Suomella menee lujaa, joten tässä voi heittäytyä huolettomin mielin juhannuksen viettoon. Meneekö meillä lujaa ”kiitos hallituksen” vai hallituksestakin huolimatta, kas siinä kysymys!
Täällä kuten usein poliittisessa lehdistössäkin näkyy olevan aina vallalla käsitys, että jos omat ovat ohjaksissa ja menee hyvin, se on niiden ansiota, mutta jos menee huonommin, se johtuu hallituksesta riippumattomista syistä.
Niinpä jyrkkä pudotus ennen kokemattoman syvään lamaan 1980-luvun lopussa oli eräiden mielestä sinipunahallituksen ja ennen muuta sen valtiovarainministeri Erkki Liikasen syytä, toisten mielestä kansainvälisten suhdannetekijöiden ja Neuvostoliiton romahtamisen syytä. Samoin kovin kahtalaisia näkemyksiä on esitetty Esko Ahon ja Paavo Lipposen hallitusten aikana tapahtuneesta kehityksestä ja sen syistä.
Minä kyllä alan uskoa, että nykyinen hallitus on hoitanut leiviskänsä paremmin kuin miltä alku näytti. Vanhanenkin on ilmeisesti ollut parempi pääministeri kuin mitä hänen alkuvaiheiden hapuilunsa olisi antanut odottaa. Hänen päättämättömän vaikutelman antava habituksensa (pienoinen pälyily, lievä änkytys yms.) on ruvettu näkemään enemmänkin harkitsevuutena kuin epävarmuutena.
Toki tämä jo pitkään jatkunut noususuhdanne johtuu paljon ulkopuolisistakin tekijöistä, mutta varmaan ihan huono hallitus kovin väärillä päätöksillä olisi pystynyt senkin tuhlaamaan. Tosin kolmen prosentin vuosivauhtia jatkunut kansantulon kasvu on valtiovarainministeriön suhdannekatsauksen mukaan nyt päättymässä. Ihan luonnollista, sillä ei sellaista kasvua voi jatkua loputtomiin.
Kasvun pysäyttävät monetkin kotimaiset ja maailmanlaajuiset tekijät, joista puhutaan tämän päivän Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa. Mutta hallitus saavuttanee ohjelmalliset tavoitteensa mm. työllisyyden kehityksessä ja työttömyyden pienenemisessä. Siihen pääsemiselle lähes naureskeltiin hallituksen ensimmäisen vuoden aikana.
Valtiovarainministereillä on ollut tapana näyttää aina surullista muotoa. Me iäkkäämmät muistamme, miten Mauno Koivisto aikoinaan esiintyi tv:ssa ja lohdutti kansaa suurin piirtein niin, että ”tänään tosin menee huonosti, mutta huomenna vielä huonommin”. Eikä paljon rohkaisevampi ollut pitkäaikainen kirstunhoitaja Ahti Pekkala kehonkieleltään enempää kuin sanoiltakaan.
Nyt sen sijaan Eero Heinäluoman näkyy olevan vaikea peitellä tyytyväisyyttään. Onneksi ei kuitenkaan ole yhtä hilpeän iloinen kuin kollegansa Erkki Liikanen aikoinaan puhuessaan meille hallitusta rakennemuutoksesta ja sen tuomista lukuisista ”hyvistä”, joista oikein sloganiksi nostettiin ”verotus kevenee”! Kevenihän se hetkeksi, ja sitten tapahtui vallan muuta, joka muistetaan…
Olkoonpa hallituksen ansiota tai ei, niin kansantalouden mittareilla Suomen tilanne on nyt hyvä. Suorastaan ihmeen hyvä ottaen huomioon mm. sen, että samanaikaisesti maamme kiinnostavuus kansainvälisenä investointikohteena on kokonaan hiipunut. Kertoisiko sekin siitä, että meidän nähdään nyt olevan huipulla, josta on vain yksi suunta – alaspäin.
