Katseltuani tänään pari tuntia saksalaista maataloutta auton tuulilasin takaa paikallistiellä Flensburgin ja Husumin välillä, niin näyttäisi siltä, että sakaslainen karjatalous saa paljon enemmän tukia, tai ainakin rahaa riittää suomalaisia enemmän siihen, että tilat ovat hyvin hoidetun näköisiä.
Talot ja ulkorakennukset kelpaisivat postikorttiin pihapuineen ja puutarhoineen. Suomessa vastaava kuvauksellisuus on enemmän ryysyrantamaista, mutta ehkä se on geeneissä eikä EU-tukien määrässä?
Ensimmäistä kertaa tällä Euroopan kulmalla kulkevana jäi mieleen vaikutelma, että saksalaiset eivät vältä työtä eikä vaivaa sen suhteen, että paikat ovat todella tip-top.
Olisiko niin, että suomalaisen talonpojan tsaarinaikainen alamaisuus hallitsijalle edelleen heijastuisi alamaisuutena sosialidmokraattiselle hallitusvallalle, ettei itse tarvii tehdä mitään, kun sosialidemokratia jakaa ilmaista rahaa niin laiskoille duunareille kuin muillekin ryysyrannan joosepeille?
Talot ja ulkorakennukset kelpaisivat postikorttiin pihapuineen ja puutarhoineen. Suomessa vastaava kuvauksellisuus on enemmän ryysyrantamaista, mutta ehkä se on geeneissä eikä EU-tukien määrässä?
Ensimmäistä kertaa tällä Euroopan kulmalla kulkevana jäi mieleen vaikutelma, että saksalaiset eivät vältä työtä eikä vaivaa sen suhteen, että paikat ovat todella tip-top.
Olisiko niin, että suomalaisen talonpojan tsaarinaikainen alamaisuus hallitsijalle edelleen heijastuisi alamaisuutena sosialidmokraattiselle hallitusvallalle, ettei itse tarvii tehdä mitään, kun sosialidemokratia jakaa ilmaista rahaa niin laiskoille duunareille kuin muillekin ryysyrannan joosepeille?
Vastaukset 58
Vanhimmat
Hyvä keskustelunaihe, mutta ei liity millä lailla keskustaan, ei edes maataloustukiin ja maatalouttakin se vain sivuaa.
Huomasit varmaan siellä Saksassa, että myös ne sikäläiset vanhat kaupungit, joita ei ole tarvinnut rakentaa uudelleen sodan tuhojen seurauksena, ovat idylliltään aivan toista luokkaa kuin suomalaiset.
Mikä on saanut meidät suomalaiset tuhoamaan historialliset kaupunkikeskustamme täysin, korkeintaan jättämään rippeitä vanhasta kauniista arkkitehtuurista sinne tänne? Tilalle on rakennettu aluksi betoni- sitten lasihirvityksiä.
Eipä ole Hesarissa ollut monta niin masentavaa juttusarjaa kuin Helsingin hävitetyistä taloista kertonut sarja. Ja sama kaavahan on toistunut lähes kaikissa Suomen kaupungeissa. Käsittelytavaltaan hilpeämpi mutta pohjimmiltaan yhtä karmaiseva oli Hesarin kuukausiliitteessä muutama vuosi sitten julkaistu, kuvitteellinen juttu siitä, miltä niin kaihoisasti muisteltu ja venäläisten rappeuttamaksi arvosteltu Viipuri näyttäisi tänä päivänä, mikäli kaupunki olisi säilynyt Suomella. Arvio osui varmasti oikeaan siinä, että vanhasta rakennuskannasta olisi jäljellä ehkä linna ja pyöreä torni, muu olisi enimmäkseen korvattu makkarataloilla, Aallon sokeripaloilla ja standardikerrostaloilla.
Eikä kaikki ole gryndereidenkään varassa. Myös tavallisista suomalaisista omakotitaloalueista on idylli kaukana, jos niitä vertaa vaikkapa ruotsalaisiin. Pihapuihin ja puutarhoihin ei meillä kaupungeissa ja maalaistaajamissakaan paljoa panosteta.
