Raamatun panteistinen jumalakuva

Miten Jeesus suhtautui tieteeseen?

Kuningas Salomon hallitsi Israelia 900 luvulla ennen ajan laskumme alkua. Raamatun mukaan Jumala antoi Salomolle runsain määrin viisautta, oikeudenmukaisuutta, älyä ja ymmärrystä:

"Ja Jumala antoi Salomolle viisautta ja ymmärrystä ylen runsaasti ja älyä niin laajalti, kuin on hiekkaa meren rannalla, niin että Salomon viisaus oli suurempi kuin kaikkien Idän miesten ja kaikkien egyptiläisten viisaus... Ja Salomon viisautta tultiin kuulemaan kaikista kansoista, kaikkien maan kuninkaiden luota, jotka olivat kuulleet hänen viisaudestansa." (1Kun.4:29-34)

Jeesus piti viisauden kuulemista hyveenä. Jeesus varoitti ja nuhteli omaa sukupolveaan siitä että tämä ei suostunut kuuntelemaan viisautta:

"Etelän kuningatar (tarkoittaa Saban kuningatarta) on heräjävä tuomiolle (tuomiopäivänä) tämän sukupolven kanssa ja tuleva sille tuomioksi (koska on vanhurskaampi kuin sukupolvi jonka aikana Jeesus saarnasi); sillä hän (Saban kuningatar) tuli maan ääristä kuulemaan Salomon viisautta, ja katso, tässä (Jeesus viittaa itseensä) on enempi kuin Salomo." (Matt.12:42)


Jeesuksen mukaan hänessä oli suurempi viisaus kuin se millä Kunigas Salomoa oli siunattu. Siksi Jeesus sanoi "tässä on enemmän kuin Salomo". Sanoohan Raamattu että Jeesus kasvoi viisauteen ja ymmärrykseen (Luuk.2:40).

Jeesuksen opetuksen mukaan viisauden ja tiedon tavoittelu on uskovan hengellinen velvollisuus, sillä pitihän Jeesus vanhurskaana Saban kuningatarta joka näki paljon vaivaa viisautta kuullakseen (kts. 1Kun.10:1-4). Tieteellisen tiedon periaatteelinen vastustus tai vähättely on Jeesuksen opetuksen vastaista.

"Sillä minä annan teille suun ja viisauden, jota vastaan eivät ketkään teidän vastustajanne kykene asettumaan tai väittämään." (Luuk.21:15)

"Voi teitä, te lainoppineet, kun te olette vieneet tiedon avaimen!" (Luuk.11:52)



Ateistien primitiivinen jumalakuva

Jos joulupukki olisi olemassa hänestä olisi saatu suurella todennäköisyydellä todisteita. Korvatunturi ja jäänapa olisi tutkittu. Joulupukkia olisi yritetty saada kiinni tai edes kuvata videolle. Joulupukki ja hänen tekemisensä ovat tutkittavissa ja todennettavissa olevia asioita. Nykyinen tiede ja teknologia tarjoavat riittävästi keinoja joulupukin hahmon ja hänen sijaintinsa tutkimiseen. Voimmekin erittäin suurella todennäköisyydellä sanoa että satukertomusten joulupukkia ei ole olemassa.

Ateistit pitävät jumala-uskoa ja uskoa joulupukkiin samanarvoisina. Ateistit väittävät uskovien jumalakuvan olevan satuhahmo joka istuu pilvenhattaralla. Tämä jumala, tai tämä "parta-Mooses" sitten vaikuttaisi luonnonilmiöihin (ukkonen, sade) ja tapahtumiin maanpäällä jollakin mystisellä tavalla, ja muutoin asioilla olisi luonnollinen (mikrotasolla "sattuman" sanelema) kulkusuunta.

Koska yläilmakehä on tutkittu voimme sanoa että pilvenhattaralla, yläilmakehässä istuvaa jumalaa ei ole olemassa. Jos Jumala on olemassa hän on jotakin muuta.

Kaikkialla läsnäoleva jumala

Raamattu ei väitä että jumala olisi jokin hahmo pilvenreunalla. Raamatusta voidaan näet löytää panteistinen, kaikkialla läsnäoleva jumala.

"Jumala on Henki" (Joh.4:24)

"sillä hänessä [Jumala] me elämme ja liikumme ja olemme" (Ap.t.17:28)

"Sillä hänestä [Jumala] ja hänen kauttansa ja häneen on kaikki" (Room.11:36)

Vanhassa Testamentissa panteistinen jumala-kuva tulee ilmi muun muuassa kohdista:

"Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä?" (Psa.139:7)

"Saattaako joku niin piiloon piiloutua, etten minä häntä näe? sanoo Herra. Enkö minä täytä taivasta ja maata? sanoo Herra." (Jer.23:24)

Kun kristityiltä kysytään missä heidän jumalansa on, usein saadaan vastaus: "Jumala on taivaassa, kaukana yläpuolellamme". Jos jumala on kaukana meistä, niin kuinka jumala voi vaikuttaa tapahtumiin maapallolla? Jeesus esimerkiksi opettaa että jumala antaa ravinnon kaikille "linnuille ja kedon eläimille"? (Luuk.12:24-28). Jos jumala on kaukana tuntemastamme todellisuudesta niin tällöinhän jumalan olisi tultava "alas maanpäälle" joka mikro-sekunti ruokkiakseen kaikki maan linnut ja eläimet. On ilmiselvää että Raamatun jumala on kaikkialla yht'aikaa.

