Kovasti täälläkin käytetty Matt. 24:47-51 on
esitetty raamatullisena esimerkkinä siitä, että
"luopiot" (ts. seuran syystä tai toisesta jättäneet)
alkavat "piestä" entisiä tovereitaan.
Tämä on myös seuran kanta jakeen tulkinnasta.
Erään nimimerkin mukaan tuo "pieksentä" "on
järjestelmällistä, jatkuvaa, loputtomalta
tuntuvaa piikittelyä ja halveksimista".
Tämänkaltainen "pieksentä" -sanan käyttö ja sen
liittäminen entisiin seuran jäseniin on oiva
esimerkki siitä, miten irralliselle raamatunlauseelle
saadaan omilla epäjohdonmukaisilla tulkinnoilla
aivan eri merkitys, kuin mitä asiayhteys osoittaa.
Edellisissä jakeissa puhutaan "uskollisesta ja
ymmärtäväisestä orjasta" ja kerrotaan hänen OMASTA
käyttäytymisestään hänelle ITSELLEEN aiheutuvista
seurauksista.
Jos tuo orja on kunnolla, niin hyvin käy, mutta
samalla esitetään varoitus siitä mitä tapahtuu,
jos tuo orja käyttäisi asemaansa väärin. Kyse on
siis yhdestä ja samasta orjasta, joka tuskin pieksee
itseään, eikä mistään toisesta tahosta.
Nimittääkö joku nykyään itseään "uskolliseksi ja
ymmärtäväiseksi orjaksi"?
Onko olemassa esimerkkejä sellaisesta "orjasta",
joka on asettanut itsensä niin korkeaan asemaan,
ettei sen sanoja tai tekoja saa kyseenalaistaa
missään asiassa ilman rangaistusta?
Onko joku itseään tuoksi "orjaksi" nimittänyt
odottanut isäntäänsä niin innokkaasti, että on
jopa ennustellut hänen tuloaan eri ajankohtina?
Onko tuo "orja" viime aikoina kenties alkanut
miettimään isäntänsä viipymistä (lopettanut
edellämainitut ennustelut ja ryhtynyt
varovaiseksi kaikkeen sellaiseen liittyvän suhteen).
Alkanut kenties "pieksemään" osaa orjatovereistaan
vaatimalla itselleen samanlaista kunnioitusta
kuin mitä isännälle tulisi osoittaa?
Voisi ehkä perustellusti sanoa, että irrallisten
raamatunlauseiden epäjohdonmukainen tulkitseminen
ja niiden käyttö, jos pyrkimyksenä on tuon "orjan"
aseman vahvistaminen, kuvaa paremmin sitä
edellämainittua "pieksentää", kuin asiallinen
kritiikki "orjan" kyseenalaisia toimia kohtaan.
Mielestäni tulisikin kysyä, kuka pieksee ja ketä,
eikä sokeasti roiskia kaikkea mikä liikkuu.
esitetty raamatullisena esimerkkinä siitä, että
"luopiot" (ts. seuran syystä tai toisesta jättäneet)
alkavat "piestä" entisiä tovereitaan.
Tämä on myös seuran kanta jakeen tulkinnasta.
Erään nimimerkin mukaan tuo "pieksentä" "on
järjestelmällistä, jatkuvaa, loputtomalta
tuntuvaa piikittelyä ja halveksimista".
Tämänkaltainen "pieksentä" -sanan käyttö ja sen
liittäminen entisiin seuran jäseniin on oiva
esimerkki siitä, miten irralliselle raamatunlauseelle
saadaan omilla epäjohdonmukaisilla tulkinnoilla
aivan eri merkitys, kuin mitä asiayhteys osoittaa.
Edellisissä jakeissa puhutaan "uskollisesta ja
ymmärtäväisestä orjasta" ja kerrotaan hänen OMASTA
käyttäytymisestään hänelle ITSELLEEN aiheutuvista
seurauksista.
