Käydessäni seuraavan keskustelun pikku neidin kanssa
puhelimessa,aloin miettiä puolestapuhujan tehtävää:
-Onko kaikki hyvin?
-On
-Mikä kaikki on hyvin?
-Ei kaikki.
-Miks varten ei?
-Siks, koska kaikki puolustaa aina tota pienintä, tai vain itteensä, ja kukkan ei mua.
-Entä jos minä olisin sun puolella? Saisit sanoo niille kaikille muille, että sinullakin on nyt joku, joka puolustaa sinua.
Pitkä hiljaisuus.
-Ei sun tartte.
-Ai niikö. Enkös kelpaakaan puolesta puhujaksesi?
-Mä osaan jo itteki. Osaan mä sen verta itteenikin puolustaa.
-Sepä hyvä.
-Moido, mä meen nyt.
-Heippa.
Odottovatko aikuiset sitten itselleen puolustajaa?
Onko ihan pakko olla ,jonkun puolella ja toista vastaan? Perustuuko puolustusjärjärstelmät, sotavarustelut,oikeuslaitokset,laki,uskonnot,erinäiset järjästöt,rauhanpuolustus,luonnonsuojelu ja kaikki muu mahdollinen sivistyneeseen yhteiskuntaan kuuluuva puolustuksen varaan?
Entäpä kun keskustellaan perheenjäsenten, sukulaisten tai ystävien kanssa.Voiko yhtään keskustelua käydä, ettei joissain kohdin joutuisi pohtimaan, olenko tuon asian puolella, vai pitäisikkö siihen löytää jotain vastaväitettä?
Humaani ihminen asettautuu elämän säilyttämisen ja suojelemisen puolelle. Mutta entäpä silloin, kun jotain tärkeltä tuntuvaa joutuu uhraamaan voidakseen saavuttaa vielä tärkempää. Mihin asetetaan se rajapyykki? Kummalle puolta jokea joukot vedetään? Keiden oikeuksia tallataan toisien parempina pitämien kustannuksella?
Yksi ystäväni kertoi, kuinka aivan hyvinpukeutunut ja terveeltä vaikuttava pakolaisäiti työnteli kalliin näköisissä rattaissa reippaan oloista hyvin syöneen näköistä pikkuistaan ja pysäytti kadulla ihmisiä kerjäten rahaa.
-Minu nälkä, lapsi ei ruokaa, olla pakosalla, mies kuollu sota tappo, anna kymmene euroo.
Ystäväni ei antanut. Hän osoitti Sosiaaliasemaa ja kehoitti menemään sinne.
Nainen katsahti ystävääni tuimasti ja käänähti ympäri rattaineen ja jatkoi välittömästi seuraavan vastaan tulijan kohdalla samalla tarinalla.
Sain kirjan lainaksi, jossa on ihania tarinoita eläimien merkityksestä suhteessa ihmiseen ja sivilissatiodemme kehitykseen maapallolla.
Kissan kohdalla olin jo täysin lumoutunut.
Kissat eivät ole alunperinkään oikeastaan tarvinneet ihmistä juuri mihinkään. Ne ovat korkeasti värähtelevässä henkisessä viisaudessa ja edelleenkin erittäin itsenäisiä. Ne asettautuvat luontaisesti kodin ja hoitajansa puolelle. Ne jopa omaavat kykyä parantamiseen ja innoittavat luovuuteen, sekä viisaampaan ajatteluun.
Kissat suojelevat kodin ilmapiiriä ja tuovat sisäisellä olemuksellaan harmoniaa, sekä onnellisuutta, rentoutta ja kykyä elää huolettoman vaivattomasti.
Lehdessä oli ilmoitus: Musta leikattu kaksivuotinen poika kisu etsii kotia itselleen.
Luonne ainutlaatuinen ja rauhallinen.
Raapimispuu tulee mukana.
Tälläisen kissan vois hyvinkin ottaa kotinsa vartijaksi.
