Joko on palstalla vilahtanut? Voisi palstafeministisesti todeta, etta vastikaan Helsingin Sanomissa, "miesmyotaileva poliisinainen haukkui naisia".
Eli ylikonstaapeli Marja Vuoento, kertoo hieman mietteistaan mita tulee Amnestyn kritiikkiin koskien suomalaisia miehia, ja samalla koskien naita ns tutkimuksia. Jotka kaikesta paatellen on ministerion tilaamia, jos olen oikein ymmartanyt.
.........................................
Kyseenalainen näkemys suomalaisten väkivallasta
05.06.2006
Amnesty Internationalin pääsihteeri on moittinut Lontoossa Suomea naisiin kohdistuvasta väkivallasta (HS 24. 5.). Moitteen perustana olevia uhrilukuja sietää tarkastella hieman lähemmin.
Pääsihteeri väittää, että suomalaisista naisista 40 prosenttia on joutunut seksuaalisen tai fyysisen väkivallan kohteeksi. Väitteen perustana on ilmeisesti kahdeksan vuotta vanha Tilastokeskuksen ja Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan kyselytutkimus Usko, toivo, hakkaus.
Kyseisen tutkimuksen prosenttilukuja ei voida verrata minkään muun maan lukuihin, sillä samanlaista tutkimusta ei ole tehty missään muualla maailmassa. Tutkimuksessa kysymyksenasettelu on tarkoitushakuisesti sellainen, että sillä on varmistettu mahdollisimman suuret uhriluvut. Osaan kysymyksistä kyllä-vastausten määrän olisi pitänyt olla sata prosenttia.
Tutkimuksessa mainittu seksuaalinen häirintä pitää sisällään myös epäasialliset huomautukset vartalosta ja pukeutumisesta, seksuaalista väkivaltaa on myös yritykset painostaa (huom. ei pakottaa) seksiin, ja muuta väkivaltaa myös sanallinen uhkailu, liikkumisen estäminen, töniminen ja kiinni tarttuminen. Nämä ovat tekoja, jotka eivät ole sen paremmin rikoslain kuin yleisen oikeustajunkaan mukaan rikoksia, vaan pelkästään huonoa käytöstä.
Amnestylle ei ole kelvannut tuoreempi Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen Suomalaisten turvallisuus -tutkimus, joka tehdään kolmen vuoden välein. Vuoden 2003 tutkimustulosten mukaan naisiin kohdistunut väkivalta parisuhteessa, pienryhmissä ja kaduilla oli ilahduttavasti vähentynyt vuodesta 1980. Esimerkiksi jonkinasteisen fyysisen jäljen aiheuttanut parisuhdeväkivalta oli vähentynyt 28 000 tapauksesta 8 000:een. Pudotuksessa saattaa olla osuutensa myös viranomaistoimilla.
Ainoastaan työpaikoilla naisiin kohdistunut väkivalta oli lisääntynyt. Vuonna 2003 tapauksia oli 21 000. Pahin tilanne oli hoitoalalla mielisairaaloissa ja vanhusten huoltolaitoksissa. Kyseessä on tällöin työsuojeluasia, johon työnantajat ovat velvollisia puuttumaan.
Niin poliisin, sosiaalitoimen kuin terveydenhuollonkin asenteissa ja toimintakäytännöissä naisiin kohdistuvan väkivallan kohdalla on tapahtunut viime vuosina huimaa edistystä.
On sopimatonta Suomen mustamaalaamista, että Amnesty kerta toisensa jälkeen kaivaa esiin tuon kyseenalaisen vanhan tutkimuksen ja vetelee sillä suomalaista miestä ympäri korvia. Pääsihteerin lausahduksestahan voidaan tehdä se johtopäätös, että lähes puolet suomalaisista miehistä raiskaa ja hakkaa naisiaan.
Sangen kummallinen käsitys siinä tulee meistä suomalaisista naisistakin.
Marja Vuento
rikosylikonstaapeli
Helsinki
HS Mielipide 5.6.2006 (maksullinen)
Eli ylikonstaapeli Marja Vuoento, kertoo hieman mietteistaan mita tulee Amnestyn kritiikkiin koskien suomalaisia miehia, ja samalla koskien naita ns tutkimuksia. Jotka kaikesta paatellen on ministerion tilaamia, jos olen oikein ymmartanyt.
