Miksi kristinusko pohjaa Paavalin opetuksille, vaikka Paavali ei koskaan tuntenut Jeesusta?
kysymys kristinuskosta
jill
511590
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 51
Vanhimmat
KRISTINUSKO POHJAA JEESUKSEN RISTINKUOLEMAAN JA SYNTIEN SOVITUKSELLE, EI PAAVALIN KIRJOITUKSILLE.
Eli kaikkein tärkeintä Raamatussa ovat Jeesuksen teot ja opetukset, jotka löytyvät evankeliumeista.
Paavalikin oli kuitenkin aikalainen, joka oli hyvin lähellä tapahtumia, vaikkei nyt ihan juuri paikan päälle sattunutkaan.
mm. Stuart Gordon toteaa kirjassaan tyyliin, että kristinuskoa pitäisi kutsua Paavalismiksi, koska niin vahvasti se pohjaa Paavalin opetuksille...?
NIIN, EN TUNNE MIESTÄ, Mutta onhan hän tietysti siinä mielessä oikeassa, että juuri Paavalin kauttahan on Raamatussa paljon opetusta. Mutta tosi perustus lepää GOLGATALLA eikä missään muualla.
antaa myös kirjan nimen. "Stuart Gordon" nimellä löydän ainoastaan jonkun elokuvaohjaajan. Ainakaan hän ei vaikuta eksegetiikan tai kristinuskon asiantuntijalta...
"Miksi roomalaiset pelastivat miehen, joka ylisti "rikollista", jonka he myöhemmin teloittivat? Miksi juutalaiset vihasivat häntä? Onko Paavali Kuolleenmeren kääröjen "Valehtelija", ulkopuolinen, joka päästyään "Vanhurskauden Opettajan" yhteisön pariin, pilkkasi lakeja ja huijasi ihmisiä keksityillä tarinoilla? Oliko hän epäluotettava opportunisti? Ehkä. Joka tapuaksessa juuri hänen versionsa kristinuskosa on säilynyt nykypäiviin. Siihen tuli lisää yliluonnollista paisuttelua ja se alkoi levittää vihaa "typeriä naisia" kohtaan (kuten Paavali kutsuu heitä). Patriarkaalinen kirkko omaksui myöhemmin saman tyylin. Paavalin vaikutusvalta oli niin suuri (mikä merkitsee, että monet olivat samaa mieltä hänen kanssaan) että noin vuonna 180 jKr. Aleksandrian piispa Klemens käski poistaa alkuperäisestä Markuksen evankeliumista ne osat, joissa kerrottiin hyväksyvästi gnostilaisuudesta ja naisten vaikutuksesta. Klemens siis sensuroi tahallaan mennyttä tietoisena, että vaakalaudalla on nyt valta eikä tuotuus. Aina Klemensin päiviin asti sota on ollut pelkkää poliittista kamppailua, vaikka se onkin verhottu teologiaan."
Koska Gordonin kirja on pikemminkin hakemisto, niin osa tekstistä taitaa olla kirjasta "The Secret Gospel", jonka ovat kirjoittaneet Morton Smith, Aquarian, Wellingborough 1985.
Jokatapauksessa kirjan nimi on "Suuri Huijausten Kirja", kirjoitettu 1995 ja 1996.
Kun tälläistä roskaa syötetään julkisissa kirjastoissa totuutena, menee sitä asiasta tietämättömien päät pakostikkin pyörälle. Toki olen tutkinut asiaa, enkä osta Stuartin tekstiä tuollaisenaan, mutta ajattelin nyt kysyä ihan asiantuntijoiden mielipiteitä... :)
minä sanonut että Paavali olisi harhaoppinen vaan: "Miksi ensimmäisestä kristillisestä ryhmästä tuli jo Paavalin aikana harhaoppinen? " Paavali ja Jerusalemin seurakunnan juutalaiset olivat eri mieltä ja Paavali voitti. Erimieltä olleet jäivät harhaoppisiksi koska osa piti päänsä.
mennä väärään paikkaan...
Täytyypä katsoa, jos tuo kirja sattuisi löytymään kirjastosta. Väitteet ovat ainakin mielenkiintoisia... vielä mielenkiintoisempaa on lukea millaisia perusteita hän on löytänyt :)
Kysymys ei sinänsä muutu. Millä perusteella ensimmäinen kristillinen ryhmittymä muuttui harhaoppiseksi jo Paavalin aikana?
Tarkentaisitko hieman tätä; "Paavali ja Jerusalemin seurakunnan juutalaiset olivat eri mieltä ja Paavali voitti. Erimieltä olleet jäivät harhaoppisiksi koska osa piti päänsä."
Tarkoitatko kenties apostolien kokousta, jossa keskusteltiin siitä, pitikö pakanakristityt ympärileikata vai ei?
Stuart Gordonin "Suuri Huijausten Kirja" on yleiskatsaus kaiken maailman huijauksiin ja kristinuskoa käsittelevä osuus on 4,5 sivua pitkä ja siihen on merkitty 10 eri lähdettä. Jos haluat perehtyä väitteiden todenmukaisuuteen, joudut valitettavasti tutustumaan näihin lähteiksi mainittuihin teoksiin...
Pitääpä laittaa nekin ylös jos joskus tulevaisuudessa innostun niitä tutkimaan.
meni. Dementiaa?
vai huolimattomuutta?
on merkkejä.
että kristinuskoa pitäisi kutsua paavalismiksi. se paljastaa, että kyseinen henkiö ei ole ymmärtänyt kristinuskon todellista luonnetta.
sitä, että on olemassa Jumala, joka haluaa yhteyteen luomansa ihmisen kanssa. hän loi ihmisen, ihminen joutui eroon Jumalasta, mutta Jumala lähetti Jeesuksen "lunastamaan" ihminen.
gordonilainen ajattelu hylkää kokonaan hengellisen ulottuvuuden, sen että olisi olemassa hengellinen todellisuus ja Jumala, joka toimii kainen takana.
siitä, että joku ei ole mielestäsi ymmärtänyt kristinuskon luonnetta? Eihän kristinuskon totuuksia voida julistaa yleisiksi totuuksiksi, sillä se edellyttäisi hengellisen todellisuuden ja Jumalan olemassaolon vedenpitävää todistamista, mihin taas kukaan meistä kristityistäkään ei kykene.
Pahoittelen sanaa paavalismi. Tässä Stuartin kirjasta tarkemmin:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000061&posting=22000000017316145
voi joutua eroon luojastaan joka on kaikkivaltias ja haluaa yhteyteen luotujensa kanssa ja joka sitten ei pääse siihen muuten kuin rupeamalla itsekin ihmiseksi ja antamalla joidenkin ihmisten tainnuttaa itsensä joksikin aikaa????
