Kiitos kaikille uuden sotilasarvoni noteeranneille. Oli hieman yllättävääkin saada niin paljon viestejä ja sähköposteja.
Maanpuolustus on Helsingin perussuomalaisille erittäin tärkeä asia. Helsingissä pidetään yllä Suomen vapauden ja suomalaisuuden henkeä luottamalla omaan, itsenäiseen ja vahvaan maanpuolustustahtoon. Se tahto on meidän kansallisen olemassaolomme perusta. Maanpuolustustahto nivoutuu taitavaan ja rehelliseen kansalliseen politiikkaan - haluun olla itsenäinen ja vapaa valtio muiden itsenäisten ja vapaiden valtioiden rinnalla.
Luonnollisesti olen itse ylpeä omasta reservin ylennyksestäni. On hienoa saada olla osa pitkää reserviupseeriuden perinnettä. Asevelvollisuusarmeijan perinteet, koko sotilashistorian antoisa historia elää mukana siinä traditiossa johon minä 40000 muun reserviläisaktiivin kanssa kuulumme. Lisäksi voidaan ylpeydellä todeta, että suomalainen reserviupseerius syntyi rintamalla, osana Suomen itsenäisyydestä käytyä kamppailua.
Ylennys kapteeniksi on kohtuullinen saavutus. Itse olen vuodesta 1989 lähtien ollut mukana vapaaehtoisessa maanpuolustustyössä kaikilla sen tasoilla ja kaikilla sen saroille. Tämän harrastuksen paras puoli on ollut ilo saada toimia samanhenkisten osaavien ihmisten kanssa, jotka ovat antaneet osan vapaa-ajasta yhteisen isänmaamme hyväksi. Erityisen iloinen olen siitä, että toiminnassa oli vielä 1990-luvun alussa mukana suuri määrä veteraaneja. Nämä viime sotiemme taistelijat ottivat osaa toimintaan maanpuolustusveljinä, ja siirsivät kokemuksiaan nuoremmille reserviläisille. Maanpuolustustoiminta loi keskustelulle ja kontakteille luonnolliset ja avoimet puitteet. Tänä päivänä aika on kulkenut luonnollistakulkuaan ja moni veteraani on kunnoltaan niin heikko, ettei enää jaksa osallistua reserviläiskerhojen toimintaan.
Voidaan todeta että ilman tätä kokemusta maailmani olisi ahtaampi ja näkemykseni yksioikoisempia, kuin millaiseksi ne kasvoivat saatuani usein käydä keskusteluja sodan kokeneiden miesten ja naisten kanssa. Heidän kertomuksistaan säteili, mitä on suomalaisuus ja mitä tarkoittaa kodin ja isänmaan puolustaminen, mitä tarkoittavat puute ja selviäminen, tahto ja tekeminen. Heidän kertomuksissaan oli läsnä yrittämisen halu ja ylpeys oman käden jäljestä. Veteraanit ovat luoneet sen Suomen, jonka päällä me seisomme.
Maanpuolustusharrastajien piirissä kapteenin arvo noteerataan kyllä. Mutta sisäisenä mittatikkuna reserviläistoiminnassa on vanha lapin laulun teema: puunitaan mies eikä nuttu. Henkilö arvioidaan puhtaasti sen mukaan, kuinka paljon hän on valmis antamaan yhteiselle asialle ja kuinka yhteistyökykyinen hän on. Jokainen ylennys on onnittelun arvoinen asia.
Maanpuolustusharrastajien piirissä ei ole väliä ylennetäänkö alikersantiksi vai yliluutnantiksi, vääpeliksi vai ylimatruusiksi. Jokainen ylennys on huomionosoitus, että työsi isänmaan hyväksi on noteerattu. Käytönnön suorituksena ylennys reservissä sotamiehestä korpraaliksi ja edelleen alikersantiksi saattaa olla työteliäämpää saavuttaa kuin RUK:n käyneen ylennys luutnantiksi.
Näillä sanoilla oikeastaan haluaisin omasta puolestani onnitella kaikkia samaan aikaan yelennettyjä ja toivottaa kaikille hyvää Juhannusta 2006!
Jukka I. Mattila
www.jukkamattila.net
Maanpuolustus on Helsingin perussuomalaisille erittäin tärkeä asia. Helsingissä pidetään yllä Suomen vapauden ja suomalaisuuden henkeä luottamalla omaan, itsenäiseen ja vahvaan maanpuolustustahtoon. Se tahto on meidän kansallisen olemassaolomme perusta. Maanpuolustustahto nivoutuu taitavaan ja rehelliseen kansalliseen politiikkaan - haluun olla itsenäinen ja vapaa valtio muiden itsenäisten ja vapaiden valtioiden rinnalla.
Luonnollisesti olen itse ylpeä omasta reservin ylennyksestäni. On hienoa saada olla osa pitkää reserviupseeriuden perinnettä. Asevelvollisuusarmeijan perinteet, koko sotilashistorian antoisa historia elää mukana siinä traditiossa johon minä 40000 muun reserviläisaktiivin kanssa kuulumme. Lisäksi voidaan ylpeydellä todeta, että suomalainen reserviupseerius syntyi rintamalla, osana Suomen itsenäisyydestä käytyä kamppailua.
