Kerrompa teille tarinan hyvät ystäväni, tositarinan
pienestä pojasta, joka rakkaudella kasvatettiin
Jumalanpelkoon ja oppiin luomisesta (eli kreatonismista.
Kai te tiesitte, että kreatonismi tarkoitti
alkujaan sitä, että Jumala loi kaiken valmiina?).
Kävipä sitten niin, että tämä poika vartuttuaan
uskoi lujasti Jumalan olevan Hyvä ja Armelias
ja suuressa Viisaudessaan luoneen ihmiset, eläimet
linnut, kalat ja kaiken mitä kuvitella saattoi.
Sitten tapahtui niin, että tämä poika tutustui
kirkon toimintaan ja järkyttyi siitä pahuudesta,
joka tahrasi Herran Pyhää Seurakuntaa.
Ja katso, avulias ja lempeä ilme koristi pappien
ja saarnamiesten kasvoja kun he auliisti tarjoutuivat
ottamaan vastaan rahaa, jota ihmiset heille tarjosivat.
Ja tästä ihmisten anteliasuudesta sattui sitten
syttymään ahneudeksi kutsuttu tuli näiden Pyhien
Miesten rintaan.
Ja tämä poika mietti, miksi Jumala tahtoo lunastaa
ihmisille rahan voimalla Pelastumisen.
Miksi Jumala on määrännyt "paimenensa" ottamaan
ihmisiltä rahat takeeksi hyvyydestä?
Ja niin ahnaita olivat papit rikkauksista, jota ihmiset
heille auliisti heille tarjosivat, että viimein nämä
Taivaalliset Soturit kehittelivät ties mitä keinoja
köyhälistän pennien varastamiseksi.
Ja viimein pojan sisuksissa kuohahti viha näitä
Raamatun opit hylänneitä Herran palvelijoita kohtaan;
viimeinen pisara tuli sen tiedon muodossa, että
kuolemanjälkeisen elämän joutuvat vainajan omaiset
lunastamaan kalliisti (yllätys, yllätys) - rahalla.
Lopulta tälläinen Jumalanpilkkaan verrastettava irstailu
horjutti kaikkia niitä tukipilareita pojan sydämessä, joihin
hänen vakaa uskonsa oli tukeutunut.
No sitten sattui sillä tavalla, että tämä poikanen alkoi
kyseenalaistamaan kirkon lisäksi myös niitä oppeja, joilla
vanhempansa olivat hänet elontielle evästäneet.
Ja niin hän perehtyi paremmin evoluutiona tunnettuun
teoriaan - tuohon koulussa tuputettuun oppirakennelmaan,
jolle hän oli salaa mielensä perukoilla naureskellut.
Ja suuri oli pojan hämmästys ja ihmetys, kun hänen kielensä
tapaili näitä "elämän kehityksen" perusteita.
Ja Poika katsoi vanhoja opinkappaleitaan murtunein mielin -
kaikki se mihin hän oli uskonut, kaikki se mihin hän
oli tukeutunut, olikin ollut vain paholaismaista pilkkaa...
Ja viimein pojan mielessä Elämä tuntui merkitykselliseltä,
olihan se ainutlaatuista ja uutta (ja olihan hän itsekkin
huomannut kuinka Elämä jatkoi vakaana luontaista kulkuuaan;
kaikki mikä alkoi loppui jälleen, että jotain uutta voisi
olla - elämästä seurasi aina kuolema mutta kuolema ei ollut
lopullinen sillä elämästä versoi uutta elämää, joka aina
oli erilaista kuin edeltäjänsä).
Ja niin siinä sitten kävi, että hammasta purren poika unohti
elämäänsä varhaisvuosina elähdyttäneen kreatonismin harmauden,
joka kielsi elämän monimuotoisuuden ja uusiutuminen (tukeutuen
siihen, että kaikki elämä on samanlaista ja mitään uutta ei
koskaan tule) ja ilolla otti vastaan tämän evoluutioksi kutsutun
Jumalan riemusanoman.