.........................................
Kyseenalainen näkemys suomalaisten väkivallasta
05.06.2006
Amnesty Internationalin pääsihteeri on moittinut Lontoossa Suomea naisiin kohdistuvasta väkivallasta (HS 24. 5.). Moitteen perustana olevia uhrilukuja sietää tarkastella hieman lähemmin.
Pääsihteeri väittää, että suomalaisista naisista 40 prosenttia on joutunut seksuaalisen tai fyysisen väkivallan kohteeksi. Väitteen perustana on ilmeisesti kahdeksan vuotta vanha Tilastokeskuksen ja Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan kyselytutkimus Usko, toivo, hakkaus.
Kyseisen tutkimuksen prosenttilukuja ei voida verrata minkään muun maan lukuihin, sillä samanlaista tutkimusta ei ole tehty missään muualla maailmassa. Tutkimuksessa kysymyksenasettelu on tarkoitushakuisesti sellainen, että sillä on varmistettu mahdollisimman suuret uhriluvut. Osaan kysymyksistä kyllä-vastausten määrän olisi pitänyt olla sata prosenttia.
Tutkimuksessa mainittu seksuaalinen häirintä pitää sisällään myös epäasialliset huomautukset vartalosta ja pukeutumisesta, seksuaalista väkivaltaa on myös yritykset painostaa (huom. ei pakottaa) seksiin, ja muuta väkivaltaa myös sanallinen uhkailu, liikkumisen estäminen, töniminen ja kiinni tarttuminen. Nämä ovat tekoja, jotka eivät ole sen paremmin rikoslain kuin yleisen oikeustajunkaan mukaan rikoksia, vaan pelkästään huonoa käytöstä.
Amnestylle ei ole kelvannut tuoreempi Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen Suomalaisten turvallisuus -tutkimus, joka tehdään kolmen vuoden välein. Vuoden 2003 tutkimustulosten mukaan naisiin kohdistunut väkivalta parisuhteessa, pienryhmissä ja kaduilla oli ilahduttavasti vähentynyt vuodesta 1980. Esimerkiksi jonkinasteisen fyysisen jäljen aiheuttanut parisuhdeväkivalta oli vähentynyt 28 000 tapauksesta 8 000:een. Pudotuksessa saattaa olla osuutensa myös viranomaistoimilla.
Ainoastaan työpaikoilla naisiin kohdistunut väkivalta oli lisääntynyt. Vuonna 2003 tapauksia oli 21 000. Pahin tilanne oli hoitoalalla mielisairaaloissa ja vanhusten huoltolaitoksissa. Kyseessä on tällöin työsuojeluasia, johon työnantajat ovat velvollisia puuttumaan.
Niin poliisin, sosiaalitoimen kuin terveydenhuollonkin asenteissa ja toimintakäytännöissä naisiin kohdistuvan väkivallan kohdalla on tapahtunut viime vuosina huimaa edistystä.
On sopimatonta Suomen mustamaalaamista, että Amnesty kerta toisensa jälkeen kaivaa esiin tuon kyseenalaisen vanhan tutkimuksen ja vetelee sillä suomalaista miestä ympäri korvia. Pääsihteerin lausahduksestahan voidaan tehdä se johtopäätös, että lähes puolet suomalaisista miehistä raiskaa ja hakkaa naisiaan.
Sangen kummallinen käsitys siinä tulee meistä suomalaisista naisistakin.
Marja Vuento
rikosylikonstaapeli
Helsinki
HS Mielipide 5.6.2006 (maksullinen)
Vastaukset 29
Vanhimmat
...lienee tosin kylla siina väärässä, etta samanlainen tutkimus on kylla tehty yhdessa toisessakin maassa.
Se taidettiin apinoida Ruotsiin. Tutkimuksen pioneerina jo kuuluisaksi tullut Eva Lundgren, valtiofeminismin ja yliopstofeminismin johtonainen joka tuli tutuksi vaittamalla etta patriarkaatti uhraa lapisa, saatanallisissa riiteissa. tms....
