.
On todella nöyryyttävää havaita että Keskustassa nousee esiin muutama maakuntasarjan nikkari, joka Kokoomusta halvalla pistämällä aiheuttaa monille harmaita hiuksia. Vaikka jutuilla ei olisi mainittavampaa voimaa omissa oloissaan, pitää vasemmalle vetävä media huolen siitä että jokainen pihahdus saa aivan erilaiset mittasuhteen kuin joku sattumanvarainen lapsus lainkaan ansaistsisi
Tuuleen huhuillessaa politikoi maakuntasarjan kyky itselleen ja pian Keskustallekin kengät suuhunsa, kun hän paikkallista onnea onkiessa meuhkaa kuin sika vatukossa ja pelaa pikku pelillään pisteitä SDP:n pussiin, kiitos asiaa korostavan median.
Näyttää vakavasti jo sellaiselta että kun suuri puolue joutuu viettämään pidemmän aikaa kakkosvaran ja aristelevan johdon varjoissa, sekä kulkemaan nöyrästi maakuntasarjalaisten sinne tänne osaamattomuuttaan hosuvien jalanjäljissä niin siitä ei hyvää seuraa.
Pahin typeryys näissä oloissa on keskustalaisen poliitikon syyllistyminen Kokoomuksen typerään nokitteluun.
Joku puhuu "aitovieristä". Mitä se sitten pilkka-puheissa tarkoittaakaan, niin valtakunnanlaajuisesti se näyttää kilpajuoksulta 2007 vaaleihin ja niiden jälkeen paikasta Hakaniemen portinpieleen lakeijan paikalle, seuraamaan lähituntumalta surullista, jo sukupolven ajan kestänyttä jatkumoa kuinka Hakaniemi vie ja muut vikisivät.
Maa pelastuu punakoneen ja bersteinilaisen sosialismin selätyksen häviöstä vain Keskusta-kokoomusvoimien pitävällä yhteistyöllä. Ken ei sitä ymmärrä niin menköön takaisin pangolle makoilemaan.
Tarkkaan sanottuna Keskustan ainoa potentiaalinen voiman kasvu on suurissa kaupungeissa, eritoten pääkaupunkiseudulla ja Helsingissä. Reilun kolmenkymmenen vuoden ajan, Jussi Virolaisen alulle paneman liikkeen synnystä on Keskustassa sittemmin harjoitettu politiikkaa jossa suuret taajamat ja eritoten Helsinki on Keskustalaisen voiman kartan reunalla, sille merkityksettömällä marginaalilla.
Kun Oulussa valittiin Eero Lankian jälkeen puoluesihteeriksi, - puolueen uudeksi toimitusjohtajaksi -, Jarmo Korhonen, niin toivoa sopii että hänen julistuksensa:
"Helsinki on vain maakunta maakuntien joukossa"
edusti miehen omaksumaa sarkastista ”pohjalaasta huumoria”. Totena asia tarkoittaisi samaa, kuin että Keskusta saa heittää hyvästit luuloilleen löytää uutta todellista voimaa ja kannatuksen kasvua suurissa kaupungeissa ja eritoten Helsingissä.
Seppo Hietanen
”kerimäki st”
CITY-Keskusta
On todella nöyryyttävää havaita että Keskustassa nousee esiin muutama maakuntasarjan nikkari, joka Kokoomusta halvalla pistämällä aiheuttaa monille harmaita hiuksia. Vaikka jutuilla ei olisi mainittavampaa voimaa omissa oloissaan, pitää vasemmalle vetävä media huolen siitä että jokainen pihahdus saa aivan erilaiset mittasuhteen kuin joku sattumanvarainen lapsus lainkaan ansaistsisi
Tuuleen huhuillessaa politikoi maakuntasarjan kyky itselleen ja pian Keskustallekin kengät suuhunsa, kun hän paikkallista onnea onkiessa meuhkaa kuin sika vatukossa ja pelaa pikku pelillään pisteitä SDP:n pussiin, kiitos asiaa korostavan median.
Näyttää vakavasti jo sellaiselta että kun suuri puolue joutuu viettämään pidemmän aikaa kakkosvaran ja aristelevan johdon varjoissa, sekä kulkemaan nöyrästi maakuntasarjalaisten sinne tänne osaamattomuuttaan hosuvien jalanjäljissä niin siitä ei hyvää seuraa.
