihtaa, koskaan ei ole siitä tapeltu.

se on hieno hetki lapsen kanssa!!

malttia malttia, hiljaa hyvä tulee.

Master kirjoitti:

"Siitä kuitenkaan ei mihinkään pääse, että paskavaipan vaihtamista tulee. Olen kuitenkin 100% varma, että kukaan ei siihen asiaan suhtaudu, että "Jihuu! Taas on vauvelilla kurat rätissä. Upeeta kun pääsin vaihtamaan! Saapahan unohtaa muut kiireet siksikin aikaa." Ne paskarätit kyllä enemmänkin vaikuttaa ilmapiiriä kiristävästi jos muutenkin sattuu tiukka tilanne."

Voi poikaparka, miksi sinä kakkavaipan vaihdosta teet jo etukäteen noin ison ongelman? MIKSI SINULLA ON TÄMÄN ASIAN KÄSITTELYSSÄ ONGELMIA? Kokemuksesta voin sanoa, että vaipanvaihto ei ole homma pahimmasta päästä, vaan pikemminkin ILOINEN ASIA. Kakkavaipan vaihto on onnea. Vauvaa pitää KUNNIOITTAA ja terveen ihmisen kuuluu elintoimintoihin kuuluu ulostaminen.

Lue lisää

Niin! Kuka tässä on sanonut, että se mikään ongelma SINÄNSÄ on? Jos sattuu olemaan kiireinen töihinlähtöaamu ja esiin tulee jokin tällainen täysin turha leikkuulauta-episodi, JA SEN LIÄSKSI juuri kun on takki päällä lähdössä ovesta ulos kuuluu vauvelin haalareista turskahdus ja paskanhaju leijuu eteisessä, niin ei se ainakaan helpota minkään asian sujumista sinä aamuna. Tämä vain ihan realiteettina. Jos joku onnistuu selittämään asian niin, että "Onneksi tuli vauvalle paskat housuun vaikka olen jo muutenkin töistä myöhässä!", niin ei voi muuta sanoa kun että kateeksi käy! Jotain tällaista mahdollista tilannetta maalailin mielessäni, kun otin asian esille. Ja jos siitäkin vielä tulee ylimääräistä kierroksen ottoa (kuten esim. tuosta leikkuulaudasta), niin ei sekään kenenkään elämää tee helpommaksi oli syy sitten hormoonit tai mikä tahansa.

Ja se asia nyt vaan sattuuu olemaan niin, että jos voi valita haisteleeko paskaa vai haisteleeko jotain muuta, niin minä mieluummin haistelen jotain muuta. Se ei silti tarkoita sitä, ettenkö vaihtaisi vaippaa IHAN VAPAAEHTOISESTI ILMAN KENENKÄÄN KEHOTUSTA TEKEMÄTTÄ SIITÄ MITÄÄN NUMEROA, jos huomaan että siihen on tarvetta. En kuitenkaan laske sitä lisäarvoksi elämääni (en esimerkiksi olisi valmis maksamaan siitä että saisin vaihtaa vaippoja enempää kun on tarvis), kuten en mitään muutakaan "ylimääräistä" hommaa. Esim. minusta ei ole kivaa, jos maitotölkki kaatuu lattialle. Jos sinä näet asian toisin, niin God Bless you!

Eipä voi sulle muuta toivoa, kun että vauvanne kakkii oikein reilusti ja usein, jos se sut kerran onnelliseksi tekee :D

Korsteeni kirjoitti:

Niin! Kuka tässä on sanonut, että se mikään ongelma SINÄNSÄ on? Jos sattuu olemaan kiireinen töihinlähtöaamu ja esiin tulee jokin tällainen täysin turha leikkuulauta-episodi, JA SEN LIÄSKSI juuri kun on takki päällä lähdössä ovesta ulos kuuluu vauvelin haalareista turskahdus ja paskanhaju leijuu eteisessä, niin ei se ainakaan helpota minkään asian sujumista sinä aamuna. Tämä vain ihan realiteettina. Jos joku onnistuu selittämään asian niin, että "Onneksi tuli vauvalle paskat housuun vaikka olen jo muutenkin töistä myöhässä!", niin ei voi muuta sanoa kun että kateeksi käy! Jotain tällaista mahdollista tilannetta maalailin mielessäni, kun otin asian esille. Ja jos siitäkin vielä tulee ylimääräistä kierroksen ottoa (kuten esim. tuosta leikkuulaudasta), niin ei sekään kenenkään elämää tee helpommaksi oli syy sitten hormoonit tai mikä tahansa.