En osaa vastata, onko syy geeneissä, historiallisessa näköalattomuudessa, omanarvonpuutteessa vai täkäläisessä hallintokulttuurissa, mutta suomalaista maaseutua ja kaupunkeja tämä murheellinen ilmiö yhdistää samalla tavalla.
En minä pidä sitä pahana, ettei ole pihoilla halvalla ulkomaisella työvoimalla teetettyjä istutuksia ja kiveyksiä.
Kuka semmoisia kovan työpäivän päätteeksi jaksaa itse ruveta tekemään?
Toivottavasti tällaista työväkeä ei koskaan tuodakaan maahan.
Pikkuteitä ajellessa näki myös kaupunkeja. Yhtään saksalaista pikkukaupunkia ei olisi säästetty Suomessa, kiitos grynfereiden rahoittaman punamullan, joka käytti valtaa kekkosen aikana.
Eikö tämä aihe muka kuulu keskustan saitille, häh?
Vaikuttaa siltä, että ensimmäisenä kommentoijanasi erehdyin pahasti. Nimittäin aiheesta kehkeytyi niin vilkas keskustelu, että tuskin se millään muulla palstalla olisi ollut yhtä vilkasta.
Mutta kuten noista vastauksistakin huomaat, tämä ei tosiaankaan ole vain mikään maalaisjuttu. Kommentointi ei lähtenyt piikkiesi pohjustamalle linjalle, vaan lopputuloksena oli erittäin monipuolinen ja hyvä ympäristökeskustelu. Se on hyvä asia se, vai mitä?
Avaukseen täytyy minusta laittaa aina pieni provokatiivinen mato, että muut tarttuisivat asiaan.
Minusta on mukavaa, että yllätyit positiivisesti. :)
mutta uskotaan sinua. Minä en ole pitkään aikaan käynyt saksalaisella maaseudulla, enkä kovin paljon koskaan. Historiasta olen kuitenkin lukenut, että Saksassa ei kautta aikojen ole juurikaan arvostettu maanviljelystä. Tästä on kirjoittanut mm. Heikki Ylikangas. Samoin olen sotahistorioista lukenut, että saksalaiset ihmettelivät kuinka siistiä oli maaseudulla Ukrainassa ja se sentään oli osa Neuvostoliittoa. Nykypäivänä saksalaisten arvostus maaseutuun ja maatalouteen näkyy mielestäni dekkarisarjoista. Kun niissä mennään maaseudulle, löytyy vain kyräileviä, sisäänlämpiäviä ja tyhmiä ihmisiä. Jos siellä on joku täyspäinen, hänet tavataan murhata ja sitten tarvitaan poliisit Münchenistä tai Frankfurtista selvittämään asiaa. Hitler yritti kyllä nostaa maan ja maaseudun arvoa, mutta ei ilmeisesti onnistunut siinä.
Ajoin karjatalousalueen läpi - tuoksuista päätellen.
Hahhahaaahaaa..
Mainosmaakariaaaa......
Saksassa on maakuntahallinto ja selkeä 3:s hallintoporras. Suomessa sitä ei ole, mutta sen sijalla on ilmeisestä tarpeesta siinnyt sekava hallintorypäs.
Saksassa ihmiset tuntevat kotipihansa lisäksi kylänsä, kaupunkinsa, maakuntansa todella omakseen. He valitsevat niihin johdon demokraattisilla vaaleilla ja vaihtavat jos tuntevat siihen tarvetta.
Suomessa demokratia ei ole päässyt kehittymään eurooppalaiselle tasolle. Valtion ja kuntien väliin kasvanut sekava ja kasvoton hallintorypäs-sekasotku kyykyttää ihmistä niin, ettei hän tunne edes kotipihaa omakseen.