Niin, poika ei hylännyt uskoaan Jumalaan. Hartaasti tämä poika
uskoi (tai ainakin tahtoi uskoa), että kaiken takana on sittenkin
joku ylivertainen mahti - mahti, jolla on valta kaikkien luotujen
yli ja viisaudessaan on johdatellut niitä oppimaan ja kehittymään
(ja kuten arvata saattaa - synnyttämään uutta elämää).
Ja viimein pojan elämässä loisti kirkkaana puhtain Valo, olihan p9ika
viimein löytänyt uudelleen uskonsa. Ja katsokaahan ystäväiseni,
näin hän uskoi:
Niin tapahtui ennen ajan alkua, että Luoja heräsi tyhjyyden keskelle.
Tämä Luojajumala tunsi itsensä niin yksinäiseksi valtoimenaan
vellovan ajattoman ajan ja valottoman valon keskellä.
Ja katso, Jumala loi tähden - aurinkon ja sen rinnalle lukuisia muita
samankaltaisia ja antoi niille kyvyn syntyä ja kuolla.
Mutta vaikka näiden tähdiksi nimettyjen puhdas loiste liikutti Jumalaa,
tunsi hän silti olonsa tyhjäksi ja yksinäiseksi.
Niinpä Luojajumala päätti luoda galakseja ja planeetoita ja planeetoille
kasveja, puita elämää... Mutta Elämä ei ollut valmis vastaanottamaan
Jumalan Pyhää ilmoitusta, joten Jumala lepäsi useita maailmankausia
kunnes erään pienen sinisen planeetan pinnalle ilmestyi olento, joka
ihmisten varhaisimpiin esi-isiin lukeutui.
Ja suuri oli Jumalan riemu kun hän näki tämän olennon nousevan maan mullasta.
Kuten arvata saattaa, suuri kiire täytti Jumalan kun hän innolla lähestyi
tätä ihmiseksi kutsuttua opastaakseen (ja kenties myös oppiakseen itsekin
jotain uutta ja ihmeellistä).
Mutta suru täytti Luojan mielen sillä ihmiseksi kutsuttu ei ollut vielä
valmis Jumalan suuruutta ymmärtämään, vaan muunsi sen muotoon, joka
ihmistä itseään miellytti.
Ja jälleem Jumala laskeutui alas lepoonsa odottamaan aikaa jolloin ihminen
voisi viimein kyetä ymmärtämään tätä Pyhää Jumalaista ilosanomaa.
Ja viimein Jumala heräsi ja näki nämä ihmiset, jotka olivat kerääntyneet
laumoihin viljaa ja kasvannaisia kasvattaakseen.
Ja niin siinä sitten kävi, että Jumala ilmestyi näille ihmisille ja
julisti heillä tätä Elon suurta riemunäytelmää, jonka luominen oli pannut
alulle. Mutta vailla kirjoitustaitoa olivat ensimmäiset "nykyihmiset" ja
siksi Luojan Suuri Julistui siirtyi eteenpäin puheen muodossa.
(kaikkihan tietävät kuinka pelkkä huhu voi paisua moninkertaiseksi
kun tarpeeksi moni on sen eteenpäin välittänyt); tästä syystä myös
erimielisyys riemusanoman todellisesta luonteesta muutti Pyhää Ilmoitusta
sukupolvien kuluessa ja lopulta jakoi sen useampaan tunnustuskuntaan.
Ja niin siinä lopulta kävi, että eri tunnustuskunnat nimesivät Jumalan
eri lailla sillä erilainen oli heidän tarpeensa uskoa.
Mutta katsohan, Jumala ei välittänyt tästä hajaannuksesta ihmisten
keskuudesta, sillä olihan Luoja onnistunut panemaan alulle muutoksen,
joka luultavasti olisi johtava olentoihin, jotka voisivat viimein
ajatuksillaan saavuttaa Hänen ymmärryksensä, ja silloin olisi Jumalan
sielu jälleen täysi ja yksinäisyys ei enää Häntä vainoaisi.