Kirjoittamisiin: SikurLiina
puhelimessa,aloin miettiä puolestapuhujan tehtävää:
-Onko kaikki hyvin?
-On
-Mikä kaikki on hyvin?
-Ei kaikki.
-Miks varten ei?
-Siks, koska kaikki puolustaa aina tota pienintä, tai vain itteensä, ja kukkan ei mua.
-Entä jos minä olisin sun puolella? Saisit sanoo niille kaikille muille, että sinullakin on nyt joku, joka puolustaa sinua.
Pitkä hiljaisuus.
-Ei sun tartte.
-Ai niikö. Enkös kelpaakaan puolesta puhujaksesi?
-Mä osaan jo itteki. Osaan mä sen verta itteenikin puolustaa.
-Sepä hyvä.
-Moido, mä meen nyt.
-Heippa.
Odottovatko aikuiset sitten itselleen puolustajaa?
Onko ihan pakko olla ,jonkun puolella ja toista vastaan? Perustuuko puolustusjärjärstelmät, sotavarustelut,oikeuslaitokset,laki,uskonnot,erinäiset järjästöt,rauhanpuolustus,luonnonsuojelu ja kaikki muu mahdollinen sivistyneeseen yhteiskuntaan kuuluuva puolustuksen varaan?
Entäpä kun keskustellaan perheenjäsenten, sukulaisten tai ystävien kanssa.Voiko yhtään keskustelua käydä, ettei joissain kohdin joutuisi pohtimaan, olenko tuon asian puolella, vai pitäisikkö siihen löytää jotain vastaväitettä?
Humaani ihminen asettautuu elämän säilyttämisen ja suojelemisen puolelle. Mutta entäpä silloin, kun jotain tärkeltä tuntuvaa joutuu uhraamaan voidakseen saavuttaa vielä tärkempää. Mihin asetetaan se rajapyykki? Kummalle puolta jokea joukot vedetään? Keiden oikeuksia tallataan toisien parempina pitämien kustannuksella?
Yksi ystäväni kertoi, kuinka aivan hyvinpukeutunut ja terveeltä vaikuttava pakolaisäiti työnteli kalliin näköisissä rattaissa reippaan oloista hyvin syöneen näköistä pikkuistaan ja pysäytti kadulla ihmisiä kerjäten rahaa.
-Minu nälkä, lapsi ei ruokaa, olla pakosalla, mies kuollu sota tappo, anna kymmene euroo.
Ystäväni ei antanut. Hän osoitti Sosiaaliasemaa ja kehoitti menemään sinne.
Nainen katsahti ystävääni tuimasti ja käänähti ympäri rattaineen ja jatkoi välittömästi seuraavan vastaan tulijan kohdalla samalla tarinalla.
Sain kirjan lainaksi, jossa on ihania tarinoita eläimien merkityksestä suhteessa ihmiseen ja sivilissatiodemme kehitykseen maapallolla.
Kissan kohdalla olin jo täysin lumoutunut.
Kissat eivät ole alunperinkään oikeastaan tarvinneet ihmistä juuri mihinkään. Ne ovat korkeasti värähtelevässä henkisessä viisaudessa ja edelleenkin erittäin itsenäisiä. Ne asettautuvat luontaisesti kodin ja hoitajansa puolelle. Ne jopa omaavat kykyä parantamiseen ja innoittavat luovuuteen, sekä viisaampaan ajatteluun.
Kissat suojelevat kodin ilmapiiriä ja tuovat sisäisellä olemuksellaan harmoniaa, sekä onnellisuutta, rentoutta ja kykyä elää huolettoman vaivattomasti.
Lehdessä oli ilmoitus: Musta leikattu kaksivuotinen poika kisu etsii kotia itselleen.
Luonne ainutlaatuinen ja rauhallinen.
Raapimispuu tulee mukana.
Tälläisen kissan vois hyvinkin ottaa kotinsa vartijaksi.