Ja se asia nyt vaan sattuuu olemaan niin, että jos voi valita haisteleeko paskaa vai haisteleeko jotain muuta, niin minä mieluummin haistelen jotain muuta. Se ei silti tarkoita sitä, ettenkö vaihtaisi vaippaa IHAN VAPAAEHTOISESTI ILMAN KENENKÄÄN KEHOTUSTA TEKEMÄTTÄ SIITÄ MITÄÄN NUMEROA, jos huomaan että siihen on tarvetta. En kuitenkaan laske sitä lisäarvoksi elämääni (en esimerkiksi olisi valmis maksamaan siitä että saisin vaihtaa vaippoja enempää kun on tarvis), kuten en mitään muutakaan "ylimääräistä" hommaa. Esim. minusta ei ole kivaa, jos maitotölkki kaatuu lattialle. Jos sinä näet asian toisin, niin God Bless you!

Eipä voi sulle muuta toivoa, kun että vauvanne kakkii oikein reilusti ja usein, jos se sut kerran onnelliseksi tekee :D

Lue lisää

Selvä juttu, hyvää yötä.

Korsteeni kirjoitti:

Niin! Kuka tässä on sanonut, että se mikään ongelma SINÄNSÄ on? Jos sattuu olemaan kiireinen töihinlähtöaamu ja esiin tulee jokin tällainen täysin turha leikkuulauta-episodi, JA SEN LIÄSKSI juuri kun on takki päällä lähdössä ovesta ulos kuuluu vauvelin haalareista turskahdus ja paskanhaju leijuu eteisessä, niin ei se ainakaan helpota minkään asian sujumista sinä aamuna. Tämä vain ihan realiteettina. Jos joku onnistuu selittämään asian niin, että "Onneksi tuli vauvalle paskat housuun vaikka olen jo muutenkin töistä myöhässä!", niin ei voi muuta sanoa kun että kateeksi käy! Jotain tällaista mahdollista tilannetta maalailin mielessäni, kun otin asian esille. Ja jos siitäkin vielä tulee ylimääräistä kierroksen ottoa (kuten esim. tuosta leikkuulaudasta), niin ei sekään kenenkään elämää tee helpommaksi oli syy sitten hormoonit tai mikä tahansa.

Ja se asia nyt vaan sattuuu olemaan niin, että jos voi valita haisteleeko paskaa vai haisteleeko jotain muuta, niin minä mieluummin haistelen jotain muuta. Se ei silti tarkoita sitä, ettenkö vaihtaisi vaippaa IHAN VAPAAEHTOISESTI ILMAN KENENKÄÄN KEHOTUSTA TEKEMÄTTÄ SIITÄ MITÄÄN NUMEROA, jos huomaan että siihen on tarvetta. En kuitenkaan laske sitä lisäarvoksi elämääni (en esimerkiksi olisi valmis maksamaan siitä että saisin vaihtaa vaippoja enempää kun on tarvis), kuten en mitään muutakaan "ylimääräistä" hommaa. Esim. minusta ei ole kivaa, jos maitotölkki kaatuu lattialle. Jos sinä näet asian toisin, niin God Bless you!

Eipä voi sulle muuta toivoa, kun että vauvanne kakkii oikein reilusti ja usein, jos se sut kerran onnelliseksi tekee :D

Lue lisää

Kyllä on sairas ja hermoherkkä mies tämä Korsteeni. Ja sitten vielä kysyy voiko VAIMO tulla raskauden takia hulluksi.

Selvästi sinulla on ongelma kakka-asian kanssa, senhän näkee tuosta kirjoittelutyylistäsi. Älä yritä kiistää. Onneksi monet muut osaavat hoitaa asiat asiallisesti ja määrätietoisesti. Mainitsemasi kaltaiset tilanteet voi hoitaa asianmukaisessa härjestyksessä ilman reuhaamista ja karjumista ja muiden haukkumista.

Ei se mitään ymmärrän suhteelisuudentajunpuutteesi, JOS et ole vielä hoitanut ensimmäistäkään vauvaa.

