Kummius

Ollakseen "oikea kummi" täytyy olla käynyt rippikoulu, jota sinä tuskin olet käynyt, nuoresta iästäsi päätellen. Lisäksi pitää kuulua kirkkoon voidakseen olla kummi. Kirkosta voi tosin myöhemmin erota.

Eri asia ovat sitten ne pienet lapset, jota ei kasteta. Heillä EI OLE "oikeita kummeja". Eli voit olla siis siinä tapauksessa "kummi", mutta en silti usko sitäkään.

Kummin tehtävä on kasvattaa lasta uskossa. Tämän takia niillä lapsilla, joita ei ole kastettu, ei myöskään ole "oikeita kummeja". ON toki mahdollista että vanhemmat haluavat "kummin" lapselle, ettei tälle tule myöhemmällä iällä orpo olo, kun muilla on kummeja, eikä hänellä ole.

FUIÖF

Nytpäs on saatu tälle palstalle Jarmo Kokkonen niminen ahdasmielinen asiantuntija hihhuli, joka on ottanut itselleen tuomitsijan roolin.

Mielestäni kummin tärkein tehtävä on olla läsnä kummilapsen elämässä, olla hyvä ystävä läpi lapsen elämän. Silloin ei ole mitään merkitystä, kuuluuko kummi kirkkoon vai ei.

Pitäisikö kummin siis kadota lapsen elämästä, jos sattuu eroamaan kirkosta? Ei tietenkään.

jussipussi kirjoitti:

Nytpäs on saatu tälle palstalle Jarmo Kokkonen niminen ahdasmielinen asiantuntija hihhuli, joka on ottanut itselleen tuomitsijan roolin.

Mielestäni kummin tärkein tehtävä on olla läsnä kummilapsen elämässä, olla hyvä ystävä läpi lapsen elämän. Silloin ei ole mitään merkitystä, kuuluuko kummi kirkkoon vai ei.

Pitäisikö kummin siis kadota lapsen elämästä, jos sattuu eroamaan kirkosta? Ei tietenkään.

Lue lisää

Kylläpä on suhtautuminen... Kokkonen ei mielestäni millään tavalla tuominnut ketään, vaan kertoi sen, mitä luterilainen kirkko kummeilta edellyttää. Jos luterilaiseen kirkkoon kastetaan, silloin toki toimitaan luterilaisen kirkon sääntöjen mukaan.

Jos ne eivät miellytä ja lapselle ei tahdota antaa kristillistä kasvatusta, niin lapsen voi toki jättää kastamatta ja nimittää hänelle "kummeiksi" ketä tahansa - mutta silloin ei puhuta enää kasteesta ja kummeista kirkon tarkoittamassa merkityksessä, vaan jostakin muusta.

>> Kummin tulee olla kirkon jäsen

minä en ainakaan osallistuisi rituaaliin, jossa ei kunnioiteta vauvan uskonnonvapautta, vaan pakkoliitetään vauva hänen tietämättään ev lut lahkon jäseneksi

kahden kummi kirjoitti:

Kylläpä on suhtautuminen... Kokkonen ei mielestäni millään tavalla tuominnut ketään, vaan kertoi sen, mitä luterilainen kirkko kummeilta edellyttää. Jos luterilaiseen kirkkoon kastetaan, silloin toki toimitaan luterilaisen kirkon sääntöjen mukaan.

Jos ne eivät miellytä ja lapselle ei tahdota antaa kristillistä kasvatusta, niin lapsen voi toki jättää kastamatta ja nimittää hänelle "kummeiksi" ketä tahansa - mutta silloin ei puhuta enää kasteesta ja kummeista kirkon tarkoittamassa merkityksessä, vaan jostakin muusta.

Lue lisää

Kummi on henkilö, jonka lapsen vanhemmat haluavat jollain tavalla siirtävän omia arvojaan lapselle. Minä olen kahden lapsen kummivanhempi vaimoni kanssa. Kumpikaan emme kuulu kirkkoon. Kummius näihin lapsiin on lähentänyt meidän perheitämme ja otamme tosissamme kummin roolimme. Meidät siis on valittu siksi, että lapsen vanhemmat pitävät meitä ja meidän elämänarvojamme hyvinä ja tavoiteltavina.

