...Timo Ristimäen maratonpituinen kirjoitus, jota silmäiltyäni pääsin siihen vastata, kun Timoi siinä tapansa mukaan tietysti muisti minutkin. Mutta nyt se kirjoitus näkyy poistuneen.
Kun ehdin vastineeni kirjoittaa, niin laitan sen töhän; poistakoon ylläpito, jos katsoo sen sopimattomaksi:
- - -
Tietysti…
…olet ristinyt nämä saitit kapi(ai)siksi saiteiksi minua muistaen, ja jokaisessa esiintymisessäsi toki muistat muutenkin, olipa vaikka puhe ”tuohivirsujen vaikutuksesta jalkahikeen”, kuten joku jo pari vuotta sitten totesi! Otan sen tunnustuksena. Kiitos!
Mutta silti toivoisin sinun jo vähitellen pääsevän yli kaksi vuotta sitten aiheuttamastani traumastasi. Siis siitä, että leikin Kekkosta kirjoittelemalla eri nimimerkeillä, joihin sinä silloin suhtauduit niin tosissaan kuin vain kunnon kepulainen voi politiikkaan suhtautua!
En tietenkään jaksa lukea tuota pitkää ja sekavaa suoltoasi, mutta silmäilin kyllä, ja huomaan, että sinäkin olet huomannut tuosta Sampo Terhon kirjoituksesta oleellisimman:
>> Lopuksi sinibaretti-maisteri Sampo Terho heittää kipakasti taistelukirveensä Ranskan ja Saksan suuntaan: "Kenties kaikkein suurin Bushin ja Blairin hallintojen toimintatapaero esimerkiksi onkin ollut juuri se, että ne ovat pelkkien puheiden sijaan yrittäneet itsepäisesti tehdä jotain konkreettista. Siinä missä suuret EU-maat ovat aina olleet valmiit laatimaan uusia ihmisoikeusjulistuksia ja periaatepäätöksiä, Yhdysvallat ja Britannia ovat lianneet kätensä ja käyneet työhön. -- Julistukset -- voidaan laatia ihanteellisessa unimaailmassa vain kaikkea hyvää ja mukavaa kannattaen. Moni on erehtynyt pitämään jälkimmäistä mallia moraalisen ylemmyyden osoituksena", päättää Porkkalan lukiosta v. 1996 ylioppilaaksi päässyt "roolipelaaja" varsinaisen "tykityksensä", ennen kuin on tohtinut merkitä alle, että "Sampo Terho, kirjoittaja on aate- ja poliittiseen historiaan keskittynyt filosofian maisteri". > Onneksi on sentään maisteri Terho (vaiko HS?) ymmärtänyt merkitä attribuutiksi vain "keskittynyt", "perehtymisestä" ei näet kirjoituksessa näyisikään merkkiä! Jälki on näet kutakuinkin samanmoista histhorinointia kuin näillä kapi(ai)silla saiteilla on edustanut muudankin 50-sivuisella tutkielmallaan koketoiva evp. kapteeni...
Kun ehdin vastineeni kirjoittaa, niin laitan sen töhän; poistakoon ylläpito, jos katsoo sen sopimattomaksi:
- - -
Tietysti…
…olet ristinyt nämä saitit kapi(ai)siksi saiteiksi minua muistaen, ja jokaisessa esiintymisessäsi toki muistat muutenkin, olipa vaikka puhe ”tuohivirsujen vaikutuksesta jalkahikeen”, kuten joku jo pari vuotta sitten totesi! Otan sen tunnustuksena. Kiitos!
Mutta silti toivoisin sinun jo vähitellen pääsevän yli kaksi vuotta sitten aiheuttamastani traumastasi. Siis siitä, että leikin Kekkosta kirjoittelemalla eri nimimerkeillä, joihin sinä silloin suhtauduit niin tosissaan kuin vain kunnon kepulainen voi politiikkaan suhtautua!
En tietenkään jaksa lukea tuota pitkää ja sekavaa suoltoasi, mutta silmäilin kyllä, ja huomaan, että sinäkin olet huomannut tuosta Sampo Terhon kirjoituksesta oleellisimman:
>> Lopuksi sinibaretti-maisteri Sampo Terho heittää kipakasti taistelukirveensä Ranskan ja Saksan suuntaan: "Kenties kaikkein suurin Bushin ja Blairin hallintojen toimintatapaero esimerkiksi onkin ollut juuri se, että ne ovat pelkkien puheiden sijaan yrittäneet itsepäisesti tehdä jotain konkreettista. Siinä missä suuret EU-maat ovat aina olleet valmiit laatimaan uusia ihmisoikeusjulistuksia ja periaatepäätöksiä, Yhdysvallat ja Britannia ovat lianneet kätensä ja käyneet työhön. -- Julistukset -- voidaan laatia ihanteellisessa unimaailmassa vain kaikkea hyvää ja mukavaa kannattaen. Moni on erehtynyt pitämään jälkimmäistä mallia moraalisen ylemmyyden osoituksena", päättää Porkkalan lukiosta v. 1996 ylioppilaaksi päässyt "roolipelaaja" varsinaisen "tykityksensä", ennen kuin on tohtinut merkitä alle, että "Sampo Terho, kirjoittaja on aate- ja poliittiseen historiaan keskittynyt filosofian maisteri". > Onneksi on sentään maisteri Terho (vaiko HS?) ymmärtänyt merkitä attribuutiksi vain "keskittynyt", "perehtymisestä" ei näet kirjoituksessa näyisikään merkkiä! Jälki on näet kutakuinkin samanmoista histhorinointia kuin näillä kapi(ai)silla saiteilla on edustanut muudankin 50-sivuisella tutkielmallaan koketoiva evp. kapteeni...
Vastaukset 8
Vanhimmat
tätä Halmeen kaveria hehkutat:
http://www.perussuomalaiset.fi/vaalit2003/pirkanmaa/terho_sampo.html
Koetathan Terho sitten jotain oikeata duunia?
Tsemppiä silti.
Jos katselet maailmaa poliitiikan teesihvilän läpi niin näet monia asioita.
Ansioluetteloni on jo mykistänyt kapinkin. Siinä olikin kova homma sitä väsätessä - ajattelin ottaa loppuelämäni vähän iisimmin.
...arvostan kyllä tuota nuorta miestä. Eilisessä kirjoituksessaan hän osoitti melkoista perehtyneisyyttä ja viisautta kyseisessä asiassa, ja näkyyhän hänellä olevan jo melkoisesti meriittiä (jota tietysti suuremman meriitin omaava Timo Ristimäki kyllä vähättelee).
Hän näkyy olleen perssuomalaisten listoilla sitoutumattomana, joka myös tukee käsitystäni hänen itsenäisestä ajattelukyvystään. Ei hän tosin ole saanut yhtä paljon ääniä kuin aikoinani minä sain sitoutumattomana sdp:n listoilla ollessani, mutta sentään lähes viisinkertaisesti sen, mitä täällä tunnettu kepulainen ehdokas täällä Helsingissä sai. Vaikka hän oli keskustaan "sitoutuneena", jota seikkaa moni keskustalainen ei nyt toivoisi muistettavan!
http://72.14.221.104/search?q=cache:1OQsQ9rMpCkJ:www.elisanet.fi/sampoterho/Ansioluettelo/Ansioluettelo - Sampo Terho.rtf sampo terho&hl=fi&gl=fi&ct=clnk&cd=1
Katsopas joskus vanhaan suomalaiseen ennustukseen.
Kun katsot klo 12.00 keskellä päivää, niin sieltä pitäisi kurkistaa ihminen joka on vaikeuttanut sinut elämäsi!
Tuo oli kyllä tahallinen kirjoitusvirhe!
"....olleen perssuomalaisten listoilla..."
hahhhahhhahhhah:.-) ihan oikeesti ooon kepulainen ja väänsit hyvän vitsin:-)))))
"Tuohivirsujen vaikutus jalkahikeen".
Eikös se ollut tämän anti keriksen kirjoitus?
Tai millä nikillä mahtoikaann tuota asiaa pohtia silloin?
... on hävitä se."
[George Orwell (1903 -50), englantilainen kirjailija]
Aktiivisten rauhantöitten lomaan sain kuulla, että "JormaKKorhonen" kuuluu jälleen kommentoivan kirjoituksia, joita ei kai sitten ole muitten lukijoitten käytettävissä tainnut olla alkuunkaan. Aktiivisuutta(an) kyseenalaisin painotuksin ennenkin osoittanut Kiipulan-sheriffi näkyy sinnikkäästi pyrkivän estämään sen, ettei kepu-saitin keskusteluissa vaan missään olosuhteissa jouduttaisi toden teolla pohtimaan myös muita kuin NATO/NRF- ja kriisinhallintaintoisia "nopean toiminnan taistelujoukko"- ja laajempiakin ulko- ja turvallisuuspoliittisia ratkaisuja ja ettei vain jouduttaisi pohtimaan vakavasti ns. transatlanttiseen arvoyhteisöön kuulumisen riskejä ja sitä, miten vaarallista eritoten pienille suvereeneille valtioille on suhtautua välinpitämättömästi ihmisoikeus- ja sotarikoksiin, tekevätpä niitä sitten Yhdysvallat ja "samanhenkisten kalitionsa" Irakissa ja muualla (esim. uusissa liittolaismaissaan), Venäjä vaikkapa Tsetseniassa ja muuallakin ent. Neuvostoliiton sisällä ja/tai lähialueilla, Israel vaikkapa historiallisessa Palestiinassa tai vaikkapa Kiina oman kansansa parissa tai esim. Tiibetissä...
Kun "JormaKKorhosen" peräti myönteinen arvio Sampo Terhon taannoisesta Bushin & Blairin politiikan ylistämiseen (HS:n Vieraskynä-palstalla) liittyvästä kirjoituksesta saa näillä kapi(ai)silla saiteilla olla luettavissa, toivoisin, että sheriffi nyt ymmärtäisi antaa lukijoitten silmäiltävänä ja kommentoitavana sen kirjoituksen, jossa - Sampo Terhon koko B & B -ylistyksen Hesarin Vieraskynä-palstalta luettuani - arvioin kyseisen kirjoituksen saamaa kritiikitöntä ja epäanalyyttistä suitsutusta sinibarettisilta asevelihemmoilta.
Kirjoitukseni, johon "JormaKKorhonen" kaiketi viittaa, lienee tuossa §§§§§-merkkien §§§§§-välisellä alueella!
Voi hyvinkin olla, että sen linkit eivät välttämättä enää toimi, mutta nokkelat netissä keikkujat tietävät konstit, joilla kyllä saavuttavat nekin tiedonlähteet. Ja jos eivät linkit siis välttämättä avaudu helposti, niin Sampo Terholta voinee pyytää avitusta; hänhän esittelee itsensä varsinaiseksi verkkoguruksi, joka sitten tarvittaessa saattaa avittaa avituskumppaniaan "JormaKKorhostakin", josta hänen lahjakkaat poikansa eivät sitä ennätä tai muuten vain tohdi tehdä...