Jos tuo orja on kunnolla, niin hyvin käy, mutta
samalla esitetään varoitus siitä mitä tapahtuu,
jos tuo orja käyttäisi asemaansa väärin. Kyse on
siis yhdestä ja samasta orjasta, joka tuskin pieksee
itseään, eikä mistään toisesta tahosta.
Nimittääkö joku nykyään itseään "uskolliseksi ja
ymmärtäväiseksi orjaksi"?
Onko olemassa esimerkkejä sellaisesta "orjasta",
joka on asettanut itsensä niin korkeaan asemaan,
ettei sen sanoja tai tekoja saa kyseenalaistaa
missään asiassa ilman rangaistusta?
Onko joku itseään tuoksi "orjaksi" nimittänyt
odottanut isäntäänsä niin innokkaasti, että on
jopa ennustellut hänen tuloaan eri ajankohtina?
Onko tuo "orja" viime aikoina kenties alkanut
miettimään isäntänsä viipymistä (lopettanut
edellämainitut ennustelut ja ryhtynyt
varovaiseksi kaikkeen sellaiseen liittyvän suhteen).
Alkanut kenties "pieksemään" osaa orjatovereistaan
vaatimalla itselleen samanlaista kunnioitusta
kuin mitä isännälle tulisi osoittaa?
Voisi ehkä perustellusti sanoa, että irrallisten
raamatunlauseiden epäjohdonmukainen tulkitseminen
ja niiden käyttö, jos pyrkimyksenä on tuon "orjan"
aseman vahvistaminen, kuvaa paremmin sitä
edellämainittua "pieksentää", kuin asiallinen
kritiikki "orjan" kyseenalaisia toimia kohtaan.
Mielestäni tulisikin kysyä, kuka pieksee ja ketä,
eikä sokeasti roiskia kaikkea mikä liikkuu.
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Kovasti täälläkin käytetty Matt. 24:47-51 on
esitetty raamatullisena esimerkkinä siitä, että
"luopiot" (ts. seuran syystä tai toisesta jättäneet)
alkavat "piestä" entisiä tovereitaan.
Tämä on myös seuran kanta jakeen tulkinnasta.
Erään nimimerkin mukaan tuo "pieksentä" "on
järjestelmällistä, jatkuvaa, loputtomalta
tuntuvaa piikittelyä ja halveksimista".
Tämänkaltainen "pieksentä" -sanan käyttö ja sen
liittäminen entisiin seuran jäseniin"
sopii hyvin juuri niihin jotka järjestävät sitä mielenosoitusta!
Kiitos puhuitte itsenne pussiin!! tuo Raamatun jae täyttyy juuri teissä!
JT:t ovat tunnettuja siitä, että he pieksävät ankarasti entisiä veljiään kutsuen heitä luopioiksi. JT:t ovat paha orja, joka valheeseen turvautuen pieksää entisiä jäseniä, jotka tuovat esiin totuutta "totuudesta".
Ovatko mielenosotuksen järjestäjät siis se sama
"orja" kuin jakeessa 45 mainittu?
Vertauksessa puhutaan YHDEN orjan tekemisistä ja niiden
tekemisten seurauksista.
riemu, että jokainen löytää sieltä jakeen oman uskonsa tueksi.
Siksipä Totuuksiakin on maailmassa (tässä 1/3 maailman väestöstä, joissa Raamattu on tunnettu) täsmälleen niin monta kuin on ihmistäkin; no ei kai nyt ihan sentään.
Mutta Totuuksia sieltä löytyy tuhansia!
Aivan näin on asiat. Raamatulla on piesty ja piestään edelleen. Kuka ketäkin ja millä voimalla. Raamatulla on leuhka piestä kun itse tietää "täsmällisen totuuden". Ja sitten pistää nöyrän naaman vielä päälle.
Jos katsoo Luukkaan 12. luvun ajatusta, niin jokainen saa raippaa, ja jolle on paljon annettu, siltä myös paljon vaaditaan, mutta raippaa tulee silti.
Jostain syystä Vartiotorniseura ei lainaile tätä ajatusta orjan/palvelijan yhteydessä kovinkaan innokkaasti.
Eli Luukas 12:41-48
Päihin tulee, kävi kuinka kävi.