"Eli kaikkein tärkeintä Raamatussa ovat Jeesuksen teot ja opetukset, jotka löytyvät evankeliumeista."
No kerro sitten meille kaikkiviisaana miksi suomessakin kastetaan lapsia? Lapsikastetta ei ole raamatussa määrätty mutta sen sijaan kaikilla on kasteenkin suhteen raamatun mukaan valinanvapaus. Eikö se ole Jeesusksen kieltämistä kun ei Jeesuksen opetuksia ja Jeesuksen esimerkillisiä tekoja kunnioiteta? Jeesus näytti esimerkillisesti kuinka lapsia tulee kohdella siunaamalla lapsia.
Samoin Jeesus on vahvistanut käskyt. Älä tapa käskynkin ja silti suomessakin valtion kirkko on tappanut ja tapattunut omia uskovaisia kirkon jäseniä!
Eli väitteelläsi todistat sen että kristinusko saatanan palvontaa Jumalan ja Jeesuksen nimessä!
Aika kevyt käsitys kuolemasta ristillä: "Tainnuttaa" Ajatteletko ja puhutko samalla tavalla myös muiden ihmisten kuolemasta?
Tarkoitatko, ettei sellainen jumala voi olla kaikkivaltias, joka toivoo yhteyttä luotuihinsa, mutta luo maailman, jossa luotu saa kyvyn toimia halutessaan tietoisesti tavalla, jolla irrottautuu alamaisuudesta luojaansa
tunsi Jeesuksen vähintäin paremmin, kuin sinä ja minä yhteensä plus 10 muuta palstalaista.
tuolla logiikallasi raamatun kaanoniin saattaneet kirkkoisätkin olisivat pois pelistä eli koko raamattu olisi jäänyt ilmitulematta.
toisinsanoen usko raamattuun Jumalan sanana on heikoilla pohijilla sillä, joka epäilee apostoli paavalin tehtävää toimia Jeesuksen suuna.
uusi testamenttihan on Jeesuksen testamentti seurakunnalle.
Usko Kristukseen ei pohjaudu Paavalin opetuksille vaan kirkastetun ja voidellun ihmisen Pojan, Kristuksen opetuksille js taivaallisen Isän tahdon ilmaisulle, joita on kirjoitettu nuihin kolmeen erilliseen kirjaan uudentestamentin puolella, jotka ovat nämä Matteus, Markus ja Luukas ja myös Johanneksen ilmestykseen, sekä esim. Juudaksen kirjeesiin, ynnä muutamaan muuhun UT/VT kirjaan ja kirjeeseen.
Ja näin ollen, voidaan sanoa: Paavalin uskoiset eivät ole Kristukseen uskovia, vaan nimenomaa Paavaliin, josta juontuu tuo paaville omistettu paavin titteli, joka on roomalaisten tuotosta.
Vähän oikaisuja.
Elikkä kristinusko perustuu Jumalan Pojan ristinkuolemaan, joka sovitti maailman synnit. Kristus on perusta, jolle tämä usko(nto) vain ja ainoastaan tulee perustua.
Kristinuskon keskeisimpiä asioita on Jeesuksen itsensä opetukset, jotka löytyvät neljästä evankeliumista. Itse ajattelen Paavalin kirjoitukset ennemminkin "hienosäädöksi" seurakunnille, sillä ne ovat pitkälti ohjeita seurakuntaelämään, joka alkoi vasta Jeesuksen kuoleman jälkeen.
Toiseksi, Paavali tunsi Jeesuksen, hyvin läheisestikin. Jeesus ilmestyi henkilökohtaisesti Paavalille Damaskoksen tiellä, ja senkin jälkeen oli jatkuvassa yhteydessä Häneen Pyhän Hengen välityksellä.
Kristinusko on hyvin looginen kokonaisuus, jos sitä haluaa ymmärtää ja itsenäisesti ottaa asioista selvää, eikä ainoastaan lue "vastapuolen" argumentteja.
Asiaa sekottavia seikkoja on tosin liikaa, kuten lukemattomat erilaiset opit ja tulkinnat, mitä Raamatusta on saatu aikaan. Kuitenkin on varmaa, että jokainen, joka vilpittömästi tulee Jumalan kasvojen eteen syntisenä pyytämään armoa, tulee sen saamaan. Tällaisen ihmisen Pyhä Henki johdattaa hiljalleen Kristuksen täydelliseen tuntemiseen. Näin lupaa Jumala Sanassaan.
Hyvää jatkoa sinulle Jill :)
on looginen miksi siinä on enemmän keskenään opillisesti ristiriitaisia kirkkoja ja lahkoja kuin missään muussa uskonnossa? Entä miksi heti alkuun oli monia riiteleviä kirkolliskokouksia? Jos kaikki oli selvää mistä riidellä? Miksi ensimmäisestä kristillisestä ryhmästä tuli jo Paavalin aikana harhaoppinen? Paavalihan ei myös Jeesusta tuntenut saati "hyvin läheisesti".Elävässä elämässä nämä kaksi herraa olisivat olleet nokakkain. Galilealainen puuseppä ja assimiloitunut diasporajuutalainen. Paavali nyt olosuhteista johtuen pääsi sanomaan viimeisen sanan.
Kristinuskossa ei voi olla lahkoja, sillä se on puhdasta uskoa, siis luottamista johonkin, tässä tapauksessa ihmisen Poikaan, Kristukseen ja hänen sanomansa aitouteen sekä antamiin opetuksiin.
Paavalista hieman.
Kristus itse esitti eläessään varoituksen, joka koski Antikristusta. Kristus itse oli todistamassa sitä tapahtumaa, jossa mm. Paavali oli kivittämässä ihmistä kuoliaaksi. Kristuksen seuraajat itse olivat monasti todistamassa niitä tapahtumia, joissa Paavalin johtamat joukot ottivat kiinne Kristukseen uskovia ihmisiä, siis kristittyjä ja saattoi heitä tuomiolle kielletyn toiminnan harjoittamisesta.
Kristus tunsi Paavalin, mutta Paavali ei tuntenut Kristusta, vaikka juuri hänen kaltaisensa kavaltajat vakoilivat alinomaa Kristusta ja näitä ns. apostoleita sekä myös sen aikaisia toisuskovia ja toisinajattelijoita.