Kirjoittamisiin: SikurLiina
Vastaukset 17
Vanhimmat
tuli mieleen edesmenneen pilapiirtäjä Karin pilapiirros, missä hyvinvoivilta näyttävät mustat paksuissa turkeissaan ja isot merkkimatkalaukut käsissään kertoivat rajalla tarinaa vastaanottovirkailijalle siitä, kuinka iso paha susi oli tullut ja yrittänyt puhkua ja puhaltaa kumoon heidän vaatimatonta savimajaansa. "Voi kamala, olette välittömän suojelun tarpeessa", oli muistaakseni virkailijan kommentti. Tällä piirroksellaan Kari sitten tiettävästi joutui huonoihin väleihin Hesarin johdon kanssa.
Kenen puolelle ja ketä vastaan on aika kulttuurisidonnainenkin asia. Länsimaissa korostetaan JOSKUS jo ehkä liikaakin yksilön oikeuksia, kun taas Kauko-Idässä katsotaan enemmän yhteisön parasta.
Kissa on mielenkiintoinen otus, joka todella katsoo asioita lähes puhtaasti itsensä kannalta. Mutta ei se silti röyhkeä ole. Pienillä hienovaraisilla eleillä se ilmaisee tarpeensa, mieltymyksensä ja mielipiteensä. Joskus tarjosin kissalle telkkarissa mainostettua kissanruokaa. Katti nuuhkaisi, käänsi päänsä ja alkoi tassullaan vetää pöydänpintaa edestakaisin samalla tavalla kun toimitaan hiekkalaatikolla käynnin jälkeen. Ymmärsin kissan mielipiteen täydellisesti!
..ammatti saattaa nykyisellään olla hyvinkin vaarallinen. Vaikka ei luulis. Eikä niin kevyesti välttämättä voi sarjakuvien piirtäjäkään työtään enää harjoittaa. Toista oli silloin, kun viattomat lapset saivat rauhassa tavata Akua ja ei Luki Lukekaan uskonsotia, taikka polittisia kahinoita saanut aikaseksi. Oiskohan tuo riviväli haravointi enemmän kehittynyttä nykyisellään?
Humoristit ovat jotenkin vapaamin päässeet kiven pyörityksessä harjoitttamaan ihmismielen älyttömyyksien tutkimista. Tosikoilla taas tuntuisi olevan kivisempi polku edessään.
Sinulla taitaa olla humoristinen kissa.Tai sitten se on hyvin tietoinen, ettei kaikkiin mainoksiin tule sortua. Eikait nyt kissakaan sentään, mitä tahansa pöperöä huoli syödäkseen. Miks meidän ihmistenkään pitäis.
pilapiirtäjänkin pitäisi tuntea vastuunsa ja jättää rauhaan edes uskonto. Sinänsä tietysti pilapiirtäjillä on erinomainen piilovaikuttamisen mahdollisuus humoristisin keinoin.
Kissoissa niin kuin ihmisissäkin on paljon yksilöllisyyttä. Se mikä sopii yhdelle katille ei sovi toiselle. Meidän karvapallon ruokavalioon kuuluvat sellaisetkin spesialiteetit kuin banaani ja juustonaksut.
,,näitä liian "valmiita" tarinoita keskustelun synnyttämiseksi? Ei näyttänyt aiheuttavan kolmeen tuntiin ryntäystä puoleen eikä vastaan:-)
Oliskos syytä poistaa ja avata uusi keskustelu: Miksei mun kolumniini saa enempää komenteja ja onko minut boikotoitu?
*Lähtee aurinkoon. Se paistaa hyville ja paholle samalla tavoin, ellei itse asettaudu varjoon.*
..parhain, harmi ettei minulla ole juuri nyt aikaa tämän työstämiseen vastineeksi asti..
Hyviä avauksia olet heitellyt... hömppään saa vastineita ja lukukertoja mutta ei niistä sitten muuta saakkaan.
Niin olisit sen pistänyt pysähtyyn mersulla tien poskeen pummaan pensarahaa ohikulkijoilta ja sitten vielä haukkuvan niitä, jotka ei anna rahaa...Johan tossa olis kohta kuhina alkanut käydä stereotyyppisestä "kuuntelusta".
