Kolmannes uskovaisten viesteistä täällä käsittelee samaa aihetta, jossa ei ole mitään uutta, ja joissa ei kysytä mittään. Kannaotto tavallaan on, mutta se on vanhan toistoa, toistoa, toistoa...
Esimerkki:
Jeesus antaa vapauden. Jeesus hoivaa, parantaa sairauksista, suojelee pahalta. Uudestisyntyneet saavat elää Jeesuksen ruumiissa, heitä suojaa Jeesuksen sovintoveri, jonka hän vuodatti ristillä. Ristin kuolema antaa meille mahdollisuuden taivastiehen.
Sitten sivun verran raamatunlauseita.
Lopuksi siunataan kanssauskovat.
Kaikki me tiedämme uskovaisten kannan uskon peruskysymyksiin. Niissä ei ole mitään uutta.
Kaikki me tiedämme helluntailaisten kannan homouteen, lesbouteen, itsetyydytykseen, kasteeseen.
Miksi niitä pitää alinomaan jauhaa?
Erikseen on niiden nuorten viestit, joille asia on akuutti.
Ns. epäuskovaisten viestit ovat useimmiten kantaaottavia, kritisoivat sokeaa uskoa Raamatun "totuuksiin". Miksi niitä siivotaan kovalla kädellä?
Kysymys mopille ja muille:
Eikö pahinta toistoa pitäisi karsia pois palstaa täyttämästä?
Eikö tämän palstan tarkoitus ole keskustella helluntailaisuudesta, puolesta ja vastaan?
Ei kai tarkoitus ole toistaa uskonnollisia fraaseja uudestaan ja uudestaan?
Esimerkki:
Jeesus antaa vapauden. Jeesus hoivaa, parantaa sairauksista, suojelee pahalta. Uudestisyntyneet saavat elää Jeesuksen ruumiissa, heitä suojaa Jeesuksen sovintoveri, jonka hän vuodatti ristillä. Ristin kuolema antaa meille mahdollisuuden taivastiehen.
Sitten sivun verran raamatunlauseita.
Lopuksi siunataan kanssauskovat.
Kaikki me tiedämme uskovaisten kannan uskon peruskysymyksiin. Niissä ei ole mitään uutta.
Kaikki me tiedämme helluntailaisten kannan homouteen, lesbouteen, itsetyydytykseen, kasteeseen.
Miksi niitä pitää alinomaan jauhaa?
Erikseen on niiden nuorten viestit, joille asia on akuutti.
Ns. epäuskovaisten viestit ovat useimmiten kantaaottavia, kritisoivat sokeaa uskoa Raamatun "totuuksiin". Miksi niitä siivotaan kovalla kädellä?
Kysymys mopille ja muille:
Eikö pahinta toistoa pitäisi karsia pois palstaa täyttämästä?
Eikö tämän palstan tarkoitus ole keskustella helluntailaisuudesta, puolesta ja vastaan?
Ei kai tarkoitus ole toistaa uskonnollisia fraaseja uudestaan ja uudestaan?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Nykyisen serigffin mielestä tämän palstan tarkoitus on juuri puuduttava, aivoton toisto. Sen olemme huomanneet jo aikaa sitten. Keskustelua hän tyrehdyttää tahallaan aina, kun aihe vain mitenkään vaatisi hiukan haasteellista pohdintaa ja antaisi tilaa muullekin kuin tyypilliselle hyminälle.
Seriffiä vaihtamalla tilanne paranisi. Eipä ainakaan kukaan levittelisi "tietona" entisten seriffien luuloja.
Eipä ole Stb panetteluaan anteeksi osannut pyytää.
Eikä aloittajakaan kertonut mistä tahtoi tietoa, kun tuntuu tietävän jo kaiken entuudestaan.
Eihän täällä voi raamattua siteerata, kun se ei mene ateistille jakeluun?
Kristus kuitenkin on kaikessa armossaan ja rakkaudessaan vapauttamaan vankitut todelliseen vapauteen ja samalla heittänyt kutsun iänkaikkiseen elämään.
Muuten Tiituksen kirjeen toisen lusta löytyy lyhykäisyydessään koko raamatun sanoma, joten uskotaan siihen.