Meidän "vauvat" muuten ovat ohittaneet vaippaiän kauan kauan sitten.

Ps. Jos vauvasi kärsii sattumoisin ummetuksesta, niin kakan luistaminen on ehdottomasti lisäarvo elämään. Sitä ei tajua monikaan, miten suuri lisäarvo.

Mitä sä nyt ajattelet ittestäsi ja reaktiostasi?

Korsteeni kirjoitti:

Mitä sä nyt ajattelet ittestäsi ja reaktiostasi?

Oon sitä myös pohtinut ja musta naiset kyllä kavereilleen kehuu kun mies tiskaa ja silittää sekä käy kaupassa mutta tosi asia on että naiselle pitää olla se kodin pää eli sun pitää olla se joka täräyttää nyrkin pöytään joskus ja karjaisee että perskeles. Jos eukko tulee karjumaan että missä on leikkuulauta niin paras keino on vilkaista ylimielisesti ja olla sanomatta mitään tai toinen vaihtoehto on karjaista että turpa kiinni ja leikkaa vaikka lattialla jos et silmiäs ylös saa. Ole perheen pää ja ilmaise miehekkäällä käyttäytymisellä eli joskus pieremällä kuin kangasta revittäisi ja pitkillä röyhtäilyllä kaljan päälle. Välillä hiero eukkoa pilluntoivossa mutta muuten mies ei naista saa hieroa kuin pillun takia. Hieman alkukantaisuutta peliin ja tiukka katse eukkoa silmiin ja kuten eläinmaailmassa katseella voi selvittää kumpi teillä on mies. Uroksille ei tulla suihkuun kiljumaan montaa kertaa sillä siinä voi alkaa naama punottamaan.

Miekkonen kirjoitti:

Oon sitä myös pohtinut ja musta naiset kyllä kavereilleen kehuu kun mies tiskaa ja silittää sekä käy kaupassa mutta tosi asia on että naiselle pitää olla se kodin pää eli sun pitää olla se joka täräyttää nyrkin pöytään joskus ja karjaisee että perskeles. Jos eukko tulee karjumaan että missä on leikkuulauta niin paras keino on vilkaista ylimielisesti ja olla sanomatta mitään tai toinen vaihtoehto on karjaista että turpa kiinni ja leikkaa vaikka lattialla jos et silmiäs ylös saa. Ole perheen pää ja ilmaise miehekkäällä käyttäytymisellä eli joskus pieremällä kuin kangasta revittäisi ja pitkillä röyhtäilyllä kaljan päälle. Välillä hiero eukkoa pilluntoivossa mutta muuten mies ei naista saa hieroa kuin pillun takia. Hieman alkukantaisuutta peliin ja tiukka katse eukkoa silmiin ja kuten eläinmaailmassa katseella voi selvittää kumpi teillä on mies. Uroksille ei tulla suihkuun kiljumaan montaa kertaa sillä siinä voi alkaa naama punottamaan.

Lue lisää

Enemmän mä oon teami-työskentelyn kun minkään hierarkian tai valta-asetelmien perään. Tasa-arvoa kannatan, mutta kun mulla alkaa tulla mitta täyteen niin siitä kyllä varoitetaan hyvissa ajoin ja selvästi ja sitten kun se tapahtuu niin ei kannata ihan siinä suoraan edessä seisoa.

Hyvin monesti on ollut tilanne, että ois tehnyt mieli lähetä ovesta ulos kun päpätys ei ole loppunut eikä millään jaksaisi alkaa säätämään jostain yhtä tyhmää asiaa kun tuo leikkuulauta. Mutta mihin sitä talvipakkasessa menet kun aamulla pitäisi lähteä töihin? Siitä yleensä on sitten seurannut armoton huuto että saa sen jäkätyksen loppumaan ja välillä käy verenpaine 350:ssä ja meinaa happi loppua ja sydän pysähtyä. Siinäpä sitä kyllä pääsisi hiljaiseen ympäristöön, kun veisivät ambulanssilla.

Tuosta röyhtäilystä ja pieremisestä en kyllä ole samaa mieltä... en muutenkaan oikein perusta näistä metsä-suomalaisista pöytä- ja ruokailutavoista.

Hierontaa meillä harrastetaan tarpeen mukaan puolin ja toisin. Ja sitä p:llä alkavaa ei ole tarvinnut millään erisuorituksilla ansaita.