Mutta kaikilla suomalaisilla ei mene hyvin nytkään. Hyvin paljon on niitä, joilla menee oikein huonosti. Yhteiskuntamme olemus pätkätöineen ja muine epätoivottavine ilmiöineen on muuttunut entistä suurempia epävarmuuksia tarjoavaksi. Tuloerojen suuri kasvu lisää eriarvoisuutta ja saa yhä useammat kokemaan, että tämä maa on parempi toisille kuin toisille. Niin siitä huolimatta, vaikka muutamien suurikaan rikastuminen ei sinänsä välttämättä köyhdytä ketään, vaan pikemmin päinvastoin, kuten esim. Jaba täällä pyrkii todistamaan. Kuitenkin ymmärrän hyvin, että alipalkattuja pätkätöitä tekevä – joita siis on yhä enemmän – näkee asian toiselta näkökulmalta.
Ja on muitakin arvoja kuin tämänhetkinen taloustilanne. Sitä suurempina arvoina olisi pidettävä maan turvallisuutta epävarmassa maailmassa. Sitä voitaisiin vahvistaa toimenpitein, joista olen puhunut, enkä nyt halua pahoittaa sillä rumalla sanalla niidenkään juhannusmieltä, jotka vielä ilmeisesti pitävät tässä asiassa kauniimpana sanaa, jossa on kirjain vähemmän: YYA.
Ulkopolitiikassa olemme taantuneet, ja siitä syy on presidentin ja hallituksen. EU:ssa aikaisempi itseämme suurempi kokomme muiden EU-maiden silmissä on kutistunut ilmeisesti jopa oikeaa kokoamme pienemmäksi. Transatlattiset suhteemme ovat heikentyneet niin, että esim. Ruotsi on nyt kahdenvälisissä kontakteissaan USA:n kanssa meitä valtavasti edellä, kun tilanne runsaat kolme vuotta sitten oli päinvastainen.
- - -
Kuitenkin on suurta olla suomalainen, sekä historiamme valossa, nykyhetkenkin ja myös tulevaisuuden toiveiden vuoksi. Toivottavasti saamme vajaan vuoden kuluttua hallituksen, joka silloin heikkenevissäkin suhdanteissa pystyy pitämään Suomen pinnalla. Toivottavasti se hallitus osaa ja rohkenee tehdä oikeita, tarvittavia ratkaisuja niin tärkeimmissä sisäpoliittisissa asioissa – kuten kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa – kuin sitäkin tärkeämmässä turvallisuuspoliittisessa ratkaisussamme.
Minulla juhannuksen vietto alkaa huomenna ja jatkuu ”ohjelmoidusti” ensi viikon alkuun, ja kun sitten kohta lähden pitempiin reissuihin, niin en ehkä hyvin paljon ole kesäänne häiritsemässä esim. tällaisilla kirjoituksilla, jonka en väitäkään edustavan korkeinta asiantuntemusta käsittelemissäni asioissa. Kukapa täällä sellaista edustaisi, ja onko tarpeenkaan?
Hyvää Juhannusta kaikille!
Ps.
Kymmenen pistettä Vanhaselle uutisesta, jonka juuri luin Elisan etusivulta:
Pääministeri Vanhanen tukee Sipoon osien liittämistä Helsinkiin. Vanhanen sanoo tukevansa esitystä, jonka mukaan osa Länsi-Sipoota liitettäisiin Helsinkiin. ”Tuen pääratkaisua voimakkaasti. Hallituksen piirissä ei kuitenkaan ole otettu kantaa rajoihin tai hehtaarimääriin” sanoo Vanhanen.
Helsingillä on suunnitelma rakentaa n. 50 000 asukkaan kaupunginosat alueelle, joka nyt on käytännöllisesti katsoen korpea pääkaupungin laidassa.
Täällä kuten usein poliittisessa lehdistössäkin näkyy olevan aina vallalla käsitys, että jos omat ovat ohjaksissa ja menee hyvin, se on niiden ansiota, mutta jos menee huonommin, se johtuu hallituksesta riippumattomista syistä.
Niinpä jyrkkä pudotus ennen kokemattoman syvään lamaan 1980-luvun lopussa oli eräiden mielestä sinipunahallituksen ja ennen muuta sen valtiovarainministeri Erkki Liikasen syytä, toisten mielestä kansainvälisten suhdannetekijöiden ja Neuvostoliiton romahtamisen syytä. Samoin kovin kahtalaisia näkemyksiä on esitetty Esko Ahon ja Paavo Lipposen hallitusten aikana tapahtuneesta kehityksestä ja sen syistä.