Tutkimuksen nimi oli "Slagen Dam" ja Ruotsin "valtion tilaama". Se joutui viime vuonna sitten tarkasteluun yliopistoon, Lundgrenin kohun saattelemana, ja sai osakseen "vakavaa kritiikkia" eli sen arvosana oli "cum taysinus epatieteellistamus propagandamus".
Eli Ruotsissa kohua herattanyt tutkimus "Slagen Dam", jossa lahes puolet naisista olivat vakivallan uhreja, apinoitiin Suomesta.
Ruotsalainen toimikunta matkusti jopa Suomeen, oppimismatkalle, miten vastaava tutkimus tehtiin Suomessa.
Kovaa kohua heratti kyseinen tutkimus Ruotsissa vuonna 2005, kun Lundgrenin tuotanto haudattiin, mutta Suomessa tuskin mitaan vastaavaa.
Ruotsissa kyseinen tutkimus lahti kohun saattelemana jopa yliopistotarkastukseen, jossa se sai kovaa kritiikkia osakseen. Ennen tarkastusta tutkimusta puolustettiin mm silla, etta Suomen tilastokeskus on sen jo tarkastanut.
Etta silla lailla.
ollut.
Amnestyllä ei ole muuta tekemistä kuin takertua kerta toisensa jälkeen lillukanvarsiin. Milloin jotain tällaista, milloin jonkun sivarin "yksilövapauksiin" on kajottu, kun on kielletty typakoimasta ensiaputiloissa tms.
Kaikki Amnestyn "puuhamiehet" pitäisi pudottaa jonnekin Etelä-Amerikan huumeplantaasille ja heillä jotka sieltä hengissä palaavat saattaisi olla ihan asiallistakin sanottavaa ihmisten oikeuksien polkemisesta.
Naiset = lillukanvarsia
Miehet = ?
Ihmeellistä, että Suomessa saa poliisi puhua julkisella areenalla puuta heinää. Kenenkään asiaan puuttumatta. Siäasiainministeriössä ja poliisijohdossa taitaa olla liian kiirettä, ettei tälläiseen soopaankaan nähdä tarpeelliseksi puuttua. Rikosylikonstaapeli voi toki olla yksityiselämässään mitä mieltä tahansa, mutta jos hän poliisien arvovallalla lähtee väittämään puhdasta palturia, asiaan täytyisi oikeasti puuttua.
"Tutkimuksessa mainittu seksuaalinen häirintä pitää sisällään myös epäasialliset huomautukset vartalosta ja pukeutumisesta, seksuaalista väkivaltaa on myös yritykset painostaa (huom. ei pakottaa) seksiin, ja muuta väkivaltaa myös sanallinen uhkailu, liikkumisen estäminen, töniminen ja kiinni tarttuminen. Nämä ovat tekoja, jotka eivät ole sen paremmin rikoslain kuin yleisen oikeustajunkaan mukaan rikoksia, vaan pelkästään huonoa käytöstä".
Edellä kuvattu käytös on kriminalisoitu, näin ei voi siis toimia tässäkään yhteiskunnassa, ei edes naisia kohtaan. Mikäli asia askarruttaa voi ajatella em. epäasiallisen toiminnan kohteeksi etnisiin vähemmistöihin kuuluvaa ihmistä. Mikäli Suoméssa lähtee sanallisesti uhkailemaan, painostamaan seksiin, töniskelemään, estämään liikkumista jne.. -ketä tahansa ihmistä, se on yleisen oikeustajun vastaista. Suomessa, mikäli Vuento ei ole sitä viellä havainnut, lainsäädännön suoja on uloitettu koskemaan myös naisia.
Kun aikoinaan puolisoni oli leikannut ihan minua varten tuon kirjoituksen Hesarista, olin sen luettuani niin tympääntynyt, etten viitsinyt ajatella muuta kuin, että feminismivastaisuus lyö itseään läpi tiettyjen naisten keskuudessa. En vaan yhtään käsitä miksi.
