Tänä aamuna heräsin outoon kopinaan maakuoppani katolla. Kuka uskaltaa häiritä 18 tunnin yöuniani? Olin vihainen ja valmiina puremaan tuota häirkköä polveen, kunnes haistoin tutun hajun!
Tuosta hajusta ei voinut erehtyä. Sehän oli serkkuni Billybob ja eikä siinä vielä kaikki, mukanaan hänellä oli pikkuserkkuni Roobertbob! He olivat vihdoin onnistuneet säästämään ja toteuttivat iänikuisen haavensa lomamatkasta Moijiin metsistä Savonlinnan suurkaupunkiin.
Voi sitä jälleennäkemisen riemua. Heitimme iloisina ylävitskoja, juuri niin kuin äiti oli kertonut telkkarissa nähneensä, kun oli pidätettynä perunavarkaudesta muutama vuosi takaperin. Nyt on todellisen juhlan paikka. Koko jäljellä oleva suku koossa.
Soitin heti äidille jukurttipurkkipuhelimellani viereiseen kuoppaan ja käskytin äidin metsälle. Tänään ei kitsastella, tänään syödään muutakin kuin käpyjä ja muurahaisia. Minullakin olisi vieraiden varalle todellinen yllätys! Olin nimittäin säästänyt vuonna 1967 palkaksi saamani lounassetelin ja ajattelin illalla viedä koko porukan vähän kaupungille tuulettumaan!
Sillä aikaa kun äiti oli metsällä hankkimassa aamupala-aineksia, minä esittelin Billybobille ja Roobertbobille minun ainutlaatuista pullonkorkki kokoelmaani. Kyllä olivat serkut kateudesta vihreinä, kun läväytin pöydälle 5 erilaista pullonkorkkia, jotka olin löytänyt vuosien saatossa! Mutta pankin räjäytti, kun kaivoin kätköstäni esille puolikkaan Loordin kuvan, jonka löysin etsiessäni itselleni uutta paperihattua lehtiroskiksesta. Billybob taisi ihan säikähtää, sen verran etova haju leijaili kuopassani hetken aikaa.
Mutta sieltähän äiti jo tuleekin ja mukanaan hänellä on mehevä majavanhäntä! Majava oli päässyt karkuun ja äidin tekohampaat olivat menneet sen mukana, niin sitkeäsi äiti oli hampaansa iskenyt majavan ahteriin! Äiti keitti meille maittavaa soppaa ja me söimme vatsamme täyteen. Sitten otimme pienet 12 tunnin päikkärit, että jaksaisimme illalla juhlia kaupungilla.
Sitten koitti juhlailta. Menimme kyttämään pysäkille, koska linjuri tulisi. Lopulta se tulikin ja matkustimme mukavasti takapuskurin päällä kaupunkiin. Nyt oli se hetki koittanut. Se hetki, jota olin odottanut miltei 40 vuotta. Astuin nakkikioskin jonoon ja kaikki jonossa olijat poistuivat takavasemalle. Ilmeisesti olemukseni herätti heissä kunnioitusta ja ilmeisesti muutamalle tuli äkillinen vatsatauti, koska he antoivat ylen läheiseen roskikseen.
Astuin tiskille, katsoin myyjätyttöä silmiin ja kaivoin housustani esille 4 markan lounassetelin. Viivyttelin hieman, kunnes läiskäisin se tiskiin ja samalla huusin korkealla äänellä :" Yksi lihapiirakka ja vähän sassiin"!!! Myyjätyttö tipahti tiskin alle. Hän todennäköisesti pyörtyi, koska ei ollut koskaan nähnyt kaltaistani hurmuria. Meidän suvussa on vielä sellainen erityispiirre, että kaikilla miehillä on polvesta hiusrajaan ylettyvä huulihalkio ja se on komea!!!