Minä kyllä alan uskoa, että nykyinen hallitus on hoitanut leiviskänsä paremmin kuin miltä alku näytti. Vanhanenkin on ilmeisesti ollut parempi pääministeri kuin mitä hänen alkuvaiheiden hapuilunsa olisi antanut odottaa. Hänen päättämättömän vaikutelman antava habituksensa (pienoinen pälyily, lievä änkytys yms.) on ruvettu näkemään enemmänkin harkitsevuutena kuin epävarmuutena.
Toki tämä jo pitkään jatkunut noususuhdanne johtuu paljon ulkopuolisistakin tekijöistä, mutta varmaan ihan huono hallitus kovin väärillä päätöksillä olisi pystynyt senkin tuhlaamaan. Tosin kolmen prosentin vuosivauhtia jatkunut kansantulon kasvu on valtiovarainministeriön suhdannekatsauksen mukaan nyt päättymässä. Ihan luonnollista, sillä ei sellaista kasvua voi jatkua loputtomiin.
Kasvun pysäyttävät monetkin kotimaiset ja maailmanlaajuiset tekijät, joista puhutaan tämän päivän Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa. Mutta hallitus saavuttanee ohjelmalliset tavoitteensa mm. työllisyyden kehityksessä ja työttömyyden pienenemisessä. Siihen pääsemiselle lähes naureskeltiin hallituksen ensimmäisen vuoden aikana.
Valtiovarainministereillä on ollut tapana näyttää aina surullista muotoa. Me iäkkäämmät muistamme, miten Mauno Koivisto aikoinaan esiintyi tv:ssa ja lohdutti kansaa suurin piirtein niin, että ”tänään tosin menee huonosti, mutta huomenna vielä huonommin”. Eikä paljon rohkaisevampi ollut pitkäaikainen kirstunhoitaja Ahti Pekkala kehonkieleltään enempää kuin sanoiltakaan.
Nyt sen sijaan Eero Heinäluoman näkyy olevan vaikea peitellä tyytyväisyyttään. Onneksi ei kuitenkaan ole yhtä hilpeän iloinen kuin kollegansa Erkki Liikanen aikoinaan puhuessaan meille hallitusta rakennemuutoksesta ja sen tuomista lukuisista ”hyvistä”, joista oikein sloganiksi nostettiin ”verotus kevenee”! Kevenihän se hetkeksi, ja sitten tapahtui vallan muuta, joka muistetaan…
Olkoonpa hallituksen ansiota tai ei, niin kansantalouden mittareilla Suomen tilanne on nyt hyvä. Suorastaan ihmeen hyvä ottaen huomioon mm. sen, että samanaikaisesti maamme kiinnostavuus kansainvälisenä investointikohteena on kokonaan hiipunut. Kertoisiko sekin siitä, että meidän nähdään nyt olevan huipulla, josta on vain yksi suunta – alaspäin.
Mutta kaikilla suomalaisilla ei mene hyvin nytkään. Hyvin paljon on niitä, joilla menee oikein huonosti. Yhteiskuntamme olemus pätkätöineen ja muine epätoivottavine ilmiöineen on muuttunut entistä suurempia epävarmuuksia tarjoavaksi. Tuloerojen suuri kasvu lisää eriarvoisuutta ja saa yhä useammat kokemaan, että tämä maa on parempi toisille kuin toisille. Niin siitä huolimatta, vaikka muutamien suurikaan rikastuminen ei sinänsä välttämättä köyhdytä ketään, vaan pikemmin päinvastoin, kuten esim. Jaba täällä pyrkii todistamaan. Kuitenkin ymmärrän hyvin, että alipalkattuja pätkätöitä tekevä – joita siis on yhä enemmän – näkee asian toiselta näkökulmalta.
Ja on muitakin arvoja kuin tämänhetkinen taloustilanne. Sitä suurempina arvoina olisi pidettävä maan turvallisuutta epävarmassa maailmassa. Sitä voitaisiin vahvistaa toimenpitein, joista olen puhunut, enkä nyt halua pahoittaa sillä rumalla sanalla niidenkään juhannusmieltä, jotka vielä ilmeisesti pitävät tässä asiassa kauniimpana sanaa, jossa on kirjain vähemmän: YYA.