Minusta kyseessä on suomalaiseen kansanluonteeseen kuuluva piirre. "Kylän kohdalla kovaa, vaikka kankaalla kontattaisiinkin". Asioita ei sovi levitellä laajemmin. Ollaan liian kiinostuneita ulkopuolisten kommenteista, niinpä ongelmien syynä on epäkohdista puhuva, eikä -kuten luonnollista olisi- niiden aiheuttaja.
Pelottavaa on tälläisten mielpiteiden esittäjissä se, että tämä antaa ihmisille sellaisen mielikuvan, että läheisten ihmisten asiaton kohtelu olisi luvallisenpaa, kuin vieraampien. Näinhän asiantila ei tietenkään ole. Laisäädännön suoja ulottuu myös perheiden sisälle.
Feministeihin kohdistuva asiaton kritiikki on helppo tapa napsia irtopisteitä, tomppeleiden tuki saavutetaan näin helposti. Lieneekö urankehitys kaavioissa?
Urakehityksen vuoksi en kyllä möisi sitä, mihin uskon. En, vaikka mikä olisi.
Hei femakko, ma en edes jaksa lahtea vaittelemaan nain itseselvista jutuista, puhumattakaan siita, etta koko tutkimus oli yksipulolinen PUHUMATTAKAAN SIITA etta tuota yksipuolisuutta on kaytetty mahdollisimman haikailematta hyvakseen....
Ja vaikka olet femakko, ja vaikka ei aukeakkaan, niin laittaa ainakin taalla mietityttamaan missahan toimikunnassa tms oikein olet duunissa..?
Noilla lahtokohdilla siis.....yleisesti...ja lievasti ilmaistuna....
...taalla esitat jotain vitun femakkoa..?
Naismaisesti...
Ole nuttura irronnut, näillä helteillä nuttura täytyy olla tiukasti kiinni, pitkä tukka on muuten tukahduttavan kuuma.
En minäkään ole innostunut väittelemään itsestäänselvyyksistä ja koska et, mitä ilmeisemminkään usko minua, ehdotan tehtäväksi seuraavaa empiiristä koetta. Ota naapuristostasi mies, mieluuminen sinua heikomman oloinen ja toimi seuraavalla tavalla. Uhkaile sanallisesti, töni välillä. Aina silloin tällöin yritä estää liikkuminen ja takerru kiinni. Yritä silloin tällöin painostaa (ainoastaan painostaa) ei pakottaa, seksiin. Huutele epäasiallisuuksia vartalosta ja pukeutumisesta.
Lyön vetoa: 5 yhtä vastaan, ettei toimiasi pidetä ainoastaan huonona käytöksenä. Kamarilla saattaa jopa olla puhetta yleisen oikeustajun vastaisesta käytöksestä ja pykäliäkin alkaa aika nopeasti löytymään. Näin tapahtuu, vaikka Vuento olisi kirjoittanut mitä.
Tämä saattanee tulla sinulle yllätyksenä, mutta yleinen oikeustaju ja epäasiallinen toiminta ei ole kiinni siitä, missä minä työskentelen.
Suomessa olisi ollut mahdollisuus tehdä vertailukelpoinen väkivaltatutkimus. Tutkimusta rahoittamaan olisi osaltaan olleet valmiita myös feministiset järjestöt. Suomesta ei löytynyt edes osittaista rahoitusta yhteiskunnan taholta. Merkillistä on, että reilu vuosi sitten vedottiin ettei uutta tutkimusta ole tarpeellista tehdä, koska Usko, toivo, hakkaus tutkimuksen tekemisestä oli niin lyhyt aika. Tutkimus on aivan silloin aivan relevantti. Nyt osittain samat ihmiset valittavat ko. tutkimuksen olevan vertailukelvottoman ja huonosti toteutetun. Syntyy merkillinen mielikuva, miksi kansainvälisesti hyväksyttyä tutkimusta siis käynnistetty? Kenen intresseissä on tämä touhu on? Mitä suomalaisessa väkivallassa on sellaista, josta ei voi puhua?
Tämän paremmin tätä ei olisi kukaan osannut sanoa.