Tuommoisen kommentaarin ennätin äkkipikaisesti paiskaata keskusteluun siis 16.6.2006 klo 12.10.
Nyt kun YK:n uusi ihmisoikeusneuvosto - sitä vastaan taisi muuten loppujen lopuksi äänestää YK:n yleiskokouksessa vain neljä maata eli Yhdysvallat, Israel, Palau ja joku neljäs? - on aloittelemassa toimintaansa, sietäisi niin kaikkien sampoterhojen ja muidenkin voimatoimista viehättyneiden (niin tiukimmin vartioiduilla turva-aleueilla kuin sangen salaisia koosteitaan intranetteihin ovatkin sitten operoimassa) oikein ajatuksella paneutua...
§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§
"Jos Amerikkaa ei olisi löydetty...
Kirjoittanut: Timo Ristimäki 16.6.2006 klo 12.10
... meillä ei olisi kuppaa eikä viinikirvaa",
merkitsin - itselleni kyseisen kirjoitukseni taltioiden - eilisnäiltapäivänä
analyyttiseksi aforismiksi, jonka koko kirjoitusketjun sitten olen kuullutkin
yllätyksekseni poistuneen näiltä kapi(ai)silta kepu-saiteilta!
Otsikon mietehän on ranskalaisen kirjalijan Gustave Flaubertin kyynisenpuoleinen
ajatelma Ameriikan ihmemaasta, ja sen tempaisin otsikkoon muun muassa siksi,
että näitten saittien - harmaan pantterin viriilillä vimmalla kirjoitteleva -
superskribentti "JormaKKorhonen" oli avauskirjoituksessaan "Bushin ja Blairin
puolesta" 15.6.2006 klo 11.25 sangen pitkään siteerannut Helsingin Sanomista
Vieraskynä-palstalta torstaiaamuna löytämäänsä filosofian maisteri Sampo Terhon
kovin omituisesti otsikoimaa juttua "Bushin ja Blairin politiikka on saanut
aikaan myös paljon hyvää".
Filosofian maisteri Terhon mielestäni perin kummallisista aivoituksista
viehättynyt "JormaKKorhonen" kuin myös "samanhenkisten koalitioon" oitis
ilmoittautunut "Kepututkija" näyttivät kumpainen kirjoituksessaan mainitsevan
myös nimeni ja tivasivat mm. minulta ja "Mielipidepankilta" kommenttia Sampo
Terhon Vieraskynä-kirjoituksessaan esittämiin ajatuksiin.
Vastasin - ilman että tuolloin olin vielä nähnyt Sampo Terhon kirjoituksesta sen
enempää kuin "JormaKKorhosen" referoimat pätkät - kun kerran sitä toivottiin
"lyhykäisesti" haasteeseen.
Kommenttini saattavat vieläkin löytyä toisaalta seuraavin alkumerkinnöin:
"Ajatteleminen on maailman epäterveellisin asia...
Kirjoittanut: Timo Ristimäki 15.6.2006 klo 13.39
... ja ihmisiä kuolee siihen niin kuin mihin tahansa mmuuhunkin tautiin."
[Oscar Wilde (1854 - 1900), amer. kirjailija]
Lähdelinkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&con
ference=4500000000000352&posting=22000000017208289
**********************
Nyt kun olen nopeasti vilkuillut läpi filosofian maisteri Sampo Terhon
likipitäen tyystin kritiikittömästi laittomaksi tiedettyä Irakin-sotaa
ihannoivan kirjoituksen, en voi kuin ihmetellä, miten itseään jonkinmoisena
laatulehtenä pitävä Helsingin Sanomat on moisen yleensä - ja jopa
pääkirjoitussivulleen - kelpuuttanut.
Jos Sampo Terhon kirjoituksen voisi ottaa satiirisena, se vielä saattaisi
menetellä. "Hempeänä herjana" esimerkiksi ilmaisu - Tony Blairin ja George W.
Bushin vääjäämättä siis väistyttyä sotakoalition johdosta viimeistään 2008 -
"pahuuden parivaljakko vetäytyy, ja uusi onnellisempi aamu sarastaa" kenties
menettelisi, mutta kun mm. "suomalaisessa rauhanturvajoukossa Bosnia-
Hertsegovinassa toimistoaliupseerina" toimineen ja vieläpä "yksityiskohdiltaan
sangen salaiseksi" ja "työpaikkansa sotilastukikohdan tiukimmalla
turva-alueella" olevaksi ilmoittaneen maisterin jatkokirjoituksessa on kyllä
kaikkinainen "hempeys" todella kaukana.
Vaikka maisteri Terho antaa verkossa luettavissa olevassa ansioluettelossaan
ymmärtää, että hän on tehnyt pro gradu -tutkielmansa "yya-sopimuksen
vastaanotosta eri puolueiden näkökulmasta" ja tutkimusmenetelmänä on ollut
"arkistolähteiden ja lehditön tarkkailu", vähintäkään merkkiä moisesta
"tutkimusotteesta" ei kyllä löydy HS:n kirjoituksesta.
Ainuttakaan tietolähdettä(än) edes yleisesti mainitsematta saati sitten niitä
mitenkään yksilöimättä maisteri Terho vyöryttää mittavaa volyymitietoutta siitä
kaikkinaisesta "hyvästä" (koulut, oppimateriaalit, tyytöjen kouluunpääsy etc.),
mitä Bushin ja Blairin hallinnot ovat tehneet niin Afganistanissa kuin
Irakissakin - Afrikan maista nyt puhumattakaan.
Terhon Vieraskynä-kirjoituksen mukaan "Yhdysvallat on myös pyrkinyt edistämään
maan (s.o. Afganistan) irrottautumista perinteisestä huumekauppaan perustuvasta
taloudesta", "kaikki raha ei -- ole mennyt sotimiseen", "Yhdysvallat ja
Britannia - - eivät nyt omista Irakin öljyvaroja, vaan niistä vastaa Irakin
hallitus- -", "Britannia on kaksinkertaistanut vuosittaisen apunsa Afrikalle-
-", "Bush puolestaan on kaikista muista menoista huolimatta enemmän kuin
kaksinkertaistanut avun Afrikalle", "Yhdysvaltain ja Britannian hallinnot ovat
siis kunnostautuneet myös muissa toimissa kuin vain Abu Ghraibin kaltaisissa
mediajulkisuutta saaneissa skandaaleissa", "Rahaa on kulunut paljon, mutta teot
maksavat aina enemmän kuin puheet" - ja niin edelleen!
Lopuksi sinibaretti-maisteri Sampo Terho heittää kipakasti taistelukirveensä
Ranskan ja Saksan suuntaan: "Kenties kaikkein suurin Bushin ja Blairin
hallintojen toimintataparo esimerkiksi onkin ollut juuri se, että ne ovat
pelkkien puheiden sijaan yrittäneet itsepäisesti tehdä jotain konkreettista.
Siinä missä suuret EU-maat ovat aina olleet valmiit laatimaan uusia
ihmisoikeusjulistuksia ja periaatepäätöksiä, Yhdysvallat ja Britannia ovat
lianneet kätensä ja käyneet työhön. -- Julistukset -- voidaan laatia
ihanteellisessa unimaailmassa vain kaikkea hyvää ja mukavaa kannattaen. Moni on
erehtynyt pitämään jälkimmäistä mallia moraalisen ylemmyyden osoituksena",
päättää Porkkalan lukiosta v. 1996 ylioppilaaksi päässyt "roolipelaaja"
varsinaisen "tykityksensä", ennen kuin on tohtinut merkitä alle, että "Sampo
Terho, kirjoittaja on aate- ja poliittiseen historiaan keskittynyt filosofian
maisteri".
Onneksi on sentään maisteri Terho (vaiko HS?) ymmärtänyt merkitä attribuutiksi
vain "keskittynyt", "perehtymisestä" ei näet kirjoituksessa näyisikään merkkiä!
Jälki on näet kutakuinkin samanmoista histhorinointia kuin näillä kapi(ai)silla
saiteilla on edustanut muudankin 50-sivuisella tutkielmallaan koketoiva evp.
kapteeni...
[Lähdelinkki ST:n "omasanaiseen" ansioluettteloon:
"- - TYÖKOKEMUS
Suomalainen rauhanturvajoukko Bosnia-Hertsegovinassa, toimistoaliupseeri,
01.06.05-01.12.05.
Työskentelin esikunnan tiedusteluosastolla, jossa tehtäviäni olivat mm. uuden
turvallisuussuunnitelman laatiminen, tietopankkien käyttö, raporttien
laatiminen, arkistointi ja erilaiset kokousjärjestelyt. Työ oli pääosin
yksityiskohdiltaan salaista ja itse työpaikka sijoittui sotilastukikohdan
tiukimmalle turva-alueelle.- -"
"- - HARRASTUKSET
Kirjoittaminen on minulle niin työ kuin harrastus, ja vie suurimman osan
ajastani. Kirjoitan yhtä lailla tieteellistä tekstiä, fiktiota, kuin
lehtiartikkeleita. Olen julkaissut artikkeleitani mm. Aamulehdessä ja Turun
sanomissa. Kirjoittamisen ohella tietysti myös luen paljon. Tietokoneet ovat
toinen keskeinen harrastukseni, ja erilaisten ajattelua vaativien pelien
parissa saa usein kulumaan hämmästyttäviä aikoja. Roolipelaaminen on
vastaavanlainen mielikuvitusta ja ajattelua kehittävä harrastukseni. Lisäksi
kuuntelen ja soitan mielelläni myös musiikkia, erityisesti progea. Shakkia olen
pelannut Tampereen yliopiston shakkikerhossa, netissä ja tietokoneiden
ahdistavaa keinoälyä vastaan. Liikuntaa harrastan kuntosalilla, lenkkeillen ja
nyrkkeillen. - -"
Lähde:
http://www.google.fi/search?hl=fi&q=Sampo Terho&btnG=Ha e&meta=lr=lang_fi
]
Nyt kun olen siis silmäillyt läpi filosofian maisteri Sampo Terhon
Vieraskynä-kirjoituksen "Bushin ja Blairin politiikka on saanut aikaan myös
paljon hyvää", minun on pakko todeta olevani suomalaisten "rauhanturvaajien" -
sekä entisvuosikymmenten että aivan viime vuosienkin aikaisten - arvomaailmasta
todella huolissani.