Ulkopolitiikassa olemme taantuneet, ja siitä syy on presidentin ja hallituksen. EU:ssa aikaisempi itseämme suurempi kokomme muiden EU-maiden silmissä on kutistunut ilmeisesti jopa oikeaa kokoamme pienemmäksi. Transatlattiset suhteemme ovat heikentyneet niin, että esim. Ruotsi on nyt kahdenvälisissä kontakteissaan USA:n kanssa meitä valtavasti edellä, kun tilanne runsaat kolme vuotta sitten oli päinvastainen.
- - -
Kuitenkin on suurta olla suomalainen, sekä historiamme valossa, nykyhetkenkin ja myös tulevaisuuden toiveiden vuoksi. Toivottavasti saamme vajaan vuoden kuluttua hallituksen, joka silloin heikkenevissäkin suhdanteissa pystyy pitämään Suomen pinnalla. Toivottavasti se hallitus osaa ja rohkenee tehdä oikeita, tarvittavia ratkaisuja niin tärkeimmissä sisäpoliittisissa asioissa – kuten kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa – kuin sitäkin tärkeämmässä turvallisuuspoliittisessa ratkaisussamme.
Minulla juhannuksen vietto alkaa huomenna ja jatkuu ”ohjelmoidusti” ensi viikon alkuun, ja kun sitten kohta lähden pitempiin reissuihin, niin en ehkä hyvin paljon ole kesäänne häiritsemässä esim. tällaisilla kirjoituksilla, jonka en väitäkään edustavan korkeinta asiantuntemusta käsittelemissäni asioissa. Kukapa täällä sellaista edustaisi, ja onko tarpeenkaan?
Hyvää Juhannusta kaikille!
Ps.
Kymmenen pistettä Vanhaselle uutisesta, jonka juuri luin Elisan etusivulta:
Pääministeri Vanhanen tukee Sipoon osien liittämistä Helsinkiin. Vanhanen sanoo tukevansa esitystä, jonka mukaan osa Länsi-Sipoota liitettäisiin Helsinkiin. ”Tuen pääratkaisua voimakkaasti. Hallituksen piirissä ei kuitenkaan ole otettu kantaa rajoihin tai hehtaarimääriin” sanoo Vanhanen.
Helsingillä on suunnitelma rakentaa n. 50 000 asukkaan kaupunginosat alueelle, joka nyt on käytännöllisesti katsoen korpea pääkaupungin laidassa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olen jonkunaikaa seurannut näitä saitteja.
Mikä saittikirjailija oikein olette. Omaa egoanneko yritätte täällä nostaa. Onko
kaikki kondiksessa vai yksinäisyyskö painaa.
Se joka itsensä ylentää, se itsensä alentaa sanotaan osuvassa suomalaisessa sananparressa.
Enhän tuossa puhunut itsestäni muuta kuin tuon, jota ei voitane pitää itsensä ylentämisena:
>> tällaisilla kirjoituksilla, jonka en väitäkään edustavan korkeinta asiantuntemusta käsittelemissäni asioissa
Kiitos vinkistäsi! Nyt on lomalukemistossani myös suosittelemasi Anders Küngin kirja "Mitä Suomessa tapahtuu".
Tänään lainasin sen kirjastosta, kun en löytänyt divareista. Vasta sisällysluettelon olen silmäillyt, ja sen perusteella kirja vaikuttaa todellakin mielenkiintoiselta ulkopuolisen (ruotsalaisen) katsaukselta siihen, mitä 1970-luvun puolivälin Suomessa tapahtui ja oli vähän sitä ennen tapahtunut.
Varo ettet typeristy liialla lukemisella ja sen suhteen mitä luet on myös syytä olla valikoiva. Vakiokirjoittaja T.R. lainaa usein suurien ajattelijoiden tekstejä ja myös seuraavan ajatuksen luoja on kuulunut tähän joukkoon.