Noh.. tuo tämän aamuinen leikkuulauta-episodikin ratkesi, kun kumpikin ajateltiin asiaa tahoillamme ja adrenaliinipitoisuus laski. Sovittiin asia puhelimessa ja pyydettiin/annettiin anteeksi ja naurettiin päälle :) Näinhän se aina menee, mutta toki olisi parempi jos ei tarvitsisi turhaan aivoverisuonten koeponnistusta suorittaa.

Välillä käynyt mielessä, että pitäiskö pössäyttää pienet blossit pilveä yhdessä sillointällöin, niin pysyisi aivot vähän rennompana ja rauhallisempana. Noh, ei ainakaan nyt raskaana ollessa kokeilla tuota.

Miekkonen kirjoitti:

Oon sitä myös pohtinut ja musta naiset kyllä kavereilleen kehuu kun mies tiskaa ja silittää sekä käy kaupassa mutta tosi asia on että naiselle pitää olla se kodin pää eli sun pitää olla se joka täräyttää nyrkin pöytään joskus ja karjaisee että perskeles. Jos eukko tulee karjumaan että missä on leikkuulauta niin paras keino on vilkaista ylimielisesti ja olla sanomatta mitään tai toinen vaihtoehto on karjaista että turpa kiinni ja leikkaa vaikka lattialla jos et silmiäs ylös saa. Ole perheen pää ja ilmaise miehekkäällä käyttäytymisellä eli joskus pieremällä kuin kangasta revittäisi ja pitkillä röyhtäilyllä kaljan päälle. Välillä hiero eukkoa pilluntoivossa mutta muuten mies ei naista saa hieroa kuin pillun takia. Hieman alkukantaisuutta peliin ja tiukka katse eukkoa silmiin ja kuten eläinmaailmassa katseella voi selvittää kumpi teillä on mies. Uroksille ei tulla suihkuun kiljumaan montaa kertaa sillä siinä voi alkaa naama punottamaan.

Lue lisää

Kyllä siinä on taas yksi niin miehinen mies olevinansa. Sulla tuskin naista tolla asenteella on eikä varmaan tuu olemaankaan. Kyllä sovinistien maailma on pieni ja synkkä. Ethän sä kultapieni näköjäs arvosta naisia saati sitten ittees. Mutta onneksi sullakin se äiti on olemassa!!!
Ja tunget päähäs mitä ajatuksia vaan niin nainen se perheen pää melkein aina on. Kyllä sulla netissä juttu tuntuu lentävän mutta kotona kun muija karjasee taidat juosta häntä koipien välissä (jos sulla sellanen on???)
Meinaan tollanen käytös aikuiselta mieheltä on jo aika paljon. Ymmärrän kyllä jos oot joku 15v tai muuta niin sillohan sitä leijutaan, et muija sai kuulla kunniansa jne... mutta että aikunen äijä???
Huh huh!!!

Tanja kirjoitti:

Kyllä siinä on taas yksi niin miehinen mies olevinansa. Sulla tuskin naista tolla asenteella on eikä varmaan tuu olemaankaan. Kyllä sovinistien maailma on pieni ja synkkä. Ethän sä kultapieni näköjäs arvosta naisia saati sitten ittees. Mutta onneksi sullakin se äiti on olemassa!!!
Ja tunget päähäs mitä ajatuksia vaan niin nainen se perheen pää melkein aina on. Kyllä sulla netissä juttu tuntuu lentävän mutta kotona kun muija karjasee taidat juosta häntä koipien välissä (jos sulla sellanen on???)
Meinaan tollanen käytös aikuiselta mieheltä on jo aika paljon. Ymmärrän kyllä jos oot joku 15v tai muuta niin sillohan sitä leijutaan, et muija sai kuulla kunniansa jne... mutta että aikunen äijä???
Huh huh!!!

Lue lisää

Ja se tekee susta miehen kun röyhtäilet vai? Vanhan, hikisen haisevan ruman ja sivistymättömän moukan se susta tekee, TAIKKA SIIS ON TEHNYT JO!!!