Tämä oli siis se, johon tuo poika lopulta uskoi. Ja ilolla täyttyi
tämän Pojan sydän kun hän viimein oli saavuttanut Luojansa yhteyden.
Ja huomatkaa ystäväni epäilijät, että tämä tarina on tosi.
Korusanoin olen teille pyrkinyt osoittamaan miksi jätin kerran taakseni
opin, jota Ainoana ja Oikeana tahdoin lujasti pitää.
Mutta muistakaa, että todellisuus oli paljon synkempi, sillä eihän
pari pientå vastoinkäymistä riitä horjuttamaan Vahvaa Uskoa.
Ja lopuksi Kiitos niille, jotka todella vaivautuivat lukemaan tarinani.
pienestä pojasta, joka rakkaudella kasvatettiin
Jumalanpelkoon ja oppiin luomisesta (eli kreatonismista.
Kai te tiesitte, että kreatonismi tarkoitti
alkujaan sitä, että Jumala loi kaiken valmiina?).
Kävipä sitten niin, että tämä poika vartuttuaan
uskoi lujasti Jumalan olevan Hyvä ja Armelias
ja suuressa Viisaudessaan luoneen ihmiset, eläimet
linnut, kalat ja kaiken mitä kuvitella saattoi.
Sitten tapahtui niin, että tämä poika tutustui
kirkon toimintaan ja järkyttyi siitä pahuudesta,
joka tahrasi Herran Pyhää Seurakuntaa.
Ja katso, avulias ja lempeä ilme koristi pappien
ja saarnamiesten kasvoja kun he auliisti tarjoutuivat
ottamaan vastaan rahaa, jota ihmiset heille tarjosivat.
Ja tästä ihmisten anteliasuudesta sattui sitten
syttymään ahneudeksi kutsuttu tuli näiden Pyhien
Miesten rintaan.
Ja tämä poika mietti, miksi Jumala tahtoo lunastaa
ihmisille rahan voimalla Pelastumisen.
Miksi Jumala on määrännyt "paimenensa" ottamaan
ihmisiltä rahat takeeksi hyvyydestä?
Ja niin ahnaita olivat papit rikkauksista, jota ihmiset
heille auliisti heille tarjosivat, että viimein nämä
Taivaalliset Soturit kehittelivät ties mitä keinoja
köyhälistän pennien varastamiseksi.
Ja viimein pojan sisuksissa kuohahti viha näitä
Raamatun opit hylänneitä Herran palvelijoita kohtaan;
viimeinen pisara tuli sen tiedon muodossa, että
kuolemanjälkeisen elämän joutuvat vainajan omaiset
lunastamaan kalliisti (yllätys, yllätys) - rahalla.
Lopulta tälläinen Jumalanpilkkaan verrastettava irstailu
horjutti kaikkia niitä tukipilareita pojan sydämessä, joihin
hänen vakaa uskonsa oli tukeutunut.
No sitten sattui sillä tavalla, että tämä poikanen alkoi
kyseenalaistamaan kirkon lisäksi myös niitä oppeja, joilla
vanhempansa olivat hänet elontielle evästäneet.
Ja niin hän perehtyi paremmin evoluutiona tunnettuun
teoriaan - tuohon koulussa tuputettuun oppirakennelmaan,
jolle hän oli salaa mielensä perukoilla naureskellut.
Ja suuri oli pojan hämmästys ja ihmetys, kun hänen kielensä
tapaili näitä "elämän kehityksen" perusteita.
Ja Poika katsoi vanhoja opinkappaleitaan murtunein mielin -
kaikki se mihin hän oli uskonut, kaikki se mihin hän
oli tukeutunut, olikin ollut vain paholaismaista pilkkaa...