"Lukemisessa joku toinen ajattelee puolestamme: me toistamme vain hänen ajatusprosessinsa. Asianlaita on sama kuin kuin kirjoittamaan oppimisessa, kun oppilas teräskynällä jäljentää opettajan lyijykynällä vetämät piirrot. Niin muodoin lukemisessa meidän ajatustyömme suurimmaksi osaksi eliminoituu. Siitä johtuu omasta ajatustarkastelustamme lukemiseen siirtymisessä tuntuva helppous. Mutta lukiessa aivomme sittenkin oikeastaan ovat vain vieraiden ajatusten temmellyspaikka. Ken paljon ja melkein koko päivän lukee sekä välillä virkistäytyy ajatuksettomalla ajanvietteellä, kadottaa siksi vähitellen kyvyn itse ajatella - kuten aina ratsastava unohtaa lopuksi kävelemisen. Mutta näin on monien oppineiden laita: he ovat lukeneet itsensä tyhmiksi. Sillä alituinen, jokaisena hetkenä kohta uudelleen aloitettu lukeminen on hengelle vielä lamaannuttavampaa kuin ainainen käsityö, koska jälkimmäisen ohessa voi kuitenkin heittäytyä omien ajatustensa valtaan.
...
kaiken tämän lisäksi paperille painetut ajatukset ylimalkaan eivät merkitse enempää kuin jalankulkijan jälki hiekassa. Kuljettu tie on kyllä näkyvissä, mutta saadakseen tietää, mitä vaeltaja on tiellä nähnyt, täytyyy käyttää omia silmiään."
Tuli varmaankin turhan pitkä sitaatti, mutta ajatuksen ymmärtämisen kannalta se mielestäni tarvittiin.
Niin, ja ajattelija tuon tekstin takana oli saksalainen filosofi Arthur Schopenhauer.
Hyvää kesää ja valikoivia lukukokemuksia toivottaa melkein naapuri petsamosta. (taisi paikannus mennä vaikeimman puolelle ;-))
olen aina pitänyt tuosta filosofista
ja muistakin
mutta vain siksi että he ovat potkineet omaa ajatteluani eteenpäin - eivät jähmettäneet minua omiin kaavoihinsa
Schopenhauer oli kyllä viisas mies, mutta tuossa hän on epärehellinen: ei hänkään olisi niin viisaaksi tullut, ellei olisi lukenut paljon.
Minusta Isaac Newton oli rehellisempi sanoessaan hänen viisauttaan ylistäneille: "Minä seison jättiläisen olkapäillä". Tarkoitti siis, että hänen pääsemistään niin pitkälle olivat auttaneet monet aikaisemmat tiedemiehet, joiden suurella vaivalla selville saaman hän oli omaksunut helposti lukemalla.
Sinäkin olet näköjään lukenut melkoisesti, kun olet tutustunut Schopenhaueriinkin. Tuskinpa kukaan hänen teoksiaan ensimmäisinä kirjoinaan lukee. Lukemasi perusteella Sinäkin olet ilmeisen viisas.
Täällä jos missä on runsaasti näyttöä siitä "viisaudesta", joka on omaksuttu lukematta juuri mitän, vain omalla "ajattelulla" tai korkeintaan poliittisilta agitaattoreilta tupailloissa kuulemasta. En osaa ihastella sellaista viisautta.
Ole hyvä vain Jorma ja hyvää Juhannusta Sinulle!
Minä tiedän Sinun olevan kova lukumies ja monta kirjaa lienee aina odottamassa. Siksipä en haluaisikaan suositella mitään kehnoja opuksia.
Minusta se oli hyvä kirja sen ajan tapahtumista siinä missä Puntilankin Huomautin hyvin täsmällisesti.
Itse tilasin divarista puolenkymmentä Puntilan kirjaa ja lukemista piisaa. Se Tarkan kirjoittama Puntilan elämänkertakirja, Kansakunnan kolkuttaja, on hankkimatta ja lukematta, mutta muita "kolkuttajia" olen kyllä ostellut ja lueskellut sitäkin enemmän.
Puntilan Suomen poliittinen historia 1809-1966, Otava 1971 on parhaillaan vuorossa, samoin Puntilan Kolkuttajan osa, Otava 1965, Puheita ja esitelmiä 1948-1964
Toivo Heikkilän Paasikivi peräsimessä, Otava 1965, on todella mielenkiintoinen kirja. Pääministerin sihteeri (Paasikiven ja Pekkalan) kertoilee aika mielenkiintoisia juttuja aikansa tapahtumista ja Pekkalasta varsin hän antaa aika kostean kuvan...