Sampo Terhon - samoin kuin hänen suorasanaisiksi ihailijoikseen näillä
kapi(ai)silla kepu-saiteilla ilmestyneiden "kepututkijan", "mvv:n" ja
"JormaKkorhosen" - "aate- ja poliittisen historian " käsityksiin eivät kyllä
ns. ihmisoikeudet näytä jättäneen jälkeäkään! Pikemminkin voitanee todeta, että
jos moiset "hyvä-henkiset" kumppanukset olisivat sattuneet putkahtamaan tähän
kapi(ai)seen maailmaan vaikkapa muutama vuosikymmen aikaisemmin, heillä olisi
saattanut olla hyviäkin vartiohommia tiedossa ainakin Koverossa ellei nyt ihan
Salaspilsissa, Treblinkassa ja Dachaussa & Birkenaussa asti?
"Yhdistyneitten Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätös 1546 (annettu
8.6.2004) ehdottomasti ja selväsanaisesti takaa" - Sampo Terhon ja
tukimiestensä mielestä - sen, että Yhdysvaltoja ja Britanniaa ei voi kritisoida
Irakin öljyvarojen haltuunottamisesta sotilaallisin eli laittomin voimatoimin.
Kummastelen käsitystä, vaikka se nyt onkin Sampo Terhon kirjoituksen ainut
konkreettinen viite ns. tietojensa lähteille...
"Mielipidepankki" näkyi torstaipäivän mittaan kirjoittaneen muutamaankin
otteeseen sangen arvostettavia näkemyksiä yleensä ihmisoikeuksista ja siitä,
miten tärkeää on pitää niiden kunnioittamisesta kiinni kaikkialla ja kaikissa
olosuhteissa, kuten itsekin olen moniaissa yhteyksissa kirjoittanut.
Kun kepu-saitin Bush & Blair hyväntekijöinä -kirjoitukselle näkyi käyneen - onko
syy avaajakirjoittaja "JormaKKorhosessa" itsessään vai jossakin muussa? -
"Viesti poistettu" -tyyliin
[ http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&con
ference=1500000000000105&posting=22000000017209595
]
... myös monet sangen arvokkaat näkemykset kaikkia "aate- ja poliittisen
historiaan keskittyneitä" käsityksiä koskevilta osin putosivat pois lukijoitten
silmistä.
Pidän tilannetta kohtuuttomana, kun saamani tiedon mukaan keskustelussa oli
ollut jo yli 800 lukijaa ja usite kymmeniä mielipidekirjoituksiakin.
Kun kaikki vielä hyvin tiedämme, että niin Suomen Keskusta rp:ssä kuin muissakin
aatehistoriallisissa puolueissa on syytä ja tärkeää käydä keskustelua myös
ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja sotarikosten tuomitsemisen sekä esim. vapaan
maailmankaupan keskinäissuhteista, olisi suotavaa, ettei tällaista keskustelua
hätiköidysti poisteltaisi näiltä kapi(ai)silta keskusta-saiteiltakaan.
Suomen Keskustan "Iso Vihreä " puolustusministeri Seppo Kääriäinen näyttäytyi
vastikään (mm. TV1:n ykköaamussa) yhteispotretissa yhdysvaltalaisen kollegansa
Ronald Rumsfeldin kanssa, ja keskustelut "laajennetun ja syvennetyn
NATO/NRF-rauhankumppanuuden" suhteen tiemmä sitten edelleen elävät - ainakin
"nopean toiminnan taisteluosastoista" intonsa saavien "hyvän"- viejien
mielissä.
Kun rinnan sen kanssa, että HS antoi palstatilaa pääkirjoituksensa vieressä
Sampo Terhon kirjoituksen tapaiselle sotilaallisen voimankäytön
kritiikittömälle ylistykselle, HS myös toisessa pääkirjoituksessaan yritti
nonchaleerata preesidentti Mauno Koiviston kaukaa - ja kaukoparitomiehisesti -
viisaat ajatukset siitä, miten Suomen olisi viisasta ja vastuullista suhtautua
erinäisiinkin kriisinhallintaoperaatioihin, on entistäkin tärkeämpää, että
sumi24.fi:n kepu-saitistollakin voidaan jatkaa keskustelua myös suvereenin
pienen maan kannalta sangen keskeisista ulko- ja turvallisuuspolitiikan
ratkaisuista ja valinnoista.
Sitä silmällä pitäen muistuttaisin, mitä tämän tasavallan keskeisimmät
kansainvälisen oikeuden tutukijat ja tuntijat lausuivat julki 20.3.2003
laittomasti eli kansainvälisen oikeuden vastaisesti aloitetusta hyökkäyksestä
Irakiin.
************************************
"Kansainvälisoikeudellinen näkökulma Yhdysvaltain ja sen liittolaisten
sotatoimiin
Tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen
valiokunnan 20.3.2003 antaman lausunnon mukaan 'Suomi pitää valitettavana, että
Yhdysvallat ja sen liittolaiset ovat ryhtyneet sotilaallisiin toimiin Irakia
vastaan. Voimankäyttö ilman turvallisuusneuvoston nimenomaista
valtuutusta ei ole hyväksyttävää'. Lausunto ei ota selkeää kantaa toimien
laillisuuteen. Asia on nykyisten kansainvälisoikeudellisten normien puitteissa
kuitenkin yksiselitteinen.
Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirja kieltää voimankäytön kahta poikkeusta
lukuun ottamatta. Näistä ensimmäinen on turvallisuusneuvoston voimatoimet
oikeuttava päätöslauselma, joka voidaan hyväksyä rauhan rikkomisen uhan, rauhan
rikkomisen tai hyökkäysteon seurauksena. Mikään tähänastisista Irakia koskevista
päätöslauselmista ei oikeuta tämänhetkisiä voimatoimia, mukaanlukien usein
mainittu päätöslauselma 1441.
Toisen poikkeuksen muodostaa YK:n peruskirjan mukainen erillinen tai
kollektiivinen itsepuolustus vastauksena aseelliseen hyökkäykseen.
Yhdysvallat on esittänyt syyskuun 11. 2001 terroristi-iskujen muodostaneen
tällaisen hyökkäyksen. Argumentti ei oikeuta nykyisiä sotatoimia, sillä -
vaikka iskut määritettäisiin aseelliseksi hyökkäykseksi, mikä on kiistanalaista
- mikään ei ole osoittanut Irakin olleen tekojen takana.
Yhdysvallat käyttää sotatoimiensa oikeutuksena ennakoivaa itsepuolustusta:
sotatoimet esitetään välttämättöminä, jotta vihollisen mahdollinen hyökkäys
voidaan estää. Tällaiselle ennakoivan itsepuolustuksen käsitteelle ei
kuitenkaan löydy tänä päivänä tukea kansainvälisestä oikeudesta.
Yhdysvaltain sotatoimet ovat vailla kansainvälisen oikeuden oikeutusta.
Sota on laiton ja uhkaa kansainvälistä oikeusjärjestystä.
Helsingin yliopisto / Erik Castrén -Instituutti
Jan Klabbers (kv-oikeuden vs. professori)
Martti Koskenniemi (kv-oikeuden professori, virkavapaalla)
Tuomas Kuokkanen (kv-oikeuden vs. professori)
Tutkijat
Martin Björklund
Miia Halme
Oliver Kessler
Kati Kulovesi
Jani Leino
Päivi Leino
Anja Lindroos
Jarna Petman
Tapio Puurunen
Samuli Seppänen
Taina Tuori
Lapin yliopisto
Kari Hakapää (kansainvälisen oikeuden professori)
Timo Koivurova (Pohjoisen ympäristö- ja vähemmistöoikeuden instituutin
johtaja)
Tutkijat
Lauri Hannikainen (erikoistutkija, Pohjoisen ympäristö- ja
vähemmistöoikeuden instituutti)
Turun yliopisto
Ari-Matti Nuutila (rikosoikeuden professori)
Tutkijat
Juha Lavapuro
Tuomas Mylly
Sanna Hyttinen
Åbo Akademi / Ihmisoikeusinstituutti
Kristian Myntti (tutkimusjohtaja)
Martin Scheinin (valtiosäännön ja kv-oikeuden professori)
Markku Suksi (julkisoikeuden professori)
Tutkijat
Viljam Engström
Ann-Mari Fröberg
Mikaela Heikkilä
Miko Lempinen
Mats Lindfelt
Katja Luopajärvi
Maija Mustaniemi
Tiina Saaresranta
Kristiina Saravirta
The Graduate Institute of International Studies, Geneve
Riikka Koskenmäki"
Lähdelinkki:
http://www.rauhanpuolustajat.fi/jutut/2003/13_kansainvalisoikeudellinen.html
Helpohkosti lisätietoa - lähdekritiikin merkityksen toki muistaen - löytää myös
wikipedian Irak-sivuilta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Irakin_sota
Sieltä löytyy myös tietoa "halukkaiden koalitiosta"...
http://fi.wikipedia.org/wiki/Halukkaiden_koalitio
*********************************
Last but not least, mitä tulee filosofian maisteri Sampo Terhon
HelsinginSanomien Vieraskynä-palstalla torstaina 15.6.2006 esittämiin
näkemyksiin, totean seuraavaa:
"- - Kenties kaikkein suurin Bushin ja Blairin hallintojen toimintatapaero
esimerkiksi Ranskaan ja Saksaan verrattuna onkin ollut juuri se, että ne ovat
pelkkien puheiden sijaan yrittäneet itsepäisesti tehdä jotain konkreettista.
Siinä missä suuret EU-maat ovat aina olleet valmiita laatimaan uusia
ihmisoikeusjulistuksia ja periaatepäätöksiä, Yhdysvallat ja Britannia ovat
lienneet kätensä ja käyneet työhön", näyttäisi "JormaKKorhosen" referoiman
mukaan kirjoitetun HS:n mielipidesivustolla.
Ja sen on kyllä sen verran "julmaa huumoria", että suosittelisin ainakin
seuraavalla kerralla Bosnia-Herzegovinaan tai ihan minne vain suomalaisia
"rauhanturvaajia" rekrytoitaessa sangen tarkasti arvioitavan muutamiakin
"sopivaisuusnäkökohtia", jos esim. fil.maist. Sampo Terho -niminen herrahenkilö
katsoo asialliseksi ilmoittautua "nopean toiminnan taisteluosastoihin" -
esimerkiksi "tekemään jotakin konkreettista"!!!
"--Roolipelaaminen on vastaavanlainen mielikuvitusta ja ajattelua kehittävä
harrastukseni", näyttäisi Sampo Terho kirjailleen verkosta löydettävissä
olevaan "ansioluetteloonsa".
Hyvä niin. Painopiste näyttäisi tosin ainakin toistaiseksi olevan perin juurin
tuolla "mielikuvituksen" ja vähemmän "ajattelun" puolella...