Tällä hetkellä Suomi sijoittuu demokratian tiellä jonnekin Euroopan ja Venäjän välimaastoon - ehkä lähemmäksi Venäjää kuin Eurooppaa. Tämän näkyy myös Suomen ulkoisessa ilmeessä.
Ennen reissuun lähtöäni HS:ssa referoitiin tuoretta väitöskirjaa, jonka yksi johtopäätös oli, että kunnanvaltuustoilla olisi täysi mahdollisuus käyttää paljon enemmän poliittista valtaa, jonka valtuutetut - ja puolueetkin - näyttävät luovuttaneen itse nimittämilleen virkamiehille.
Minusta tuollainen on aika epädemokraattista.
Jotain johtopäätöksiä yhteisöllisyydestä voi tehdä senkin perusteella, miten kylät on rakennettu. Suomessa talot hajallaan, Saksassa seinä kiinni seinässä.
Sakalaiset agraarit lienevät suomalaisia sopuisampia ja sosiaalisempia, kun haluavat asua tiiviimmin yhdessä??
En ollenkaan muistanut, että olen joskus kakarana koulussa lukenut aiheista, jotka Sinä vaivauduit hyvin asiallisesti ja sujuvassa muodossa kertomaan ne jo unohtaneelle kalkkiaivolle.
Historia on todella erilaista eri maissa, samoin kulttuurit, joista ihmisten käyttäytyminen periytyy... myös yhteisöllisyys ja sosiaalisuus, jotka minusta ovat enemmän asenne- kuin maanjakokysymyksiä.
Edellisellä kommentilla en ota kantaa suomalaisten enkä etenkään keskustalaisten sosiaalisuuteen enkä yhteisöllisyyteen, sillä kyllä ulkomaillakin huomaa, että muualta tulleita pidetään muualta tulleina.
... unohda vastenmielisyytesi maalaiskansaa kohtaan, niin huomaat, että meidänkin maaseutumme on hyvin hoidettua siellä, missä toimintaa on. Ainoastaan hylätyt tai puoliksi hylätyt tyhjentyneet talot tai mökit rumentavat maisemaa. Niitä pitäisi viranomaisten vaatimuksesta purkaa, vai onko ne jätetty kertomaan maaseudun historiaa.
käsitys, että jäbällä, jkk:lla tai vaikkapa minulla olisi jotain maalaiskansaa vastaan??
Kepulaisia me arvostelemme, emme Keskustapuoluetta tai maataloudella elinkeinoaan harjoittavia ihmisiä!
Te kepulaiset ja naurettavat city-kepulaiset olette itse syypäänä siihen, että myös Keskustapuolue kärsii.
... kepulaista, erityisesti kaikki maanviljelijät. Teidän hyökkäilynne kepua vastaan on siis sama kun maalaikansaa vastaan hyökkääminen. Tuo kansa vain pitää kepua suuressa arvossa. Viljelijöitähän on kepun kannattajissa enää vain 8 %. Maassa on viljelijöitä 2 % väestöstä, kepun kannatus on noin neljännes, 2% x 4 on 8%, eli kaikki viljelijät kannattavat kepua. Maaseudulla ja monissa maakuntien suurissa kaupungeissa kepu on myö suosittu puolue muiden yrittäjien, toimihenkilöiden ja työläisten keskuudessa. Kannatus kasvaa myös Helsingin seudulla.
Suomessa on kaunista, mutta Saksassa erilaista, eri tavalla kaunista.
Kun tekee havaintoja, voi tehdä myös päätelmiä siitä, että kaikki eivät samalla tavalla välitä pitää pihaansa siistinä.
Kun sinä, Oiva, ilmeisesti asut omakotitalossa, niin niitä vasta kannattaa vertailla, jos käyt Saksassa. Siis kukaan suomalainen ei helevetti soikoon leikkele pensasaitojaan niin, että lehtikin puolitetaan, jotta aita on viivotinsuora, ja tämä varmaan tehdään kerran viikossa !!!
Minulla ei, Oiva muuten, ole vastenmielisyyttä maalaiskansaa kohtaan. Kunnon ihmisiä ovat, vaikka toimivatkin vastoin omaa parastaan demareiden jalkarätteinä.
