kannattako aatteen vuoksi uhrata henkensä.
varmasti moni muistaa tarinoita joissa näin on toimittu. mikä yleensä saa ihmiset tällaiseen ryhtymään, eihän sillä aatteella ole enää merkitystä, kun on kuollut.
varmasti moni muistaa tarinoita joissa näin on toimittu. mikä yleensä saa ihmiset tällaiseen ryhtymään, eihän sillä aatteella ole enää merkitystä, kun on kuollut.
Vastaukset 24
Vanhimmat
väliä, kun kuolee kuitenkin. Noin ajattelee itsekäs ihminen, joka nappaa leipäpalan toisen kädestä ja syö sen nautiskellen.
antaisitko henkesi jonkun lähimmäisen puolesta vai päästäisitkö vihollisen heidän kimppuun? Aatetta se on perheen puolustaminenkin, sodassa
ei ole kyse minun mielipiteestä, vaan ihmisten ajatuksissta, kyseisessä asiassa.
mutta ilmaisit mielipiteesi muuten hyvin.
Kuuntelin kerran radiosta jotakin "veteraanien ohjelmaa" jossa sodassa olleet, kertoivat puhelimella kokemuksistaan. Eräs vetraani kertoi, että hän haavoittui kovassa tulituksessa, jääden suojaiseen paikkaan, mutta tulituksen vuoksi eivät kaveritkaan voineet häntä tulla hakemaan. Löytyi kuitenkin eräs (kenttäpappiko lie ollut?) henkilö, joka tulituksesta välittämättä, kävi hänet hakemassa ja siis pelasti hänen henkensä. Se mies oli MIKKO JUVA.
sanoisin sitä uhrautuvaisuudeksi ja ehkäpä juuri aatteesta johtuvaksi.
omaava MIES. Kunnioitan häntä suuresti. Jos kuoleman jälkeen on jotakin, hänen ei ole tarvinnut kuolemaa pelätä. Asiansa ovat hyvin, niin luulen.
Joidenkin mielestä hengen uhraaminen ei ole ongelma, ja se kannattaa. Mutta ei se silti kovin järkevää minun mielestäni ole. Kyllä minä itsekkin kuolisin ystäväni puolesta jos olisi pakko, koska en kestäisi sitä jos hän kuolisi.. mielummin minun henkeni kuin hänen.
näinpä minäkin olen monesti ajatellut, no, eipä ole tullut tarvetta testata.
tappavathan mm: muslimit joskus itsensä näissä terrori-iskuissa ja kuvittelevat saavansa marttyyrin sädekehän siitä, he ovat kuitenkin aivopestyjä, tai muuten pakoitettuja siihen.
ovat idioottien keksintöjä, viattomien ihmisten tappamista, niistä ei ole kenellekkään mitään hyötyä eikä apua senkään vertaa
Kyllähän minä täällä olen liikkunut, hieman hiljaisemmalla vaan, ei oikein ole ollut mielenkiintoisia juttuja täällä. Mutta kyllä se siitä..
taisit jopa tehdä yhden avauksenkin, ilman rekattua nikkiä.
kovasti ovat jotkut väittäneet sinua epäaidoksi ja hetken nikiksi.
no, kaitpa olet itsekin perillä asioista.
huomaatko palstan siistiytyneen huomattavasti muutaman viime päivän aikana, on tainnut ylläpito ja shefu saada pahimmat häiriköt kuriin.
En laittele otsikoitailman nimimerkkiä. Ja olen ihan aito.. jos joku epäilee niin epäilkööt..
jeesus on mainittu erääksi joka kuoli aatteen vuoksi
ja historiasta löytynee useitakin vastaavia tapauksia.
Vain hullu kuolee aatteen vuoksi. Aatteen uhreista ei useimmiten ole mitään hyötyä aatteelle ja kuolemat ovat turhia. Toisaalta jos aate on huono (katsojasta riippuen) niin uhrit eivät kuolekkaan turhaan koska aatteen vastustajat tulevat tyytyväisiksi jokaisesta kuolleesta aatteen myrkyttämästä.
Aatteiden takana on aina halu hallita ja/tai tulla rikkaaksi mutta vain johtohahmoilla. Riviaatteelliset ovat vain käyttötavaraa. Aatetta johtavat välttelevät joutumasta tilanteeseen jossa voi kuolla. Ei heillä ole sellaisia haluja lainkaan vaan halu saada jotain ja nauttia siitä.
Aatteisiin langenneet riviaatteelliset ovat siis vain hyväksikäytettyjä, tyhmiä reppanoita eikä heidän kuolemansa ole iso vahinko kenellekkään. Tervemenoa vaan nuijat.
oli ihminen joka kuoli aatteensa vuoksi.