Ja viimein pojan mielessä Elämä tuntui merkitykselliseltä,
olihan se ainutlaatuista ja uutta (ja olihan hän itsekkin
huomannut kuinka Elämä jatkoi vakaana luontaista kulkuuaan;
kaikki mikä alkoi loppui jälleen, että jotain uutta voisi
olla - elämästä seurasi aina kuolema mutta kuolema ei ollut
lopullinen sillä elämästä versoi uutta elämää, joka aina
oli erilaista kuin edeltäjänsä).
Ja niin siinä sitten kävi, että hammasta purren poika unohti
elämäänsä varhaisvuosina elähdyttäneen kreatonismin harmauden,
joka kielsi elämän monimuotoisuuden ja uusiutuminen (tukeutuen
siihen, että kaikki elämä on samanlaista ja mitään uutta ei
koskaan tule) ja ilolla otti vastaan tämän evoluutioksi kutsutun
Jumalan riemusanoman.
Niin, poika ei hylännyt uskoaan Jumalaan. Hartaasti tämä poika
uskoi (tai ainakin tahtoi uskoa), että kaiken takana on sittenkin
joku ylivertainen mahti - mahti, jolla on valta kaikkien luotujen
yli ja viisaudessaan on johdatellut niitä oppimaan ja kehittymään
(ja kuten arvata saattaa - synnyttämään uutta elämää).
Ja viimein pojan elämässä loisti kirkkaana puhtain Valo, olihan p9ika
viimein löytänyt uudelleen uskonsa. Ja katsokaahan ystäväiseni,
näin hän uskoi:
Niin tapahtui ennen ajan alkua, että Luoja heräsi tyhjyyden keskelle.
Tämä Luojajumala tunsi itsensä niin yksinäiseksi valtoimenaan
vellovan ajattoman ajan ja valottoman valon keskellä.
Ja katso, Jumala loi tähden - aurinkon ja sen rinnalle lukuisia muita
samankaltaisia ja antoi niille kyvyn syntyä ja kuolla.
Mutta vaikka näiden tähdiksi nimettyjen puhdas loiste liikutti Jumalaa,
tunsi hän silti olonsa tyhjäksi ja yksinäiseksi.
Niinpä Luojajumala päätti luoda galakseja ja planeetoita ja planeetoille
kasveja, puita elämää... Mutta Elämä ei ollut valmis vastaanottamaan
Jumalan Pyhää ilmoitusta, joten Jumala lepäsi useita maailmankausia
kunnes erään pienen sinisen planeetan pinnalle ilmestyi olento, joka
ihmisten varhaisimpiin esi-isiin lukeutui.
Ja suuri oli Jumalan riemu kun hän näki tämän olennon nousevan maan mullasta.
Kuten arvata saattaa, suuri kiire täytti Jumalan kun hän innolla lähestyi
tätä ihmiseksi kutsuttua opastaakseen (ja kenties myös oppiakseen itsekin
jotain uutta ja ihmeellistä).
Mutta suru täytti Luojan mielen sillä ihmiseksi kutsuttu ei ollut vielä
valmis Jumalan suuruutta ymmärtämään, vaan muunsi sen muotoon, joka
ihmistä itseään miellytti.
Ja jälleem Jumala laskeutui alas lepoonsa odottamaan aikaa jolloin ihminen
voisi viimein kyetä ymmärtämään tätä Pyhää Jumalaista ilosanomaa.
Ja viimein Jumala heräsi ja näki nämä ihmiset, jotka olivat kerääntyneet
laumoihin viljaa ja kasvannaisia kasvattaakseen.
Ja niin siinä sitten kävi, että Jumala ilmestyi näille ihmisille ja
julisti heillä tätä Elon suurta riemunäytelmää, jonka luominen oli pannut
alulle. Mutta vailla kirjoitustaitoa olivat ensimmäiset "nykyihmiset" ja
siksi Luojan Suuri Julistui siirtyi eteenpäin puheen muodossa.