Tähän on hyvin yksinkertainen selitys. Saksalaisen siisteyskasvatusen perinne. Se alkaa siitä että Saksassa pidetään kunnia-asiana että lapsi oppii potalle mahdollisimman varhain. Freudilaisittain tästä käytetään termiä anaalisessa vaiheessa aiheutettu trauma. Ääritapauksessa sen aiheuttamat sielun sairaudet ovat sadismi ja masokismi.
Tämä perinne Saksassa on vuosisatainen.
Tämä sama siisteyskasvatus aiheuttaa sen että ihmiset ovat auktoriteettikipeitä. Saksalainen akateeminen maailma onkin keskiajalta lähtien ollut oppimestarointia, ja saksalainen perusteellisuus on kaikkialla maailmassa tunnettu käsite. Kysymys kuuluu, onko tämä pakonomainen järjestyksentarve hyve.
Siihen mittaan kehittyneenä jossa se Saksassa ilmenee se ei ole tervettä. Esimerkiksi natsismi sai kaikupohjansa nimenomaan tästä samasta autoritaarisesta persoonallisuudenlaadusta.
On siis väärintulkintaa kuvitella, että siisteyden takana olisi jokin yksilön valinta. On myös väärin luulla että siellä missä tällaista pakkoneuroottisuutta ei ilmene, kysymys olisi huonommista yksilöistä. Asiat eivät ole läheskään aina sillä lailla kuin miltä ne päältä näyttävät.
kuvaa hyvin Alice Miller kirjassa Schawarze Pädagogik. Tuloksena tuosta kasvatuksesta, jota johdonmukaisimmin toteutettiin pappiloissa, että Meinhofit, Baaderit ja kumppanit olivat usein pappiloiden lapsia.
Alice Millerin kirja (suomennettu: "Alussa oli kasvatus") olisi erinomaisen suositeltava teos esimerkiksi tämän palstan niille keskustelijoille, jotka omia mieliteesejään tositellen jatkuvasti kaivelevat tapahtumahistoriaa ja esittelevät yhtä ja samaa omaa totuuttaan jokaisesta olennaisesta aiheesta. Siis juuri näille täydellisille pintaveikoille kuten Jaballe, joka nyt on ihastunut saksalaiseen siisteyteen, Mielipidepankille, joka ei toistaiseksi ole tajunnut psykohistorian ensisijaisuutta, individikänisijöille, jotka toistelevat uusoikeistolaisia isäkapinaan palautuvia liberalistisia hokujaan ynnä otsikkomiehille, joille riittää leiman iskeminen laatikon kylkeen.
Erinomainen kirja sille joka oikeasti haluaa tietää esim. mistä Hitlerin kohdalla oli kyse, mistä toinen maailmansota johtui ja miksi siinä kävi kuten kävi.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000017382252
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000017382252
Jos asiat ovat niin kuin sanot, niin ollaan me suomalaiset hyvällä mielellä uunoturhapuroja eikä välitetä julkisivusta, jos se on pakonomaista stressiä.
Mutta toisaalta: ehkä ne arvot, joiden mukaan kansakunnat ovat oppineet toimimaan, ovat havaintojen teon arvoisia.
Johtopäätöksethän ovat itse kunkin asia, eikö?
Saksassa kuuleman mukaan kasvatettiin toisen maailmansodan jälkeen pikkuteiden varsille lehtipuita niin, että ne kaartuivat tien ylle.
Saksalaista viisautta.
Ajateltiin nääs, että lehtipuukujan suojassa ajelevat tulevaisuuden sotilaskolonnat ei näy taivaalla liihotteleviiin lentokoneisiin.