Olimme läsnä kirkossa, mutta emme luonnollisestikaan sylikummiksi "kelvanneet". Sylikumminsa kanssa nämä lapset eivät ole juurikaan tekemisissä. Meidän luonamme kumpikin viettää aikaa ilman vanhempiaan ja yhdessä perheinä. Kummius on meille kunniatehtävä.

Se, että evlutkukirkko on ominut itselleen tämänkin termin, jonka historia Suomensukuisten kansojen keskuudessa on paljon kristinuskoa vanhempi, on törkeää.

Kokkosen ja "kahden kummi"n vihantäyteinen ja ylimielinen viesti huokuu juuri sitä suvaitsemattomuutta ja besserwisserismiä, jonka vuoksi kirkko menettää jäseniään.

Virallisen evlut teologian mukaan kummius on pysyvä suhde, jota ei voi katkaista.

Mutta kummiudellahan ei ole mitään laillista sitovuutta maallisen vallan edessä. Ei kummilla ole velvollisuutta antaa kummilahjoja tai laillista oikeutta osallistua rippijuhlaan tms. Vrt. vihkiminen, joka teologisen seremonian lisäksi muuttaa perintösuhteita, lasten oletusarvoista isyyttä ym.

Todellisuudessa kummius on olemassa ihmisten mielessä. Tarkemmin ks.
http://www.uskonnonvapaus.fi/lapset/kummius.html

Kummius ei tosiaan ole "vihkimys", vaan enemmänkin yksilön oma lupaus. Jos kummi eroaa kirkosta, hän ottaa etäisyyttä siihen, mihin on lupautunut eli (luterilaiseen) kristilliseen kasvatukseen. Tämä kasvatus on ystävyyttä ja rinnalla kulkemista ja elämän jakamista yhtä hyvin kuin esirukousta ja yhteyttä seurakuntaan. Rinnastan kummiuden lupauksen (kristillisen) avioliiton lupaukseen, sillä erotuksella, että kummiuteen ei liity juridista ulottuvuutta. Molemmat on tarkoittu kestämään. Kaikki liitot eivät kestä ja kummiuskin voi menettää merkitystään. Voidaan kyllä ajatella, että kummius "itsessään" on "pysyvää", mikä näkyy siinä, että kummiutta ei voida keneltäkään "ottaa pois" vaikkapa siksi, että yhteyttä kummilapseen ei pidetä. Mutta kirkosta eroaminen nähdän kirkossa kuitenkin niin selkäesti etäisyyden ottamisena kummiuden tehtävään ja lupaukseen, että on mahdollista alle 18-vuotiaalle lisätä myöhemmin kummi tai kaksi kummia, jotka haluavat sitoutua kirkon jäsenyyteen. Tässä kysymyksessä ei liene enempää "lakipykäliä", aika paljon jää ihmisen oman harkinnan ja moraalin varaan. Hyvä että asiaa pohdit.

Jarmo Kokkonen kirjoitti:

Kummius ei tosiaan ole "vihkimys", vaan enemmänkin yksilön oma lupaus. Jos kummi eroaa kirkosta, hän ottaa etäisyyttä siihen, mihin on lupautunut eli (luterilaiseen) kristilliseen kasvatukseen. Tämä kasvatus on ystävyyttä ja rinnalla kulkemista ja elämän jakamista yhtä hyvin kuin esirukousta ja yhteyttä seurakuntaan. Rinnastan kummiuden lupauksen (kristillisen) avioliiton lupaukseen, sillä erotuksella, että kummiuteen ei liity juridista ulottuvuutta. Molemmat on tarkoittu kestämään. Kaikki liitot eivät kestä ja kummiuskin voi menettää merkitystään. Voidaan kyllä ajatella, että kummius "itsessään" on "pysyvää", mikä näkyy siinä, että kummiutta ei voida keneltäkään "ottaa pois" vaikkapa siksi, että yhteyttä kummilapseen ei pidetä. Mutta kirkosta eroaminen nähdän kirkossa kuitenkin niin selkäesti etäisyyden ottamisena kummiuden tehtävään ja lupaukseen, että on mahdollista alle 18-vuotiaalle lisätä myöhemmin kummi tai kaksi kummia, jotka haluavat sitoutua kirkon jäsenyyteen. Tässä kysymyksessä ei liene enempää "lakipykäliä", aika paljon jää ihmisen oman harkinnan ja moraalin varaan. Hyvä että asiaa pohdit.