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Kai Hirvasnoro: torstai, toukokuu 11, 2006:
USA loi pitkälti itse nykyisen terrorismin
(Kansan Uutisten Viikkolehti 5.5. 2006)
Yhdysvallat flirttaili terrorismin kanssa vuosikymmeniä ennen kuin se joutui
itse sen uhriksi. Terrorismin sodankäynnin välineenä se oppi Vietnamin sodassa.
Oppia jalostettiin Afrikassa, Keski-Amerikassa ja Afganistanissa. Terrorismia
Yhdysvallat on usein rahoittanut huume-kaupalla.
KAI HIRVASNORO
Mitä yhteistä on 1960-luvulla käydyillä Laosin ja Kongon sisällissodilla,
1970-luvun contra-sodalla Nicaraguassa ja vihdoin koko 1980-luvun jatkuneella
Afganistanin sisällissodalla?
Nämä ja monet muut aseelliset konfliktit olivat osa kylmää sotaa, jota
Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain avoimen yhteenoton sijaan kävivät niiden
puolesta paikalliset sotilaat, palkkasoturit ja sissiliikkeet. Jokaisessa
sodassa Yhdysvaltain kulloinenkin hallinto varusti ja koulutti ”kapinallisia”
harjoittamaan terrorismia ja suurinta osaa niistä rahoitettiin laittomalla
huume- ja asekaupalla.
Lopulta terrorismin valjastaminen politiikan välikappaleeksi iski omaan
nilkkaan. Syyskuun 11. päivän terroristien rahoitus ja ideologia olivat
peräisin Afganistanin taistelukentiltä ja Pakistanin puolella sijainneista
koulutusleireistä. Neuvostoliittoa vastaan sotineet mujahediinit toimivat
Yhdysvaltain suojeluksessa, koulutuksessa ja osin taloudellisella tuella. Kun
Neuvostoliitto oli lyöty, kiihkein osa heistä lähti laajentamaan taistelua
uusille kentille.
Columbian yliopiston professori Mahmood Mamdani osoittaa juuri suomeksi
ilmestyneessä kirjassaan Kylmä sota ja terrorin juuret (Pystykorvakirja), ettei
siinä terrorismissa, jota nyt vastaan käydään sotaa, suinkaan ole kysymys lännen
ja islamilaisen maailman käymästä sivilisaatioiden välisestä sodasta.
Islamistinen terrorismi on kylmän sodan sivutuote, luojansa käsistä karannutta
politiikan jatkamista väkivallan keinoin.
Vastapuolet ovat
entisiä kumppaneita
Kohta viisi vuotta jatkuneen terrorismin vastaisen sodan vastapuolet ovat
Yhdysvallat ja al-Qaidaksi kutsuttu ja sen nimissä toimiva islamistinen
terrorismi ja ideologia. Mahmoodin mukaan vastapuolet ovat itse asiassa
enemmänkin toistensa peilikuvia: Kylmän sodan veteraaneja rintaman samalta
puolelta ja kylmän sodan leimaamia.
”Molemmat tarkastelevat maailmaa vallan linssien läpi. Molempia elähdyttää
vahvasti ideologinen maailmankatsomus, jonka kumpikin esittää sangen
uskonnollisella, poliittisella, ja varsin omahyväisellä, kielellä. Ideologisen
kielen ydin, olipa sen puheenparsi uskonnollista tai maallista, on siinä, että
rankaisematon voimankäyttö oikeutetaan”, kirjoittaa ugandalaissyntyinen
Mamdani.
Hän jatkaa, että amerikkalaisten pommitussota ensin Afganistanissa ja sitten
Irakissa muistuttaa aavemaisella tavalla al-Qaidan pommi-iskuja Keniassa ja
Tansaniassa, ja niitä seuranneita varsinaisia 9/11-iskuja. Molemmat osoittavat,
että valtataistelun tuoksinassa muu maailma on olemassa vain välillisesti.
Mahmood Mamdani kutsuu kylmän sodan aikana luotua poliittista terrorismia
vasallisodiksi.
Yhdysvallat huomasi Vietnamissa, että on järkevämpää pannat toiset sotimaan
puolestaan kuin sotia itse. Tämä huomattiin Vietnamin sodassa, jossa pohjoisen
joukkoja huollettiin Laosista käsin.
Neuvostoliiton kanssa 1960-luvun alussa solmittu sopimus esti amerikkalaisia
käymästä suoraan sotaa Laosissa, joten tehtävään värvättiin vasalliarmeija
paikallisista palkkasotureista. 30 000 hmong-palkkasoturin armeija taisteli
CIA:n alaisuudessa yli kymmenen vuotta kommunistisissejä vastaan. Yhdysvallat
tuki sotaa pieneen maahan kohdistuneilla rajuilla ilmapommituksilla. Koska
sotaa käytiin peitellysti ja vierain voimin, se ei saavuttanut samanlaista
huomiota kuin Vietnamin sota.
Huumeilla
herruuteen
Salaisen sodan ongelma on sen rahoitus. Julkista rahaa on vaikea saada. Laos
toimi tässäkin suhteessa laboratoriona, sillä sotaa rahoitettiin huumekaupalla.
Wisconsinin yliopiston tutkija Alfred McCoy on teoksessaan The Politics of
Heroin selvittänyt laajasti huumekaupan ja vastakumouksellisen toiminnan
suhdetta. Hänen mukaansa Yhdysvallat aloitti yhteistyön huumekauppiaiden kanssa
jo vuonna 1948, jolloin Korsikan alamaailma taisteli ranskalaisten kommunistien
kanssa Marseillen satamakaupungin hallinnasta. Korsikalaisten voitto avasi
väylän heroiinin viennille Marseillesta Yhdysvaltoihin neljännesvuosisadaksi.
Laosissa hmong-sissien tärkein rahoituslähde oli oopiumi. Aluksi sen kuljettivat
markkinoille juuri korsikalaiset, mutta ilmasodan kiihtyessä vuonna 1965 vastuun
viennistä otti CIA:n Air America. Osa heroiinista myytiin Vietnamissa sotineille
amerikkalaisjoukoille. Huumekaupalla rahoitettavista vasallisodista tuli malli,
jolla Yhdysvallat sitten taisteli Neuvostoliittoa ja kommunismia vastaan
1980-luvun loppuun asti.
Terrorin käyttö niihin yhdistettiin Kongossa jo 1960-luvun alussa. Kesäkuussa
1960 itsenäistyneen Kongon kansallismielisestä pääministeristä Patrice
Lumumbasta piti päästä eroon. CIA:n ja Belgian tuella kongolaisen Joseph
Mobutun sotilaat sieppasivat Lumumban joulukuussa ja veivät hänet maasta eroon
pyrkineeseen Katangan maakuntaan, missä Lumumba surmattiin.
Joseph Mobutusta tuli Valkoiseen taloon asti kutsuttu Yhdysvaltain luottomies,
mutta Lumumban kannattajien kapina levisi ympäri Kongoa elokuuhun 1964
mennessä. Kommunistihysterian vallitessa Yhdysvalloilla oli pakkomielle lyödä
kapinalliset, mutta mikään maa ei halunnut ryhtyä suoranaiseen sotaan heitä
vastaan. Sen sijaan Yhdysvallat ja Belgia rahoittivat palkkasoturiarmeijan
käymään taistelut puolestaan. Yhdysvallat vastasi heidän kuljetuksistaan ja
taistelukoneista. Palkkasotureiden menetelminä olivat mm. ryöstöt, raiskaukset,
pahoinpitelyt ja murhat.
CIA aisoihin,
sissit asialle
Monien vastoinkäymisten, tärkeimpänä tietysti Vietnam, vuoksi sodanvastaisuus
oli Yhdysvaltain kongressissa huipussaan 1973 - 1976. CIA:n sotilaallisia
valmiuksia heikennettiin, amerikkalaisjoukkojen lähettämistä ulkomaisiin
operaatioihin rajoitettiin ja salaista toimintaa yritettiin saada aisoihin.
Demokratian tuottamat ikävät rajoitukset vahvistivat Yhdysvaltain hallinnossa
käsitystä, jonka mukaan maan on toimittava kansainvälisillä sotatantereilla
vasallien kautta. Sen on valjastettava ja kasvatettava terroristeja
taistelemaan vallan ottaneita sissejä ja neuvostomyönteisiä hallituksia vastaan
kolmannessa maailmassa, jossa taistelu maailman herruudesta jatkui kuumana.
Tällaisia 1970-luvun vasalleja olivat mm. alun alkaen Rhodesian
apartheidhallituksen perustama Renamo, joka taisteli Mosambikissa sekä
Angolassa taistelua käynyt Unita. Myöhemmin Renamon on arvioitu murhanneen
ainakin 10 000 siviiliä Mosambikissa. Unicefin mukaan Angolassa kuoli suoraan
tai välillisesti 331 000 siviiliä Yhdysvaltain tukeman sisällissodan takia.
Näissä sodissa nimenomaan siviileihin kohdistuva terrorismi muodostui
vallitsevaksi käytännöksi. Sillat, voimalaitokset, koulut ja terveyskeskukset
räjäytettiin ilmaan, polut ja pellot miinoitettiin ja siviilejä siepattiin ja
pakotettiin taistelijoiksi. ”Oheisvahingot” olivat käytyjen sotien varsinainen
olemus.
Tukiessaan Renamon varsinaista kummisetää Etelä-Afrikkaa, Ronald Reaganin
hallitus purki ”rakentavan kumppanuuden” nimissä sen kansainvälistä eristystä
ja lykkäsi maan siirtymistä enemmistövaltaan.
Rakentavasti
uudistamaan
Terrorismin sijasta Yhdysvallat käytti toiminnasta nimitystä matalan
intensiteetin konflikti. 1970-luvun puolivälin jälkeen Pentagonissa oli
vahvistunut käsitys, että armeija valmistautuu väärään sotaan. Sitä ei
käydäkään Euroopassa Neuvostoliiton panssareita vastaan, vaan kolmannessa
maailmassa Neuvostoliiton tukemia hallituksia ja kapinallisarmeijoita vastaan.
Useiden ideologisten tappioiden jälkeen oli aika siirtyä uudelleen hyökkäykseen,
Reaganin opin mukaiseen takaisinvyörytykseen.
Ronald Reaganin vuoden 1980 presidenttikampanjan ulkopoliittinen neuvonantaja,
myöhempi YK-suurlähettiläs ja piinkova oikeistolainen valtio-oppinut Jeane
Kirkpatrick perusteli kirjassaan Dictatorships and Double Standards sen, miksi
on sopivaa samaan aikaan veljeillä oikeistodiktaattoreiden kanssa ja kaataa
aseellisesti vasemmistodiktaattoreita. Perustelun mukaan vasemmistolaiset eli
totalitaariset diktatuurit eivät pysty uudistumaan sisältä käsin, joten ne on
kaadettava voimakeinoin. Oikeistolaiset eli autoritaariset diktatuurit taas
ovat avoimia sisäiselle uudistumiselle, joten muutosta on tärkeää tukea
rakentavalla kumppanuudella.