Ukkeli yritti saada aikaan vallankumousta boliviassa, jäi tyhmyyttään kiinni ja teloitettiin. Kuoliko se aatteensa vuoksi? Kyllä varmaan mutta ei takuulla mielellään.
Turha julkkis mielestäni ja yksi typerimmistä palvonnan kohteista.
vaisto teillä nuorilla. te tiedätte omasta päästänne,tai luulette tietävänne, mitä kukin ajattelee ym. Heh heh heh heeee!
Viitannet tuohon "ei takuulla mielellään"?
Olen edelleen sitä mieltä, ettei tuo vallankumoushöriläs mielellään kuollut, miksi olisi? Vallankumoushankkeet oli pahasti kesken. Kyllä sitä täytyi suostutella, suorastaan pakottaa se ottamaan luodit ruppiinsa.
Enkä minä ole kovin nuori. Todellisuudessa olen lähes saman ikäinen kuin tuo che.n rupilas olisi jos se eläisi. Heh, itsellesi vain.
Kansallissosialismin takia moni heitti henkensä aikoinaan Saksassa. Jopa lauluja näistä marttyyreista kirjoitettiin. Puhun siis ajasta ennen sotia.
Olisin ehkä itse valmis samaan, mikäli Suomen sillä saisi jaloilleen...
elämän sisältö. Kaikki, minkä vuoksi kannattaa elää ja mitä kannattaa puolustaa. Jos ei ole puolustettavaa, kannattaako elääkään? Aate, arvomme ja kaikki, mitä puolustamme ei rauhan aikana joudu niin kovaan ristituleen kuin sodan ja kaaoksen aikana. Olisi kuitenkin typerää kuvitella, että ihmisillä ei ole tarvetta sitoutua arvoihinsa ja siihen, mitä pitää hyvänä. Monikin kyllä niin tekee, mikä on meillä tuttu sanonnoista "sillä tyypillä ei ole selkärankaa". Toisaalta kaikille on tuttua "hädässä ystävä tunnetaan". Kaikki me odotamme toisiltamme rohkeutta seisoa vierellämme pahassakin tilanteessa, vaikka se merkitsisi ystävältämme isoakin uhrausta.
Aatteellisista hörhöistä: Kuka pitää hörhöinä Natsisaksassa maanalaista toimintaa pyörittäneitä ihmisiä, joiden tavoitteena oli pelastaa niin monta juutalaista keskitysleiristä kuin mahdollista?
Myös rauhan aikana meiltä odotetaan yhtä vankkaa sitoutumista puolustamaan sitä, mitä pidämme hyvänä. Mutta liian moni on keskittynyt porvarilliseen mammonan keräämiseen. Ei ole ihme, että yhteiskuntamme on tässä jamassa.
arvostelevat voimallisesti kirkkoa ja sitä, ettei kirkko "huolehdi tehtävistään" ei pitäisi unohtaa, että perinteisesti kirkko on paikka, johon ihmiset vaikeuksissaan voivat turvata. Ja monet niistä maanalaisista toimijoista Natsisaksassa oli avoimesti kristittyjä. Jotkut heistä kuoli keskitysleirillä maanalaisesta toiminnastaan.
niin haluaisin tuoda erään mielenkiintoisen tarinan lisää keskusteluun.
ne ketkä ovat lukeneet leon uriksen kirjan "mila18"
tietävät millaista saivat kokea varsovan juutalaiset, sekä heidän auttajansa.
siellähän oli saksalaisille joukoille annettu tehtäväksi hoitaa koko juutalaisongelma kerralla pois.
suosittelen myös pekka sartolan kirjaa "harmagedon", se avaa näkemään asioita uudella tavalla.
kokeillaksesi ovatko kirjat tuttuja. Harmagedon on tullut luettua. Silloi sen oli kirjoittanut Leon Uris. Olisiko Pekka Sartola kirjoittanut uudistetun painoksen?
enpä näin ajatellut, vaan pieneksi muistin virkistykseksi ja asiaan liittyen.
taitaa olla niin, että nuoremmilla kokemukset leon uriksen kirjoihin ovat vähäisiä, kun taas vanhemmat ovat tutustuneet enemmänkin.
kuitenkin kirjat olisivat erittäin sopivia nykyäänkin.
leon uris: exodus, mila18, topaz, harmagedon.
..............................
pekka sartola on minullekin aika uusi kirjoittaja, vaikka nimeä jo onkin, laitetaan linkki niihin ja tämä ei ole mainostamista vaan tietoa.
http://www.ajanteos.com/kirjat.htm