Ei sinänsä ole yllättävää, että vihreät ja vasemmistoliitto ovat avoimempia erilaisille parisuhdemuodoille kuin suurpuolueiden konservatiiviset siivet, mutta vihreiden osalta ihmettelen hieman sitä radikaaliutta, millä sukupuolivähemmistöasioita ajetaan. Esimerkiksi se, että hedelmöityshoitolain perusprobleemat kuten isän ja lapsen suhteen radikaali heikentäminen, on seikka, josta tunnutaan vihreässä liitossa vaiettavan täysin, eli ettei puolueen sisältä tunnu löytyvän julkisuudessa yhtäkään, joka voisi tässä asiassa kyseenalaistaa ja punnita eri vaihtoehtoja. Miten on esimerkiksi niiden laita, jotka kuuluvat vihreisiin ja ovat myös tunnustavia kristittyjä? Onko siellä tehty salaa joitakin periaatepäätöksiä siitä, että pienikin mielipiteenpoikkeama tässä asiassa vihreiden "virallisesta" linjasta johtaa ulos puolueesta tai muuten puolueen toiminnassa sivuraiteelle? Energiapolitiikkakin herättää siellä enemmän keskusteluja ja mielipiteiden variaatioita.
Seksuaalivähemmistökysymykset
mikko n.
17373
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
luonnon vastainen! Vihreät ovat tosiaankin vieraantuneet luonnosta!
Ja kannattavat vain ja ainoastaan normaalilla tavalla siittämistä! Ei miyään "DILDO"-temppuiluja!
Tämä ei kerro lainkaan siitä, miksi vihreiden kannanotot julkisuudessa ja eduskunnan puheenvuoroissa ovat tästä niin merkillisen yhtenäisiä. Normaalisti tuollainen syvällinen maailmankatsomuksellinen ja omantunnon kysymys varmasti herättäisi enemmän keskustelua. Onko jossakin joku "kassakaappiasiakirja", joka sanoo, että pienikin vihjaus joltakin vihreisiin kuuluvalta siihen suuntaan, että homoseksuaaliset suhteet eivät olisi rinnastuskelpoisia heteroseksuaalisiin suhteisiin nähden, johtaisi ulos puolueesta tai poliittiseen paitsioon (s.o. ei asiaa ehdolle puolueen luottamustehtäviin eikä eduskuntavaalien listoihin tai jo paikkaansa pitävälle kansanedustajalle poissulkeminen eduskuntaryhmästä).
kysymyksen todellista luonnetta. Epähuomiossa vihreät keskustelevat asian ohi.
He kuvittelevat, että kysymyksessä on suvaitsevaisuus tai tasa-arvokysymys. He ovat väärässä.
Väärinkäsitys johtuu siitä, että keinohedelmöityksen kannattajat leimaavat vastustajat suvaitsemattomiksi tai vanhanaikaisiksi.
Eli he harhauttavat, ja pyrkivät siirtämään keskustelun ASIAN sijasta KESKUSTELIJAAN. Eli vetoamalla vääriin argumentteihin, sen sijaan että puhuisivat itse asiasta, eli naisparien keinohedelmöityksen luonnonmukaisuudesta ja isän merkityksestä kasvavalle lapselle.
Naisparien ja yksinäisten naisten keinohedelmöityksellä ei ole mitään tekemistä suvaitsevaisuuden tai suvaitsemattomuuden kanssa, vaan lapsen edun ja luonnon toiminnan kanssa.
En usko, etteikö vihreiden riveistä löytyisi sellaisia suhteellisia individualisteja, jotka olisivat ymmärtäneet kysymyksen luonteen aivan loistavasti, esimerkiksi sellaiset keski-ikäiset tai vanhemmat miehet, jotka eivät harjoita homoseksuaalisia suhteita. Sen verran iso puolue vihreät nykyään on. Sen sijaan pohdituttaa se, miksi puolueen sisältä näyttää puuttuuvan keskustelukin tästä asiasta tykkänään, joten siksi epäilen jotakin erityistä kytköstä, joka pitää epäilijät ja perinteisempiä mielipiteitä kannattavat siellä vaiti.
naisparien ja yksinäisten naisten keinohedelmöitys luonnonvastaiseksi, se pitää kieltää myös heteropareilta. Jo sana KEINOhedelmöitys kertoo, ettei asialla ole mitää tekemistä luonnon kanssa. Tässä maailmassa on riittävästi heitteille jätettyjä lapsia adoptoitavaksi ilman, että tarvitaan luonnonvastaista keinohedelmöitystä. Sitäpaitsi liikakansoitus on suurimpia ongelmia.