Mielenkiintoisia sotakirjoja on menossa divarista ostamani Martti V Terä:n Kesäkuun kriisi 1944, Otava 1967 Tuo on perusteellinen kirja kesän 1944 tilanteesta ja sodan kulusta eri tekijöineen. Tarkat taulukot Saksan antamasta aseavusta yms.
Samaten H. P. Krosbyn Nikkeliplomatiaa Petsamossa 1940-1941
Sellaista tällä kertaa...
- mutta ei lukematta syntynyt (-;
SIIS PITKÄÄN AIKAAN. JOSPA MATKALTASI TEKISIT JONKUN JOSSA TAAS KERROT KUKA ON TOIMINUT OIKEIN JA KUKA VÄÄRIN.
MITEN ME TÄÄLLÄ MUUTEN OSAAMME....?
"Helsingillä on suunnitelma rakentaa n. 50 000 asukkaan kaupunginosat alueelle, joka nyt on käytännöllisesti katsoen korpea pääkaupungin laidassa."
Voi hyvä tavaton sentään. Miksei sitä nykyistä kaupungin aluetta rakenneta ensin täyteen? Kun katsoo stadionin tornista Pasilaan ja melkein mihin tahansa paitsi merelle päin, niin sitä vihreää metsikköä pällistellessä ei voi käsittää tätä uutta aluevaltaussuunnitelmaa. Kehä ykkösen sisään mahtuisi kevyesti toinen mokoma väkeä lisää eikä olisi edes ahdasta.
Keski-Pasila ja Jätkäsaari rakennetaan lähivuosina, Eiran rantaan tulee ökyasuntoja, Töölön Tullin kulmille korkeatasoisia kerrostaloja ja monet vanhat lähiöt tiivistyvät entisestään. Kaikki suuremmat pientalotontit on jo lohkottu.
Jotain kautta niiden hirvien pitää päästä Mannerheimintielle.
...Helsingin Keskuspuisto, joka alkaa Finlandia-talolta Töölönlahdelta ja ulottuu Helsingin pohjoisrajalle Vantaa-jokeen ja Vantaan kaupungin rajaan. Se on yli 1000 hehtaarin suuruinen, eteläpäästään pitkälle hyvin kapea, mutta pullistuu pohjoispäästään runsaat 2 km leveäksi käsittäen mm. vanhoja aarnimetsäalueita, Haltialan ja Tuomarinkartanon viljelysaukeat ja Helsingin jylhimmät Haltiavuoren maisemat.
Asun tuon keskuspuiston reunassa niillä kohdin, jossa se alkaa leventyä. Vain minun ruumiini yli kosketaan tuohon aarteeseen, josta tuskin moni helsinkiläinen osaa olla kyllin kiitollinen silloiselle asemakaava-arkkitehti Bertel Jungille, joka jo vuonna 1911 sai keskuspuiston vahvistetuksi Helsingin yleiskaavaan.
Muu alue vähänkin rakennuskelpoisesta Helsingistä on jo lähes tukkoon rakennettua. Rakennuskelvottomatkin alueet, kuten esim. Pikku-Huopalahden upottavat rämeet on rakennettu erittäin raskain ja kallein pohjustustoimenpitein.
Sipoon länsireuna tarvitaan ehdottomasti. Kun Sipoolla ei ole aikomusta eik kai mahdollisuuttakaan sitä asianmukaisesti kaavoittaa ja rakentaa, sen tekee Helsinki, joka nykyisellä kasvuvauhdillaan tarvitsee vähintään 8000 uutta asuntoa vuosittain, kuten kaupungin kiinteistöjohtaja näkyy sanovan.
Ei tuo Sipoolta ja Vantaalta saatava alue riitä kuin muutaman vuoden tarpeisiin. Mutta onneksi pohjoisessa Espoossa on aluetta vielä hyvinkin vielä neljännesmiljoonan ihmisen asuintarpeisiin ja Vantaallakin lähes yhtä paljon, vaikka siellä lentokenttä asettaa rajoituksiaan.
Mutta kyllä pääkaupunkiseutu voi hyvin kasvaa 1,5 miljoonan väestökeskukseksi, ja kun laitetaan vielä Kirkkonummi lännessä ja Tuusula-Järvenpää pohjoisessa mukaan, niin pari miljoonaakin on mahdollinen. Ja siihen varmaan seuraavien 50 vuoden kuluessa mennäänkin.