Hyvä työkaveri.

Hyvä työkaveri.



Työtä kun tehdään, niin aina työ täytyy suunnitella niin, että työ tehdään parityönä (aiheesta myöhemmin lisää). Raskas, tai kevytkin työ on paljon raskaampaa tehdä yksin. Moni raskas työ on mahdollista tehdä yksin, mutta työ täytyy suunnitella silloin eri tavalla, ja tehdä homma kahdestaan parityöskentelynä. Työn teko muuttuu nopeammaksi ja mukavammaksi. Ja jos konetta hoitaa yksi mies, niin lähellä on oltava toinen samanlainen kone, jossa konetta hoitaa toinen mies jos kone pyörii yhdellä miehellä.

Aina on hyvä olla vähintään kaksi miestä tekemässä samaa hommaa. Aina.

Ja jos homman pystyy tekemään yksin, niin työn-antajan täytyy palkata toinen kaveri tekemään samaa hommaa ja perustaa toinen työpiste viereen, että ajatuksia voi vaihtaa työnlomassa. Ja usein miehet tekevät eritavalla ensin hommia, toiselta aina oppii jotakin. Aina.



Kaikista paskin tilanne on miehellä, joka tekee työtä työpisteessä yksinäisyydessä. Jos työ on hivenenkään raskaampaa (niin käy tässä maailmassa, että mies palkataan tekemään yksin raskasta työtä, se ei ole oikein se) niin ei missään nimessä saisi menetellä että yksin tekee. On vaarana myös työtapaturmat, ja perkele yksin on helvetin hankala silloin hakea itselleen apua saatana.






Kun mies tekee työtä, niin työnteon ei pidä olla, eikä se olekaan, ja mutta se ei saakaan olla hiljaista. Sopivissa määrin.

Juuri menneellä työ-viikolla jälleen huomasin sen tosi-asian, että miehelle on työ-parina parempi olla mies. Sitä työtä, mitä minä tein, niin ajateltuna, että työparina olisi ollut nainen, niin työn-teko olisi ollut täysin erinlaista. Ei niin syvällistä Eikä niin leppoisaa. Eikä siten kovin tehokasta.
(Tietenkin jos työpari olisi ollut oma vaimo, niin silloin toki erittäin erittäin syvällistä, mutta tuntematon nainen, jonkun toisen aviopuoliso, niin ei ollenkaan mielekästä. Mutta lisäksi ajateltuna oma vaimo työpariksi raskaaseen työhön, niin ei ollenkaan hyvä ajatus, ei kukaan mies tuollaista taakkaa vaimolleensa tahdo.(eli myös miksi miehen täytyisi rasittaa myöskään toisen miehen vaimoa raskaalla työllä, minä henkilökohtaisesti en tuollaista ymmärrä, kun näkymät raskaasta työstä ovat silmin-nähtävät)(eli jos naiset tahtovat tehdä raskasta työtä, niin tehköönsä sitten omin-ehdoin ja omissa porukoissaan, jos kerran pitää heidän mielestänsä raskasta työtä tehdä, mutta minua eivät saa tekemään kanssansa ja minua ei heillä ole mitään oikeutta vaatia tekemään kanssansa)).





Vertailen paljon miehiä keskenään sopivissa määrin, ja ylivoimaisen asiallinen ja ylivoimaisen paras mies on isä-mies. Tuollaiselta mieheltä löytyy vastuun-kantoa ja vastuuntuntoa, sekä oikeaa asennetta, sekä miehen kertomat asiat ovat täysin erilaisia verrattuna vielä nuoreen mieheen joka ei vielä elämää ole päässyt maistamaan. Heti toisena tulee perhe-mies, jonka perheellä ei vielä ole lapsia (itse kuulun tähän kakkos-ryhmään, olen ollut työparina usein isä-miehen kanssa, tällöin olen itse pyrkinyt tekemään enemmän ja auttamaan tuota miestä enemmän, koska miehellä on kotona lapsia ja etten väsyttäisi (työelämässä tietenkään tätä ei vaadita, harva työn-antaja varmaan edes tuota ajattelee).