Voi olla, että uuden periaateohjelman lausuntokierroksen ja hyvksymisen yhteydessä tästä keskusteltiin. Puolueen enemmistö kuitenkin päätti otta myönteisen kannan hedelmöityshoitojen sallimiseen naispareille. Enempi kohua kristillisissä vihreissä on herättänyt selkeä vaatimus kahden kirkkokunnan erityisaseman lakkauttamisesta.
"Samaa sukupuolta olevien avoparien ja rekisteröityjen parien tulee saada vastaavat oikeudet sisäiseen ja ulkoiseen adoptioon, hedelmöityshoitoihin, juridiseen vanhemmuuteen ja tulonsiirtoihin kuin eri sukupuolta olevilla pareilla."
Tämä lause on otettu periaateohjelman sivulta 8.
http://www.vihrealiitto.fi/fi/system/files?file=periaateohjelma2006.pdf
Itse pidän syynä Vihreiden yhtenäisyyteen ns. moraaliin liittyvissä kysymyksissä sitä, että puolueeseen hakeutuu jäseniä, jotka ovat jo ennestään arvomaailmaltaan liberaaleja.
Perinteistä arvomaailmaa kannattavat hakeutuvat Keskustaan, Kokoomukseen, kristillisiin, tai Perussuomalaisiin. Jokainen hakeutuu omiensa luo.
Isättömyys ei ole historiassa mikään uusi ilmiö. Niissä tapauksissa, missä isä on jättänyt perheen, isän roolin voi antaa lapsen isosiä, eno, setä tai muu miespuolinen läheinen. Lapsia tuskin kasvatetaan enää tynnyrissä erossa muusta maailmasta. Minusta vouhotus miehen mallin puutteesta on turhaa.
Isän tai äidin puuttuminen tai täysorpouskin on läsnä maailmassa koko ajan ja tulevat aina olemaan. Nämä ovat _epätoivottavia_ ilmiöitä, eikä minkään maan tule säätää sellaisia lakeja, joilla etukäteen jo ennen lapsen hedelmöittymistä ja syntymää päätetään, että lapselta evätään oikeus vanhempiinsa. Naisparin tai itsellisen naisen keinohedelmöitys edustaa juuri tällaista hylättävää menettelytapaa.
Vihreiden periaateohjelman kehittely oli farssi. Siellä jotkut esitykset olivat niin merkillisiä, että itse puheenjohtaja joutui kesken kaiken toteamaan joistakin esityksistä, "ettei niitä toteuteta". Ruotsissa on vastaava puolue käynyt läpi vastaavanlaista sirkusta kun ehdotukset "sukupuolineutraaleista henkilötiedoista" tms. saivat jotkut jäsenet punastelemaan häpeästä.
Tavanomaisempi tapa valmistella puolueohjelmia on se, että esitykset käydään etukäteen läpi ja valmistellaan puoluejohdossa sen sijaan että niitä vedettäisiin kuin salama kirkkaalta taivaalta kesken puoluekokousta.
Näin tehtiin, mutta aina on olemassa vaara tai mahdollisuus, että h-hetkelläkin tulee uusia esityksiä ns. puun takaa, kuten kahden kirkkokunnan erityisasema.
Pitäisikö muutos- ja lisäesitysten teko päätöksentekotilanteessa evätä vielä puoluekokous tai valtuuskunnan edustajilta yllätysten välttämiseksi? Eikö tämä kahlitsisi avointa keskustelua? Minusta tämä tarjoaa mahdollisuuden ottaa asioita myös perusteellisempaan käsittelyyn.
Puolueen johto ilmoitti, ettei se lähde aktiivisesti ajamaa asiaa, mutta ottaa nyt tarkempaan pohdintaan. Krohnin ja Meriläisen lakialoite olisi antanut mahdollisuuden pohtia asiaa etukäteen, mutta puolueen johto vaikeni asian kuoliaaksi. Tämä linja osoittautui virheeksi puoluekokouksen kanta on tulkittava näpäytykseksi puoluejohdolle.