Pahin typeryys näissä oloissa on keskustalaisen poliitikon syyllistyminen Kokoomuksen typerään nokitteluun.
Joku puhuu "aitovieristä". Mitä se sitten pilkka-puheissa tarkoittaakaan, niin valtakunnanlaajuisesti se näyttää kilpajuoksulta 2007 vaaleihin ja niiden jälkeen paikasta Hakaniemen portinpieleen lakeijan paikalle, seuraamaan lähituntumalta surullista, jo sukupolven ajan kestänyttä jatkumoa kuinka Hakaniemi vie ja muut vikisivät.
Maa pelastuu punakoneen ja bersteinilaisen sosialismin selätyksen häviöstä vain Keskusta-kokoomusvoimien pitävällä yhteistyöllä. Ken ei sitä ymmärrä niin menköön takaisin pangolle makoilemaan.
Tarkkaan sanottuna Keskustan ainoa potentiaalinen voiman kasvu on suurissa kaupungeissa, eritoten pääkaupunkiseudulla ja Helsingissä. Reilun kolmenkymmenen vuoden ajan, Jussi Virolaisen alulle paneman liikkeen synnystä on Keskustassa sittemmin harjoitettu politiikkaa jossa suuret taajamat ja eritoten Helsinki on Keskustalaisen voiman kartan reunalla, sille merkityksettömällä marginaalilla.
Kun Oulussa valittiin Eero Lankian jälkeen puoluesihteeriksi, - puolueen uudeksi toimitusjohtajaksi -, Jarmo Korhonen, niin toivoa sopii että hänen julistuksensa:
"Helsinki on vain maakunta maakuntien joukossa"
edusti miehen omaksumaa sarkastista ”pohjalaasta huumoria”. Totena asia tarkoittaisi samaa, kuin että Keskusta saa heittää hyvästit luuloilleen löytää uutta todellista voimaa ja kannatuksen kasvua suurissa kaupungeissa ja eritoten Helsingissä.
Seppo Hietanen
”kerimäki st”
CITY-Keskusta
Vastaukset 8
Vanhimmat
omalta osaltasi.
Mitä sinulla on kuntaamme vastaan, kun lokaat sitä nikissäsi? Oletko sinä lähtöisin täältä? En tunne yhtään Hietasta koko pitäjässä. Enkä noin hulluja muitakaan, vaikka pari tunnettua kylähullua täälläkin on.
Oletpa täältä tai et, niin lopeta kuntamme nimen käyttäminen nikissäsi. Kukaan kerimäkeläinen, kepulainen tai muu, ei varmaan halua tulla sinuun mitenkään liitetyksi.
Otan yhteyttä kunnanhallituksen puheenjohtaja Anneli Räisäseen ja pyydän häntä ryhtymään toimenpiteisiin, jotta sinut saataisiin aisoihin.
...niin veri menee aivoon, siitä saattaa kaali virkistyä ja tolkkukin sitten palailee pikku hiljaa..., ja kyky nähdä muutakin kuin värilasien tai pullonpohjan läpi tiiraillessa.
Yritän aina muistaa kehua, kun kirjoituksesi on ymmärrettävä ja palstan aihepiirin mukainen kuten se hienosti tällä kertaa on.
Keskustassa on erilaista vetoa niin vasemmalle kuin oikealle. Tähän asti veto vasemmalle on ollut suurempi, mikä minun käsittääkseni johtuu maatalous- ja aluepoliittisesta edeunvalvonnasta. Veljet vasemmalle nimittäin ymmärtävät paljon paremmin tuon edunvalvonnan vaatimaa veropolitiikkaa kuin veljet oikealla.
Lisäksi Kepussa on ideologista vasemmistolaisuutta, sosiaalipoliittisia painotuksia alkiolaisessa hengessä. Tässä on hyvä huomata, että sosiaalipoliittinen vire on toinen kuin sosialistinen henki. Sosiaalipolitiikka on hyvin lähellä sosiaalidemokratiaa, mikä selittää myös sitä, että yhteinen sävel eritoten SDP:n kanssa on kuitenkin löytynyt. Historiallisestihan tämä yhteistyö 30-luvulla eheytti Suomen kansan ja aikaansai ns. talvisodan ihmeen (jota oikeammin pitäisi kyllä kutsua jatkosodan ihmeeksi).