Pohdiskelimpa myös sellaista, että milloin evankeliumit on kirjoitettu ylös ja miten paljon ne ovat voineet saada vaikutteita Paavalin toiminnasta..?
Ikävä tosiasia on se, että maailmanhistoriasta löytyy useita kymmeniä 'Jumalan poikia', jotka ovat neitseestä syntyneitä ja kuolleet ristille. Pohdiskelin asiaa seuraavassa keskustelussa:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000017103220
Eikö Paavalin aikoinaan suorittama lähetystyö ollut todella laajaa? Laajakantoisen lähetystyön (jotkut voisivat kutsua propagandaksi) jälkeen ylöskirjoitetut evankeliumit ovat voineet saada vaikutteita tästä toiminnasta ('evankelistan lisä' Markus Hirsilä: http://www.markushirsila.com/files/herra_tekee_ihmeita_ilman_maaraa.pdf )
Erittäin tyhmä kysymys tänne palstalle, olen pahoillani... Mutta voisiko tämä vaikuttaa siihen, miksi kristinuskossa on niin paljon esim. muinaisegyptiläistä mytologiaa..? Olen tyhmä kun ihmettelen. Oikaiskaa minua.
Kenen ihmisen uskossa Kristukseen on paljon näitä vaikutteita, joita tuossa edellä esitit?
Eri ryhmittymien paljous johtuu pitkälti siitä, että me ihmiset olemme niin kovin halukkaita pitämään omia mielipiteitämme täydellisenä totuutena. Tässä tarkoitan mielipiteillä toissijaisia asioita, jotka eivät ole oleellisia pelastuksen kannalta.
Jo alkuseurakunnan aikoina oli erimielisyyksiä apostolien kesken, jopa niin pahoin, että Paavali ja Barnabas joutuivat lähtemään eri teille. Vaikuttiko tämä evankeliumin eteenpäin viemiseen tai sen puhtauteen? Ei tietenkään, sillä tämä kaikki kuuluu Jumalan suureen pelastussuunnitelmaan. Jumala käyttää meitä vajavaisia ihmisiä (niin, kaikki ovat vajavaisia, jopa Paavali) viedäkseen eteenpäin ilosanomaa ylösnousseesta Kristuksesta.
Evankeliumi etenee, ellei meidän ihmisten toissijaiset mielipide-erot pääse ylivaltaan. Meidän pitäisi keskittyä olennaiseen (joita on vain yksi), eikä joutavanpäiväisiin väittelyihin.
Mitä tahansa ei tarvitse hyväksyä, eikä ole tarpeen joka tilanteessa joustaa omista mielipiteistä. Tärkeämpää on ymmärtää lähimmäisen, ja ennen kaikkea oma vajavaisuus, sillä siltä pohjalta yhteiselo on paljon helpompaa. Silloin ymmärrämme, että olemme kaikki Isän "työpöydällä", rakentumassa osaksi Kristuksen Ruumista, jossa jokaisella on oma toinen toista täydentävä paikkansa.
Ihmisten perustamia kristillisiä ryhmittymiä on ollut aina, ja tulee olemaan viimeiseen päivään saakka. Siksi meidän ei tule perustaa toivoamme organisatoriseen kirkkoon, vaan Kristukseen seurakuntaruumiina. Vain universaali seurakunta on todellinen seurakunta. Maalliset kirkot ovat kuitenkin tärkeitä seurakuntayhteyden takia.
Sitten Paavaliin. Mitä tarkoitat Paavalin harhaoppisuudella? Kommentoin tätä aihetta vasta kun olet esittänyt perusteet väitteellesi.
Hyvää jatkoa sinulle to...
Se on hyvä pohdiskella tällaisia asioita, eikä vain ottaa kaikkea itsestäänselvyytenä.
Evankeliumien kirjoitusajankohdista on paljon eri käsityksiä. Minulle ei ole oleellista kirjoittamisen ajankohta, vaan sisältö. Luotan sisällön totuuteen sillä perusteella, että se on Jumalan sanaa. Jumala on lupanut pitää sanastaan huolta. Tiedän kyllä, että tämä aiheuttaa kehäpäätelmän; uskon Jumalaan, joten uskon Hänen sanaansa. Uskon siihen, mitä Hänestä on kirjoitettu, koska luotan ja uskon Jumalaan.
Jumalaan ei ole järkeä uskoa, ellei usko Raamatun totuuteen. Raamattuun taas ei ole mitään hyötyä uskoa, ellei usko Jumalaan. Tämän vuoksi kaikki kulminoituu Kristuksessa, jonka Hengen kautta Hän on tehnyt itsensä tunnetuksi ja eläväksi minulle henkilökohtaisena Vapahtajana.
Mutta aiheeseen. Täältä löydät ainakin jonkinlaisen ajankohdan määrityksen:
http://www.carm.org/bible/biblewhen.htm
Sitten muihin "Jumalan Poikiin". Olen kyllä tietoinen näistä mytologisista hahmoista, joissa on yhtymäkohtia kristinuskon ilmoittamaan pelastussuunnitelmaan. Varsinkin juuri egyptiläisestä mytologiasta todellakin löytyy samankaltaisuutta, kuten se, että auringon jumalan poika tuomitsee manalassa kuolleita punniten heidän elämänsä aikana tekemänsä teot.
Ymmärrän kyllä, että tämä aiheuttaa joillekin pään vaivaa. Minä olen aiheen käsitellyt, enkä näe sitä ongelmana. Selityksiähän voi esittää ja keksiä kuinka paljon haluaa. Voisin esimerkiksi sanoa, että nuo egyptiläisten uskomukset ovat peräisin juutalaisten pakkosiirtolaisuuden ajalta, tai että yhäläisyydet ovat pelkkää sattumaa. Näinhän kristinuskoa yritetään jatkuvasti vesittää. Oleellista on se, etteivät nuo yhtäläisyydet mitenkään heikennä kristinuskoa, saatikka kumoa sitä. Kun usko on todellisella pohjalla, ei sitä voi kumota mikään ulkoinen voima.
Sitten Paavaliin. Paavalin lähetystyö oli kieltämättä vailla vertaansa. Ihmeellistä on myös se, kuinka hyvin hän piti yhteydet perustamiinsa seurakuntiin kunnossa, ja jatkoi seurakuntien opettamista Kristuksen täydelliseen tuntemiseen. Juuri tämän seikan takia vaikutteet eivät päässeet "hapattamaan" seurakuntia, kun apostolit yhdessä pitivät seurakuntia kasassa opettamalla ja kasvattamalla niitä Kristuksen ruumiina.