Sanoista myös ryhdyttiin toimiin. Erikoiskoulutuksen saaneiden valiojoukkojen
vuosibudjetti oli Vietnamin sodan jälkeen pudonnut alle sataan miljoonaan
dollariin. Ronald Reagan nosti sen vuoteen 1986 mennessä noin 1,5 miljardiin.
Sabotaasia, huumeita
ja aseskandaali
Uuden politiikan ensimmäinen todellinen testi oli Nicaragua, jonka
sandinistivallankumousta vastaan taisteleville contrille alkoi virrata CIA:n
kautta miljoonia dollareita vuonna 1981. Terrorismin menetelmin käyty sota
alkoi maaliskuussa 1982. Se tarkoitti infrastruktuurin räjäyttelyä, sekä
sandinistivirkailijoiden lisäksi osuuskuntien johtajien, sairaanhoitajien ja
lääkäreiden murhia ja siviileihin kohdistuvaa väkivaltaa.
Suuriin sabotaaseihin contrilla ei ollut edellytyksiä, vaan CIA:n kommandojoukot
hoitivat ne.
Yhdysvaltain huono maine maailmalla alkoi taas kasvaa, sillä se tuki contrien
lisäksi samaan aikaan El Salvadorin oikeistolaisia kuolemanpartioita,
Etelä-Afrikan rotusortohallitusta ja Filippiinien presidenttiä Ferdinand
Marcosia. Tämän johdosta kongressi rajoitti tiedusteluvirastojen sotilaallisiin
ja puolisotilaallisiin operaatioihin Nicaraguassa käytettäviä varoja.
Lisärahoitusta alettiin hankkia Laosin malliin yhteistyössä huumekauppiaiden
kanssa. CIA turvasi kokaiinivirrat Keski-Amerikasta Yhdysvaltoihin ja
paluukuljetuksissa samaa reittiä virtasi aseita contrille. Tämän vahvisti myös
senaattori John Kerryn johtama kongressin komitea vuonna 1988.
Samaan aikaan myös poliittisesti aktivoitunut uskonnollinen oikeisto keräsi
omien verkostojensa kautta rahaa contrille ja Oliver North organisoi aseiden
myynnin Iranille sekä suoraan että Israelin kautta contra-sodan
rahoittamiseksi. Viimeksi mainittu Iran-contra-skandaali räjähti julkisuuteen
marraskuussa 1986.
Mahmood Mamdanin mukaan Nicaraguassa Reaganin hallinto oppi muovaamaan salaiset
ja julkiset toimintatavat yhtenäiseksi strategiaksi. Terrorismista tuli osa
vaalipolitiikkaa. Ei odotettukaan, että contrat pystyisivät voittamaan sotaa,
vaan tarkoitus oli osoittaa, ettei hallinto kykene suojelemaan kansalaisiaan
terrorilta. Vaaleissa kansa pantiin seinää vasten. Terrorismista pääsee eroon
vain äänestämällä terroristit valtaan.
Mamdani toteaa Yhdysvaltojen oppineen käyttämään terrorismia kolmessa vaiheessa
kylmän sodan kaudella. Jokaisessa vaiheessa opittiin jotain uutta.
Afrikassa tuki terrorismille oli arastelevaa ja osin Etelä-Afrikan harjoittamaa
terrorismia sietävää.
Keski-Amerikassa terrorismia ryhdyttiin käyttämään itse ja sitä rahoitettiin
huume- ja asekaupalla.
Muslimit värvättiin
uskonsotaan
Mutta vasta Afganistanissa nousi kukoistukseen terrorismin käyttö
kansainvälisten etujen ajamisessa ja sodan uskonnollinen ideologisointi.
Poliittinen islam valjastettiin viimeiseen taisteluun Neuvostoliittoa vastaan.
Presidentti Jimmy Carterin turvallisuusneuvonantaja Zbigniew Brzezinski myönsi
vuonna 1998 ranskalaislehden haastattelussa, että Yhdysvaltain
tiedustelupalvelut auttoivat Afganistanin mujahediineita jo ennen
Neuvostoliiton miehitystä ja tarkoitus oli houkutella Neuvostoliitto
hyökkäykseen ja ”omaan Vietnamiin.”
CIA:n sekä Pakistanin tiedustelupalvelun ISI:n toimesta Pakistanissa
sijaitseville koulutusleireille värvättiin kaikkialta maailmasta tuhansia
radikaaleja kommunismia vastustavia islamisteja. CIA:n suojelema sheikki
Abdullah Azzam kiersi maailmaa värväämässä uskonsotureita pyhään sotaan,
jihadiin, joka aseellisessa muodossa oli hyvin harvinaista. Nyt CIA nostatti
jihadin edistämään Yhdysvaltain poliittisia tavoitteita.
Ronald Reaganin toisella virkakaudella 1980-luvun puolivälin jälkeen sodan
luonnetta vääräuskoisia vastaan käytävänä uskonsotana korostettiin lisää.
Siihen värvättiin muslimeja kaikkialta maailmasta mahdollisimman paljon
islamilaisten instituutioiden kautta ja sotaa kaavailtiin laajennettavaksi myös
Neuvostoliiton islamilaisiin osiin.
Ensin Kabul, sitten
muu maailma
Mahmood Mamdanin mukaan oikeistolaisella islamismilla ei ollut juuri kannatusta
ennen Afganistania. Vasta Yhdysvaltain Afganistanin aikainen politiikka tarjosi
sille aseet nousta maailmannäyttämön keskipisteeksi 11.9. 2001. Amerikkalaiset
pysyivät sodassa taka-alalla ja varsinaisen työn tekivät aliurakoitsijat.
Asioita hoitivat tiedustelupalvelut sekä uskonnolliset ja maalliset
instituutiot. Afganistanin sota tuli sillä tavalla yksityistetyksi. Näissä
merkeissä Pakistaniin saapui myös Osama bin Laden vuonna 1980 ja hänen kauttaan
saudirahaa virtasi mujahediineille.
Osama bin Laden oli sheikki Abdullah Azzamin oppilas, mutta heidän tiensä
erosivat, kun Azzam vastusti 1980-luvun lopulla jihadin laajentamista
amerikkalaismielisiin arabimaihin. Azzam tapettiin autopommilla ja ainakin
joidenkin lähteiden mukaan pian sen jälkeen päätettiin jihadin laajentamisesta
uusille alueille maailmassa.
Al-Qaidaan ehkä parhaiten perehtynyt länsimainen toimittaja, The Observerin
Jason Burke toteaa terrorismia käsittelevässä kirjassaan, että pieni joukko
Osama bin Ladenille uskollisia miehiä päätti jatkaa ja laajentaa taistelua
Pakistanissa Peshawarissa pidetyssä kokouksessa elokuussa 1988. Mitään
al-Qaida-järjestöä silloin ei perustettu eikä sitä ole tehty myöhemminkään.
Al-Qaida on Burken mukaan enemmänkin etujoukkoa yhdistävä ideologia ja
toimintatapa kuin terroristien katto-organisaatio.
Olennaisinta Mamdanin mukaan on kuitenkin se, että muslimeita värvättiin
Yhdysvaltain tuella Neuvostoliittoa vastaan käytävään pyhään sotaan
tavallisissa uskonnollisissa ja hyväntekeväisyysorganisaatioissa, jotka sitä
kautta radikalisoituivat. Varsinaista sotilaskoulutusta antaneissa
koraanikouluissa Pakistanin rajaseuduilla taas opetettiin, että Afganistanin
islamilainen vallankumous on vasta alkua laajemmille kumouksille. Los Angeles
Timesin selvityksen mukaan amerikkalaisten kouluttamat Afganistanin veteraanit
olivat sittemmin osallisina kaikissa suurimmissa 1990-luvun terrori-iskuissa ja
-hankkeissa. Näitä olivat salahanke räjäyttää YK:n päärakennus, FBI:n päämaja
sekä Manhattanille johtavat tunnelit, World Trade Centerin vuoden 1993
pommi-isku, Ranskan pommisarja kesällä 1995 sekä kaksi kuorma-autoilla tehtyä
pommi-iskua Saudi-Arabiassa vuonna 1996.
”Te loitte tämän
tappokoneen”
Algerialainen sosiologi Mahfoud Bennoune sanoi L.A. Timesille, että
”hallituksenne oli mukana luomassa hirviöitä. Nyt se on kääntynyt teitä ja
muuta maailmaa vastaan: Afganistanissa koulutettiin kuusitoistatuhatta arabia –
heistä tehtiin varsinainen tappokone.”
Aikaisempien salaisten sotien tapaan myös Afganistanin sotapäälliköitä
rahoitettiin huumekaupalla. Ja sitä mukaan kun mujahediinit etenivät, he
määräsivät talonpojat viljelemään oopiumia. YK:n mukaan Afganistan tuotti sodan
alussa maailman oopiumista 5 prosenttia, vuonna 1990 osuus oli noussut 71
prosenttiin.
Mahmood Mamdani toteaa Yhdysvaltain maksaneen kovan hinnan flirttailustaan
terrorismin kanssa.
Ensimmäinen hinta oli demokratian rapautuminen kotimaassa. Ulkopolitiikka
pyrittiin erottamaan sisäpolitiikasta ja toimeenpanohaara vastuusta
lainsäädäntöelimille.
Toinen oli terrorin rakenteiden luominen, kouluttaminen ja ylläpitäminen. Mutta
heidän terrorisminsa syntyikin meidän terrorismistamme.
Kolmas oli huumetuotannon ja -kaupan räjähdysmäinen kasvu ja huumekuolemien raju
lisääntyminen myös Yhdysvalloissa.
Neljäs hinta maksettiin 11.9. 2001. Valtion politiikkaa toimeenpanneiden
virastojen välille oli syntynyt epäyhtenäisyyttä ja epäluuloja. Tieto CIA:n,
FBI:n ja huumevalvonnasta vastanneen DEA:n välillä ei kulkenut, koska niiden
tavoitteet olivat ristiriitaisia ja osin toisilleen vihamielisiä. CIA rahoitti
salaisia operaatioita huumekaupalla samaan aikaan kun DEA:n piti taistella
huumeiden leviämistä vastaan.
Hawaijilta
Bagdadiin
Mamdanin mukaan tärkein terrorismiin johtava reitti on ollut suurvallan pyrkimys
murentaa tehokkaalla tavalla poliittinen kannatus
vasemmistolais-nationalistisilta tai muilta vihollisiksi katsotuilta
hallituksilta. Terrorismin suosiminen tässä tarkoituksessa on luonut
rankaisemattomuuden poliittisen ympäristön, joka on ratkaisevan tärkeää muiden
terrorismin muotojen synnylle.