..minähän en mitään provoja täällä tietystikkään muuloinkaan koskaan ole kirjuuttanut ja nyt tässä pyykkipäivänä en senkään vertaa rohkenisi.
'huokaisee* Tosi Elämä on kyllin raadollista muutenkin ----kuka tässä enempiä kuvitteellisille linjoille lähtisi HORTOILEEN.
Paitsi tietysti jankkumopolla vois hiukka kieroksia ottaa väliin ja minäminässä ei tule raja vastaan ennen maailmanloppua. Mutta onneksi tuo bittiroskis toistaiseksi on täyttymätön.
asia muuttuu sitä monimutkaisemmaksi miltä tasolta sitä tarkastelee ja onko kyseessä ihminen yksilönä, tai yhteisö jonka puolesta puhutaan vai asia. Yksilötasolla puolestapuhujaksi riittää yksikin, yhteisössä puolestapuhujia jo pitää olla useampi, yhteiskunnassa yhden yksilön tai pienen ryhmän mielipiteellä ei ole suurtakaan merkitystä. Enemmistö on se joka määrää ja enemmistön omat edut ovat silloin etusijalla.
Asioita voitaisiin paljonkin ratkoa puhumalla, sopimalla, sovittamalla, tekemällä myönnytyksiä, antamalla periksi, asettumalla toisen asemaan, kopromisseilla, kenenkään oikeuksia silloin tallaamatta. Onko pakko päästää asioita menemään niin pitkälle, että vastakkain ovat jostakin asiasta äärivastustajat ja äärikannattajat, silloin on jo vedetty raja jonka ylitse sovinnon kättä on melkein mahdotonta ojentaa.
Todelliseen pakolaisuuteen tulee aina puuttua, silloin on kyseessä todellinen hätä. Valitettavasti pakolaisuutta hyväksikäytetään väärin perustein. Myöskään oman maan elitasoa ja olosuhteita paettaessa ei ratkaisu ole se että lähdetään vieraaseen valtioon elämään sen sosiaalihuollon turvin. Nämäkin ihmiset tarvitsevat apua, mutta parhaiten heitä voidaan auttaa antamalla apua ja tukea maahan jossa he asuvat.
..asiaa. Jospa ihmiskunta olisikin jo lajina niin kehittynyttä, että kyky ratkaista ongelmat sujuisi ilman sotia ja rähinöintiä. Valitettavasti se ei vielä näytä sujuvan. Mutta ehkä harjoitus tekee aikojen kuluessa mestarin.
Eikä tätä tarvitse keskustelupalstoja kauempaa käydä ihmettelemässä. Joko puuttuu ne kunnon aiheet, tai sitten tekemällä tehdään aihetta sanasotien synnyttämiseksi.
Pakolaisuuteen on otettava kantaa. Sitä ei voida mitenkään ohittaa. Mutta ,niin kuin kaikessa muussakin, niin aina löytyy asiolle se kääntöpuolensa. Eikä kaikki ole lähellekkään sitä miltä se ensin näyttää.
elämän varrella tulee eteen valinta-tilanteita, oikeastaan koko elämä on valintoja. Kun törmää tilanteeseen jossa jostakin asiasta on useammanlaisia mielipiteitä, niin on mahdollista valita kannattavansa jotain, vastustavansa jotain tai olla ottamatta kantaa. Jos jokainen ihminen olisi ottamatta kantaa mihinkään, kulkisiko kehitys eteenpäin. Ei varmaankaan.
Neuvottelutaito ja vastakkaisten mielipiteiden hiominen molempia osapuolia tyydyttävään muotoon kompromisseja tekemällä on arkipäivää.
Esimerkkinä: Mieleeni tulee heti vaikkapa työehtoneuvottelut, joissa tarvitaan puolestapuhujia sekä työnantajaliittojen että työntekijäliittojen edustajista.
Elintasopakolaisista: Harmittaa kun pakolais-asemaa väärinkäyttävät henkilöt muokkaavat asenteita niin että todellista apua tarvitsevatkin mielletään heidän mukaansa huijareliksi.