Tuntuu kummalta että noilla suurilla luvuilla joku nauttii mässäilemisestä. Totuus on välillä kiperä paikka, mutta mitään uusiutumista ei asioissa tapahdu, jos Vuennon kaltaisi naisia ei olisi olemassa.
Kyseistä tutkimusta ei voi myöskään verrata naisten harjoittamaan väkivaltatilastoon, joka on poliisilta saatu. Tätä täällä ei ole kukaan suostunut ainakaan aiemmin ymmärtämään.
Taas yhden "miehen" pitkään listaasi...
:))
Tomppeleitahan me kaikki olemme, joilla on eri mielipide kuin tietyllä porukalla täällä...
Mitään uudistusta EI TAPAHDU, kun Vuennon tyyppisiä naisia ON olemassa ja he ovat suunnattoman äänekkäitä vielä kaiken lisäksi.
Jossain kohtaa asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä ja nyt Usko, toivo, hakkaus on ottanut esiin tärkeän aiheen. JOS miesten naisiin kohdistama väkivalta on kerran tällä hetkellä laskenut, niin onhan tuosta asioiden esiintulosta ollut silloin hyötyä. Ilmeisesti naiset ovat sanoneet, että hakkaaminen ei enää tule kysymykseen. Suunta on oikea, sitä EI YKSIKÄÄN JÄRJELLINEN IHMINEN VOI KIELTÄÄ.
Miesten, jotka harjoittavat väkivaltaa naisia kohtaan, on syytäkin syyllistyä!
Ne miehet, jotka eivät harjoita väkivaltaa naisia kohtaan, eivät myöskään syyllisty.
Miesmyönteisyyttä. Ei mitään uutta. Ikävä kyllä.
"Tutkimuksessa kysymyksenasettelu on tarkoitushakuisesti sellainen, että sillä on varmistettu mahdollisimman suuret uhriluvut. Osaan kysymyksistä kyllä-vastausten määrän olisi pitänyt olla sata prosenttia."
Olisi pitnyt olla! Tuo kertoo jo aika paljon tästä nk. "tutkimuksesta". Näitä kysymyksiä oli useampi kuin yksi. Mitenkään vähättelemättä väkivaltaa ketään kohtaan UTH:n tekijät saisivat hävetä. He ketkä eivät suvaitse UTH:n kriittistä tarkastelua ja kyseenalaistamista, voisivat katsoa peiliin ja kysyä itseltään onko omissa mielipiteissä, asenteissa ja uskomuksissa jotain sellaista mikä olisi syytä laittaa välillä sivuun.
Objektiivisuus, kriittisyys jne. taitavat olla vieraita käsitteitä tai niitä käytetään vain silloin kun itselle sopii. Pthyi!
Millä perusteella väite, etteivät UTH:n tekijät suvaitse kriittistä tarkastelua tai kyseenalaistamista? Missä tämä on tullut esiin?
Ja miksi juuri tutkimuksen tekijöiden pitäisi laittaa mielipiteensä, asenteensa ja uskomuksensa sivuun? Eiväthän he ole vastanneet tutkimukseen, vaan kysymyksiin on vastannut joukko naisia ja kertoneen OMIA KOKEMUKSIAAN.
Ja tutkimustulos on, mikä on. Ei se siitä valittamalla muutu. Eikä se muuta siitäkään, että yritetään vääristellä tutkimustulosta. Tutkimus tuloshan ei väitä, että jokainen suomalaismies hakkaa vaimoaan. Olisi toivottavaa, että kerrankin pysyttäisiin aiheessa ilman keskustelua harhautavaa liioittelua.
Olisi toki voitu kysyä myös, että moniko mies on käynyt moottorisahalla vaimonsa kimppuun, niin olisi saatu vastaavasti PIENI väkivaltatulos.
Toinen hyvä olisi, että moniko on kokenut kumisaappaalla pieksemistä.
kylläpä sinä olet lapsellinen. Kaikki joilla kokemusta kyselytutkimusten tekemisestä tietävät että kysymysten asettelu & valinta vaikuttaa lopputuloksiin. Mainitussa tutkimuksessa kysymykset olivat tarkoitushakuisia eli niillä etukäteen haluttiin varmistaa 'oikea' tutkimustulos. Näin suoritettu tutkimus ei ole tieteellisesti pätevä eikä anna oikeaa tietoa tutkittavasta kohteesta. Työn huono laatu yleensä asetaa tekijänsä kyseenalaiseen valoon. Tutkimustulos kertoo eniten tutkimusten laatijoiden uskomuksista, ei todellisesta tilanteesta.