Kesti tovin, ennenkuin myyjä heräsi ja käskytin uudelleen: "yksi lihapiirakka ja sassiin ja laita mukaan 4 haarukkaa"! En ymmärrä, että mitä tytön päässä liikkui, kuin hän antoi minulle lihapiirakan, eikä edes ottanut lounasseteliäni. Hän vaan nauroi hysteerisesti ja välillä näytti kuin hän olisi itkenytkin. Äiti on sanonut, että minulla on sellainen vaikutus ihmisiin!!! Sitten me kaikki söimme ja nautimme yhdessä olosta koko illan. Jouduimme kyllä kävelemään kotiin, koska linjurissa oli sama kuski ja se huomasi meidät. Mutta minulla oli hauskaa ja serkkuni saivat varmasti unohtumattoman lomakokemuksen! Tokkohan kukaan Moijilla uskoo heidän kertomaansa todeksi?
Tuosta hajusta ei voinut erehtyä. Sehän oli serkkuni Billybob ja eikä siinä vielä kaikki, mukanaan hänellä oli pikkuserkkuni Roobertbob! He olivat vihdoin onnistuneet säästämään ja toteuttivat iänikuisen haavensa lomamatkasta Moijiin metsistä Savonlinnan suurkaupunkiin.
Voi sitä jälleennäkemisen riemua. Heitimme iloisina ylävitskoja, juuri niin kuin äiti oli kertonut telkkarissa nähneensä, kun oli pidätettynä perunavarkaudesta muutama vuosi takaperin. Nyt on todellisen juhlan paikka. Koko jäljellä oleva suku koossa.
Soitin heti äidille jukurttipurkkipuhelimellani viereiseen kuoppaan ja käskytin äidin metsälle. Tänään ei kitsastella, tänään syödään muutakin kuin käpyjä ja muurahaisia. Minullakin olisi vieraiden varalle todellinen yllätys! Olin nimittäin säästänyt vuonna 1967 palkaksi saamani lounassetelin ja ajattelin illalla viedä koko porukan vähän kaupungille tuulettumaan!
Sillä aikaa kun äiti oli metsällä hankkimassa aamupala-aineksia, minä esittelin Billybobille ja Roobertbobille minun ainutlaatuista pullonkorkki kokoelmaani. Kyllä olivat serkut kateudesta vihreinä, kun läväytin pöydälle 5 erilaista pullonkorkkia, jotka olin löytänyt vuosien saatossa! Mutta pankin räjäytti, kun kaivoin kätköstäni esille puolikkaan Loordin kuvan, jonka löysin etsiessäni itselleni uutta paperihattua lehtiroskiksesta. Billybob taisi ihan säikähtää, sen verran etova haju leijaili kuopassani hetken aikaa.
Mutta sieltähän äiti jo tuleekin ja mukanaan hänellä on mehevä majavanhäntä! Majava oli päässyt karkuun ja äidin tekohampaat olivat menneet sen mukana, niin sitkeäsi äiti oli hampaansa iskenyt majavan ahteriin! Äiti keitti meille maittavaa soppaa ja me söimme vatsamme täyteen. Sitten otimme pienet 12 tunnin päikkärit, että jaksaisimme illalla juhlia kaupungilla.
Sitten koitti juhlailta. Menimme kyttämään pysäkille, koska linjuri tulisi. Lopulta se tulikin ja matkustimme mukavasti takapuskurin päällä kaupunkiin. Nyt oli se hetki koittanut. Se hetki, jota olin odottanut miltei 40 vuotta. Astuin nakkikioskin jonoon ja kaikki jonossa olijat poistuivat takavasemalle. Ilmeisesti olemukseni herätti heissä kunnioitusta ja ilmeisesti muutamalle tuli äkillinen vatsatauti, koska he antoivat ylen läheiseen roskikseen.