Tässä mainitut Yhdysvaltain tukemat aseelliset kumoukset ovat vain jäävuoren
huippu. New York Timesin pitkäaikainen ulkomaankirjeenvaihtaja Stephen Kinzer
toteaa viime kuussa ilmestyneessä kirjassaan Overthrow, että epämieluisten
hallitusten syrjäyttämisessä maalla on pitkä jatkumo. Viimeksi kuluneen 110
vuoden aikana Yhdysvallat on kaatanut 14 hallitusta ideologisista ja
taloudellisista syistä.
Kinzerin lista alkaa vallankaappauksesta Hawaijin kuningaskunnassa 1890-luvulta
ja päättyy Irakiin vuonna 2003. Välissä olivat mm. Kuuba, Guatemala, Iran ja
Panama. Yhteistä kaikille kaappauksille on Stephen Kinzerin mukaan se, että ne
on tehty jonkin yhtiön aloitteesta.
Lähdelinkki Kai Hirvasnoron blogi-kirjoitukseen:
http://hirvasnoro.blogspot.com/2006/05/usa-loi-pitklti-itse-nykyisen.html
http://www.informationclearinghouse.info/
http://hirvasnoro.blogspot.com/2005/03/valheilla-pedattu-sota.html
http://hirvasnoro.blogspot.com/2006/01/irak-sodan-ksikirjoitus-vuodelta-1996.html
http://hirvasnoro.blogspot.com/2006/02/kynniss-on-pitk-sota.html
http://hirvasnoro.blogspot.com/2005/03/bucky-set-ja-muut-irakin-sodalla.html
**************
Jos tuosta Hirvasnoron kirjoituksesta ei vielä löytänyt riittävästi
vasta-arsenaalia Sampo Terhon - "JormaKKorhosen" akselin B & B -agitaatiolle,
poimin vielä äkkipikaisemmin verkosta lisälehteä luonnontietoon eritoten
Irakin-sotaan liittyvän "B & B -hyvän" arvioituttamiseksi vähän muultakin
kantilta kuin vain siitä vinkkelistä, jolta kantilta "sitoutumaton
perussuomalainen" Sampo Terho näyttäisi HS:n mielipidekirjoituksessaan (kaiketi
sitten torstaina 15.6.2006) mitä törkeimpiä kansainvälisen oikeuden loukkauksia
ja jopa suoranaisia sotarikoksia puolustelevan.
(Jos koko ST-kirjoituksen satun onnistumaan täällä syvllä Vilja-Suomessa käsiini
saamaan ja aikaa netissä vierailuunkin aukenee, saatan palata lähipäivinä asiaan
perusteellisemmin.)
Nyt tarjoilen - eritoten "kepututkijan" iloksi ihan omasanaista
tekstituotantoani Irakin-kysymyksen ympäriltä syyskuulta 2004:
>>>>>>>>>>>>>>>>>>><
"Irakin-kysymyksessä kyse oli ja on ulko- ja turvallisuuspolitiikan suunnasta!
Kirjoittanut: Timo T A Ristimäki 28.9.2004 klo 11.18
Hyvä "Näin on"! Pistäydyhän vaikka yliopiston kirjaston lukusalissa
vilkaisemassa jokustakin lehtikirjoitusta alkuvuodesta 2003 ja erityisesti
juhannuksen tienoilla ja sen jälkeen.
Sitten voinet, sinä "lopunajan (kappaleen) uskossasi" pnnisteleva hitaasti -
sillä hitaastihan tuo ajatus tuntuu Sinulla käyvän - tutustua toistamiseen,
mitä kirjoitin 5.8.2003 ESS:n netlariin ns. Irakgatesta.
Historia tuon hetken jälkeen jos mikään on osoittanut sen, että Anneli
Jäätteenmäen "haparoivissa vihjailuissa" 6.3.2003 MTV3:n vaalikeskustelussa oli
erittäin paljon perää - oikeastaan aivan kaikki.
Näin on voisi vähitellen lukea - ainakin välillä - jotakin muutakin kuin vain
omaa liturgiaansa. Avitan siksi tehokkaalla toistolla alkuun!
Ja jotta sormi ei väsyisi suotta klikkailussa, ydinasiat ovat siis seuraavassa:
"Turun Sanomissa ilmestyi heinäkuun loppupuolella (HUOM! siis vuonna 2003!)
kaksi mielenkiintoista
kolumnia. Ensin tyhjensi sydäntään heti kesälomalta palattuaan itse
demaripäätoimittaja Aimo Massinen jutullaan "Vanhanen on vain Lipposen
varjo" 19.7.2003, sitten suotiin palstatilaa oikeusministeri Johannes
Koskisen (sd.) kolumnille "Salaliittoteorioiden suosio" 22.7.2003.
Kummassakin kolumnissa - ikään kuin vienosti kiertäen - osoitettiin kaapin
paikkaa paitsi Anneli Jäätteenmäelle itselleen etenkin keskustan
kenttäväestä sille osalle, joka ei oikein - kyseisten kolumnistien
mielestä - ollut ottanut uskoakseen, että Anneli Jäätteenmäen hallituksen
kaatamisesta olisi julkisuuteen tullut vielä läheskään kaikki olennaiset
ja vaikuttavat seikat.
Sinällään ansiokkaassa ja ennen muuta pisteliään hauskassa kolumnissaan
19.7.2003 päätoimittaja Massinen - oltuaan siis kaiketi juhannuksentienoon
lomilla Säämingin suunnalla eli poissa jokapäiväisestä pahanteosta -
kirjoitti räväkästi: " - - Sitä paitsi eipähän voida panna Anneli
Jäätteenmäen
skandaalimaista eroa ainakaan meikäläisen syyksi. Pikku-Kalle ei
tunnetusti rikkonut Jerikon muureja enkä minä aiheuttanut hallituskriisiä.
- -"
Vaan saattoihan ja saattaahan se olla hivenen toisinkin. Kyllä vain tuntui
kevättalvella Turun Sanomissakin olleen kova hinku saada aikaan
tasavallassa tilanne, josta päätoimittaja Massinen saattoi sitten
19.7.2003 kirjoittaa: "Irakin sodan ensimmäinen suomalainen sankarivainaja
oli Anneli Jäätteenmäki, joka kaatui korkealta ja kovaa."
Vaikka koskispullon asiasta (eli Anneli Jäätteenmäen pääministeriyden
päättymisestä vielä ennen juhannusta!) vedonlyönnissä hävinneelle
Massiselle ei tottakaikaan voi kaikkea ansiota Jäätteenmäen (hallituksen)
kaatumisesta antaa, eivät Turun Sanomienkaan kontribuutiot asian eteen
aivan olemattomia olleet. Kyllä kannatti taatusti demaripäätoimittaja
Massisen hävitäkin koskispullo vedonlyönnissä asiasta Turun demarien
paikallispäällikkö Seppo Lehtiselle - selvinpäin tuskin Massinen
kehtaisikaan muistella Turun Sanomissa julkaistuja - siis jo - vaalien ja
hallitustunnustelujen aikaisia Irak-kirjoitelmiaan.
Muutama päivä Massisen sivaltelun jälkeen niin sanottuun Irak-vuotojupakkaan
liitettyihin salaliittoväitteisiin puuttui kolumnissaan
"Salaliittoteorioiden suosio" (22.7.2003) oikeusministeri Johannes
Koskinen (sdp).
Etelä-Suomen Sanomien ja Satakunnan Kansan pienimuotoisesta
otantakyselystä ainakin näennäisesti kirvoituksensa saaneessa
kirjoituksessa oikeusministeri Koskinen pyrki luomaan ja ylläpitämään
kuvaa, että kaikki -
ennen muuta keskustalaiset - ihmiset, jotka "yleisönosastoissa ja
tupailloissa", toreilla ja turuilla ja vaikka ties missä ovat ihmetelleet
Anneli Jäätteenmäen pääministeri- ja puoluejohtaja-asemien horjuttamiseksi
syntynyttä vimmaa, olisivat perustaneet ihmettelyänsä mihinkään
"salaliittoteorioihin".
Niin Massisille kuin Koskisillekin on tuntunut ja tuntuu olevan
ylivoimaista ymmärtää, että melkoista osaa kansalaisia on vain toden
teolla kummastuttanut ja yhäkin kummastuttaa se, mistä Suomessa on
Irak-jupakan yhteydessä keskitytty elämöimään ja se, mistä ei ole saanut
juuri hiiskuakaan. Kyse ihmettelyssä on ollut ja on mittasuhteista, niin
sanotusti siitä, mitä tarkoitetaan kun puhutaan "aidoista ja/tai
aidanseipäistä". Ja luonnollisesti siitä, minkämoisia seurausvaikutuksia
mistäkin asioista näyttää seuraavan.
"Mikään ei ole ratkaistu lopullisesti, ellei sitä ole ratkaistu oikein",
ajatteli Abraham Lincoln aikoinaan. Samalla tavalla tultaneen vielä
kohtalaisen pitkään kansan syvien rivien parissa ajattelemaan viestimiä ja
ihmisiä kiehtovan Irakin-kysymyksenkin suhteen - haluavat ministeri
Koskinen ja hengenheimolaisensa maassa ja maailmalla sitä tai eivät.
Siksi kai ministeri Koskinenkin kolumnissaan tyytyi tarjoilemaan tosiasioita
peräti säästeliäästi - muun muassa ulkoministeri Tuomiojan ja
ex-pääministeri Lipposen erilaisten Irak-näkemysten osalta ministeri
Koskinen vaikeni ja vaikenee kuin muuri, vaikka ottikin siinä omiin
niminsä hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa
7.3.2003 tehdyn "Suomen Irak-kannan pienimuotoisen sanallisen
selkeytyksen".
Vaikka esimerkiksi ministeri Koskinen yrittää toisin vakuuttaa, on
kiistatonta, että Irakin-kysymyksen suhteen Lipposen toisen
hallituksen - ja siihen kuuluvien puolueiden - sisälläkin oli
Irak-asiassa mitä ilmeisintä ristivetoa. Ja kaiken lisäksi todella paljon.
Yritettiin ja yritetään kolumneissa ja pääkirjoituksissa sitten väittää
mitä tahansa, keskeisimmin erilaisia katsantokantoja (väitetyn)
Irakin-uhan
ratkaisemiseksi oli pääministeri Lipposen ja ulkoministeri Tuomiojan
kesken. (On sinänsä ymmärrettävää, ettei ministeri Koskinen -
perushämäläisenä - ole ehkä vieläkään ennättänyt havaita tuota ilmiselvää
asiaa, vaikka valistuneemmat viestimetkin kiinnittivät tuolloin ja vielä
nykyäänkin siihen kohtalaisen paljon huomiota. Toivottavasti kuitenkin jo
ennen seuraavaan kurinpitoatakkiin suinpäin syöksymistä!)