Eli "Armo (Jeesus Kristus) on ilmestynyt pelastukseksi..."
Kirjoitat:
>>Seriffiä vaihtamalla tilanne paranisi.
osuvasti kysymykseesi alla olevalla ajatuksella, joka täällä toistetaan joka päivä kymmeniä kertoja. Mitä uutta se antaa kesusteluun mielestäsi?
"Kristus kuitenkin on kaikessa armossaan ja rakkaudessaan vapauttamaan vankitut todelliseen vapauteen ja samalla heittänyt kutsun iänkaikkiseen elämään. "
Sanoin kyllä selvästi, että uskonnollisten fraasien toistaminen ei mielstäni kuulu tälle palstalle.
Raamatun siteeraaminen sivukaupalla ei ole "helluntailaisuudesta keskustelua", joka kai on tämän palstan tarkoitus.
Muutettakoon nimeä, jos tarkoitus on keskustella uskovaisten fraaseista tai Raamatusta yleensä.
Keskustelu taas lienee sitä, että vaihdetaan mielipiteitä, väitellään, sääntöjen puitteissa tietenkin, aloituksen aiheista.
On kai luonnollista, että kritiikki helluntailaisuutta koskien tulee pääosin epäuskoisilta?
Jos epäuskoiset toistavat jatkuvasti samoja aiheita, nekin pitää poistaa (ja poistetaankin).
"Eikä aloittajakaan kertonut mistä tahtoi tietoa, kun tuntuu tietävän jo kaiken entuudestaan."
Mistä muuten päättelit, että väitän tietäväni kaiken?
"Muuten Tiituksen kirjeen toisen lusta löytyy lyhykäisyydessään koko raamatun sanoma, joten uskotaan siihen.
Eli "Armo (Jeesus Kristus) on ilmestynyt pelastukseksi..." "
Tuohan on mahtavaa! Yhdestä kirjeestä löytyy koko Raamatun sanoma.
Siis turha kopioida enempää. Upeeta, mahtavaa.
"sen olemme huomanneet jo aikaa sitten" Älä yleistä koska teitä on vaan kolme arvosteliaa. Ja mun mielestä sun arvostelu johtuu vaan ja ainoastaan siitä että nää RitariOleva entisenä seriffinä ja stb nykyisenä seriffinä on asemassaan sanonut että pitävät syntinä sun elämän tapaa. Myös hellunntai liike suhtautuu asiaan samoin ku nää mutta tällä yhdellä foorumilla vaan sanoivat niin se sua kismittää. Helluntai oppi ,joka on luettavissa jokaisen helluntaiseurakunnan netti palstalla, on lähes samanlainen kuin muillakin kristillisillä seurakunnilla. Ei kait ylläpito olis näitä valinnu sefuksi jos nää olis sellaisia mielipidevainoajia kuin sää annat ymmärtää. Yleensä jos vertaa näitten uskis palstojen sefuja niin stb on vapaamielisin ja antaa joidenkin vähä liianki kanssa piruilla toisille tärkeistä asioista. Tällä tarkoitan työmiestä joka tunnustautuu ateistiksi ja kuitenkin asuu enimmäkseen hellareiden palstalla. Tietenkin sä sanot että kaikkien on oikeus puhua helluntalaisuudesta ja arvostella sitä no varmaan asiaa olisikin mutta virheet on tehny yksittäiset ihmiset ei raamattu tai helluntai oppi. Mut hyvä henki täällä on myönnä pois no ainakin useimmilla vaikkei ehkä sulla sitä tunnetta ole hyvää juhannusta.
Eli Tiit. 2:11-13 Kertoo lyhykäisyydessään Jumalan tahdosta ja erikoisesti evankeliumin merkityksestä.
Toisaalta jos täällä jotkut kyselevät mikä ja mitkä asiat ovat syntiä, tai mikä on Jumalan tahto ihmisen elämässä, niin eikö siihen perusteet löydy raamatusta.
Helluntalaisuus rakentuu Jumalan sanan perustukselle ja siitä johtuen perustelemme uskomme useinkin Jumalan sanaan.
Kertaan muuten lyhykäisesti tuon Tiituksen kirjeen kohdan.