... teitä, autobahneja, juuri siksi että niissä voi vielä aistia sen pelkkää suuruudenhullua efektiä tavoitelleen Hitlerin sairauden, joka koko kolmatta valtakuntaa leimasi. Teiden rakentamisen aikaan niillä ei ollut mitään todellista tai muuta relevanssia kuin että ne toimivat esteettisinä suuruuden symboleina, menneisyydestä ne palauttivat mieleen roomalaisen imperiumin ja tuelvaisuutta varten loivat mielikuvia loistavasta teknisestä edistyksestä. Niissäkin näkyvät saksalaisten heikon minärakenteen kaipaamat vahvat efektit -- eikä kyse ole siis mitenkään eri asiasta kuin noissa maalaistalojen ylenmääräisessä siisteydessäkään. Aina kun pintavaikutelmat ovat tavalla tai toisella korostuneita, varsinainen tunkio sijaitsee ihmismielen pinnan alla. Moni itseään gentlemanniksi nimittelevä sotilaallinen saksalaissielu on pienen pintaraapaisun alta varsinainen psykologinen törkypesä.
miksi tuollaista viisautta esität täällä meille, jotka emme sitä osaa kyllin ihastella. Puhumattakaan, että ymmärtäisimme pitää sitä muuna viisautena kuin tärkeilynhaluna.
Kerran oli televisiossa dokkari Hitlerille suunnitelluista mahtavista hallintorakennuksista ja kolmannen valtakunnan pääkallonpaikoista, joista käsin maailmaa tultaisiin johtamaan.
Siinä näytettiin piirustuksia noista suunnitelmista.
Albert Speer oli suunnitellut jo paperille asti noita vähemmän vaatimattomia pytinkejä.
Suuruudenhulluutta?
Ehkäpä sitä.
Nuo Speerin piirtelemät rakennukset jäivät sitten tunnetuista syistä rakentamatta.
JA, jotta pysyisimme mahdollisiman kaukana asiasta, kysyn vielä, mikä sai Hitelerin Saksassa tavallisen kansan hyväkymään tapahtumassa olevat tapahtumat?
Heillä täytyi olla hajua siitä, mitä tapahtui?
TAi oikeastaan en ihmettele sitä, koska pelko ja itsesuojeluvaisto panee ummistamaan silmänsä monilta asioilta.
Mutta mikä oli se tekijä, joka laukaisi Hitlerin palopuheiden johdosta suoranaisen vihan tavallisissa Saksan kansalaisissa etenkin juutalaisia kohtaan?
Samoja ihmisiä, joiden kanssa oli eletty ystävinä, alettiinkin vihata, halveksua ja sylkeä päälle!
Sellainenko ihminen lopulta on?
Kun hän katsoo saaneensa ikäänkuin joltain korkeammalta taholta oikeutuksen tuollaiseen käyttäytymiseen, hän on valmis tekemään mitä tahansa tietäessään, ettei häntä rangaista teoistaan?
Ihminen, Homo Sapiens, ajatteleva ihminen, kuinka irvokasta..
Keskisen Euroopan kaikinpuolinen siisteys on mahtava näyttö sikäläisen hallintomallin ylivoimaisuudesta.
Suomalaistyyppinen keskitetty hallinto ei pysty tekemään Suomea siistiksi käskemälläkään Suomea. Hajautettu hallinto opettaa vähitellen ihmistä ottamaan vastuun itsestään ja ympäristöstään. Se on Keskustan kannattama malli.
SDP:n malli johtaa yhä syvempään piittaamattomuuteen - joudutaan säätämään lisää lakeja ja viranomaismääräyksiä joita ei kuitenkaan pystytä valvomaan - ja sitten ollaan yhä syvemmällä suossa.
Hitlerin hoviarkkitehti Albert Speerin muistelmia kolmannesta valtakunnasta on mainittu ainoiksi lukemisen arvoisiksi. Tässä on mielestäni perää -- hänen kirjansa on todellakin poikkeava dokumentti kaikesta mitä natsi-Saksan nousun ja tuhon aikana ehti tapahtua. Speer oli poikkeuksellisen intellektuelli mies, joka pystyi itseanalyysiin. Muistettakoon, että hän oli myös ainoa, joka Nürnbergissa tunnusti syyllisyyttä ja katui osallisuuttaan tapahtuneeseen.