Lue lisää

Yleensä pyydetään kummiksi joku läheinen ystävä tai sukulainen. Kummin valinnassa ei juurikaan ajatella tulevien kummien kristillistä vakaumusta. Ihmiset eivät miellä enää kummiutta uskonnollisena velvollisuuteena vaan pikemmin kunnianosoituksena tai velvollisuutena.

Vaimo kuuluu kirkkoon. Periaatteen - tytöt kastetaan, mutta pojista tehdään pakanoita - mukaan toinen lapsi on kastettu ja toinen ei. Käytännössä kumpikin on saannut yhtä hyvän kristillisen kasvatuksen. Pyysimme tytölle kummiksi syvästi uskonnollisen ystävämme, joka viikon miettimisen jälkeen kieltäytyi, sillä hän ei ollut omasta mielestään kypsä sellaiseen vastuuseen. Mielestäni tällainen suhtautuminen kristilliseen kummiuteen on ainoa oikea.

Jarmo Kokkonen kirjoitti:

Kummius ei tosiaan ole "vihkimys", vaan enemmänkin yksilön oma lupaus. Jos kummi eroaa kirkosta, hän ottaa etäisyyttä siihen, mihin on lupautunut eli (luterilaiseen) kristilliseen kasvatukseen. Tämä kasvatus on ystävyyttä ja rinnalla kulkemista ja elämän jakamista yhtä hyvin kuin esirukousta ja yhteyttä seurakuntaan. Rinnastan kummiuden lupauksen (kristillisen) avioliiton lupaukseen, sillä erotuksella, että kummiuteen ei liity juridista ulottuvuutta. Molemmat on tarkoittu kestämään. Kaikki liitot eivät kestä ja kummiuskin voi menettää merkitystään. Voidaan kyllä ajatella, että kummius "itsessään" on "pysyvää", mikä näkyy siinä, että kummiutta ei voida keneltäkään "ottaa pois" vaikkapa siksi, että yhteyttä kummilapseen ei pidetä. Mutta kirkosta eroaminen nähdän kirkossa kuitenkin niin selkäesti etäisyyden ottamisena kummiuden tehtävään ja lupaukseen, että on mahdollista alle 18-vuotiaalle lisätä myöhemmin kummi tai kaksi kummia, jotka haluavat sitoutua kirkon jäsenyyteen. Tässä kysymyksessä ei liene enempää "lakipykäliä", aika paljon jää ihmisen oman harkinnan ja moraalin varaan. Hyvä että asiaa pohdit.

Lue lisää

Voitaneen kuitenkin olettaa, että suurin osa rippikoulun käyneistä ei ole lukenut Raamattua kokonaisuudessaan, eikä ole siten, eikä toisaalta myöskään varhaisessa kehitysvaiheessa olevan ihmiskäsityksen ja maailmankuvan vuoksi, riittävän ymmärtävä ja ajatteleva käsittämään sitä, mihin on sitoutunut itse tai mihin on kummilupauksessaan sitoutunut; viittaan siis juurikin kristinuskon oppeihin. Toki ymmärrän ajatuksenne asian tiimoilta, mutta itse olen kuitenkin sitä mieltä, että ainakaan kaikissa tapauksissa ei voida sanoa kirkosta eroavan ottavan etäisyyttä kristinuskon oppeihin, vaan lähinnä niihin pinnallisiin oppeihin, joita ilman syvällisempää merkitystä ja selitystä tarjotaan ikään kuin lopullisena totuutena, vailla äärimmäistä vapautta oman henkilökohtaisen uskonsa mieltämiseen. Kirkon opit ovat kuitenkin varsin monin tavoin ymmärrettävät ja kunkin sitä opettavan yksilön itsensä jo monasti omiin elämänkokemuksiinsa ja luonteeseensa mieltämät ja suodattamat.

Omasta mielestäni kristillisesti ajatteleva, uskova kummi, vaikkakin kirkosta eronnut sellainen, voi olla jopa joissakin tapauksissa parempi kristillisen uskon kasvattaja kuin ajattelematon, kirkon pinnalliset sanomat kuunnellut, kirkkoon kuuluva kummi. Ajattelemattomuus on kuitenkin omanlaisensa uskonnollinen heikkous. Näinä lopun aikoina edes kirkko ei ole turvassa turmion iljetykseltä. Siksi jokaista tulisi rohkaista henkilökohtaiseen ja pohdiskelevaan uskoon; henkilökohtaiseen yhteyteen luojansa kanssa, jotta voisi olla aina varma siitä, että pysyy oikealla johdatuksen tiellä, eikä harhaudu väärien opettajien poluille.