1. SIINÄ ILMOITETAAN, ETTÄ TARVITTIIN JEESUKSEN SAAPUMISTA,että pelastuisimme.
2.Kristus kasvattaa, että osaisimme uskovina hyljätä himomme ja jumalattomuutemme.
3. Samalla odotamme Kristuksen tulemista, kun myös olemme valkeutena ja suolana tässä mätänevässä maailmassa.
On hyvä muistuttaa, että synti ei pääse taivaaseen ja ihmisen on tehtävä parannus, eikä vanhurskaan Jumalan.
Mistä sinä ajattelit, että täällä pitäis kirjoittaa, kun uskosta osattomat eivät usko kaikkivaltiaan Jumalan armoon ja rakkauteenkaan.
Pitäiskö ruoka tottumuksista ja ruuan hinnoista keskustella, vaiko urheilusta?
Ajattelin vain tuota poika-parkaa, kun vuodesta toiseen kirjoittaa yhdestä ja samasta murheestaan, joskus vielä esittää, että on raamatullinen uskova.
Ehkä minä, jota Kristus on paljon rakastanut, kerron kulmikkaasti siitä armosta, jota minä olen osakseni saanut.
En kyllä usko, että Suomessakaan moni väheksyisi, Jeesuksen tekemää muutosta elämässäni, joka ei enää elämää ollutkaan.
On se kuule armoa, kun saa uuden elämän, kuten minulle kävi ja sain kaupan päälisiksi raittiudenkin, eikä ole tarvinnu maistella miestä väkevimpiä sen koomin.
Mikä ilo elää tämäkin kesä raittiina Kristuksen omana ja ihailla Jumalan tekoja, ei muuta voi sanoa, kun anna sinäkin pelastaa itsesi synnin orjuudesta.
Tarkkaanpa oot laskenu! Mua et oo muistanu ottaa mukaan. Kato tuo uskisten vedätys ei oo aivokkaille mieleen.
Miten tuommonen laskeminen käytäntöön on pantu?
Usko Jeesukseen on ihan sama eilen,,tänään ja huomenna, ihan joka päivä, ei se muuksi muutu.
Uskon elämä on näitten samojen asioitten kans elämistä joka päivä. Siitä se asia kumpuaa kerta toisensa jälkeen. Ne, jotka eivät henkilökohtaisesti koe niitä tärkeiksi, kokevat ne toistona.
Miksi rukoillaan joka päivä? Eikö riitä että on kerran elämässä rukoillut ne samat asiat? Ei.
Elämä on juuri sitä, että hoidetaan sielun elämää, puhutaan Jumalalle. Ihminen syö joka päivä, ei riitä että syö yhden kerran elämässä, samalla tavalla ihminen tarvii joka päivä sielulleen ravintoa joka on hengellistä ravintoa, ruumis tarvii ruokaa, siinä on elämän ravinnon kaksi puolta.
En ymmärrä, miksi jonkun usko on niin heikko, etteikö kestä kritisointia. Itse olen uskovana ihmisenä aina ottanut kaiken kritiikin elämässä vastaan ja jutellut eritavalla ajattelevien kanssa. Se, miten tulin aikanaan uskoon, tapahtui juuri niin, että joku toinen jutteli minulle, avoimesti, antoi kysyä ja vastasi sen mitä osasi. Minä ihmettelin, kyselin ja kummastelin, sitten saatuani tarpeeksi tietoa ja jankattuani niitä samoja kysymyksiä, tunsin kuinka olin valmis ottamaan Jumalan kutsun vastaan. Kauan olinkin sitä pakoillut, tavallaan lapsena löytyneen uskon hylännyt, elänyt monta vuotta omin päin, mutta sitten tuli käännöskohta ja Jumala päätti, että nyt ajaa routa possun takas kotiin, ja niin siinä kävi. Tähän tarvittiin sitä, etä ne asiat pyöri mielessä joka päivä, niitä puhuttiin, kerrattiin, luettiin kirjoja, lehtiä, Raamattua ja perusteltiin niitä asioita puolin ja toisin, etsittiin Raamatusta vastausta.