Speer kirjoitti muistelmansa vankilassa, ja kirjasta aistii, että tyrmän oven sulkeuduttua mies vei kolmannen valtakunnan korviensa välissä täysin eristyksiin muusta maailmasta -- ja kun hän elää tapahtumia uudestaan, mikään ulkomaailmassa tapahtunut muutos ei ole muistelmiin vaikuttanut. Siksi Speerin muistelmien historiallinen arvo on niin poikkeuksellinen.
Speerin persoonallisuutta on sitten yritetty eritellä monien toimesta. Yrsa Stenius on yksi, jonka kirjoihin voi tutustua.
Hitler tuskin koskaan olisi voinut nousta valtaan muuta kuin olemassaolleessa nimenomaisessa historiallisessa tilanteessa ja sen nimenomaisen kansallis-kulttuurisen taustan tukemana, jonka siisteyskasvatuksella perversoitu Saksan kansa muodosti. Viime vuosisadalla yhtenäiskulttuureille oli eurooppalaisissa valtioissa luontaiset pohjat, olihan meilläkin vahva totalitarismiin ja ihan natsismiinkin taipuvainen koti-uskonto-isänmaa -yhtenäiskulttuurimme, jonka Kekkonen sitten onneksemme hallitusti purki. Yhtenäiskulttuuri tarvitsee ja suosii vahvoja johtajia, ja tässä suhteessa Saksalla ei ollut onnea -- meillä sen sijaan Kekkosessa oli onni myötä.
Erich Fromm on psykoanalyytikko, joka on ansiokkaasti analysoinut niitä yksilöiden ja yhteisön -- siis kulttuurin -- tekijöitä, joitka mahdollistivat totalitaristiset liikkeet viime vuosisadalla. Kyllä ihmisessä aina säilyvät ne perustavanlaatuiset "valuviat" jotka tekevät meidät alttiiksi toistamaan tällaiset historiassa esiintyneet hirveydet, mutta on lohduttavaa tietää, että niihin on myös vastalääkkeitä. Moniarvoinen demokratia, kaikinpuolinen (myös seksuaalinen) suvaitsevuus, hyvä erilaisuuden sietokyky, epäsotilallisuus, yms, ovat niitä terveitä ja "kehittyneitä" arvoja, joita kohti ihmisten kannattaa suunnata.
Moniarvoisessa demokraattisessa kansalaisyhteiskunnassa elävä ihminen on siten arvojensa suhteen ei-ulkoa-vaan-sisältäpäin ohjautuva, ei ulkoisen kunnian ja häpeän vaan oman arvottamiskykynsä ohjaama, ettei häneen sitten enää voida soveltaa kuriyhteiskunnan komentomalleja.
Nämä tällaiset puheet vastuun ottamisesta itsestä ja ympäristöstä ovat tässä yhteydessä ihan tyhjää huuhaata. Saksalaisten pakkoneuroottinen siisteyden tarve ja pitkälle porrastettu ja hajautettu hallinto ovat pohjimmiltaan nimenomaan yksilöllisen vastuun eliminoimista ja järjestemän ominaisuuksien siirtämistä ihmisten käyttäytymiseen.
Kun Hitlerin valtakunta, siis se ankarasti hallittu voimakoneisto, jossa kuri ja järjestys oli viety äärimmilleen, romahti, yhtään saksalaista joka olisi kantanut vastuuta tapahtuneesta ei löytynyt. Kaikki yksilöllinen vastuu katosi samassa kun järjestystä ylläpitänyt valta romahti. Kukaan edes niistä natseista jotka istuivat korkeimilla valtapaikoilla ei tuntenut olevansa vastuussa mistään. Kaikki olivat olleet vain koneiston rattaita, kaikki tekivät vain sen minkä joka tapauksessa joku toinen olisi tehnyt elleivät he olisi sitä tehneet. Tätä perisaksalaiseen psyykenlaatuun kuuluvaa järjestyksenkaipuuta voi hyvin nimittää "paoksi vapaudesta", sillä yksilöllinen vapaus sisältäisi myös yksilöllisen vastuun.