Paljon jää ihmisen oman harkinnan ja moraalin varaan, sanoitte. Tämän voi ymmärtää useammalla tavalla, enkä ole varma siitä, mitä tuossa yhteydessä tarkoititte, mutta sanottakoon, että kirkosta eroava kummilupauksen tehnyt henkilö ei mielestäni kaikissa tapauksissa automaattisesti etäänny kirkosta, vaan saattaa päin vastoin jopa joissakin tapauksissa päästä syvemmälle alkuperäisen, ihmisten vuosisatojen ajan kääntämän ja kuhunkin aikakauteen muokkaaman sanoman taakse. Uskoon, jossa jokainen omalla henkilökohtaisella toiminnallaan pyrkii viemään eteenpäin Jumalan sanaa hyvyydestä, ajattelevaisuudesta, ihmiskunnan turmiollisen toiminnan vastustamisesta pelkäämättä ja itsensä uhraten. Uskoon, joka ei näy ensikatsomalla, vaan uskoon joka löytyy syvemmältä pinnan alta.

Minua surettaa se, että on paljon ajattelevia, Jumalaan uskovia ja hänen työtään tekeviä ihmisiä, jotka nykykirkon pinnallisuus ja trendihakuisuus puristavat ulos kirkosta vieden perustukset, joihin nämä ihmiset ovat uskoneet. Kirkko ei kanna hartioillaan heidän taakkaansa; heidän kysymyksiään elämästä ja kuolemasta.

Jarmo Kokkonen kirjoitti:

Kummius ei tosiaan ole "vihkimys", vaan enemmänkin yksilön oma lupaus. Jos kummi eroaa kirkosta, hän ottaa etäisyyttä siihen, mihin on lupautunut eli (luterilaiseen) kristilliseen kasvatukseen. Tämä kasvatus on ystävyyttä ja rinnalla kulkemista ja elämän jakamista yhtä hyvin kuin esirukousta ja yhteyttä seurakuntaan. Rinnastan kummiuden lupauksen (kristillisen) avioliiton lupaukseen, sillä erotuksella, että kummiuteen ei liity juridista ulottuvuutta. Molemmat on tarkoittu kestämään. Kaikki liitot eivät kestä ja kummiuskin voi menettää merkitystään. Voidaan kyllä ajatella, että kummius "itsessään" on "pysyvää", mikä näkyy siinä, että kummiutta ei voida keneltäkään "ottaa pois" vaikkapa siksi, että yhteyttä kummilapseen ei pidetä. Mutta kirkosta eroaminen nähdän kirkossa kuitenkin niin selkäesti etäisyyden ottamisena kummiuden tehtävään ja lupaukseen, että on mahdollista alle 18-vuotiaalle lisätä myöhemmin kummi tai kaksi kummia, jotka haluavat sitoutua kirkon jäsenyyteen. Tässä kysymyksessä ei liene enempää "lakipykäliä", aika paljon jää ihmisen oman harkinnan ja moraalin varaan. Hyvä että asiaa pohdit.

Lue lisää

sana kummi on vanha suomalais-ugrilainen sukulaisuussana, jonka rinnakkaismuotoja esiintyy mm.virossa 'kummitus' = anoppi, kominkielessä 'kom'=mies, sulhanen.
kummius varsinaisena meidäntuntemanamme instituutiona on peräisin germaaneilta joilla oli tapana hankkia suojelija paikallisista mahtimiehistä (sana god, gott tarkoitti paikallista päällikköä).
Kun sitten germaaneista tuli kristittyjä, he levittivät myös omaa kulttuuriaan kristinuson ohella.