Eiköhän siis kritiikkiä pitäisi kestää ja sietää ja saada esittää, kunhan tekee sen nätisti, ei halveksimalla, ilkkumalla tai kiusaamalla, vaan sääntöjen mukaan, asiallisesti.
Usko on niin vahva, ettei se pelkää kritiikkiä eikä hämmenny kysymyksistä vaikkei niihin heti osaisi vastatakaan. Se on avoin myöntämään, ettei ihmisen kuulu kaikkeen vastausta tietääkään.
ymmärrän kyllä, että uskovaisen elämä on sitä samaa joka päivä, koska liikkumavara on niin pieni (vrt. häkkikanala).
Mutta kun täällä on tarkoitus KRSKUSTELLA.
Saarnaaminen tai rukoilu EI ole keskustelemista.
Ymmärän kyllä tässäkin kohdin uskovaista. Hehän ovat tottuneet saamaan kaiken valmiiksi pureksittuna ilman turhanaikaista kestustelua, joten heillä ei voi olla keskustelukulttuuriakaan.
Ehkä näin, ehkä ei, mutta oma tieni kulki ateismin kautta, teologian opintoihin ja sitä kautta Kristuksen syliin. En saanut valmiiksi pureskeltua juttua, vaan tein töitä ja tutkin asioita, tutkin ja tutkin, enkä ole sitä lopettanut vieläkään. Olen tosin luterilainen, en siksi, että olisin sitä aikoinaan valinnut, se oli vanhempieni valinta, mutta olen tyytyväinen siihen. En ollut siihen muutamia vuosia sitten tyytyväinen, ehkä en täydellisen tyytyväinen nytkään, mutta aina voi parantaa.
Moni arvostelee siitä, että selitän uskon asioita myös osittain järjen kautta, vähän Tuomas akvinolaisen vikaa, mutten edusta hänen ajatuksiaan. Etenkin tietyt äärisuuntaukset hermostuvat ja luulevat, että sorrun järjen palvontaan. Kyse ei ole kuitenkaan siitä, sillä sen minkä voi järjellä selittää, se on silloin myös ymmärrettävissä niittenkin osalta, joille usko ei merkitse mitään. Järki ei estä uskomasta eikä usko järkeilyä.
Ymmärrän kyllä pointtisi, että ei pidä hyytyä yhteen paikkaan ja tyytyä vain toisten antamiin selityksiin. Tästä syystä elämä on oppimista joka päivä. Ihmisen tulee itse tutkia Sanaa, avata Raamattunsa joka päivä ja miettiä, mitä tekstissä oikein sanotaan, miten se puhuttelee ja ketä se puhuttelee. Yhden ihmisen elämä ei periaatteessa riitä Raamattua kokonaan selittämään, joten tästä syystä uskovan ihmisen joka ikinen päivä on näiltä osin erilainen. Jos ehtisin, kirjoittaisin tänne vaikka joka päivä uuden avauksen Raamatusta, mitä olen siitä kullekin päivälle oppinut. Työn ohessa sellaiseen ei vain ole resursseja. Olen aika vasta löytänyt tämän palstan, joten en tarkkaan tiedä, mistä täällä on aiemmin puhuttu.
Oon opettanu keskusteluataitoa aika kauan. Sen oon huomannu, että erilaisten fundamentalististen uskonnollisyen liikieden jäsenten lapset ovat kaikkein kehnoimmin keskustelevia. Heille on myös hyvin vaikea opettaa keskustelemista, koska he eivät tahdo osata nähdä asioissa kuin uhden oikein näkökannan. Pätee kokemukseni mukaan mm. helluntailaisiin.
Moi!
Valitit, että uskovaiset toistelevat näillä keskustelupalstoilla aina samoja aiheita ja asioita. Siihen en osaa ottaa kantaa, koska en ole eläissäni kirjoittanut yhteenkään nettikeskustelufoorumiin enkä myöskään näitä lukenut. Mutta koska nyt tulin lukeneeksi viestisi, vastaanpa sinulle kirjoittaen ehkä jotain uutta, mitä et ole mahdollisesti tullut ajatelleeksi Jumalasta.