(kaikkihan tietävät kuinka pelkkä huhu voi paisua moninkertaiseksi
kun tarpeeksi moni on sen eteenpäin välittänyt); tästä syystä myös
erimielisyys riemusanoman todellisesta luonteesta muutti Pyhää Ilmoitusta
sukupolvien kuluessa ja lopulta jakoi sen useampaan tunnustuskuntaan.
Ja niin siinä lopulta kävi, että eri tunnustuskunnat nimesivät Jumalan
eri lailla sillä erilainen oli heidän tarpeensa uskoa.
Mutta katsohan, Jumala ei välittänyt tästä hajaannuksesta ihmisten
keskuudesta, sillä olihan Luoja onnistunut panemaan alulle muutoksen,
joka luultavasti olisi johtava olentoihin, jotka voisivat viimein
ajatuksillaan saavuttaa Hänen ymmärryksensä, ja silloin olisi Jumalan
sielu jälleen täysi ja yksinäisyys ei enää Häntä vainoaisi.
Tämä oli siis se, johon tuo poika lopulta uskoi. Ja ilolla täyttyi
tämän Pojan sydän kun hän viimein oli saavuttanut Luojansa yhteyden.
Ja huomatkaa ystäväni epäilijät, että tämä tarina on tosi.
Korusanoin olen teille pyrkinyt osoittamaan miksi jätin kerran taakseni
opin, jota Ainoana ja Oikeana tahdoin lujasti pitää.
Mutta muistakaa, että todellisuus oli paljon synkempi, sillä eihän
pari pientå vastoinkäymistä riitä horjuttamaan Vahvaa Uskoa.
Ja lopuksi Kiitos niille, jotka todella vaivautuivat lukemaan tarinani.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos kolmanneksen jaksaa lukea, niin huomaa, ettei tarina etene mihinkään.
Nimetty "Ex-kreationisti" sen vuoksi että mahdolliset ateistit kiinnostuisivat lukemaan tämän hieman erilaisen käännytystarinan.
Heti kun viestissä on enemmän kuin kaksi sanaa,
te ette voi lukea sitä ilmeisesti siitä syystä,
että aivonne kapasiteetti ylittyisi liiasta
informaatiosta.
Tahdon huomauttaa, että en pyri teitä käännyttämään - minä hitot välitän siitä mihin
te uskotte; ihan sama vaikka olettaisitte Maan
olevan kuutio ja Kuun juustoa.
Jos viitsisitte edes lukaista pari viimeistä
riviä, huomaatta minun kritisoivan kirkon
sisåistä pahuutta ja kreatonismin mielettömyyttä.
Mutta sorry unohdin, ettehän te osaa lukea kuin
kahden sanan mittaisia viestejä.
Taas se yritti jotakin, mutta kovasti kuulosti mainokselta lukea alkuperäinen saarna uudestaa. Jumala on sitä, Jumala on tätä, Jeesus on herra, joo, sitä on kuultu jo pitkään.
Kun nyt kirjoituksesi on oleellisesti puuttelinen jo "alkumetreillä", koska et mainitse kirkkokunnan nimeä missä olet ahdistuksesi kokenut, niin juttu vähän kuin lässähtää syyllisten näkymättömyyteen.
Siis vaikka on havaittavissa että ns. maailmanihmisille uskonnot ovat yhtä ja samaa pullamössöä, jonka niputtamisen päämääränä on tietysti syyllistää kaikki jumaluskovat, mutta sinun sensijaan täytyisi ymmärtää tarkentaa viiteryhmäsi?
Kuvauksesi mukaan tulee lähinnä mieleen rikosjärjestö scientologit.
Moni on yrittänyt kirjoittaa Raamattua uusiksi, mutta niitä tekijänoikeusia ei jaeta ja edelleen sana pysyy muuttumattomana, toisin kuin jatkuvasti
kameleomanntisesti muuntuileva evoluutioteoria? :)
ps.Joku on näköjään rekisteröinyt nimimerkkini ja siksi Late 1
Sama se millä nimellä horiset.