Kirjoituksesi eräs toistuvasti näkyvä piirre on sosialismipainotteinen näkemys SDP:stä. Tämä on varsin myyttinen näkemys ja ymmärrän vielä jotenkin, että jossain Etelä-Pohjanmaalla sellaista esiintyy. Mutta Keskustan pintaa syvemmältä asioita ajattelevat ja ajassa elävät kuten vaikkapa Matti Vanhanen, Anneli Jäätteenmäki ja monet nuoren polven keskustanaiset kokevat SDP:n ilmiselvästi toisin. Heille SDP on vakavasti otettava poliittinen yhteistyökumppani, jonka kanssa on totuttu jo pitkään tekemään tuloksellista yhteistyötä. Jos näiltä kepulaisilta kysyy, onko se tosiaan ollut tuloksellista, vastauksesta ei ole mitään epäselvyyttä. SDP:n onnistunut yhteistyö Kokoomuksen kanssa todistaa myös siitä, että mitään sosialismiin vivahtavaa ei ole jäljellä. Jos olisi, tuskin Kokoomus sellaisen puolueen kanssa mitään yhteistyökuvioita virittelisi.
SDP:stä (Hagiksen punakoneesta) ei tarvitse pitää eikä sitä tarvitse kannattaa, jos ei halua, mutta käsitykset kilpailijasta olisi kuitenkin hyvä olla tästä päivästä ja tästä todellisuudesta eikä jostain Otto W. Kuusisesta. SDP:ssäkään ei aliarvioida ja mystifioida poliittisia kilpailijoita ja tämä asiallinen ja vähemmän tunteenomainen näkökulma asioiden hoidossa on ehkä yksi menestyksen avaimia.
Demarit pystyvät tappeluttamaan kepua ja kokoomusta keskenään tasan siihen saakka, kun kepu panee asialle stopin.
Sinivihreästä yhteistyöstä on tehtävä aito vaihtoehto, mitä vielä aivan liian moni keskustalainen kavahtaa, ja se taas on kaikki SDP:n etua.
Niin kauan kuin kepu torjuu kokoomuksen, on SDP vahvoilla ja sanelee, miten maata johdetaan.
Ranskan presidenttikin kutsui Vanhasta maakuntasarjan poliitikoksi.
Roskajoukko koko kepu.
On aivan luonnollista että SDP vedättää kepua ja kokoomusta toisiaan vastaan.
Tällä tavoin tuetaan keskustan änkyrälinjan punamultamiehiä yhä lähemmäs demareita.
Demareissa on myös huomattu se tosiasia, ettei kokoomuksella ole pitävää linjaa, vaan se huojuu suuntaan jos toiseenkin. Kokkarit itsekään eivät näytä tietävän mitä kokoomuslaisuus tänä päivänä pitää sisällään. Vedätyksen tarkoituksena on nostattaa kokoomuksen vasenta siipeä myös lähemmäs demareita.
Tällöin seuraavien vaalien jälkeen suurin puolue eli demarit voivat tehdä haluamansalaisia valintoja hallitusyhteistyön suhteen.
Vanhanen korvaamaton?
Kirjoittanut: CITY.-Keskusta 7.6.2006 klo 16.17
.
Ryhti ja uskottavuus puuttuvat,
kun ongelmat lakaistaan maton alle
*******************************
Pidän todella valitettava, jos Keskustan puoluekokouksessa ei Matti Vanhaselle esitetä vastaehdokasta.
Anneli Jäätteenmäen joutuessa Lipposen ja SDP:n koston uhriksi jäi ilmaan suuri kysymys, -miksi Keskustassa käännettiin kuin yhtenä miehenä Annelille selkä, eikä yksikään merkittävä Keskusta-poliitikko nostanut julkisuudessa kortta ristiin oman puheenjohtajansa puolesta.
Kakkosvaran varassa tappiosta toiseen?
**************************************
Tuon tapahtuman jäljitä on Keskusta ollut julkisuudessa ja ennen muuta sisäisesti jollain lailla rampa. Jäätteenmän ristiriitaisesti menettämälle paikalle nousi puolueen kakkosvara, kun Olli Rehn oli kieltäytynyt aiemmin tehtävistä.
Kakkosvaran, Matti Vanhasen luottamus tuli pätevästi mitattua presidentivaaleissa, eikä murskaavan tappion ja omiensakin hylkäämän yrityksen jälkeen saisi pääasisasta, - johdon henkilöongemista -, suinkaan enää hyssytellä!