Mullakaan ei ensimmäisen vaimon kanssa ollut oikeestaan koskaan riitoja. Eipä meillä kyllä todellista kommunikaatiota ollut sitten muutenkaan. Kahdeksan vuotta suunnilleen kesti se avioliitto. Tätä nykyä olen sitä mieltä, että pienet kärhämät kuuluu aina asiaan kun kaksi ihmistä on niinkin lähekkäin, että asuu samassa taloudessa. Tai... eihän niitä sitten ole, jos esim. toinen osapuoli ei koskaan uskalla sanoa että on eri mieltä jostain asiasta. Me osataan (näköjään) kyllä riidellä ja huutaa ilman, että kumpikaan pelkää että se suhde siihen kaatuu. Välillä se on ihan terapeuttista, mutta joskus tuntuu ettei aivoverisuonet kestä enempää painetta. Aina sen jälkeen on kyllä selkeämpi "ilma", ihan niinkuin ukkosen jälkeen kesällä. Että alkakaa tekin opettelemaan, niin vielä ehditte oppia ennenkuin tulee kympit täyteen.

Yritin minäkin kertoa selkeästi leikkuulaudan sijainnin, mutta en saanut korotettua omaa ääntäni sellaiselle desibelitasolle, että se olisi kantautunut vaimon äänen yli. Ääntä oli kyllä sen verran, että alakerran naapuritkin varmaan tietää missä se leikkuulauta oli :) Tilanteen lauettua kävi ilmi, että sieltä se leikkuulauta löytyi, kun vain katsoi kaappiin. Ilmeisesti oli silmät kiinni yrittänyt ottaa sitä sieltä minne itse aina laittaa.

Pätkiminen oli enemmänkin tunne pään sisällä, en harkinnut sitä missään vaiheessa... itseasiassa se taisi tulla mieleen vasta, kun kirjoitin tuota viestiä tänne palstalle. Vielä tarkennukseksi se, että väkivaltaa en ole koskaan käyttänyt ketään kohtaan, eikä se todellisuudessa kuulu kommunikaatiovalikoimaani.

Korsteeni kirjoitti:

Mullakaan ei ensimmäisen vaimon kanssa ollut oikeestaan koskaan riitoja. Eipä meillä kyllä todellista kommunikaatiota ollut sitten muutenkaan. Kahdeksan vuotta suunnilleen kesti se avioliitto. Tätä nykyä olen sitä mieltä, että pienet kärhämät kuuluu aina asiaan kun kaksi ihmistä on niinkin lähekkäin, että asuu samassa taloudessa. Tai... eihän niitä sitten ole, jos esim. toinen osapuoli ei koskaan uskalla sanoa että on eri mieltä jostain asiasta. Me osataan (näköjään) kyllä riidellä ja huutaa ilman, että kumpikaan pelkää että se suhde siihen kaatuu. Välillä se on ihan terapeuttista, mutta joskus tuntuu ettei aivoverisuonet kestä enempää painetta. Aina sen jälkeen on kyllä selkeämpi "ilma", ihan niinkuin ukkosen jälkeen kesällä. Että alkakaa tekin opettelemaan, niin vielä ehditte oppia ennenkuin tulee kympit täyteen.

Yritin minäkin kertoa selkeästi leikkuulaudan sijainnin, mutta en saanut korotettua omaa ääntäni sellaiselle desibelitasolle, että se olisi kantautunut vaimon äänen yli. Ääntä oli kyllä sen verran, että alakerran naapuritkin varmaan tietää missä se leikkuulauta oli :) Tilanteen lauettua kävi ilmi, että sieltä se leikkuulauta löytyi, kun vain katsoi kaappiin. Ilmeisesti oli silmät kiinni yrittänyt ottaa sitä sieltä minne itse aina laittaa.

Pätkiminen oli enemmänkin tunne pään sisällä, en harkinnut sitä missään vaiheessa... itseasiassa se taisi tulla mieleen vasta, kun kirjoitin tuota viestiä tänne palstalle. Vielä tarkennukseksi se, että väkivaltaa en ole koskaan käyttänyt ketään kohtaan, eikä se todellisuudessa kuulu kommunikaatiovalikoimaani.

Lue lisää

Mielestäni asiat voi ratkaista sivistyneesti keskustelemalla ilman reuhaamista, kura-äänellä karjumista tai astioiden heittelyä.

Se, että ei ole riitoja, EI TARKOITA että pitäisi aina olla samaa mieltä tai ei uskaltaisi sanoa mielipidettään.