Millään hallinnollisilla järjestelmillä ei pystytä luomaan mitään inhimillisesti arvokasta jolle yksilötasolta ei löydy edellytyksiä. Sellaisten yrittäminen on historiassa ollut lähinnä solttujen typeryyttä.
Saksalainen siisteys ei ole vielä mitään verrattuna sveitsiläiseen siisteyteen. Sveitsiläinen hallintojärjestelmä onkin hallinnon hajautuksen huippuesimerkki. Alkaakin tuntua siltä, että yksilön halussa pitää ympäristönsä siistinä, on suora yhteys siihen, miten lähellä demokratia häntä itseään on.
Sveitsin esimerkki todistaa murskaavalla tavalla, kuinka väärillä jäljillä olet yrittäessäsi selittää saksalaisten siisteyden kaipuuta jollain Hitler-traumalla. Sairastavatko vielä siistimmät sveitsiläiset vielä suurempaa Hitler-traumaa?
Kyllä tässä avaajan esille tuomaa huomiota pohdittaessa väkisinkin päädytään siihen, että mitä hajautetumpi hallinto - eli mitä lähempänä demokratia yksilöä itseään on - sitä vastuullisemmaksi hän tuntee itsensä ympäristön siisteydestä ja myös omasta itsestään.
Vahvan keskushallinnon maissa, kuten Suomessa, yksilö tuntee itsensä voimattomaksi. Hänen vapautensa on harhakuva. Vaikka hän on muodollisesti vapaaksi julistettu, tämä vapaus on annettu hänelle ylhäältä. Hän tuntee, että se voidaan myös ottaa häneltä pois, niin kuin on annettukin, ylhäältä käsin hänen itsensä voimatta siihen vaikuttaa.
Hajautetetussa hallinnossa demokratia lähtee alhaalta päin. Se on sopivasti porrastettu. Mihinkään ei jää aukkoja, jotka pitää täyttää ei-demokraattisilla organisaatioilla. Se on koko rakenteeltaan demokraattisessa vastuussa seuraavalle portaalle.
Lopputulemana avaajan esittämään, voi vain päätyä siihen, että mitä lähemmäksi Sveitsin hallintomallia pääsemme, sitä siistimpiä Suomen kylät ja kaupungit ovat. Myös yksilö niissä viihtyy, eikä hänen tarvitse punastella häpeästä (kotimaansa hallinnon ja ympäristön sekasotkun muistaessaan) ajellesssaan yksilöstä itsestään lähtevän demokraattisen Suomen kansalaisena Saksan ja muiden keskisen Euroopan maiden kylien ja kaupunkien läpi.
Demokratiaa voidaan määritellä hallinto-organisaation määreillä tai vallan sosiologian aspektista. Jos väitetään että tietyt hallinnon järjestelymallit saavat aikaan tiettyjä sisällöllisiä arvovalintoja, pitäisi tällainen yhteys jotenkin osoittaa. Sekään ei riittäisi, että todettaisiin vahvan paikallishallinnon aina esiintyvän siellä missä maatiloista pidetään huolta. Hallintomuodon ja sisällöllisten arvovalintojen yhteys ja vaikutussuhteen olemassaolo sekä mekanismi pitäisi jotenkin selittää.
Miksi paikallinen asioista päättäminen ei tule näkyviin paikallisena erilaisuutena, vaan koko kielialueelle leimallisena yhdenmuotoisena "siisteytenä"? Ovatko ihmiset siis kaikkialla samanlaisia?