Harhaoppeja ja vääriä julistajia oli kuitenkin paljon, ja hajaannusta alkoi näkymään heti seurakuntien kasvamisen ja lisääntymisen jälkeen. Nykyään hajaannus on jo järjetöntä, eikä ole mahdollista löytää alkuseurakunnan veroista puhdasoppista seurakuntaa. Totuus ei olekaan maallisissa järjestöissä, vaan Kristuksessa. Kun ihminen uudestisyntyy Kristukseen pyydettyään syntejään anteeksi, Hän tulee osalliseksi Totuudesta, Kristuksesta. Samalla Hän syntyy universaaliin seurakuntaan, jolla ei ole maallisia rajoja. Tämän vuoksi organisatorinen ekumenia on tarpeetonta. Tarpeellista olisi yksilötasolla rakentua Hengessä ja Totuudessa niin, että Rakkaus saisi olla merkkinä uskovien yhteydestä.
Loppu oli ehkä enemmänkin uskoville, sillä tuo saattaa kuulostaa aika järjettömältä sellaiselle, jolla ei ole kokemusta näistä asioista :D
Vielä sen verran, että kysyksesi olivat kaikkea muuta kuin tyhmiä. "Kysyvä ei tieltä eksy" kuuluu vanha sanonta, ja kuuluuhan kysymysten esittäminen ihmisen perusolemukseen. Vain kysyksiä esittämällä (tulivat vastaukset mistä tahansa) voi saada asioista lisää tietoa, mikä on tarpeellista niin hengellisesti, henkisesti kuin maallisestikin :)
Hyvää jatkoa sinulle Jill. Jatketaan kysymysten esittämistä ja asioiden pohdiskelua :)
Itse olen pohdiskellut ja koen ymmärtäneeni jotain oleellista. En tiedä onko se ristiriidassa kristinuskon opetusten kanssa.
Kun asioita tutkii, niin kristinuskosta löytää paljon heikkouksia, jotka syövät sanoman uskottavuutta. En tiedä miten pitkälle olet pyrkinyt tutkimaan asioita objektiivisesta näkökulmasta. Tiedät varmasti, että Jumalasta ei ole ainuttakaan todistetta maan päällä. Jos tuhansien vuosien aikana yksikään miljoonista ihmisistä olisi esittänyt yhdenkin todisteen Jumalan olemassaolosta, ei asiasta tarvitsisi keskustella. Sitä pienintäkään todistetta ei ole löytynyt. Jos objektiivisesti tarkastelee eri uskontoja, ei ole olemassa kriteereitä, mitkä vedenpitävästi määrittäisivät mikä uskonto on oikeassa. Jokainen kertoo olevansa oikeassa. Itsekkin huomasit kehäpäätelmäsi :)
Kysymys kuuluu, mikä uskonto pitäisi valita, vai pitäisikö mikään? Tiedän, että kristinusko ei ole ainoa uskonto, jossa on selittämättömiä mustia aukkoja ja moraalisesti kestämätön julistetun sanoman vastainen menneisyys. Olen tullut huomaamaan, että näissä asioissa ei yksinkertaisesti voi luottaa kirjoitettuun totuuteen. Totuus on kopioitu ja kerrottu eteenpäin tuhansia kertoja, ja me kaikki tiedämme, että kun juttua kerrotaan eteenpäin se muuttuu.
Siksi kysynkin, miksi meidän pitäisi luottaa ulkoa päin tulevaan asiaan pelastuaksemme? Miksi meidän tarvitsee odottaa vapahtajaa, joka pyyhkii pois syntimme? Jos uskonnon luotettavuudesta ei saa vedenpitäviä todisteita, miksi meidän pitäisi luottaa johonkin uskontoon sokeasti?
Eikö kaikki hyvä tule ihmisen sisältä? Eikö totuus löydy ihmisen sydämestä, ei sokeasta luottamisesta kirjaan?
Itse tässä hetki sitten kävin läpi elämänvaiheen, jossa havahduin tosiasiaan, ettei todella ole ainuttakaan todistusta Jumalan olemassa olosta. Huomasin, että olin aikaisemmin löytänyt useitakin "todisteita" uskolleni, kuten armolahjojen toimiminen omassa elämässäni, pienehköt ihmeet, parantumiset Jumalan voimasta lähipiirissä, Raamattu itsessään, rukousvastaukset yms. Huomasin, että nuo kaikki voidaan selittää tieteellisesti tai vaikka sattumalla ja samalla vesittää koko uskomus.
Tuo vaihe oli merkittävä uskonelämässäni, sillä siitä läpi päästyäni ei uskoni ole koskaan ollut yhtä vahva. Tämä johtuu siitä, että rukouksen ja Jumalan kasvojen edessä viettämäni ajan kuluessa ymmärsin merkittävän hengellisen totuuden: ainoa järkevä ja todellinen peruste uskolleni on Pyhän Hengen sinetti sisimmässäni. Pyhä Henki kirkastaa Kristusta, ja on todistuksena Hänen pelastussuunnitelmastaan minun kohdallani. Jeesuksen sovitustyön kautta olen päässyt Isän yhteyteen, ja Pyhä Henki on siitä todisteena sisimmässäni. Hän siis antaa minulle uskon ja varmuuden, sillä en voi sitä saada aikaan omalla uskottelullani. Kaikki muu olisi itsepetosta.
Kysymyksesi osuu siis täysin oikeaan; "Siksi kysynkin, miksi meidän pitäisi luottaa ulkoa päin tulevaan asiaan pelastuaksemme?" Vastaus on, ei tarvitsekaan. Jumalan olemassa ololle ei ole järjellistä tai tieteellistä todistusta olemassa, mutta Jumala voi ilmoittaa itsensä sellaiselle, joka haluaa "tulla Hänen tykönsä". Jumala on avannut tien yhteyteensä Jeesuksen kautta, ja jokaisella on mahdollisuus kulkea tuo tie. Kysymys on siitä, tahtooko synnin turmelema ihminen nöyrtyä kaikkivaltiaan Luojan edessä, ja sitä kautta saada armahduksen.
Mitä tulee uskontoihin, ei todella ole ainoatakaan oikeaa uskontoa. Edes kristinusko ei ole tie pelastukseen, sillä uskonto on aina vain ihmisen yritys päästä Jumalan yhteyteen onnistumatta siinä. Kristinuskon epäonnistumisen hetkiä ovat muun muassa ristiretket raakuuksineen ja vaikka Etelä-Amerikan intiaanien julmat teloitukset ja pakkokäännyttämiset. Ei ole mahdollista, että tällainen uskonto voisi olla tie Totuuteen ja pelastukseen.
