Karjalan palautustoiveet elävät yhä

Syksyllä on kulunut jo 62 vuotta siitä, kun viimeiset Karjalan evakot joutuivat jättämään rakkaat kotiseutunsa, mutta vuosikymmenetkään eivät ole saaneet heitä luopumaan unelmastaan saada Karjala takaisin. Pikemminkin vaatimukset Karjalan palautuksesta ovat vilkastuneet ja koventuneet.

Hyvä esimerkki siitä on viikko sitten Haminassa karjalaisten kesäpäivillä julkaistu tohtori Jukka Seppisen kirja Menetetty Karjala?. Keskustapoliitikosta paksuja kirjoja naputellut Seppinen esittää siinä kovan väitteen, että "presidentti Mauno Koivisto ja ulkoministeri Paavo Väyrynen kykenivät estämään Karjalan paluun Suomelle ratkaisevina vuosina 1989--1994".

Suomessa on väitelty vuosikymmeniä siitä, onko Karjala saatavissa takaisin ja millä perusteilla. Mielipiteet ovat menneet iloisesti ristiin, ja historiallinen fakta on, ettei suomalaisten kokemaa vääryyttä ole pystytty toistaiseksi oikaisemaan, vaikka yritetty on. Erityisen aktiivinen asiassa oli aikoinaan Urho Kekkonen.

Nykyisin tutkijana esiintyvä Seppinen, entinen ulkoministeriön virkamies, ei vain väitä, että Karjala olisi ollut saatavissa takaisin, vaan lataa myös, että kaksi ulkopolitiikan johtajaa esti palautuksen. Väitteet ovat sen verran kova, että niitä on vaikea tulkita muuksi kuin pelin koventamiseksi taistelussa Karjalan palautuksesta. Väyrynen on ehtinyt dementoida Suomenmaa-lehdessä Seppisen väitteen. Koivisto vaikenee tapansa mukaan.

Karjalaisten kesäjuhlien yhteydessä Haminan torilla myös Pro Karelian edustajat esiintyivät avoimesti sellaisten tunnusten alla, että se olisi aiheuttanut vilunväreitä, jos Neuvostoliitto ja yya-sopimus olisivat vielä olemassa. Viime vuonna Pro Karelia julkaisi Veikko Saksin mustakantisen kirjan palautusteemasta. Kirja on erittäin perinpohjainen ohjelma Karjalan palauttamiseksi, ja se on tehty niin taiten, ettei sitä voi leimata pelkäksi huuhaaksi.

Keväällä perustettu Suomen Karjalan pakolaiset -niminen yhdistys aikoo puolestaan jättää syksyn tullen valituksen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle. Yhdistys katsoo Venäjän rikkovan Neuvostoliiton perillisenä yksityisten henkilöiden omistusoikeutta, kun se estää heidän pääsynsä kotitiloilleen. Aluepalautus ry on taas aloittanut ponnistelut, joiden tuloksena se toivoo saavansa siirrettyä takaisin suomalaisille Karjalaan jääneiden tilojen ja tonttien omistusoikeuden.

Karjalan palautuksen ympärillä tapahtuu koko ajan kaikkea muutakin. Se ei vain pääse valtajulkisuuteen. Esimerkiksi Pro Karelian vetoomukseen palautuksesta on saatu yli 130 000 nimeä.

Oululaiset saavat ensi kesänä tilaisuuden todistaa omin silmin Karjalan tämän päivän palautustouhuja, kun karjalaiset tulevat kaupunkiin pitämään kesäpäiviään. Aktivistit ovat nimittäin seuranneet jonkin aikaa kuin varjo Karjalan liiton juhlia.

Karjalan palautusaktiviteetin on oletettu hiipuvan ajan mittaan luonnollisista syistä, mutta asiassa näyttää käyvän päin vastoin. Toimeliaisuuden määrä vain lisääntyy ja vaatimukset voimistuvat, kun evakkojen rivit harvenevat.

ainakin itse toivoisin karjalan liittämistä suomeen takaisin,

Jos Karjala kerran on noin tärkeä että sen perään itketään vielä 60 vuodenkin jälkeen, suomalaisten pelkureiden olisi ehkä kannattanut poteron pohjalla istumisen ja korvikekahvin särpimisen sijaan kannattanut edes yrittää puolustaa Karjalaa.

Keskustelu käy vilkkaana..
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4500000000000800&subcat=1415