Raamatun mukaan (mikä on siis minun uskoni perusta) Jumalan ensisijainen tehtävä on tehdä meistä vanhurskaita eli tehdä meidät kelvollisiksi uuteen taivaaseen ja uuteen maahan, minkä Jumala kerran luo. Niinpä Jumalan ensisijainen tehtävä ei ole saada meitä maan päällä onnellisiksi, terveiksi, varakkaiksi tai edes turvallisuutta ja lepoa kokeviksi. Usein kuitenkin Jumalaa pidetään "vain" rakkautena. Näin ei kuitenkaan ole. Jumala on vanhurskas,ehdottoman oikeamielinen ja pyhä, sekä lempeä että ankara. Ensisijaisesti Jumala siis haluaa tehdä meistä varhurskaita, pyhiä tässä ajassa ja onnellisia olemme sitten Jumalan valtakunnassa. Valitettavan usein uskovienkin piireissä kuulee ajateltavan, että Jumalan tärkein huolenaihe on antaa onnellisuutta omilleen (jos muillekin) tässä ajassa ja pyhyyttä Jumalan valtakunnassa. Ei, vaan: pyhiä nyt ja onnellisia sitten. Toki Jumalan lapsena oleminen tuo monelle vapautta ja onnellisuutta jo tässäkin ajassa (kuten itse olen saanut kokea), mutta kyllä monet kristityt joutuvat maailmassa myös paljon kärsimään. Ja yhä vaikeammaksi tulee kristittyjen osa Jeesuksen toisen tulemisen lähestyessä. Omin voimin, omin teoin, lakihenkisesti emme tietenkään kukaan olisi riittävän kelvollisia vanhurskaalle Jumalalle. Sitä varten Jeesus siis (kuten tiedätkin) tuli ensimmäisen kerran maailmaan: muuttamaan ihmisluonnon. Jeesuksen toisen tulemisen tarkoitus on muuttaa koko luomakunta ja maailmankaikkeus.
Uskosta osaton ihminen tulkitsee Jumalan rakkauden yleensä rakkauden maailmallisen merkityksen ja sisällön mukaan. Jumala ei kuitenkaan rakasta meitä sen takia, että me olemme viehättäviä tai rakasta meitä ehdoitta tällaisenaan. Jumala rakastaa varhurskautta ja on tarjonnut meille tämän varhurskauden Jeesuksen ristin kuoleman kautta. Jumalan rakkaus on teon rakkautta. Niinpä oikea kysymys ei ole miten rakastava Jumala voi sallia kärsimystä vaan mitä Jumala on tehnyt minun hyväkseni. Valitettavasti vain hyvin harvat ihmiset kustakin sukupolvesta ottavat tämän Jumalan teon vastaan. Siksi myös Jeesuksen tuleminen viipyy, sillä taivaassa on vielä tilaa. Iaikkinen elämä ja iankaikkinen kadotus ovat totta ja Jumala on antanut ihmiselle vapaan valinnan.
Rukoilen puolestasi!
oli kantaaottava, mutta ottaisin siitä esiin pari kohtaa.
"Uskosta osaton ihminen tulkitsee Jumalan rakkauden yleensä rakkauden maailmallisen merkityksen ja sisällön mukaan. "
Me uskosta osattomat ihmiset emme juuri tulkitse Jumalan rakkautta emmekä Raamattua, koska pidämme niitä fiktiona. Raamattu on meidän mielestämme kirja muiden joukossa ja usko, joka perustuu Raamattuun, on siis tyhjän päällä.
"Niinpä Jumalan ensisijainen tehtävä ei ole saada meitä maan päällä onnellisiksi, terveiksi, varakkaiksi tai edes turvallisuutta ja lepoa kokeviksi."
Tämä on hyvä! Viime aikoina täällä on tiukasti väänentty ainakin "uskosta osattomien" taholta mm. ihmeparantumisista. Osa helluntailaisista pitää erittäin tiukasti kiinni siitä, että Jeesus pelastaa, turvaa, suojaa, auttaa kaikenlaisissa asioissa, kun rukoillaan apua ja mikä parasta: parantaa sairaudet.
Luehan viikko taaksepäin palstaa, niin huomaat sen.