Aikuisuudessa elämä on jatkuvia valintoja.Valintojen teko taas johtaa vastuuseen.Pienelle lapselle ei voi asettaa liian vaikeita valintoja päätettäväksi, koska hän ei kykene näkemään seuraamuksia. Kiinostavaa on kuinka näppärästi lapset siltikin kykenevät päättelemään erilaisten vaihtoehtojen mahdollisuuksia.
On mahdotonta kuvitella voivansa välttää tilanteita, joissa on otettava kantaa. Jonnekin päin ne mielipiteet tuntuvat aina muokkaantuvan. Suppea katsantokanta, tai jääräpäinen asioiden jynnäys tuntuisi tänäpäivänä olevan jo osittaisesti käyttökelvotonta. Autoritäärinen johtaminen ei liiemmin enää ole suurtenkaan kansaivälisten yritysten menestyksen takaajana.
Nyt tarvitaan enemmänkin laaja-alaisuutta. Kykyä eroittaa merkityksettömät asiat merkityksellisistä ja paneutua suuremman hyvän aikaan saamisen edistämiseen.
Pakoilais ongelmat ovat päivän polttava aihe. Mutta niin vaan tälläkin rintamalla alkaa rakoilla. Eikä silti pitäisi asiota yleistää yhden tai muutamien yksilöiden käyttäytymisen mukaan.
Ei edes täällä kaffee palstalla.
tapa ummistaa silmänsä, onko se pelkoa kohdata yksilö vai välinpitämättömyyttä nähdä puita metsästä. Usein käytetään muuten sanontaa "ei nähdä metsää puilta". No toiminee tilanteissa joissa kokonaisuuden hahmottaminen on vaikeaa liian yksilökeskeisyyden vuoksi. Taitaa jo poiketa aiheesta aikalailla :)))
Pakolais-asiassa...niin harmittavaa kuin se onkin, niin kokonaisia ihmisjoukkoja leimataan marginaaliryhmien tekojen mukaan.
on sotainen epeli, jos hänellä on joitain etuja puolustettavanaan, aineettomia tai aineellisia - kollektiivisiakin etuja - jo aikojen alusta on ollut niin.
Palstaelämässä taas en ymmärrä mitä ne voisivat olla - ne puolustettavat edut - no yksilöä voi tietenkin puolustaa epäoikeudenmukaisuudeksi kokemaltaan kohtelulta.
...puolestapuhujien merkitys kasvaa silloin, kun henkilö ei ole itse tarpeeksi valveutunut pitääkseen omista oikeuksistaan kiinni. Näin on ihan luonnollista, että vanhemmat pitävät lastensa puolta, sukulaiset oman sukunsa puolta, läheiset läheistensä puolta. Yksilötasolla on vaikea lähteä ottamaan kantaa ottamaan kantaa esim. työpaikan riita-asioissa ja tällöin joutuukin toimimaan usein sen oman itsen hyväksi havaitun eettisen näkemyksen perusteella.
Globaalilla tasolla; kai ihmisen pyrkimys joltiseenkiin humaanisuuteen pitäisi olla reaaliteetti ja YK:n ajavan jollakin tavoin eri maiden etuja. Näinhän asia ei kuitenkaan valitettavasti toimi; kautta aikain eri maiden oikeutta omaan itsenäisyyteen on loukattu ja kulttuuria yritetty länsimaistaa. Esimerkkinä USA, joka öljyhimossaan lähti suistamaan alas Irakia ja sen kulttuuria. Koska kulta- ja rahamarkkinat lopultakin valitettavasti sanelevat maailmassa olevan humaanisuuden määrän.
Pakolaisuudesta vielä: varmasti täällä Suomessakin on pakolaisia jos minkinlaisista syistä. Itse järkytyin käydessäni työni puolesta Hgissä olevassa Kidutettujen Tukikeskuksessa; sellaista sanoinkuvaamatonta ihmisoikeuksien loukkaamista ei uskoisi todeksi. Kuitenkaan turvapaikkaoikeuden myöntäminen ei Suomessa tälläisissa graaveissa tapauksissakaan ole selviö, vaikka henkilön lähettäminen takaisin tuntuisikin murhalta.