Jarmo Kokkonen kirjoitti:

Kummius ei tosiaan ole "vihkimys", vaan enemmänkin yksilön oma lupaus. Jos kummi eroaa kirkosta, hän ottaa etäisyyttä siihen, mihin on lupautunut eli (luterilaiseen) kristilliseen kasvatukseen. Tämä kasvatus on ystävyyttä ja rinnalla kulkemista ja elämän jakamista yhtä hyvin kuin esirukousta ja yhteyttä seurakuntaan. Rinnastan kummiuden lupauksen (kristillisen) avioliiton lupaukseen, sillä erotuksella, että kummiuteen ei liity juridista ulottuvuutta. Molemmat on tarkoittu kestämään. Kaikki liitot eivät kestä ja kummiuskin voi menettää merkitystään. Voidaan kyllä ajatella, että kummius "itsessään" on "pysyvää", mikä näkyy siinä, että kummiutta ei voida keneltäkään "ottaa pois" vaikkapa siksi, että yhteyttä kummilapseen ei pidetä. Mutta kirkosta eroaminen nähdän kirkossa kuitenkin niin selkäesti etäisyyden ottamisena kummiuden tehtävään ja lupaukseen, että on mahdollista alle 18-vuotiaalle lisätä myöhemmin kummi tai kaksi kummia, jotka haluavat sitoutua kirkon jäsenyyteen. Tässä kysymyksessä ei liene enempää "lakipykäliä", aika paljon jää ihmisen oman harkinnan ja moraalin varaan. Hyvä että asiaa pohdit.

Lue lisää

"Jos kummi eroaa kirkosta, hän ottaa etäisyyttä siihen, mihin on lupautunut eli (luterilaiseen) kristilliseen kasvatukseen."

Entä jos eroaa kirkosta, mutta ei kristillisestä uskosta? Entä jos eroaa kirkosta siksi, että se ei enää omasta mielestä tunnusta ja kunnioita kristillistä uskoa ja Raamattua vaan myötäilee joka suuntaan? Eikö muka uskova ihminen voi osallistua lapsen kristillisen kasvatukseen jos on kristitty mutta ei kuulu enää kirkkoon? Minusta kirkon kristillisyys alkaa olla lähes sanahelinää kun enää ei korosteta uskon merkitystä vaan melkein kaikki synnit on hyväksytty ja sanotaan jopa ettei uskomisella ole väliä. Eikös joku pappikin oikein sanonut että ei Jumalaankaan tartte uskoa! Mitäs kristillisyyttä sellainen on ja miksi muka ei voisi olla hyvä kummi senkin jälkeen jos eroaa uskosta luopuvasta kirkosta??

uskonnollinen nainen kirjoitti:

"Jos kummi eroaa kirkosta, hän ottaa etäisyyttä siihen, mihin on lupautunut eli (luterilaiseen) kristilliseen kasvatukseen."

Entä jos eroaa kirkosta, mutta ei kristillisestä uskosta? Entä jos eroaa kirkosta siksi, että se ei enää omasta mielestä tunnusta ja kunnioita kristillistä uskoa ja Raamattua vaan myötäilee joka suuntaan? Eikö muka uskova ihminen voi osallistua lapsen kristillisen kasvatukseen jos on kristitty mutta ei kuulu enää kirkkoon? Minusta kirkon kristillisyys alkaa olla lähes sanahelinää kun enää ei korosteta uskon merkitystä vaan melkein kaikki synnit on hyväksytty ja sanotaan jopa ettei uskomisella ole väliä. Eikös joku pappikin oikein sanonut että ei Jumalaankaan tartte uskoa! Mitäs kristillisyyttä sellainen on ja miksi muka ei voisi olla hyvä kummi senkin jälkeen jos eroaa uskosta luopuvasta kirkosta??

Lue lisää

mutta toivottavasti osaat opettaa kummilapsesi vihaamaan homoja, koska se on ainoa oppi, minkä uskovat ovat raamatustaan omaksuneet

>> Saavatko kummilapseni vanhemmat tiedon, että olen eronnut kirkosta?

onneksi minun lapsillani ei ole tuollaisia taikauskoisia kummeja

täysjärkinen kirjoitti:

onneksi minun lapsillani ei ole tuollaisia taikauskoisia kummeja

Sulla ei sitten ollut tuon tähdellisempää sanottavaa?

Se on muuten kumma, miten niin suvaitsevaisina ja avomielisinä itseään pitävät ihmiset kestävät mitä tahansa muuta, mutta eivät kristittyjä tai kristinuskoa. Minulla on kavereita, jotka haukkuvat uskovia, minkä kerkeävät, mutta uskovat silti itse sielunvaellukseen, korteilla ennustamiseen, aaveisiin ja muuhun sellaiseen.