Ainoa tie on Jeesus, joka sovitti maailman synnit. Vain usko ja uudestisyntyminen Jumalan lapseksi voi pelastaa syntisen. Tiedän, että on hankalaa erottaa ulkopuolisena "uskoa" ja "uskontoa", mutta todellisuus on se, mikä se on.
Edellä oli siis vastaus kysymykseesi, "mikä uskonto pitäisi valita, vai pitäisikö mikään?" Älä valitse uskontoa, joka on suorittamista ja rituaalien tekemistä. Valitse Vapautus, joka on mahdollista saada ymmärtämällä oma syntisyys; se, että olet rikkonut Jumalaa vastaan lukemattomia kertoja. Se, että oikeudenmukaisuus vaatii sinua tuomiolle, mutta Jumalan armollisuus voi sinut pelastaa.
"Eikö kaikki hyvä tule ihmisen sisältä? Eikö totuus löydy ihmisen sydämestä, ei sokeasta luottamisesta kirjaan?"
Ainoa Hyvä on Jumala. Ihminen etsii jatkuvasti keinoa sovittaa omaa syntisyyttään erilaisten asioiden kautta. Uskonnot ovat erinomaisia keinoja siihen; itämaiset uskonnot mietiskelyineen, yleensäkin uskontojen suorittamien rituaalien kautta. Ihminen voi yrittää hyvittää tekojaan auttamalla muita ihmisiä, suojelemalla luontoa tai miljoonilla muilla tavoilla. Noilla keinoilla on kuitenkin mahdotonta löytää lopullista rauhaa. Ainoa keino saada synnit anteeksi, on pyytää niitä Häneltä, jota vastaan ihminen on rikkonut. Vapautus on tarjolla, mutta miksi niin harvat haluavat ottaa sen vastaan?
"Oikea" usko ei siis ole koskaan sokeaa. Sokea usko on itsepetosta ja pakoa maailman karulta todellisuudelta. Usko on jotain yliluonnollista, minkä Jumala antaa. Usko on osallisuutta Totuuteen. Usko on Vapautusta synnistä ja kuolemasta. Usko on syvä tietoisuus Jumalan rakkaudesta ja armosta syntistä ja kurjaa ihmistä kohtaan. Usko on tie Pelastukseen.
Kirjoittamassasi ei ollut mitään kristinuskon vastaista. Esitit kysymyksiä, joihin annoin vastauksia. Jää omaan harkintaasi, otatko nuo vastaukset tosissasi, vai jätätkö ne omaan arvoonsa. En väitä tuntevani täydellistä totuutta, sillä yksi ihminen ei voi sitä elämänsä aikana omaksua. Mieti kuitenkin sitä mahdollisuutta, että kirjoituksessani olisi edes vähän perää...
Hyvää jatkoa edelleen Jill :)
Olet näköjään pohtinut asioita enemmänkin. Saat siitä pointsit himaan.
"Edes kristinusko ei ole tie pelastukseen, sillä uskonto on aina vain ihmisen yritys päästä Jumalan yhteyteen onnistumatta siinä."
On huvittavaa huomata, että ateistit hyökkäävät kristinuskon järjettömyyksiä ja ristiriitaisuuksia vastaan... Ja samalla uskovat kertovat, että eivät hekään pidä kristinuskoa tienä pelastukseen. Itse olen kanssasi samaa mieltä. Ei maailmassa ole mitään, mihin pieni ihminen voisi tarrautua ja pitää siitä kiinni turvaten ja luottaen siihen, että tämä oppi vie hänet perille. Järki, tunteet, toiset ihmiset, kriittiset teokset.. Jokainen löytää uskolleen niin paljon perusteita kun haluaa löytää ja jokainen löytää uskolleen niin paljon vasta-argumentteja kuin haluaa löytää. Se ei ratkaise mitä teoksia ihminen lukee. Se ratkaisee mitä hänen sisällään on.
""Oikea" usko ei siis ole koskaan sokeaa."
Termit 'oikea usko' ja 'totuus' ovat vaarallisia ja niiden käyttämistä pitäisi välttää. Kukaan ei voi sanoa, että oma usko olisi oikeampi kuin toisen usko. Silloin liikutaan alueella mikä on ihmisen herkimpiä. Uskon, että se mihin ihminen uskoo ilmaisee jotain siitä, kuka hän todella on. Jos siis toinen sydämensä pohjasta uskoo johonkin ja hänet tuomitaan siitä hyvästä, syyllistytään mielestäni vakavaan rikokseen.
Toisaalta kaikki käyttäisivät mielellään omasta uskostaan termejä 'oikea usko' tai 'totuus'. Itsekkin koen löytäneeni totuuden :)
Ymmärrän kuitenkin mitä tarkoitat sanoessasi: ""Oikea" usko ei siis ole koskaan sokeaa."
Toivon, että useammat kristityt voisivat elää sen todeksi (kuten myös muslimit tai juutalaiset). Kunnioittaisivat enemmän sydämensä ääntä, kuin auktoriteetteja joita yksi tuhansia vuosia vanha 'kirjasto' edustaa...
"Ei maailmassa ole mitään, mihin pieni ihminen voisi tarrautua ja pitää siitä kiinni turvaten ja luottaen siihen, että tämä oppi vie hänet perille."
Hyvin sanottu. Maailmasta tällaista turvaa ei löydy, mutta Jumalassa meillä on tuki ja turva. Meidän tulisi riippua Jumalassa, sillä vain Hänen armonsa voi "kantaa perille". Jumala on Todellisuus, eikä vain ihmisen keksimä todellisuuden jatke. Jumala On, ja vain Hän voi lahjoittaa ihmiselle Vapauden ja Pelastuksen. Olet lähellä tuota Totuutta, paljon lähempänä kuin useimmat tapaamani ei-uskovat.
Tiedän, että termien "oikea usko" ja "totuus" käyttäminen on kiperä paikka monille ihmisille. Vaikka sanon, etten tunne täydellisesti Totuutta, olen kuitenkin varma, että on olemassa minusta riippumaton Totuus. Kuten jo kirjoitin, tuo Totuus on Vapahtaja, Kristus. Olen saanut tutustua tuohon Totuuteen, ja hetki hetkeltä Pyhä Henki johdattaa minua sen täydelliseen tuntemiseen. Olisi mielistelyä jos sanoisin, että jokainen voi löytää oman "totuutensa", tai että jokainen voi löytää "pelastuksen" sisimmästään. Se ei olisi kuitenkaan Sanan mukaista, johon uskon. On vain yksi Jumala, jonka ainoaan Poikaan uskomalla voi saavuttaa Pelastuksen.