(nuorista miehistä. nuori-mies kyllä ymmärtää, kun asiat selitetään, että miksi, miksi tämä on tärkeää. mutta ikävän huomion olen nuorten miesten parista huomannut, että ei osata kuunnella. ja joskus kun nuori mies itse puhuu, niin nuori mies puhuu niin, että ympäristön melu ylittää puheen äänen, ja joutuu kysymään uudestaan että mitä sanoit. ja jos ei kysyisi, vaan pelkästään nyökyttelisi päätään, niin asia jäisi hoitamatta, mikä se sitten olisikaan.

hyvä keino usein on siihen että toinen kuulisi puheen, on se, että kuuntelee itse omaa puhettaan kun puhuu. Jos ei itse kuule omaa sanomistaan, niin ei kuule toinenkaan. yleensäkin, jos ympäristöstä kuuluu puheen aikana jokin hetkittäinen melu, vaikka paukaus, niin kannattaa sanoa uudestaan se, mitä sanoi äsken, niin toisen ei tarvitse kysyä että "mitä". kaikki eivät kysy, että "mitä sanoit", jotkut vaan nyökyttelevät päätään vaikka eivät olisi kuulleet, heitä on hyvä tulla vastaan ja sanoa itse tarkemmin.)




On tärkeää ja mukavaa, että työ-kaveriin pystyy suuressa osin samaistumaan, tämä antaa mukavan työ-ilmapiirin ja raskas työ tuntuu edes hieman mukavammalta. (kaveruus-ystävyys-suhteet myös)

Lisäksi yhteis-tuumin työ-tehtävät rutinoituu äkimmin.






Ajatellaan urakka-työtä. Ja kaksi perheellistä miestä sitä tekemässä. Molemmilla miehillä on kiire kotiin, vaimolle soitellaan tauoilta. (näin tapahtuu elämässä oikeassa, se on erikoinen hetki, täysin oma aiheensa ... täysin oma ...)
Urakka-työ täytyy saada siis nopeasti tehtyä. Silloin ei lorvailla, eikä tehdä turhaa työtä, vaan työn-teko hiotaan rutiiniksi hyvin äkkiä. Työmenelmät tehdään optimeiksi, eli pyritään tekemään kaikista nopein työ-teko, nopeimmat liikkeet, tietenkin työturvallisuus huomioon-ottaen.

Kun tuohon yhdessä pyritään, se saavutetaan usein hyvinkin nopeasti. Tämän jälkeen työ rutinoituu, ja kaikki hoituu rutiinilla. Tuon jälkeen työn-lomassa pystyy juttelemaan. Aika syvällisiäkin kertomuksia ja tarina-tuokioita syntyy.







Työnteko on siis tehokasta, optimoitua, helpon näköistä.





(Ja ulkopuolisen silmin tuo työ-miesten tekemä työ näyttää hienolta. Näyttää, aivan kuin nuo miehet nauttisivat noista paskan-tärkeistä paska-hommista.)





Syntyy hyviä työmies-työmies-kaveri-suhteita. Noista voi tulla hyvinkin vieläpä vahvoja ystävyys-suhteita.
Hyvin vahvat ystävyys-suhteet ovat niillä työ-miehillä, keiden ystävyys-suhde on edennyt sille tasolle, että perheet ovat tavanneet jo keskenään.




(Rutinoitumesta. Joissakin töissä voi paras rutinoituminen tapahtua vasta vuosissa. Tämänkin takia on tärkeää vakituiset työsuhteet ja varma työpaikka.

Miehelle on tärkeää varma työpaikka. Perheelle tuo on erittäin hyvä asia.)









Olen huomannut ikävän asian tässä yhteiskunnassa. Miesten keskinäinen yhteistyö ei ole enää niin merkityksellistä. Miehiltä on katoavassa määrin menossa pois kyky toimia yhdessä aidosti rakentavassa hengessä.



On jopa niin, että jotkut miehet ovat syrjäytyneet yhteiskunnasta, joko ei omasta tahdostaan, tai jopa oma-tahtoisesti.