On sivistymätöntä rähjätä kuin kaheli, eikä kommunikointi voi olla hyvällä tasolla jos pitää pelätä että toinen voi rähjätä kuin kaheli.

Riita ei puhdista ilmaa, kun ei ole mitään puhdistettavaa. Se tekee vain kyyniseksi ja katkeraksi ja aiheuttaa mielipahan tunteita.

Jos noin pienistä asioista pitää huutaa, niin mitä sitten teette, kun olisi ihan oikeastikin huudon aihetta? Huutoon turtuu, ja kohta sillä ei ole mitään vaikutusta. Kyllä meilläkin joskus riidellään äänekkäästi, mutta silloin on yleensä kyseessä jotain vakavampaa kuin keittiövehkeiden väärä paikka.

Saara kirjoitti:

Jos noin pienistä asioista pitää huutaa, niin mitä sitten teette, kun olisi ihan oikeastikin huudon aihetta? Huutoon turtuu, ja kohta sillä ei ole mitään vaikutusta. Kyllä meilläkin joskus riidellään äänekkäästi, mutta silloin on yleensä kyseessä jotain vakavampaa kuin keittiövehkeiden väärä paikka.

Lue lisää

... että eikö tuollaista asiaa voisi tulla kysymään ihan normaalistilla äänensävyllä. Eli olen SE VÄÄRÄ HENKILÖ vastaamaan kysymykseesi. Minulle alettiin huutaa, minä en juurikaan ala huutaa jos ei minulle huudeta tai nalkuteta hyvä tovi ensin.

Tiskaaminen ei ole ollut ongelma meille koskaan. Kumpikin tiskataan käsin ihan mielellämme eikä ole ollut puhetta tiskikoneen hankkimisesta vauvelin tulon jälkeenkään. Voihan se kyllä olla että tuleekin hankituksi, sen näkee sitten. Onhan siitä ilmanmuuta apua, jos tulee paljon tiskiä, mutta tosiaankin kahdestaan ei olla saatu sellaista kasaa tiskiä aikaan että koneen hankinta olisi käynyt edes mielessä. Niilläkin rahoilla pääsee jo viikoksi jonnekin kivaan paikkaan, kun vähän kyttää tarjouksia :D

Hmm... tässä kyseisessä tapauksessa tuolla "huutamisella" en tarkoittanut pelkkää äänen korottamista, että toinen kuulisi sen esim. toiseen huoneeseen. Se oli syyttävää ja ilkeämielistä räyhäystä. Oikeasti tuntui, että toisen mielestä on jotain pahaa tehnyt kun meni tiskit tiskaamaan. Ei se siitä äänestä ole kiinni, vaan sävystä. Enkä olisi hermostunutkaan jos se huuto olisi loppunut kohtuu-ajassa ja minun olisi annettu kertoa mistä sitä leikkuulautaa kannattaa katsella.

Taivas mitä provosointia Korsteenilta ja kaikki
menee halpaan.
Keskittykää te muutkin olennaiseen eli vauvan odotukseen ja toivokaa että vauva on terve
ja säilytte itse järjissänne.Eihän vauvan odotus
mikään sairaus ole joka antaa oikeuden käyttäytyä
miten tahansa.Älkää olko naiset niin itsekkäitä,
isänkin tunteet myllertävät.
Ja nuo tiskausasiat..itsepähän olette siippanne
valinneet.

Odottaja kirjoitti:

Taivas mitä provosointia Korsteenilta ja kaikki
menee halpaan.
Keskittykää te muutkin olennaiseen eli vauvan odotukseen ja toivokaa että vauva on terve
ja säilytte itse järjissänne.Eihän vauvan odotus
mikään sairaus ole joka antaa oikeuden käyttäytyä
miten tahansa.Älkää olko naiset niin itsekkäitä,
isänkin tunteet myllertävät.
Ja nuo tiskausasiat..itsepähän olette siippanne
valinneet.

Lue lisää

... vaan tuona aamuna asiat meni noin, mutta nyt jälkeenpäin huvittaa koko episodi :D

Käytiin viimeviikolla ultrassa ja oli kyllä sanoinkuvaamaton tunne nähdä, kun 5,8 cm pitkä jälkeläinen siellä aukoi leukojaan, huitoi käsillään, potki jaloillaan ja kääntyili niin ettei meinannut saada mitattua :D HUH!