"Nämä ovat _epätoivottavia_ ilmiöitä, eikä minkään maan tule säätää sellaisia lakeja, joilla etukäteen jo ennen lapsen hedelmöittymistä ja syntymää päätetään, että lapselta evätään oikeus vanhempiinsa. Naisparin tai itsellisen naisen keinohedelmöitys edustaa juuri tällaista hylättävää menettelytapaa."
Minä en ole mikään sosiologi. Siitä kuinka, kuinka karmeaa on kasvaa itsellisen naisen tai lesboparin lapsena, pitäisi kysyä heiltä itseltään. Heidän kokemuksensa voisivat tarjota hyvän empiirisen ja objektiivisemman lähtökohdan heidelmöityshoitolaille, kuin kansanedustajien käsitykset moraalista, mikä pohjautuu omaan subjektiivisuuteen.
Tuo sinun väitteesi perustuu virheelliseen lähtöoletukseen. Jos lapsella on sen syntyessä kaksi äitiä, niin ne kaksi äitiä ovat silloin lapsen näkökulmasta juuri ne oikeat vanhemmat, ja sillä on niihin kaikki oikeudet. Biologisen vanhemmuuden ensisijaisuus on itse asiassa kulttuuriimme sisään rakennettu uskomus, ja maailman muututtua on pikku hiljaa alettu ymmärtää, että sosiaalinen vanhemmuus, eli ne vanhemmat, jotka tarjoavat lapselle suojatun kasvuympäristön ja kulttuuriperinnön, on paljon tärkeämpi kuin jokin geeniperimä.
Olisi myös orpojen ja yksinhuoltajaperheiden lasten edun mukaista, että yhteiskunta lakkaisi kohtelemasta heitä jotenkin vajavaisina vain siksi että iskä on jossain kohtaa ottanut hatkat tai vanhemmista on muuten aika jättänyt.
> Tuo sinun väitteesi perustuu virheelliseen
> lähtöoletukseen. Jos lapsella on sen syntyessä
> kaksi äitiä, niin ne kaksi äitiä ovat silloin
> lapsen näkökulmasta juuri ne oikeat vanhemmat,
> ja sillä on niihin kaikki oikeudet.
No jo on aikamoista tekstiä, mutta tällaista on valitettavasti jo eräistä kyseenalaisista STAKES:inkin "tutkimuksista" (joissa aina se yksi ja sama laatija) luettu. Tuo voi jotenkuten menetellä sen ajan kun lapsi on vielä hyvin pieni, mutta antaas olla kun viimeistään esikoulun ja koulun kautta pääsee tutustumaan siihen, mitä perheet oikeasti ovat. Huomaa olevansa poikkeavassa tilanteessa. Tulee hyvin kitkeriä jälkiselvittelyjä viimeistään teini-iässä kun oma alkuperä alkaa tosissaan kiinnostaa.
Hedelmöityshoitolain hallituksen esityksen mukainenkaan muoto ja muut voimassa olevat Suomen lait eivät salli molempien lesboparin osapuolten olla lapsen äitejä, äitiys koskisi vain lapsen synnyttänyttä naista.
Pykäläaskartelun kannalta asia on varmaankin juuri noin kuin sanot. Täällä reaalimaailmassa ei tietenkään minkään lain avulla voi kieltää lasta ajattelemasta kumpaakin tärkeää aikuistaan äiteinä, vaikka vain toinen onkin biologinen äiti eli synnyttäjä.
"naisparien ja yksinäisten naisten keinohedelmöitys luonnonvastaiseksi, se pitää kieltää myös heteropareilta. "
Minusta heteroparien HOIDOLLA ei ole mitään tekemistä lesbo- ja homoparien KEINOHEDELMÖITYKSEN kanssa.
Yleensä lapsettomuudesta kärsivällä heteroparilla on joku "sairaus", joka vaikeuttaa lisääntymistä ja vaatii hoitoa.
Mikä on lesbojen "sairaus" joka vaikeuttaa lisääntymistä?