Feminismi on uskonto - hihhuleita piisaa tässäkin seurakunnassa.
Kun naisilta kysytään:
Oletteko kokeneet miesten taholta lyömistä,
epäasiallisia huomautuksia vartalosta tai pukeutumisesta,
seksuaalista väkivaltaa tai seksiin painostamista,
sanallista uhkailua,
liikkumisen ehkäisemistä,
tönimistä
tai kiinni tarttumista??
Miten tuo kyselytutkimus olisi pitänyt suorittaa? Niinkö, että miesten toimet naisia kohtaan olisi saatu kokonaan pimentoon?
Olisiko pitänyt kenties kysyä, että onko miehet hyppynarulla hyppiessään lyöneet teitä kahvinkeittimellä päähän?
- Ei ole. Koskaan sellaista ei ole tapahtunut.
- No hyvä sitten, miesten väkivaltaa naista kohtaan ei ole, ei ainakaan suomalaismiesten keskuudessa.
Pyyhi vaahto suusta ja tutustu myös muuhun aineistoon jota asian tiimoilta on olemassa
aloita vaikka tässä:
http://www.om.fi/optula/uploads/wl1wnefdh6u.pdf
** vituttaa hakea tietoa ämmille jotka eivät itse osaa***
Mitä sitten?
HOhoijja. Pyydä miestäsi lukemaan linkin takana oleva teksti sinulle hitaasti ääneen. Sitten voisit vaikka kommentoida sitä sen sijaan että esittelet kykyäsi rakentaa kahden sanan lauseita. Purkka pois suusta ja kuuntele miestäsi.
"Oletteko kokeneet miesten taholta lyömistä,
epäasiallisia huomautuksia vartalosta tai pukeutumisesta, seksuaalista väkivaltaa tai seksiin painostamista, sanallista uhkailua, liikkumisen ehkäisemistä, tönimistä tai kiinni tarttumista??"
Hyvä esimerkki tarkoitushakuisesta kysymyksestä, jonka itse teit nojaten siihen mitä olet aiheesta lukenut, kuullut, miten sihen suhtaudut, asennoidut ja mitkä ovat mielipiteesi, olettamuksesi ja uskomuksesi siitä.
Jätit kysymyksessä ajan täysin auki. Siitä seuraa että yhden vastaajan 10 vuotta sitten ala-asteella kokema tönäisy ja toisen viime viikolla kokema pahoinpitely päätyvät tuloksiin yhtenä ja samana väkivaltana.
Tutkimuksen tekijälle nuo kaksi hyvin erilaista ja eri aikaan tapahtunutta kokemusta ovat sama asia, vain siksi koska ei rajattu aikaa mitenkään. Tuollaisilla kysymyksillä saadut tulokset antavat täysin väärän tai ainakin vahvasti harhaanjohtavan kuvan todellisesta tilanteesta.
Tuon kysymyksen kun esittää kenelle tahansa (esimerkiksi yläasteikäisille pojille) niin vastaus on lähes poikkeuksetta "kyllä". Samalla kun kysymyksessä esitetyt teot määritellään väkivallaksi, saadaan tutkimustulos joka osoittaa että jokainen yläasteikäinen poika on väkivallan uhri.
Mitä sitten?
UTH-huuhaa-tutkimuksen tekijät eivät kuitenkaan olleet tavoittelemassa tuota PIENTÄ väkivaltatulosta. Mikä siis selittänee heidän kysymyksenasettelunsa.
Haastatteluun valittiin väestörekisteritiedoista 7000 naisen otos, joista n. 5000 vastasi kyselyy. Noiden 5000:n vastauksista tutkimuksen tekijät ovat kyenneet extrapoloimaan 90000 vuosittain pahoinpideltyä naista. Ei hassumpaa.