”Ja minä näin suuren ,valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen, jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat, eikä niille sijaa löytynyt.
Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet ,seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin;
ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella ,mitä kirjoihin oli kirjoitettu ,tekojensa mukaan .
Ja meri antoi ne kuolleet jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin ,kukin tekojensa mukaan .
Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema ,tulinen järvi.
Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu ,se heitettiin tuliseen järveen.” Ilm. 20:11-15.
Näin koruttomasti Raamatun apostoli Johannes kuvaa Jumalan antamassa ilmestyksessä kuolleitten tuomiota eli ns. viimeistä tuomiota. Tämä ilmoitus painottaa erityisesti kahta seikkaa :elämän kirjaa ja kuolleitten tuomiota heidän tekojensa mukaan.
Elämän kirja on myös Teurastetun Karitsan, eli Jeesuksen kirja, ks. Ilm. 13:8. Siihen saavat nimensä kaikki ne ihmiset jotka ristinryövärin tavoin tunnustavat Jeesuksen Jumalan valtakunnan hallitsijaksi ja syntiensä sovittajaksi. Siksi heidän kuolematon sielunsa elää paratiisissa kuoleman jälkeen ,ks. Luuk. 23:39-43. Olenko siis helvetistä pelastunut ihminen jonka nimi on kirjoitettu Jeesuksen elämän kirjaan?
Ilmestyskirjan kuvaamalla viimeisellä tuomiolla kaikki kuolleet tuomitaan siis tekojensa mukaan. On huomattava että Jeesus puhuu myös elävien ihmisten tuomiosta silloin kun hän tulee kirkkaudessaan enkeliensä kanssa. Taivaallisen Kuninkaan eteen kootaan kaikki kansat, ja ” Hän erottaa toiset toisista ,niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista” Matt. 25: 31-46.Elävien ja kuolleitten tuomiot on siis syytä erottaa toisistaan.
Kuitenkin nämä molemmat väkevät Raamatun profetiat vastaansanomattomasti kumoavat sen väitteen ettei ihmisen teoilla olisi merkitystä hänen sielunsa pelastumisessa. Tästähän mm. luterilaiset ovat kiistelleet katolisten kristittyjen kanssa satojen vuosien ajan.
Valkoisen valtaistuimen tuomiolla Herran käskystä meri antaa kuolleet tuomittaviksi.Maalla oleva Kuolema eli hauta antaa jumalattomien ihmisten ruumiit. Tuonela antaa sielun (kuoleman jälkeen jumalattoman ihmisen sielu joutuu tuonelan vaivaan rikkaan miehen tavoin, ks. Luuk.16:23) Ja niin seisovat Jeesuksen viholliset kokonaisina ihmisinä viimeisellä tuomiolla Herransa edessä.
Sinut ja minut herätetään kuolleista. Olenko siis helvetistä pelastunut ihminen jonka nimi on Jumalan tekemässä elämän kirjassa?
Mikko Lahti
saarnaaja
http://www.nettilinja.fi/~mlahti2
Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet ,seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin;
ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella ,mitä kirjoihin oli kirjoitettu ,tekojensa mukaan .
Ja meri antoi ne kuolleet jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin ,kukin tekojensa mukaan .
Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema ,tulinen järvi.
Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu ,se heitettiin tuliseen järveen.” Ilm. 20:11-15.
Näin koruttomasti Raamatun apostoli Johannes kuvaa Jumalan antamassa ilmestyksessä kuolleitten tuomiota eli ns. viimeistä tuomiota. Tämä ilmoitus painottaa erityisesti kahta seikkaa :elämän kirjaa ja kuolleitten tuomiota heidän tekojensa mukaan.
Elämän kirja on myös Teurastetun Karitsan, eli Jeesuksen kirja, ks. Ilm. 13:8. Siihen saavat nimensä kaikki ne ihmiset jotka ristinryövärin tavoin tunnustavat Jeesuksen Jumalan valtakunnan hallitsijaksi ja syntiensä sovittajaksi. Siksi heidän kuolematon sielunsa elää paratiisissa kuoleman jälkeen ,ks. Luuk. 23:39-43. Olenko siis helvetistä pelastunut ihminen jonka nimi on kirjoitettu Jeesuksen elämän kirjaan?
Ilmestyskirjan kuvaamalla viimeisellä tuomiolla kaikki kuolleet tuomitaan siis tekojensa mukaan. On huomattava että Jeesus puhuu myös elävien ihmisten tuomiosta silloin kun hän tulee kirkkaudessaan enkeliensä kanssa. Taivaallisen Kuninkaan eteen kootaan kaikki kansat, ja ” Hän erottaa toiset toisista ,niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista” Matt. 25: 31-46.Elävien ja kuolleitten tuomiot on siis syytä erottaa toisistaan.
Kuitenkin nämä molemmat väkevät Raamatun profetiat vastaansanomattomasti kumoavat sen väitteen ettei ihmisen teoilla olisi merkitystä hänen sielunsa pelastumisessa. Tästähän mm. luterilaiset ovat kiistelleet katolisten kristittyjen kanssa satojen vuosien ajan.