Jumala ei myöskään ole "taivaassa yläpuolellamme". Avaruudessa ei ole absoluuttisia suuntia, tai ylä ja alapuolta. Se mikä on suomalaisen "yläpuolella" on australialaisen "alapuolella". Avaruudessa voi olla keskusta, mutta ei ylä ja alapuolta.

Nyt, jos hyväksymme että jumala on kaikkialla, ja että kaikkeus itsessään on jumala, niin jumalan olemassa olon pohdinta saa uuden käänteen. Jumalaa ei enää etsitäkään jostakin universumin kohdasta (pilvenreunalta, galaksin keskipisteestä), vaan tutkimus siirtyy mikrotason ilmiöiden ja mekanismien tutkintaan (kvanttitietoisuus). On ymmärrettävä miten tietoisuus ja kvanttimekaniikka ovat yhteydessä toisiinsa. Mitä on sattuma? Jumala on kaikkeus, mutta havaitsemmeko me todellisuutta oikein? Jumaluuden panteistisuus ei tarkoita etteikö jumalalla voisi olla myös persoonallista "minää".

Kun ymmärrämme ja hyväksymme että jumala on kaikkialla läsnäoleva, ja että kaikkeus itsessään on jumala, niin on helpompaa selittää esimerkiksi se miten jumala vaikuttaa tapahtumiin maanpäällä. Se mitä me kutsumme asioiden "luonnolliseksi" kulkusuunnaksi on jotakin joka on kvanttimekaniikan näkökulmasta todennäköistä, ja se mitä me kutsumme "ihmeeksi" on puolestaan epätodennäköinen tapahtuma.

Kristityt jotka ovat sijoittaneet jumalan tuntemamme todellisuuden ulkopuolelle ovat ryhtyneet palvomaan jumalaa jota ei ole olemassa. Tämänkaltainen uskonnon harjoittaminen tunnetaan Raamatussa epä-jumalien palvomisena. Jokainen uskonnonharjoittaja jonka jumalakuva on ei-panteistinen, tai muutoin tieteen- ja pyhissä kirjoissa ilmoitetun jumalakuvan vastainen, tekee itselleen kuvan jumalasta, kivisen tai puisen jumala patsaan, ja asettaa sen sielunsa temppeliin (Jes.45:20, Dan.5:23)

"sinä olet ylistänyt hopeisia ja kultaisia, vaskisia, rautaisia, puisia ja kivisiä jumalia, jotka eivät näe, eivät kuule eivätkä mitään tiedä. Mutta sitä Jumalaa, jonka kädessä on sinun henkesi ja kaikki sinun tiesi, sinä et ole kunnioittanut. " (Dan.5:23)


Mutta myös ateistien on turha yrittää ensin syöttää ihmisille omaa primitiivistä jumalakuvaansa, ja sitten etsiä siitä virheitä.


TIETEEN JA USKON VÄLINEN SUHDE

Kristinusko on tullut kuuluisaksi siitä että valtakirkkojen ja muiden lahkojen edustajat ovat useissa eri historian vaiheissa kieltäneet jotkin tieteelliset tutkimustulokset. Ainakin seuraavat tieteenteoriat ovat olleet ristiriidassa joidenkin ihmisryhmien Raamatun tulkinnan kanssa:

- maapallon litteys vs pyöreä maa
- linnunradan maakeskisyys vs aurinkokeskisyys
- maapallon ikä ja kehityshistoria (esim vedenpaisumus)
- luomiskertomus vs evoluutioteoria

Tiede on totuuden etsintää. Luonnontieteissä totuutta etsitään päättelyn ja havaintojen (pääasiassa näköaistin) avulla. Tieteellisessä tutkimuksessa näköaistin tarkuutta on parannettu mikroskooppien, erilaisten sähkömagneettisten mittareiden, ja myös avaruusteleskooppien avulla. Mutta kuitenkin, tiede perustuu havainnointiin ja päättelyyn. Nyt, toisaalta Raamatun mukaan havainnoinminen, ja erityisesti näköaisti on uskonvarmuuden suurin aikaansaaja (esim Joh.20:24-29, Luuk.24:39).

"Sitten hän sanoi Tuomaalle: "Ojenna sormesi tänne ja katso (=näköaisti) minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni (=tuntoaisti), äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen." Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: "Minun Herrani ja minun Jumalani!" Jeesus sanoi hänelle: "Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!" " (Joh.20:24-29)

Sanoessaan "Sentähden, että minut näit, sinä uskot" Jeesus osoitti että juuri havaitseminen aikaansaa uskonvarmuuden. Epäilevä Tuomas (=skeptikko) sai nähdä ihmeen (ylösnousseen miehen). Ne "autuaat" joista Jeesus puhui, ja jotka "uskovat ilman että näkevät", ovat niitä jotka uskovat ilman ihmeitä.

'Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös.' (Luuk.16:31)

"Autuaat" uskovat siis kirjoitettuun Sanaan ja yleiseen ilmoitukseen jumalasta perustuen, eivät kuitenkaan ihmeisiin perustuen. Yleinen ilmoitus jumalasta tarkoittaa että jumala on ilmoittanut itsensä ihmiselle luomistyössä, luonnossa ja ihmisen omassatunnossa.

Henkilö joka kieltää tieteellisesti pätevät tutkimustulokset, kieltää havaitsemisen ja uskonvarmuuden välisen yhteyden. Tämän takia henkilö joka kieltää tieteellisen totuuden kieltää totuuden ylipäätään, koska ei ole olemassa muuta totuutta kuin se mikä on tieteellinen. Tätä ei kuitenkaan tule käsittää sokeana tieteis-uskona. Tiede voi ajoittain olla puutteelista tai epä-täydellistä. Sen joka etsii totuutta tieteen avulla onkin välttämätöntä ymmärtää tieteen rajat, alueet joihin tieteenteorioita voidaan soveltaa, samoin kuin alueet joissa tieteen selityskyky on epätarkka tai puutteellinen. Voidaan esimerkiksi sanoa että klassinen fysiikka kuvaa erittäin tarkasti makroskooppisten kappaleiden (vrt putoava omena) liikettä. Luonnontieteiden teoriat ovat malleja, tai approksimaatioita todellisuudesta ja ne kuvaavat sitä usein erittäin tarkasti. Mutta tärkää on ymmärtää se seikka että vaikka tiede ei usein pysty selittämään miten asiat pohjimmiltaan ovat, niin silti monissa tapauksissa tiede pystyy kertomaan sen miten asiat eivät ole!. Esimerkki: maapallo ei ole litteä, pyöreys kuvaa maapallon muotoa tarkemmin.

Pääsääntöisesti tieteenteoriat eivät voi kertoa todellisuuden perimmäistä (fundamentaalia) olemusta tai luonnetta vaan tieteessä joudutaan turvautumaan meta-fyysiikalle tyypillisiin olettamuksiin todellisuuden luonteesta (olettamuksia koskien ajan ja avaruuden luonnetta, aitoa sattumaa, kenttäteoria jne.). Kysymys jumalan olemassaolosta kuuluukin enemmän metafysiikan alueelle kuin perinteisen tieteen alueelle. Ei siis ole mielekästä vaatia empiirisiä todisteita (toistettavia havaintoja) jumalan olemassa-ololle koska metafysiikka operoi empiirisen tieteen ulkopuolella, ns fysiikan "harmaalla alueella".

Se että jumalasta ei ole suoranaisia empiirisiä todisteita (toistettavia havaintoja) ei ole todiste jumalan olemassaolemista vastaan. Teistiseen maailmankuvaan liittyvät ilmiöt (esim sielu, tietoisuus) ovat yhä tieteen havaintotarkkuuden (mittaustarkkuuden) ulkopuolella. Havaintojen puute ei ole todiste teoriaa vastaan silloin kun havaintoja ei voida saada tai edellyttää. Esimerkki: Se että maanulkopuolisesta elämästä ei ole todisteita, ei ole todiste siitä ettei maan ulkopuolella ole, tai voi olla elämää.


Aadamia edeltänyt luominen ja elämä

Arvioidaan että maailmankaikkeuden ikä olisi 15 miljardia vuotta. Maapallon ikä on noin 5 miljardia vuotta. Elämää maapallolla on ollut noin 3 miljardia vuotta. Evoluutioteorian mukainen lajien synty ei ole ristiriidassa jumalan olemassaolon kanssa. Aadamin luomista edelsi nimittäin ensimmäinen Darwinistista teoriaa mukaileva luominen ja elämä. Ensimmäinen luominen oli salattu ihmiskunnalta toistaiseksi. Ensimmäinen luominen paljastui vasta kun tiedemiehet alkoivat 1800-luvulla löytää todisteita maapallon ja elämän vanhasta iästä.

"Minä sanoin sydämessäni: Ihmislasten tähden se niin on, jotta Jumala heitä koettelisi ja he tulisivat näkemään että he omassa olossaan ovat eläimiä." (Saarn.3:18)

" Jos jotakin on, josta sanotaan: "Katso, tämä on uutta", niin on sitä kuitenkin ollut jo ennen, ammoisina aikoina, jotka ovat olleet ennen meitä." (Saarn.1:10)

Ihminen on luotu apina-ihmisistä, ja apina ihmiset heitä edeltäneistä lajeista. Darwinistisen teorian mukaiset, uusien lajien syntyyn johtavat mutaatiot ovat jumalan "työkalu", menetelmä jolla kaikkialla läsnäoleva jumala loi uutta biologisen elämän varhaisina aikoina.