Siis kirjoituksesi on ristiriidassa usean täällä tiukasti kirjoittavan helluntailaisen ajatusten kanssa.
Minä pidän kirjoituksesi tuosta kohdasta, koska sehän tavallaan myöntää ihmeparantumiset vähemmän ihmeelisiksi.
Sanot minuakin "uskosta osattomaksi" :)
Miten voi olla osaton sellaisesta, johon ei missään tapauksessa hakua osallistua?
Sama olisi, jos sanoisin sinua viinan iloista osattomaksi, koska et halua juoda viinaa.
Minä pidän kirjoituksesi tuosta kohdasta, koska sehän tavallaan myöntää ihmeparantumiset vähemmän ihmeelisiksi..... Ollaan ny kerranki samaa mieltä ja ei usko ole elämyksiä mitä jotkut metsästää. Minusta tää elämä on jo itsessään selittämätön ihme joka todistaa Luojastamme mut ei tän maailman ajan onnellisuutta tartte hakea vaan sen ikuisuuden missä sinä ja minä tullaan olemaan joku päivä. Toivottavasti molemmat siellä paremmalla puolen.
Helluntailaiset halveksivat koulutusta ja sivistyneisyyttä ja ihailevat kovan elämänkohtalon kokeneita ihmisiä ja heikkoa koulutustasoa. Sen takia et saa keskustelua aikaan mistään syvällisemmästä aiheesta.
syystä usein hellarit kuvittelee että koulutus on jotenkin pahasta tai esim. teologian opiskelu muka erottaa Jumalasta, käsittämätön luulo!
Helluntailaiset sitä, helluntailaiset tätä, helluntailaiset sitä ja tätä...
"Helluntailainen ei pysty keskustelemaan."
"halveksivat koulutusta ja sivistyneisyyttä ja ihailevat kovan elämänkohtalon kokeneita ihmisiä ja heikkoa koulutustasoa."
Väitän päinvastaista. Helluntailaiset pystyvät keskustelemaan kuten muutkin omien resurssiensa rajoissa. Miksi emme pystyisi.
Emme halveksi koulutusta ja sivistyneisyyttä, emme liioin ihaile elämän murjomia tai heikkoa koulutustasoa. Elämän murjomia ihmisiä kohtaan tulisi jokaisen kristityksi tunnustautuvan tuntea myötätuntoa. Jos ihailuun on aihetta, miksei sitäkin voi ilmaista. Tämä koskee muitakin kuin kristittyjä.
Sivistys ei ole toisten puutteiden jatkuvaa esiintuomista, vaan yritystä ymmärtää kaikenlaisia ihmisiä. Syvällistä keskustelua syntyy vain keskustelukumppaneita kuuntelemalla ja pyrkimällä ymmärtämään omista poikkeavia näkökantoja.
Väitän myös, että melkein mistä tahansa aiheesta saa aikaan syvällisen keskustelun, jos em. kriteerit täyttyvät. Keskustelu on kuin verkko(!)pallopeliä, jossa pallotellaan vuoron perään. Antoisinta se on, jos "paluupallon" mukana saa uusia oivalluksia. Kaikkia mielipiteitään ei ole pakko muuttaa, mutta kavahdan kyllä, jos minkäänlaista kehitystä ajattelussa (omassa tai muiden) ei tapahdu pitkänkään "pelin" jälkeen.
Täältäkin ruudun takaa katselee juuri neljä akateemisesti koulutettua helluntailaista. Hyvä on, maistereita ovat, eivät ole tohtoreiksi väitelleet, mutta suurin osa tavallisesta kansasta eivät tohtoreiksi väittelekään.
Itse en ole helluntailainen, maisteri kuitenkin. :) Moni ystävistäni on helluntailainen. Itse olen luterilainen. Olen muuten teologian opinnoissani törmännyt näihin helluntailaisystäviini. Että se siitä.
keskustelu tyrehtyy siihen, että kristityt eivät vaivaudu vastaamaan muulla kuin siteeraamalla Raamattua, jolla ei ole mitään merkitystä ihmiselle joka ei ole kristitty. Kun kaksi ihmistä keskustelee eri kielillä eikä tyydy suomentamaan selityksiään kumpikaan ei voi ymmärtää toista.