Valkoisen valtaistuimen tuomiolla Herran käskystä meri antaa kuolleet tuomittaviksi.Maalla oleva Kuolema eli hauta antaa jumalattomien ihmisten ruumiit. Tuonela antaa sielun (kuoleman jälkeen jumalattoman ihmisen sielu joutuu tuonelan vaivaan rikkaan miehen tavoin, ks. Luuk.16:23) Ja niin seisovat Jeesuksen viholliset kokonaisina ihmisinä viimeisellä tuomiolla Herransa edessä.
Sinut ja minut herätetään kuolleista. Olenko siis helvetistä pelastunut ihminen jonka nimi on Jumalan tekemässä elämän kirjassa?
Mikko Lahti
saarnaaja
http://www.nettilinja.fi/~mlahti2
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eivät pelkästään luterilaiset ja katoliset kiistele tästä omien tekojen (lain alla olemisen)
merkityksestä pelastuksessa.
Jeesus on kuollut ristillä maailman kaikkien menneiden, mykyisten ja tulevien syntien pouolesta. Jokainen synti, joka meiltä lipsahtaa tai lähtee tarkoituksella on Jeesuksen kärsimystä.
Jokainen syntinen sana, ajatus, teko tai laiminlyönti. Jeesus kärsi näiden kaikkien rangaistuksen.
Jotta meidän ei tarvitsisi kärsiä rangaistusta - joka syntiemme määrän ja katumattomuutemme huomioon ottaen olisi ikuinen - Jeesus otti kaiken omalle osalleen.
Eli olemme jokaisesta synnistä pestyjä.
Mutta emme ole ollenkaan tyytyväisiä.
Haluamme tehdä syntiä, teemme sitä tahallamme ja huomaamatta.
Näin murehdutamme Isää ja Poikaa, jotka yhdessä jo
järjestivät meille Taivaspaikan luonaan. Hen antoivat kaiken, me emme pysty antamaan oikeastaan mitään.
Emmekö?
Emmekö voi yrittää olla synnittömiä, yrittää parhaamme?
Emmekö voi tehdä hyviä tekoja, jotta emme tekisi syntiä.
Emmekö voi viedä Jumalan sanaa eteenpäin, tulla apostoleiksi, papeiksi, diakoneiksi - tai vain omissa arkisissa askareissa ja töissä tekisi kaiken Jumalan kunniaksi, häntä kiittäen.
Emmekö voisi rukoilla alati toisten ja itsemme puolesta.
Emmekö yksinkertaisesti voisi yrittää olla Kristuksen kaltaisia ja rakastaa lähimmäistä.
Näinhän me tekisimme kaikenlaista, joka pitäisi meidät oikealla polulla - eläisimme Jumalan tahdon alla. Jumalan lain alla.
Ja tekisimme vain puolet - ehkä kymmennesosan syntiä. Tai vaikka vain yhden synnin päivässä.
Tai vuodessa. Tai elämässämme.
Tai jos kukaan ei enää huomisesta lähtien tekisi syntiä ollenkaan. Ei vain tekisi???
Silloinhan Jeesuksen kuolema olisi kai ollut tulevaisuutemme osalta vähän turha. Mutta syntiä tekemättömat tulevat kansat eivät hänen ristintyötään ainakaan tarvitsisi!
Jospa Jumala tähän pyrkiikin...kansaan, joka saisi syntyä palvelemaan Jumalaa, saisi syntyä synnittömästä kansasta synnittömäksi kansaksi maan päälle. Ei kai sellainen voi tapahtua, siihen emme usko!!!
Mutta sehän on kuitenkin Jeesuksen selvä käsky:
ÄLKÄÄ TEHKÖ syntiä! Tehkää hyviä tekoja toisillenne ja Jumalalle.
Teot ovat siis muutakin kuin itseämme varten. Niillä emme pelastu, mutta niillä parannamme olosuhteita toinen toisillemme, niillä saamme ikäänkuin "ostettua" siunausta maan päälle.
Jumala siunaa ihmistä mielellään, mutta siunaus ei
toteudu kuin Pyhän Hengen tuomana, ja Pyhä Henki
kiertää paikan, jossa itsekkyys ja omavoimaisuus ovat ensimmäisellä sijalla.
Jos todella tekisimme kaikki hyvää, syntyisi Jumalan toivoma, hänen alunperin suunnittelemansa
"esitaivas" maan päälle.
Mutta me, jotka nyt elämme, ja ne, jotka ovat eläneet, tarvitsemme Jeesuksen ristin puhdistuaksemme. Tekomme eivät riitä mihinkään.
Jeesus antakoon anteeksi, jos olen väärin ajatellut.