Tunnettuahan on, että pääministeri Lipposen Valkoinen talossa joulukuun
alussa 2002 antamien lausuntojen johdosta tekivät silloisten
hallituspuolueiden kansanedustajat Jaakko Laakso (vas.), Mikko Elo (sd.)
ja Anni Sinnemäki (vihr.) jo 19.12.2002 asianomaisen valtioneuvoston
jäsenen vastattavaksi kirjallisen kysymyksen, missä ilmaisivat
huolestumisensa siitä, oliko pääministeri Lipponen mennyt antamaan
presidentti George W. Bushille Suomen virallisen ulkopolitiikan ohi ja yli
meneviä lupauksia ja käsityksiä siitä, miten Suomen ulkopoliittinen johto
suhtautuu USA:n johtaman koalition taatusti jo tuolloin päättämään
hyökkäykseen Irakiin.
Kuten toimittaja Tuomas Keskinen jokunen päivä Turun Sanomien parin
kolumnin jälkeen Iltalehdessä kirjoitti, oli kyseisen kirjallisen
kysymyksen teksti sinällään varsin paljon rankempaa pääministeri Lipposen
puheiden ja lausuntojen kritiikkiä kuin silloisen oppositiojohtaja
Jäätteenmäen varsin vähäeleiset ihmettelyt siitä, ollaanko ulkomailla
mahdollisesti saatu Suomen suhtautumisesta Irakin-kysymyksen
ratkaisutapoihin "virheellinen viesti".
Edelleen paljolti avoinna olevassa Irak-asiassa kysymys asettautuneekin
näin: Vaalitaistelun kestäessä kaiken muun varsin vähäisesti ulko- ja
turvallisuuspolitiikasta lausutun ohessa Jäätteenmäki
nosti esiin pääministeri Lipposen ja ulkoministeri Tuomiojan
suhtautumistapojen erot Irakin-ongelmaan. Kuka tahansa - ja uskoisin,
että oikeusministeri Koskinenkin - on voinut todeta niiden olemassaolon
niin ennen vaaleja kuin vaalien jälkeenkin. Eihän nykyisin eduskunnan
puhemiehenä toimiva Paavo Lipponen ole malttanut paljon omia näkemyksiään
puhemiehen roolissaankaan piilotella. (Nahkurin orsille ollaan oltu
toivottelemassa vähän väliä niin omia kuin vieraitakin. Välillä siis
ilmiselvästi Erkki Tuomiojaakin!)
On sinällään ymmärrettävää, että niin sdp:ssä kuin keskustan johdossakin
halutaan panna Irak-kysymyksen suhteen "kirjan kannet kiinni".
Kummaltakaan suunnalta löytyy tuskin intoa edes sellaiseen fundeeraavaan
pohdiskeluun, mitä presidentti Mauno Koivisto - hyvin etenkin
porvarillisissa viestimissä vaietussa puheenvuorossaan - sittemmin Ylen
ykkösaamussa itse Irakin-kysymyksen ja "valtiosalaisuuksien" suhteen
edusti. Eli paljastettiinko vaalitaistelun alla esimerkiksi Suomen ulko-
ja turvallisuuspolitiikan suhteen joitakin "valtiosalaisuuksia". Ja jos
paljastettiin, niin mitä ne mahtoivatkaan olla.
Salaliitoista ja salaliittoteorioista vielä pari sanaa. Kaikkein
kiivaimmin moiset ajatukset ja väitteet ovat olleet kiistämässä ja
torjumassa ne tahot ja piirit, jotka ovat eniten tosiasiallisilla
toimillaan olleet antamassa kansalaisille aihetta moisiin arvailuihin.
Vai mitenkähän muuten olisi selitettävissä se, että sdp:n tunnetun ja
tunnustetun "likaisten temppujen osaston" puuhamies, Metalliliiton
viestintäpäällikkö Matti Putkonen intoutui Iltalehdessä kerskailemaan
sillä, että hän oli lyönyt - ja se tiedetään nyttemmin, että varsin
voitokkaasti - seitsemän eri tahon kanssa viskipullon vetoa siitä, että
Anneli Jäätteenmäen pääministeriys katkeaa vielä ennen juhannusta?
Ja miksikohän sitten kolumnissaan 19.7.2003 myös Turun Sanomien
kakkospäätoimittaja Aimo Massinen, entinen Turun Päivälehden
emeritusdemari hänkin - palstallaan avoimesti tunnusti, että oli hävinnyt
vissin juomapullollisen (koskista!) Turun demaripäällikkö Seppo Lehtiselle
- samasta asiasta. (Minäkin yhdyn näkemykseen, että Anneli Jäätteenmäen
hallituksen kaataminen ja hänen suistamisensa myös pois keskustan
puheenjohtajuudesta ei ollut suinkaan mitään salaliittopuuhailua,
tarvittavat operaatiothan suoritettiin siististi sisätiloissa, ensin
puolueiden kabineteissa ja viimeistely eduskunnan suuressa salissa. Aivan
avoimesti.)
Vaan miksiköhän kaiketi tuomioitta tällä telluksella ainakin toistaiseksi
taapertaneet kunnian miehet (kuten esimerkiksi juuri Aimo Massinen) ja
naiset häviävät vetojaan moisille niin naisten- kuin oluenkaadoistaankin
käräjiä käymään joutuneille (kuten esim. juuri herrat Putkonen ja
Lehtinen)?
Luulisi moraalikysymyksillä niin kovasti briljeeraavaa oikeusministeriä
kiinnostavan tämmöistenkin "harmaitten alueitten asiat" - ainakin enemmän
kuin hellepäivien täysipäiväinen pohdiskelu bordellilaitoksen
mahdollisesta yhteiskunnallisesta olemuksesta ja oikeutuksesta?
Näissä merkeissä jään odottamaan, koska muutenkin niin paljon kesäkautena
uusintoja lähettävä Yle lähettää uusintana myös taannoisen pääministeri
Lipposen lausunnon Valkoisen talon pihamaalta joulukuussa 2002. Siinä
uutispätkässä tuli näet julki todella paljon sellaista, jonka jotkut myös
olisivat taatusti suoneet jäävän kokonaan "salaiseksi".
Niin ikään jään odottamaan, milloin ulkoministeri Tuomioja tulee
julkisuudessa myöntämään sen, että Lipposen "koalitio"-puheet joulukuussa
2002 liittyivät nimenomaan George W. Bushin jo 27.11.2002 Prahassa
pitämässään puheessa lanseeraamaan "halukkaiden koalitioon". Kyseinen
koalitio oli jo vallan muuta kuin syksyllä 2001 pystyyn nostettu
"terrorismin vastainen koalitio". Se oli nimenomaan siis jo se valtioiden
joukko, jonka Irakin-hyökkäystä valmistellut B-parivaljakko Bush ja Blair
oli onnistunut maanittamaan etukäteen myötämieliseksi Irakin-iskulleen,
tehtiin se sitten YK:n turvaneuvoston luvalla tai kuten sitten myöhemmin
maaliskussa 2003 tehtiin, YK:n turvaneuvoston luvatta.
Kun ulkoministeri Tuomiojakin on korostanut, että kaikki mainitut
ulkoministeriössä "salaisiksi" leimatut tiedot olisi tuolloinen
oppositiojohtaja Jäätteenmäki saanut käyttönsä häneltä pyytäessään,
voisiko olla mahdollista, että kyseisten muistioiden tiedot julkaistaisiin
kaiken kansan arvioitavaksi kokonaisuudessaan. Tai vaikkapa ainakin
kansanedustajille, jotka voivat sitten taas luovasti soveltaa
vuototaitojaan...
Irak-hyökkäyksen kansainvälisoikeudelliselle ja moraaliselle oikeutukselle
ei muuten enää tunnuta kotomaamme kuviossa pantavan paljonkaan painoa.
"Painavimman" - Irakin-iskulle perusteluita kokonaan kaipaamattoman -
puheenvuoron tuntuu käsikirjoituksen mukaisessa järjestyksessä jälleen
tehneen kritiikittömän länsisuuntauksen panssarinyrkiksi kelpuutettu
entinen presidentti Martti Ahtisaari. (Golf-kärryilläkin voitanee nykyään
ajaa työväenluokan tai ainakin -puolueen asiaa!?)
Perinteinen valtion suvereniteetti ei tunnu M.O.K. Ahtisaaren
aivoituksissa olevan enää minkään arvoinen lähtökohta, kun länsimaisittain
"hyvät" tekevät miekkalähetystään - pahojen akseli saakoon palkkansa,
tapahtuu kansakunnille, kansoille ja ihmisille mitä tahansa. Tarkoitus
pyhittää näitten katsantokantojen miehillä keinot. "Tie helvettiin on
kivetty hyvillä aikomuksilla" ei liene heille tuttu tai ainakaan heidän
tunnustamansa sanonta.
Mitä pitemmälle kesä etenee ja keskustan luvassa oleva ylimääräinen
puoluekokous lähestyy, sitä kiintoisammaksi käynee kysymys: oliko ja onko
Anneli Jäätteenmäen - naisen, joka katkaisi sinipunan voittoputken -
kaatamisen "välttämättömyydessä" kyse paljon enemmästä kuin vain yhdestä
naisesta ja parista "vuodosta" (ulkoministeriön salaisiksi leimatut tiedot
ja keskustan työvaliokunnan pöytäkirja). Vai kenties oliko ja onko kysymys
Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan suunnasta ja myös yleisen
yhteiskuntapolitiikan reivaamisesta avoimesti uusliberalistisimmille
linjoille, kuin mitä Anneli Jäätteenmäen toimiessa pääministerinä tässä
maassa olisi ollut mahdollista?
Koska tulevatkaan Helsingin Sanomiin ja muutamaan muuhunkin lehteen
kokosivun ilmoitukset NATO-jäsenyyden tarpeellisuudesta ja jopa
välttämättömyydestä, jos vähemmällä tajunnantäytöllä (hienosti sanottuna
indoktrinaatiolla) ei voida varmistaa sitä, että Suomen jukuripäinen kansa
varmasti ymmärtää vallasväen ja valtamedioitten tahdon...
PS 28.9.2004 klo 10.37: Tänään virallisesti keskusteluun nousevan
puolustuspoliittisen selonteon sisältö yhtyneenä Vanhasen hallituksen muutenkin
toteuttaman sailaan sinipunaiseen yleiseen yhteiskunta- kuin myös muuhun
opportunistiseen (nimitys-)politiikkaan on hyvää vauhtia tekemässä hyvin
suuresta määrästä aktiivisia kansalaisia ns. demokratian ritareita..."