Astuin tiskille, katsoin myyjätyttöä silmiin ja kaivoin housustani esille 4 markan lounassetelin. Viivyttelin hieman, kunnes läiskäisin se tiskiin ja samalla huusin korkealla äänellä :" Yksi lihapiirakka ja vähän sassiin"!!! Myyjätyttö tipahti tiskin alle. Hän todennäköisesti pyörtyi, koska ei ollut koskaan nähnyt kaltaistani hurmuria. Meidän suvussa on vielä sellainen erityispiirre, että kaikilla miehillä on polvesta hiusrajaan ylettyvä huulihalkio ja se on komea!!!
Kesti tovin, ennenkuin myyjä heräsi ja käskytin uudelleen: "yksi lihapiirakka ja sassiin ja laita mukaan 4 haarukkaa"! En ymmärrä, että mitä tytön päässä liikkui, kuin hän antoi minulle lihapiirakan, eikä edes ottanut lounasseteliäni. Hän vaan nauroi hysteerisesti ja välillä näytti kuin hän olisi itkenytkin. Äiti on sanonut, että minulla on sellainen vaikutus ihmisiin!!! Sitten me kaikki söimme ja nautimme yhdessä olosta koko illan. Jouduimme kyllä kävelemään kotiin, koska linjurissa oli sama kuski ja se huomasi meidät. Mutta minulla oli hauskaa ja serkkuni saivat varmasti unohtumattoman lomakokemuksen! Tokkohan kukaan Moijilla uskoo heidän kertomaansa todeksi?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Sun juttusi on vain näitä yksiä ja samoja "erillaisen ja järkytyksen" tuottamista... vaihda kasettia, väsyttää jo kummasti juttusi (siis silloin kun niitä vahingossa sattuu lukemaan) HOHHOIJAAAAA JA HAUKOTUS!!!
Mun mielestä ne on hauskoja. Kivaa kun edess jollain on mielikuvitusta. :DDDDDD
eikä todellakaan haukottanut kertaakaan!!
Se vilahti sivusta, ku se seurasi väsynyttä kasettii. Löysi läskin, mistä tarttui kapi, siitä Tessun rupi.
On aina mukava tavata kaukana asuvia sukulaisia!
Tätä tarinaa lukiessa ei voi olla tulematta hyvälle tuulelle. Sinulla on taito naurattaa mahtipontisuudellasi ja osaat pistää itsesi likoon hauskalla tavalla kirjoittaessasi. Kiitos päivän nauruista.
näitä lisää jemmassa, onhan!? Nää sun juttus on kyllä niitä, että jos mieli on maassa, niin kummasti ne saa ajatukset rullaamaan muihin aatoksiin. Kiitokset tästäkin, mut saiskos yhden lisää? En mää mitenkään kerjää, mut pyydän kauniisti.
Kuinka taitavasti ja samaan aikaan hauskalla tavalla olit saanutkaan savolaisuuden sisimmän taltioitua tähän dokumentaariseen kuvaukseen!
Sinulle oli kuitenkin livennyt yksi pieni asiavirhe tekstiin. Savolainen ei tunne b-kirjainta, paitsi rintaliivien kuppikokojen yhteydessä. Siispä serkkupoikain nimet olisivat oikeasti Pilipop ja Roopertpop.
Jaa että mitä ottia tuota...;)
vähän sama ku Turus päi. Melkeen ainoa sana misä kuuluu olla äffä, on pesofati. Se mikä kirjotetaan Forssa, lausutaan Vorssa ja vinni on märkänen näppylä keskel ottaa. Ja sit on se ree-kirjain. Kuuluu sanoo "teirän" ja "mää kuron" (kudon).
Muiski sanois äffii, ko pesofatis. Esimerkiks: Fiini Fröökynä. ;DDD
olla.
Selvää tarinoitsijan ainestahan tämä kirjoittaja näyttäisi olevan.
Hauskasti kirjoitettu ja letkeää menoa!
Kiva tätä oli lukea:-)
...tuli hyvälle tuulelle. Sinunkin pitäisi kirjoittaa novelleja useammin; huumorintajusi on valloittavaa.