Tauti vain pahenee jos mykkäilyä jatketaan edelleen. Pitää muistaa että Vanhanen ei ole milloinkaan ollut puolueen suosikkilistan kärkinimiä. Pääministeriksi hän ei omien sanojensa mukaan olisi oikein edes halunnut, ja presidenttiehdokkuudesta hän ei myöskään näyttänyt alukujaankaan olevan mitenkään erityisen innoissaan.
Hallitussovun hinta?
*********************
Ymmärrän hallitussovun merkityksen, mutta mitä merkitystä todellisuudessa on sellaisella sovulla, jossa lähes päivittäin on esillä ikävää sivumakua SDP:n vahvemman astian voimasta, ja sellaisesta yksituumaisuudesta, jossa ennakkoon tiedossa olevat SDP-SAK:n mielipiteet ovat useammin saman suuntaisia kuin sitten hallituksen esitykset!
Vanhasen todellinen uskottavuus?
******************************
Ilman keskustelua ei saisi puoluekokouksessa ohittaa todella kipeästi puolueen ytimeen osuvaa ongelmaa, presidentinvaalien tapahtumiin liittyvä vakavaa henkilö -ja talouskysymystä;
Avoin kirvelevä haava pysyy, jos vaalien strategian jälkikritiikkiä ei käydä perusteellisesti. Kritiikittä ei myöskään voi jäädä aivan suhteeton tulos Keskustan kaikkien aikojen rajuimpaan satsaukseen Vanhasen kampanjaan. Sellaista asiaa, onnetonta hionnakasta suunitelmaa ei voi painaa villaisella, jota eivät edes omat ottaneet vakavasti!
Puolueen raskaimpiin kuuluva virheinvestointi kriittiseen arviointiin
********************************************************
Kampanjaan sijoitetut miljoonat ja niiden suhteessa ristiriitainen tulos kertovat vääjäämättä puolueen ytimen vakavasta ongelmasta, jota ei saisi hukuttaa satavuotiaan juhlahumuun.
Yritysmaailmassa vastaavasta ”hasardista” vaihdettaisiin yhtiön hallitus tai ainakin sen puheenjohtaja sekä operatiivisessa vastuussa ollut toimitusjohtaja.
Toimitusjohtajan asemaa lähinnä vastanneessa asemassa ollut puoluesihteeri Eero Lankia sanoutui vapaaehtoisesti irti tunnetulla tavallaan, mutta kuka voisikaan olla se puheenjohtaja jonka vastuunsa tunteva yhtiökokous-puoluekokous erottaisi?
Kulkueet ja hurmosliikkeet kuluvat menneeseen aikaan
*********************************************
Varovaisesti sanoen voin tässä ilmaista arvoin, jonka mukaisesti Keskusta vastaa maan suurimpiin kuuluvaa kotimarkkinayritystä: Selvää pitäisi olla jo kaikille, että sellaista suuryritystä ei voida johtaa kulkueen ja kansaliikkeen hurmoksella, eikä laisinkaan enää tupailtailun ja salamyhkäilyn mentaliteetilla.
Raskaimmin omia koskeva ongelma maton alle?
***************************************
Erityisenä seikkana totean että nyt kokouksen hyväksyttäväksi tuotavasta Keskustan uudesta strategiasta puuttuu ehkä kaikkien aikojen merkittävimmän ongelman huomioon ottaminen:
Miten Keskusta voi sivuuttaa ehkä 25-30 %:sti omia kannattajiaan henkilö -ja perhekohtaisesti koskevan raskaan aiheen:
Laman uhrien kunnian ja maineen palauttamisen,
sekä sellaiseen politiikkaan kouriintuntuvasti sitoutumisen, jossa selvin sitein Keskusta ottaisi vastatakseen omien jäsentensä ja maan kansalaisten kohtaaman ja kärsimän verisen vääryyden korjaamisen!
Neuvostoliiton varjossa jouduttiin pitkään vaikenemaan sotaveteraaneista, sotainvalideista ja muista sodan uhreista.
Neuvostoliitoa ei enää ole!
Mitkä syyt saavat nykyiset vastuunkantajat katsomaan muualle, kun sotien tuhoajakin laajemman tuhotyön uhreista pitäisi ottaa vastuu?
Seppo Hietanen
”kerimäki st”
CITY-Keskusta