Ylennys kapteeniksi on kohtuullinen saavutus. Itse olen vuodesta 1989 lähtien ollut mukana vapaaehtoisessa maanpuolustustyössä kaikilla sen tasoilla ja kaikilla sen saroille. Tämän harrastuksen paras puoli on ollut ilo saada toimia samanhenkisten osaavien ihmisten kanssa, jotka ovat antaneet osan vapaa-ajasta yhteisen isänmaamme hyväksi. Erityisen iloinen olen siitä, että toiminnassa oli vielä 1990-luvun alussa mukana suuri määrä veteraaneja. Nämä viime sotiemme taistelijat ottivat osaa toimintaan maanpuolustusveljinä, ja siirsivät kokemuksiaan nuoremmille reserviläisille. Maanpuolustustoiminta loi keskustelulle ja kontakteille luonnolliset ja avoimet puitteet. Tänä päivänä aika on kulkenut luonnollistakulkuaan ja moni veteraani on kunnoltaan niin heikko, ettei enää jaksa osallistua reserviläiskerhojen toimintaan.
Voidaan todeta että ilman tätä kokemusta maailmani olisi ahtaampi ja näkemykseni yksioikoisempia, kuin millaiseksi ne kasvoivat saatuani usein käydä keskusteluja sodan kokeneiden miesten ja naisten kanssa. Heidän kertomuksistaan säteili, mitä on suomalaisuus ja mitä tarkoittaa kodin ja isänmaan puolustaminen, mitä tarkoittavat puute ja selviäminen, tahto ja tekeminen. Heidän kertomuksissaan oli läsnä yrittämisen halu ja ylpeys oman käden jäljestä. Veteraanit ovat luoneet sen Suomen, jonka päällä me seisomme.
Maanpuolustusharrastajien piirissä kapteenin arvo noteerataan kyllä. Mutta sisäisenä mittatikkuna reserviläistoiminnassa on vanha lapin laulun teema: puunitaan mies eikä nuttu. Henkilö arvioidaan puhtaasti sen mukaan, kuinka paljon hän on valmis antamaan yhteiselle asialle ja kuinka yhteistyökykyinen hän on. Jokainen ylennys on onnittelun arvoinen asia.
Maanpuolustusharrastajien piirissä ei ole väliä ylennetäänkö alikersantiksi vai yliluutnantiksi, vääpeliksi vai ylimatruusiksi. Jokainen ylennys on huomionosoitus, että työsi isänmaan hyväksi on noteerattu. Käytönnön suorituksena ylennys reservissä sotamiehestä korpraaliksi ja edelleen alikersantiksi saattaa olla työteliäämpää saavuttaa kuin RUK:n käyneen ylennys luutnantiksi.
Näillä sanoilla oikeastaan haluaisin omasta puolestani onnitella kaikkia samaan aikaan yelennettyjä ja toivottaa kaikille hyvää Juhannusta 2006!
Jukka I. Mattila
www.jukkamattila.net
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onnittelut!
Samalla innolla voimme ylpeinä esittää Suomen nousun maailman johtavien valtioiden joukkoon!
Veteraanit ansaitsevat kunnioituksen,
niin sotien-, kuin Työväenliikkenkin veteraanit!
Heidän uupumaton toimintansa visioidensa toteuttamiseen on tuloksekasta.
Oli se mukavaa katsoia aamuteeveestä, kuinka ulkomainen musta mies, jonka nimeä ja asemaa en ehtinyt havaita, kertoi kunnioitavansa Suomea, joka on rakennettu monin osin maailman ykkösvaltioiden joukkoon!
Siinä on se Työväenliikkeen Veteraanien visio, mm kaikille erittäin tasokas koulutus, peruskoulusta alkaen. Sota oli välttämätön PAHA, josta yksikään veteraani ei ylpeile, mutta sodan raunioille rakennettu yhteisymmärrys, joka jatkuu.
SE on tuonut tämän hyvinvoinnin, jota yhä rakenetaan ja puolustetaan.
Miksi meillä yhä liian paljon toisten vähättelijöitä?
Kuulin erään Saamen Ihmisen puhuvan ihan äskettäin, että niin oli heidät alistettu, että äitinsä ei halunut puhua omaa, Suomen ensimmäistä kieltä, Saamea, koska: "Ihmisyys mitätöidään vähemmästäkin!"
Turhaa siis yksipuolisella "suomalaisuudella" uhota. Yhdesä olemme enemmän!
Sotaveteraanit ei tosiaankaan olleet mitään kiiluvasilmäisiä sotahulluja mutta hoitivat hommansa niin kuin suomalainen mies tekee ...
Isäni oli kolmen sodan veteraani (talvi-, jatko- ja Lapin sodan), äitini työkomppaniassa valmistaen vaatteita, hakaten halkoja, yms.
Lotta-järjestöön eivät huolineet Työväenjärjestötaustaisia naisia.
Sai sentään myöhemmin veteraanin tunnuksen.
Molemmat tekivät runsaan päivätyön meidät 6 lasta kasvatettuaan ja koulutettuaan. Mutta, koskaan eivät luopuneet Unelmastaan: Tasa-arvoisesta Suomesta,jossa ihmisarvo työväestölle ja sen vapaalle oikeudelle järjestäytyä toisia mollaamatta!
Nämä moninkertaiset veteraanit Suomen isänmaan hyväksi tehneet ovat aina mielesäni, kun Suomen siniristilippu nostetaan salkoon.
Uhoovaa-isänmaallisuutta vanhempani karsastivat.
Isänmaallisuutta ei ole, että jokin yksittäinen poliittinen pienryhmä sillä ärhäköi poliittisia pisteitä kerätäkseen!