Toisaalta taas: olen törmänyt täällä (niinikään työni puolesta) pakolaisiin, jotka ovat asuneet Suomessa jo yli kymmenenkin vuotta vaivautumatta opettelemaan suomen kieltä, vaikka opetusta järjestetään aina yliopistoa myöten. Ja vaivautumatta hakemaan elantoaan muualta kuin sosiaaliviranomaisilta.
Se rahamäärä, mikä on käytetty Irakin sotaan USA:n testaillessa aseitaan ja uudenlaisia tragedisia sotatoimia on suorastaan pöyristyttävä. Jos vaikkapa nämä samat setelit olisivat virranneet johonkin humaniin ja kurjuutta parantaviin toimiin maapallolla, niin moni asia olisi mahdollistunut paremman elämän kasvun voimana.
USA on tietyssä mielessä, kuin teinikulttuuria. Se näyttäisi kokeilevan, mitä kaikkea se voi tehdä, ennen kuin "vanhemmat" sen pistävät kuriin.
Varmasti kun tuota pakolaisongelmaa katsoo ruohonjuuri tasolta, se näyttää paljolti erilaiselle, kuin virallisissa asiakirjoissa ja näinäis puheissa kärsivien kohtalon parantamiseksi. Ehkä meidän kulttuurissamme on liika tuota valmiiksi syöttämistä. Jospa sitä tulisi suunnata enemmänkin itse itsensä auttamiseen. Aika näyttää mihin päin tämäkin asia alkaa muotoutua.
syystä kesälämpöisillä mun ajatus kulkee normaaliakin hitaammin:)
Luohan se turvallisuutta ja varmuutta, jos on puolesta puhujia.Joidenkin epäkohtien korjaamiseen heitä jopa tarvitaan.
Mulla tuli ensiksi mieleen ihmisillä tarve säilyä hengissä keinolla millä hyvänsä.Nykyään vanhusten elämääkin pidennetään lääkityksillä ja kaikenlaisilla kommervinkeillä.Vuosikausien sairaalassa makuu..itse näen sen melkein loukkauksena elämää kohtaan.
Luonnossa taas heikot, sairaat karsiutuvat.Tuhojen jälkeen syntyy uutta elämää, luonto on sopeutuvainen.
Puuttumalla elämään ja sen kiertokulkuun, aiheutamme vain itse lisää niitä tilanteita joissa puolestapuhujia tarvitaan.
Itsekeskeisyys, sodat, halu hallita, kaikki tämä pahentaa tilannetta.
En nyt tarkoita, etteikö apu olisi tarpeen.
Tämä maailma on vaan tällä hetkellä oravanpyörä...joskus sitä tuntee itsensä niin pieneksi ja avuttomaksi.
Pidän eläimistä...niissä on sellainen rehellisyys jota ihmisellä ei ehkä koskaan ole ollutkaan.Myös niiden hiljainen hyväksyntä siitä mitä elämä tuo tullessaan kiehtoo, elämä on tässä ja nyt.Itsenäisyys ja rohkeus tehdä päätöksiä, ottaen vastaan seuraukset...joskus tuntuu että me ihmiset olemme muukalaisia täällä.
..etten nyt ehdi kuljettamaan enempää tätä kiinnostavaa keskusteluketjua. Olen nyt estynyt seuraavasta syystä: Panostan kaiken energiani huikeassa nousussa olevaan vaalikampanjaan.
Tietystikkin juuri tämäkin kolumni on mitä ajankohtaisin aihe. Ja nythän näissä Palstan Kuningatar vaaleissa ratkaistaan, kuka on todellinen
palstalaisten tarpeiden puolestapuhuja.
Hyvät lukijat ja komentoijat, teidän äänenne ratkaisee.