Kannattaisi sinunkin, arvoisa täysjärkinen, ottaa selvää, mikä on kummin tehtävä oikeasti :) Iloa iltaasi!

kummiiiii kirjoitti:

Sulla ei sitten ollut tuon tähdellisempää sanottavaa?

Se on muuten kumma, miten niin suvaitsevaisina ja avomielisinä itseään pitävät ihmiset kestävät mitä tahansa muuta, mutta eivät kristittyjä tai kristinuskoa. Minulla on kavereita, jotka haukkuvat uskovia, minkä kerkeävät, mutta uskovat silti itse sielunvaellukseen, korteilla ennustamiseen, aaveisiin ja muuhun sellaiseen.

Kannattaisi sinunkin, arvoisa täysjärkinen, ottaa selvää, mikä on kummin tehtävä oikeasti :) Iloa iltaasi!

Lue lisää

lutkulahkon viralliselta sivulta

"Kummien tehtävänä on yhdessä seurakunnan kanssa tukea vanhempia lapsen kristillisessä kasvatuksessa."

tuo tarkoittaa lapsen kasvattamista alistetuksi nössöksi, ei itse ajattelevaksi, herkkäuskoiseksi ja kiltiksi kirkollisveron maksajaksi

Usein rippijuhlissa lapsen kummi nostetaan jollain tavalla esille. Tietenkään kukaan ei edellytä kummilta virkatodistusta, mutta miksi osallistuisi kirkon juhliin, jos ei kannata sen arvomaailmaa?

Kummin tehtävänä on huolehtia lapsen uskonnollisesta kasvatuksesta. Vaikka eroisit kirkosta, voit toki hoitaa kummin velvollisuudet.

täysjärkinen kirjoitti:

lutkulahkon viralliselta sivulta

"Kummien tehtävänä on yhdessä seurakunnan kanssa tukea vanhempia lapsen kristillisessä kasvatuksessa."

tuo tarkoittaa lapsen kasvattamista alistetuksi nössöksi, ei itse ajattelevaksi, herkkäuskoiseksi ja kiltiksi kirkollisveron maksajaksi

Lue lisää

Kummin tehtävä on huolehtia kristillisestä kasvatuksesta. Masentavaa huomata, että tämänkin keskustelun ainoa humanisti on pappi ja uskovainen kirkosta eroaja.

Kimmo Koo kirjoitti:

Kummin tehtävä on huolehtia kristillisestä kasvatuksesta. Masentavaa huomata, että tämänkin keskustelun ainoa humanisti on pappi ja uskovainen kirkosta eroaja.

On minuakin pyydetty kummiksi, vaikka en ole kristitty

Nykyisin kummit ovat vain lahja-automaatteja.
Minun kummintehtäväni onnistui täydellisesti, kun ensin itse erosin kirkosta ja kaikki viisi kummilastani ovat jo eronneet kirkosta .... opetus mennyt perille.

ent. kummi kirjoitti:

Nykyisin kummit ovat vain lahja-automaatteja.
Minun kummintehtäväni onnistui täydellisesti, kun ensin itse erosin kirkosta ja kaikki viisi kummilastani ovat jo eronneet kirkosta .... opetus mennyt perille.

Lue lisää

"Minun kummintehtäväni onnistui täydellisesti, kun ensin itse erosin kirkosta ja kaikki viisi kummilastani ovat jo eronneet kirkosta .... opetus mennyt perille."

Kuinka moni oikeasti raportoi kummeilleen kirkosta eroamisesta? Aamuyölläkin voisi sepitellä parempia satuja :-)

Kimmo Koo kirjoitti:

"Minun kummintehtäväni onnistui täydellisesti, kun ensin itse erosin kirkosta ja kaikki viisi kummilastani ovat jo eronneet kirkosta .... opetus mennyt perille."

Kuinka moni oikeasti raportoi kummeilleen kirkosta eroamisesta? Aamuyölläkin voisi sepitellä parempia satuja :-)

Lue lisää

Miksi uskovat häpeävät uskoaan?
Minä raportoin kaikille, joiden kanssa keskustelen, että olen eronnut kirkosta. Minulla on esittää perusteluja, miksi olen niin tehnyt.