Jos teoilla ei olisi merkitystä niin, miksi sitten Jumala vihastuu Vanhan Testamentin mukaan tavan takaa valitulle kansalleen, joka Jumalan palvelemisen sijaan alkaa jälleen palvella epäjumalia? Usko Jumalaan ja pyrkimys elää hyvien periaatteiden mukaisesti on tie elämään. Niin yksinkertaista se on. Kuitenkaan en tuomitsisi ketään iankaikkiseen helvettiin, puhuuhan Paaalikin monessa kohdin kirjeissään, että kaikkien on määrä pelastua, ensin pakanat sitten valittu kansa. Minä sen käsitän niin, että yksi elämä ei siihen riitä, mutta useiden elämien jälkeen jokainen tulee viimein yhtä epätoivoiseksi kuin tuhlaajapoika ja päättää palata takaisin Isän kotiin. Tätähän Jeesuksen vertaus tarkoitti. Jeesuksen lunastustyö avasi Taivaan portit kaikille halukkaille, mutta paluu perustuu ja sen täytyy perustua vain ja vain vapaaehtoisuuteen. Jumala ei pakota ketään tekemään väkivalloin sellaista ratkaisua. Siksi se on meidän jokaisen omakohtainen valinta. Ja miten muuten voisi ollakaan.
Syvällisesti pohdit Uula.
Pyrkikäämme siis Herramme avulla taistelemaan itsessämme asuvaa syntiä vastaan,ks. Room.7.
Pimeinäkin päivinä voimme kuitenkin luottaa siihen että pelastumme yksin uskosta ,yksin armosta,yksin Kristuksen tähden.
Kaikki eivät pelastu helvetistä.Valitettavasti.
"Sillä monet ovat kutsutut,mutta harvat valitut",kuten Jeesus sanoo pelastusta tarkoittaen,ks.Matt.22:1-14.
Ymmärrämme että tulikivijärveen joutuminen tapahtuu vain siksi että epäuskoinen ihminen torjuu Jumalan kutsun ja hylkää Jeesuksen ,syntiensä sovittajan.
on hirveä. "Sillä monet ovat kutsutut,mutta harvat valitut", ei tarkoita lopullista tuomiota, vaan Jumalan valistustyötä tekemään valittuja. Valitettavasti, kun ei ole mitään kokonaisnäkemystä, vaan ajatuksia sieltä täältä raamatusta, irrallisia lauseita, saadaan koko raamattu ja itse Jumalakin näyttämään kauhistuttavalta asialta, joka ei vie eteenpäin uskon asiaa, vaan taannuttaa sitä.
Miksi meidän pitääkin olla niin itseriittoisia,
että ikuinen helvetin tuli tuntuu niin mukavalta niistä, jotka ajattelevat, ettei se koske heitä. Minä luulen Mikko, että enempää sinä kuin minäkään emme voi sanoa, mistä löydämme itsemme kuoleman jälkeen. "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi" on myös keskeinen teesi raamatussa. Me emme voi maallisen elämän perusteella sanoa, kuka mihinkin menee. Sitä ei päätä ihminen uskonsa varassakaan, vaan Jumala ainoastaan, eikä yksikään maallinen järjestö tai yhteisö voi antaa siitä vakuutusta, koska se on yksilön omaan vapaaehtoisuuteen perustuva asia. Edes ns. uudestisyntyminen ei takaa sitä, ellei pysy kaidalla tiellä lujasti loppuun saakka, sillä jokaisesta sielusta käydään taistelua loppuun saakka, ettei pimeyden hallitsijan tarvitsisi luopua yhdestäkään alaisestaan.
Tuollainen Jumalakuva antaa kauhistuttavan käsityksen siitä rakstavasta ja anteeksiantavasta taivaan isästä, joka kylläkin kiivastuu tottelemattomiin lapsiinsa, mutta antaa myös anteeksi ja kutsuu takaisin kotiin, jokaisen, jopa sellaisen, joka on palanut vihasta Häntä kohtaan. Kun Paavali puhuu siitä, että kaikki alistetaan Kristuksen vallan alle, viimeisenä jopa kuolema, eli saatana, eli Lusiferus, eli Jumalan toinen kapinaan noussut poika joukkoineen, eli meidän avustuksellamme, niin kuinka voit käsittää sen, että jokin alistetaan jonkun vallan alle, jollei elämä jatku? Ei lopullinen tuhoaminen ole mitään alistamista se on lopullista tuhoamista, eikä sen jälkeen olla kenenkään vallan alla, jos ei olla olemassa. Mutta Paavali tarkoittaakin, että kaikki palaavat, joka kapinan johtaja, takaisin Isän kotiin. Vain sillä rajoituksella, että hän voi palata vasta, kun kaikki muut ovat pelastuneet. Hän oli johtajana ensimmäinen ja palaajana viimeinen.
Lyön taivaspaikani vetoa.Taivaassa ei jumalanrahastajat saarnaa.
Mitään viimeistä tuomiota ei ole.
On hetki jolloin ihmiselle näytetään hänen eletty elämänsä. Ja siitä jokainen joutuu itse itsensä tuomitsemaan.