Huomaan kirjoituksestasi, että ajattelutapasi on hyvin samankaltainen kuin monilla muilla tämän päivän ihmisillä. Ihmisten uskonnollisuus on vaihtunut henkisyyteen; jokainen ihminen on henkinen ja voi löytää sisältään jumaluuden. Vaikka ajatus on yleistynyt huomattavasti viime aikoina länsimaissa itämaisten uskontojen ja new agen myötä, löytyy sen juuret hyvin hyvin kaukaa. Jo Raamatun alkulehdillä kerrotaan, kuinka ihminen lankesi houkuttelevaan ajatukseen:
"Silloin käärme sanoi naiselle: "Ei, ette te kuole. Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan."
Kuinka houkuttelevaa olisikaan astua Jumalan paikalle! Kuinka houkuttelevaa olisi olla oikeuden yläpuolella! Kuinka houkuttelevaa olisi vapautua kaikista moraalisista rajoitteista, ja olla täysin oman itsensä ja ympäristönsä herra!
Ihmiselle on suunnattoman vaikeaa alistua ja nöyrtyä kaikkivaltiaan Jumalan edessä. Todellisuus on kuitenkin se, että ainoastaan tuon nöyrtymisen kautta meidän on mahdollista saada armahdus. Kun luovutamme syntimme ja elämämme Jumalalle, voimme aloittaa todellisen Elämän, sillä kaikki muu on vain "olemista" vailla päämäärää. Elämä kulminoituu Kristuksessa, ja vain Hänen kauttaan voimme astua varjosta valkeuteen.
Jatka pohdiskelua :)
"Kuinka houkuttelevaa olisikaan astua Jumalan paikalle! Kuinka houkuttelevaa olisi olla oikeuden yläpuolella! Kuinka houkuttelevaa olisi vapautua kaikista moraalisista rajoitteista, ja olla täysin oman itsensä ja ympäristönsä herra! "
Omassa ateismissani en kuitenkaan astu Jumalan paikalle, ole oikeuden yläpuolella, vapaudu moraalisista rajoitteista ja ole täysin oman itseni ja ympäristöni herra. En ole ihan varma mitä tarkoitat sanoillasi, mutta varmasti ymmärrät, että moraalin ja etiikan ei missään nimessä tarvitse pohjata uskontoihin ja jos laittaisin vielä pieneksi provoksi:
"I have since discovered that ethics has nothing to do with religion, at least not in positive correlation."
-Dan Barker
http://www.ffrf.org/books/lfif/?t=lostfaith
En tiedä menetänkö uskottavuuttani jos siteeraan Tampereen helluntaiseurakunnan pastoria. Hän kertoi saarnassaan miehestä, joka oli kääntynyt hindulaisuudesta, ja koska mies oli tottunut palvoessaan jumaliaan näkemään heidät, hän kääntyessään kristityksi, kysyi pastorilta, että missä meidän Jumalamme asuu. Pastori mietti pitkään mitä vastaisi. Taivaassa? Ei.. Kirkossa? Ei.. Lopulta hän löysi jonkun raamatunkohdan (en muista minkä, sry), jota siteeraten hän vastasi, että Jumala asuu ihmisen sydämessä.
Ehkä rukous on tapa päästä lähelle tätä Jumalaa.. En tiedä onko sitä Jumalaa objektiivisessa mielessä edes olemassa.. Ja tää on nyt vähän tällästä lässyn lässyn juttuu, mutta uskon, että ainoa tie onneen on se, että ihminen seuraa sydäntään. Se ei käsittääkseni tarkoita moraalin yläpuolelle julistautumista :)
Ehkä olisi hyvä kertoa hieman taustastani. Olin vuosia uskossa, julistin Jumalan sanaa, luin raamattua, kävin kokouksissa jne, kunnes aloin kyseenalaistamaan asioita ja vuosia kestäneen prosessin jälkeen kutsun itseäni mielummin ateistiksi kuin kristityksi. Jos haluat tietää miltä minusta on tuntunut Dan Barkerin kirja voi vähän valottaa asiaa:
http://www.ffrf.org/books/lfif/
On epäoikeutettua tiivistää monen vuoden prosessi muutamaan sanaan. En tiedä pysytkö aavistamaan miltä tuntuu hylätä entinen elämä ja kääntyä johonkin, jonka vain sydän todistaa todeksi... (plus järki joiltain osin) Voit uskoa, että olen ottanut asioista selvää ja pohtinut niitä monelta kantilta. Tämä Paavali-issue tuli nyt ihan sattumalta, eikä se ole mitenkään oleellinen epäilyissäni...
"Ihmiselle on suunnattoman vaikeaa alistua ja nöyrtyä kaikkivaltiaan Jumalan edessä."
Mielestäni ihmisen on suunnattoman vaikea alistua sydämensä edessä, tehdä niinkuin näkee oikeaksi ja tavoitella sitä, mitä todella pitää tavoittelemisen arvoisena. Itsekkään et varmasti tee aina oikein, vaikka kuinka tahtoisit..? Mielestäni silloin ei ole oleellista, että rikkoo jotain valkopartaista kaveria vastaan joka istuu pilvenreunallaan. Oleellisempaa on, että rikkoo itseään ja lähimmäisiään vastaan.
En toivo, että kääntyisit uskostasi tai poikkeaisit valitsemaltasi tieltä. Kun olet hylännyt uskonnon ja alkanut seurata uskoa, niin et varmasti voi mennä vikaan. Ehkä toivot minun ottavan Jeesuksen vielä takaisin elämääni... Mutta se ei ole oleellista. Toivon, että ymmärrät, että ateistina en ole vihollisesi. Pikemminkin vihollisiamme ovat järkeä kahlitsevat asiat, jotka saavat ihmiset tappamaan toisiaan. Itsekin keksit varmasti muutamia esimerkkejä euroopan historiasta ja esim. nykypäivän lähi-idästä.
Vaikutat hyvältä tyypiltä ja toivon, että voit vaikuttaa positiivisesti lähimmäistesi elämässä. Koitahan pärjäillä!
Tutustun tuohon kirjaan jahka ehdin. Tunnetusti ei ole sen harvinaisempaa, että esimerkiksi muslimi kääntyy kristinuskoon, kuin kristitty kääntyy johonkin toiseen uskontoon. Tässä on jälleen kyse uskonnoista ja niiden määrittämistä uskomusten rajoista.