Lähdelinkki:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&con
ference=1500000000000105&posting=22000000004815348
************************
"Kenethän historia on vapauttava?
Kirjoittanut: Timo T A Ristimäki 28.9.2004 klo 11.29
Kaikkien asevelisosialistimonikkonimimerkkeilijäryppäitten äiti, K.K.Korhonen
keskittyköönkin vain omahyväisen nettiperoonansa kehittelyyn. Minä voin sitten
tulla tarvittaessa kantamaan sekä K.K.Korhosen logoterapiavihkosta että sitä
toistakin värityskirjaa, jos ja kun kaiketi kohtsillään kan(nat)tajia sillä
suunnalla tarvitaan...
Linkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&con
ference=1500000000000104&posting=22000000004814265
Ja siitä, kenet sekä oikeus että historia on tähän mennessä jo vapauttanut,
K.K.Korhonen voi itse tykönänsä - vaikka sylikkäin Näin onin kanssa - lukea
kirjoitukstani, joka ensiksi ilmestyi Länsiväylän verkkokeskustelussa 2.7.2003:
Siis Länsiväylässä 2. heinäkuuta 2003:
"Kenet historia on vapauttava?
Monet lehdet kautta maan ovat pääkirjoituspalstojaan myöten kommentoineet
HS:n viimeisimmän puoluekannatusgallupin tietoja, joiden mukaan
sosiaalidemokraatit olisivat nousussa ja keskusta selvähkössä laskussa
juhannuksenalusviikon poliittisten myllerrysten seurauksena.
Irak -"jupakka" näyttääkin vaikuttaneen ja vaikuttavan puolueiden
kannatukseen - ja
kutakuinkin jupakan eli asian vierestä masinoidun mediamyllytyksen
aikaansaaneen tiedotusmafian toivomalla tavalla! Kyseisen mafian
keskeisinä toimijoinahan olivat saavutuksillaan aiemminkin (myös
naistenkaatoasioissa) kunnostautunut
- ja nyt Jäätteenmäen hallituksen kaatumisen myötä peräti seitsemän
viskipulloa vedonlyönnissä voittanut ja viimeisimmällä kaadollaan
avoimesti kerskaileva -
Metalliliiton viestintäpäällikkö Matti Putkonen primus motorina sekä
Sanoman ja Alman politiikan "toimittajat" hanslankareina, eivät siis
suinkaan minään eivätkä millään muotoa äänettöminä yhtiömiehinä.
Mutta nyt ollaankin vasta välitilinpäätöstilanteessa, sopivat "kahden
kauppa on kolmannen korvapuusti" -periaatteellaan Eerot Lankia ja
Heinäluoma pääministeri Matti Vanhasella vahvistettuna mitä tahansa.
Äänestävä kansa ei tulle tyytymään siihen, että sitä jatkossa(kin)
pyritään pitämään pimeässä kuin herkkusieniä. Ylätason ultimaatumit ja
ukaasit - kuin taannoin toveri Jeltsiniltä omittuina - siitä, että
"vaalitaistelu on nyt lopetettava" (mm. Vanhanen) ja että "kirjan kannet
on nyt pantava kiinni" (mm. Heinäluoma) antavat viitteitä siitä, ettei
läheskään kaikki keskeinen ja pienen, vielä sentään suhtkoht itsenäisen ja
suvereenin Suomen valtion nykyjohtoa (ml. myös tasavallan presidentti
Tarja Halonen) hermostuttava ydinaines Irak-asiasta ole tullut julki ja
äänestäjien tietoon. Ja että sen ei kaiketi halutakaan tulevan?
Vaikka presidentti Halosen "kannatus" alkaakin hipoa jo Saddamin
parhaimpia saavutuksia, ei se muuksi muuta sitä tosiasiaa, että Suomen
virallisessakin ulko- ja turvallisuuspoliittisessa suhtautumisessa Bushin
ja Blairin ynnä kumppaneidensa pitkään valmistelemiin sotatoimiin
itsenäistä Irakia ja sen saddaminaikaisia vallanpitäjiä vastaan saattoi
olla kansainvälisen oikeuden normien kannalta mitä melkoisinta
sinisilmäisyyttä, ettenkö sanoisi optista harhaa. Kun on vaivautunut
läpikäymään muutaman verkossa luettavissa olevan hallituksen ulko- ja
turvallisuuspoliittisen valiokunnan (hutvan) "ei-salaiseksi leimatun"
kannanmäärittelyn Suomen suhtautumisesta Irakin kysymykseen, ei voi
välttyä ajatukselta, että Suomen valtiojohto kokonaisuudessaan oli
varomattomasti liputtamassa avoimen väkivallankäytön puolesta -
perusteluinaan kaiketi kaikki se nyttemmin vääristellyksi, valheelliseksi
eli tekaistuksi osoittautunut "todistusaineisto" Irakin joukkotuhoaseista,
aina muka ydinaseohjelmaa myöten! Peräti omituisilta tosiasioiden - vai
onko väitettyjä "savuavia aseita" jo löytynyt tai löytymässä - valossa
vaikuttavat edellä mainitun hutvan kannanotot niin 14.2.2003 kuin 7.3.2003
eli ennen Anneli Jäätteenmäen kohtaloksi koitumaan saatua MTV3:n
eduskuntavaalitenttiä 6.3.2003 kuin myös sen jälkeen.
Joka tapauksessa: ex-pääministeri Anneli Jäätteenmäki toi kyseisessä
vaalikeskustelussa julkisuuteen ainoastaan sen, minkä itse asiassa USA oli
jo aiemmin ilmaissut. ("Suomi on Yhdysvaltojen ja minunkin mukaan
liittynyt sellaiseen, missä minun mielestäni ei tässä vaiheessa pitäisi
olla.")
Jäätteenmäen hallituksen kaatamiseen ja keskustan puheenjohtajan paikalta
suistamiseen johtaneessa mediamyllytyksessä on sivuutettu muutamia,
itsenäisen pienen kansakunnan kannalta tärkeitä kysymyksiä.
Miten Suomi - erityisesti Bushin luona joulukuun alussa 2002 vierailleen
silloisen pääministerin eli Paavo Lipposen suulla - olikaan voinut luvata
auttaa USA:n helmikuussa 2003 koolle kutsuman "koalition"
Irak-politiikkaa? Jos Lipposen lupaukset ja ilmaukset mahtuivat Suomen
virallisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan raameihin, miksi ihmeessä
moiset ilmaukset ja niistä kertovat asiakirjat ylipäänsä oli merkittävä ja
merkittiin salaisiksi?
USA:han kutsui Suomen Yhdysvalloissa 28.2.2003 pidetyn "coalition
briefing" -kokoukseen, mihin mm. Helsingin Sanomien (18.6.2003) mukaan oli
kutsuttu ainoastaan maat, jotka "olivat luvanneet auttaa Irak-kriisissä".
Suomihan tunnetusti osallistui tapaamiseen, toisin kuin esimerkiksi
Ruotsi.
Kuten muistettaneen, helmikuun lopulla 2003 Yhdysvallat ei enää
kunnioittanut eikä pitänyt arvossa YK:n päätöslauselmien - ja nekin
kenties nykytietämyksen valossa aikaansaatuja ainoastaan viekkaudella ja
vääristelyllä? - mukaista politiikkaa, vaan suuntautui avoimesti
vähintäänkin pari piirua aggressiivisempaan hyökkäys(uhka)politiikkaan.
Kutsumalla Suomen kyseiseen 28.2.2003 pidettyyn "samanhenkisten"
kokoontumiseen Yhdysvallat toi julki sen, että se - syystä tai toisesta -
uskoi Suomen nimenomaisesti olevan mukana kyseisessä koalitiossa, jonka
nyt ja oikeastaan jo tuolloin tiedettiin syyllä millä hyvänsä hyökkäävän
Irakiin, vaikkei YK:n turvaneuvoston hyväksyntää voimatoimiin ryhtymiselle
olisikaan saatavissa.
Lipposen myöhemmät selitykset siitä, että hänen joulukuisen
Yhdysvaltojen-vierailunsa aikaiset yhteistyölupaukset ja ylistykset George
W. Bushille koskivatkin vain YK:n yksimielisen päätöslauselman ympärillä
kansainvälisen terrorismin varjolla koottua koalitiota, tuntuvat
hätäpäissä keksityiltä. World Trade Centerin tapahtumiin oli jo tuolloin
kyllä kulunut niin paljon aikaa, että puoluetoveri Tuomiojankin
puoluetoveriaan avittavat selitykset tuntuvat varsin epäuskottavilta. Jos
Lipposen esiintyessä joulukuun alkupuolella 2002 Valkoisen Talon
pihamaalla ja sisätiloissa tilanne vielä olisi voinut - mikäli haluaa olla
"hyvässä uskossa" - ollakin tuon tapainen, helmikuun lopulla 2003 ei
suinkaan enää ollut YK:n ympärillä eikä sisällä minkäänmoista yksimielistä
koalitiota Irakin-kysymyksessä - ei edes näköpiirissä. Kuuluisa Sokea
Reettakin saattoi olla asiasta aivan varma.
Herääkin kysymys, antoiko Lipponen joulukuisen vierailunsa aikana - Suomen
virallisesti ajaman YK-vetoisen Irak-politiikan lisäksi tai sivuitse -
USA:n johdolle joko eksplisiittisesti tai ainakin implisiittisesti
muunkinlaisen lupauksen: eli lupauksen osallistua Bushin ja Blairin
vauhdikkaasti kokoamaan Irak-(sota)koalitioon ja siten siunauksen sille,
että USA saattoi niinkin letkeästi irtautua YK-johtoisesta ratkaisunhausta
Irakin-kysymykseen.
Iltapäivälehdissä jopa originaaleina julkistetussa Suomen Washingtonin
suurlähetystön "salaisessa muistiossa" kirjoitetaan ykskantaan:
"Presidentti Bush ylisti Suomea hyväksi yhteistyökumppaniksi ja kiitti
Suomen hallitusta Irakin tilannetta koskevista kannanotoista ja
liittymisestä koalitioon. Lipponen kertoi tasavallan presidentin ja
hallituksen päätöksestä suhtautua myönteisesti Yhdysvaltain pyyntöön olla
mukana mahdollisen konfliktin jälkeisen Irakin vakauttamisessa
humanitaarisen avun ja rauhanturvatoiminnan kautta."
Ei tarvitse olla kummoinenkaan ruudinkeksijä, ellei edellä mainituista
Lippos-muistion sitaateista tajua, että niissä ei suinkaan puhuta YK:n
johtamista humanitaarisista ja rauhaa turvaavista ratkaisuista
kaavaillussa sodanjälkeisessä tilanteess