Minustakin sinä vaikutat fiksulta ja mukavalta tyypiltä, jolla on arvot kohdallaan. Myönnän kyllä, että toivon sinunkin jonain päivänä löytävän Jeesuksen jälleen elämääsi. Viholliseni et todellakaan ole, enkä ole käännyttämässä sinua, vaikka siltä saattaa kuulostaakin. Tarjoan vain sitä ilosanomaa, joka on mullistanut minun elämäni. Mehän olemme kuitenkin jokainen yksilöinä Jumalan edessä, eikä kukaan voi toisen uskolla ratsastaa. Oman osani olen kuitenkin tehnyt kertomalla Jumalan pelastussuunnitelmasta, joka näyttää olleen sinulle ennestään tuttu.
Minua kiinnostaa tuo "sydämen seuraaminen". Mitä tarkoitat sillä käytännössä? Onko sinulla jonkinlaista määritelmää mikä tuo "sydän" on? Eikös kristinuskoonkin kuulu oleellisena osana omantunnon kuunteleminen ja seuraaminen :)
Itse en todellakaan tee läheskään aina oikein. Joskus pidin itseäni jopa suhteellisen hyvänä ihmisenä, mutta ajan kuluessa oma raadollisuus tulee yhä enemmän esiin ja sen seurauksena ei voi muuta kuin riippua Jumalan armossa... Kuitenkin, oleellista minun näkemykseni mukaan on juuri se, että me rikomme Luojaamme vastaan. Minun on vaikea kuvitella rikkovani itseäni vastaan, sillä se olisi asettumista ristiriitaan itseni kanssa. Lähimmäistä vastaan rikkominen on Jumalan sananki mukaan rikkomista Jumalaa vastaan.
Toivotan sinullekin hyvää jatkoa elämääsi, ehkä sallinet minun muistaa sinua rukouksissani?
Lahkot paljastavat vääräoppisuuden. Ovatko ne enää kristinuskoa, vaikea sanoa. Ne ovat mielestäni "kristinuskoa".
Juuri siksi riitaa tulikin, että kaikki oli niin selvää. Ne, jotka tulkitsivat opetuksia omaan pussiinsa ja oman mielipiteensä mukaan, olivat eksyneet alkuperäisestä tarkoituksesta
saat muistaa minua rukouksissasi :)
En ole itsekkään vielä hionut loppuun ajatusta sydämen seuraamisesta, mutta lähtökohtaisesti olen varma siitä, että koskaan ihminen ei voi löytää totuutta itsensä ulkopuolelta, mihin hän voi ripustautua ja luottaa ehdoitta. Jokainen kirja, jokainen ihminen, kaikki ehdottomilta vaikuttavat asiat.. Ne pettävät ajan myötä, eikä edes niin suuri totuus ja ilosanoma, mitä kristinusko levittää uskontonsa kautta kestä lähempää tarkastelua.
Ehkä suurempi totuus löytyy Jeesuksen sanoista, mutta ei siitä, että julistan hänet Jumalaksi ja alan palvomaan häntä, anoen polvillani hänen nimeensä joka kerta tehdessäni väärin.
"Eikös kristinuskoonkin kuulu oleellisena osana omantunnon kuunteleminen ja seuraaminen :) "
Lainaampa vastaukseksi tekstin pätkän ehkä odottamattomasta lähteestä:
Matt. 5:17 "Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan."
Kristityt tekevät monessa kohtaa oikein, ja jopa ateistit ovat tyytyväisiä ja ihannoivat projekteja, joilla opetetaan ihmisiä esim. lukemaan eripuolilla maailmaa. Ehkä kristinuskossa on hienoa juuri se, että kyseenalaistetaan maailman meno ja kehotetaan ihmisiä kuuntelemaan omaatuntoa. Tiedät itsekkin mihin liika uskonnollisuus voi johtaa ja minkälainen käärmeiden pesä farisealainen seurakunta voi olla. Itse sanoit, että:
"Edes kristinusko ei ole tie pelastukseen".
Monet uskovat kantavat paitaa "religion kills - Jesus saves". Olen kanssanne samaa mieltä (paitsi joudun kieltämään tuon Jesus saves osion.. sry). Uskonto voi kahlita ja olla todella vahingollista ihmisille. Sen takia on perustettu Uskontojen Uhrit ry, eikä se ole mikään vitsi, vaan ihmiset oikeasti saattavat kärsiä ja traumautua uskonnoista. Ehkä juuri tätä yritän sanoa. Uskossa on paljon hyviä asioita ja ihminen joka elää hyvin ja oikein voi olla todella onnellinen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pitäisi kerääntyä minkään tietyn uskonnon alle, jotta voisi olla osallinen tästä onnesta.
"Minun on vaikea kuvitella rikkovani itseäni vastaan, sillä se olisi asettumista ristiriitaan itseni kanssa."
Etkö muka koskaan asetu ristiriitaan itsesi kanssa? Jos koskaan olet katunut mitään, niin mielestäni se toimii jo mainiona esimerkkinä omien tekojen kanssa ristiriitaan asettumisesta...
on se oikea, alkuperäinen ja aito? Entä jos Pyhä Henki ohjaa kaikkia uskovia kuinka sadat miljoonat voivat olla väärässä? Onko oikeita kristittyjä sitten vain yhdessä ryhmässä?
Niin, ehkä ei mikään ole oikeassa. Eihän se ole välttämättömyys. Ja se, millä periaatteilla ne uskontokunnat on luotu, on epämääräistä.
Uskontokuntia on luotu myös tarkoitukselliseen harhaanjohtoon ja vallantavoittelun mielessä.
Kuitenkin alkukirkot, katollinen ja ortodoksinen ovat molemmat kohtalaisen imeistä harhaoppia.
Pyhä henki ohjailee juu, mutta vain näyttämällä. Pyhä henki on reilu kaveri ja ei pakota ketään tuleen perässä.
Sadat miljoonat pyllistävät Pyhälle hengelle. Oikeista kristityistä tuo Laurentianus, tai jotain sinne päin, kertoi aika hyvin.
Eli oikea kristinusko on vähän kuin sydämmessä, ei se synny siitä, että käy jossain tietyssä kirkossa.
Niin, siis kirjoitin edelliseen otsikoksi matematiikaa...
Idea oli se, että todennäköisyysmatematiikkaa mukaillen, oikeita vastauksia on vain yksi. Vääriä vastauksia on ääretön.
Jo tämän matemaattisen välttämättömyyden takia on ilmeistä, että lähes kaikki ihmiset ovat väärässä ja vain hyvin harva löytää totuuden. Kuten Raamatussa sanotaan 144 000.
Minä en näe katumista osoituksena itseä vastaan rikkomisesta. Ihminen elää hetkessä, ja on ehdottoman itsekeskeinen. Jos minulle tulee valinta eteen, teen sen, mikä sillä hetkellä tuntuu parhaalta vaihtoehdolta. Se saattaa myöhemmin osoittautua vääräksi, mutta olin silti ollut itselleni rehellinen, enkä tehnyt vastoin omaa tahtoani. Minulla on aina viimeinen sana siitä mitä teen. En myöskään näkisi, että olisin velvollinen selittelemään tekojani itselleni.
Tällä perusteella olen sitä mieltä, että "vastaan rikkominen", "synnin tekeminen" ovat asioita, joiden kohde on jokin ulkopuolinen objekti. On eri asia jos aletaan keskustelemaan näiden seuraamuksista, jotka hyvin usein (ellei aina) kohdistu tekijään itseensä.
Uskonnoista olen samaa mieltä ja alkuosa kirjoituksestasi käsiteltiin jo kertaalleen... Eli siinäpä se tällä kertaa.
Öitä vaan.
Toki tunsi Paavali Kristuksen. Ja myös kohtasi Hänet henkilökohtaisesti.
Koko raamattu kertoo Kristuksesta, ja Hänen tuntemisensa tarkoittaa sitä, että uskoo syntinsä armosta anteeksi annetuiksi.
"Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: 'Tuntekaa Herra.' Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; SILLÄ minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä." (Jer. 31:34)
- - - - - - -
Saulusta kutsuttiin myös Paavaliksi. Tämä seikka ilmenee muualtakin, mutta ainakin Ap.t.13:9:stä.
Paavali siis kyllä tunsi Jeesuksen:
Ap. t. 9:1 Mutta Saulus puuskui yhä uhkaa ja murhaa Herran opetuslapsia vastaan ja meni ylimmäisen papin luo
Ap. t. 9:2 ja pyysi häneltä kirjeitä Damaskon synagoogille, että keitä hän vain löytäisi sen tien vaeltajia, miehiä tai naisia, ne hän saisi tuoda sidottuina Jerusalemiin.
Ap. t. 9:3 Ja kun hän oli matkalla, tapahtui hänen lähestyessään Damaskoa, että yhtäkkiä valo taivaasta leimahti hänen ympärillänsä;
Ap. t. 9:4 ja hän kaatui maahan ja kuuli äänen, joka sanoi hänelle: "Saul, Saul, miksi vainoat minua?"
Ap. t. 9:5 Hän sanoi: "Kuka olet, herra?" Hän vastasi: "Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.
Ap. t. 9:6 Mutta nouse ja mene kaupunkiin, niin sinulle sanotaan, mitä sinun pitää tekemän."
Ja Saulus meni, ja teki niinkuin Jeesus neuvoi häntä tekemään.
Ananiakselle Herra oli kertonut, ennenkuin tämä tapasi Sauluksen: "hän on minulle valittu ase, kantamaan minun nimeäni pakanain ja kuningasten ja Israelin lasten eteen."
Niin että kyllä RAAMATUN mukaan Paavali tunsi Jeesuksen. Hänestä tuli noiden tapahtumien myötä Jeesuksen oma, ja Jeesus on sanonut tämänkin: "Minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut" (Joh. 10:14).
Kannattaa lukea esim. Apostolien tekojen 9. luku, niin sieltäkin selviää, miksi Paavali on tärkeä meille pakanakristityille(kin).
Onhan hän raamatun mukaan valittu ase, kantamaan Jeesuksen nimeä pakanain ja kuningasten ja Israelin lasten eteen.
vaan sitä, että Paavali ei tainnu ihan face to face koskaan nähä Jesseä saatika koskaan puhunut hänen kanssaan.
"hän kaatui maahan ja kuuli äänen"
En nimittäisi tätä niinkään henkilökohtaiseksi tuntemiseksi... Henkilökohtaiseksi kuvaisin ennemmin tapaa, kuten esim. sinä tunnet ystäväsi tai perheenjäsenesi..
"niin sieltäkin selviää, miksi Paavali on tärkeä meille pakanakristityille(kin)."
..kun en ihan ymmärrä mitä tarkoitat pakanakristityillä...
Pakanakansoista kristinuskoon kääntyneitä voidaan sanoa pakanakristityiksi. Siis ei jo ainoaan Jumalaan uskovista eli juutalaisista Kristuksen uskoon kääntyneitä.
No henkilökohtainen Jeesuksen tunteminen silloin kun Hän eli ihmisenä maan päällä, eihän se suinkaan sellaisenaan tee kenestäkään Jumalan asetta voittamaan kansoja Kristukselle. Tunsihan Juudaskin Jeesuksen, nimeltä ja kasvoilta ihmisenä.
väittänytkään, että Jeesuksen henkilökohtainen tunteminen hänen tallatessaan maita ja mantuja tekisi kenestäkään "Jumalan asetta voittamaan kansoja Kristukselle".
Ehkä sun pitäis unohtaa koko toi kysymys...
Tää on luultavasti liian yksinkertainen asia ymmärretäväksi. Jos muotoilisin sen toisin: Jos mä kuolen, niin toivon, että kukaan joka ei koskaan ole edes tavannutkaan minua, ei rupeaisi opettamaan tahtoani ja sanaani.
Paavali "kaatui maahan ja kuuli äänen"... Tämä on mielestäni hiukan eri asia kuin Jeesuksen tunteminen, mutta voit toki olla erimieltä.
Et ehkä näe asiassa mitään ristiriitaa, enkä voi syyttää sinua siitä. Fakta on, että nykykirkko pohjaa jollakin tasolla todella vahvasti Paavalin opetuksille (kiva kun oikaisitte minua, että "KRISTINUSKO POHJAA JEESUKSEN RISTINKUOLEMAAN JA SYNTIEN SOVITUKSELLE" ..) ja Paavali ei elävässä elämässä ollut koskaan edes tavannut Jeesusta. Ulkopuolisen silmissä asia saattaa muodostaa jonkin näköisen ristiriidan. Ymmärrätkö?
Paavali pohjaa nimenomaan Jeesuksen ristinkuolemaan ja syntien sovitukselle. Jos nyt olet sattumoisin lukenut hänen kirjeitään, niin eihän hän muusta tosiasiallisesti puhukaan.
En haluaisi olla ilkeä, mutta rupean turhautumaan. Lukisitko viestit ennen kuin vastaisit niihin...
Ehkä juuri siksi!!!