Aivan toisenlaiset tekijät kuin demokratian halinnolliset sovellustavat määräävät sitä millaisia "arvoja" ihmiset "luonnostaan" valitsevat. Siisteyden ihannointi saksalaisella kielialueella on kulttuurin ominaisuus, joka palautuu tiettyihin psykoanalyyttista painoa omaaviin perinteisiin. Maailmassa on muitakin kulttuureja joissa siisteys on silmiinpistävää. Esimerkiksi kaukoidästä löytyy näitä. Siellä hallintojärjestelmien perustat lepäävät kuitenkin aivan toisenlaisen vallan sosiologian varassa kuin oma länsimainen demokratiamme.
Sveitsi ei suinkaan ole mikään yksinomaan saksalaisen kulttuurin läpitunkema maa, vaan siellä yhdistyvät saksalainen, ranskalainen, italialainen ja retoromaaninen kulttuuri.
Tuntuu luonnolliselta, että tietoisuus itseä ja lähiympäristöä koskevien päätöksien teon tapahtumisesta lähellä, ja että niihin voi itse ja ryhmänä "kylänmiesten" kanssa vaikuttaa, edesauttaa yksilöä tuntemaan olevansa osa toimivaa demokratiaa.
Tuntuu myös luonnolliselta, että jos tunnetta omasta vaikutusmahdollisuudesta ei ole, tai se mahdollisuus on tehty käytössä vaikeaksi - piiloitettu näennäisdemokratialle ominaisiin kasvottomiin organisaatioihin - yksilö väsyy ja tyytyy siihen mitä ylhäältä annetaan. Samoin hänen kiinnostuksensa lähiympäristöön vähenee samassa mitassa. Suoran vaikutusmahdollisuuden alueeksi jää vain oma piha. Omien pihojen väliin jää katvealueita joista kukaan ei viitsi huolehtia "mitäpäs se minulle kuuluu". Näin ympäristön yleisilme muuttuu hajanaiseksi ja alkaa vähitellen rähjääntyä.
Veikkaisin myös kaukoidän kehittyneimpien ja vauraimpien alueiden hyvinhoidetun ulkonäön salaisuuden olevan vahva yhteisöllisyyden tunne. Paikallishallinto ei ole keskushallinnon rautaisessa otteessa vaan alueiden ihmiset voivat tehdä itseään koskevat melko pitkälle itse ja lähellä itseään. Uskon em. asian vaikutuksen olevan sama kulttuurista riippumatta.
Tietoa Sveitsistä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sveitsi
Monet asiat "tuntuvat luonnolliselta" mutta vain siksi että itse liittää ne luontevasti yhteen.
Sinäkin otat siisteyden jonkinlaisena annettuna realiteettina, kaikille ihmisille yhtälaisesti avautuvana arvona. Se on kuitenkin varmaa, että näin ei ole.
Demokratia on aika monimutkainen juttu, jota voidaan määritellä monista eri lähtökohdista. Asia, josta sinä puhut, yhteisöllisyys, on sitten vielä ihan eri asia.
Kannattaa ottaa oppia hyvin toimivista esimerkeistä eikä aina yrittää keksiä uusia. Kannattaa myös ottaa huomioon, että uusia malleja kokeiltaessa käytetään koekaniineina eläviä ihmisiä. Tälläisiä kokeiluja ei voitaisi tehdä pelkästään ylhäältä päätettyinä aidossa demokratiassa - meikäläisessä näennäisdemokratiassa kyllä.
Siisteys ei synny pakottamalla ylhäältä päin. Totalitarismissa voidaan saadaan ensi vilkaisulla siistin näköiset Potemkinin kulissit aikaan, mutta kun vilkaisee nurkan taakse, rähjäinen todellisuus paljastuu. Aidosti siistiin lopputulokseen tarvitaan aitoa demokratiaa. Tämä on aivan varmaa.
Suomessa yritetään monesti nousta perse edellä puuhun. Hallintovirkamiesten lukemattomien mietintöjen lopputuloksena saatetaan koko maan mitassa tehdä joku uusi kokeilu, jossa on härkäpäisesti kieltäydytty ottamasta oppia muista. Tästä esimerkkinä biojätteen keräys. Tuloksena oli vuori haisevaa jätettä - oliko yllätys? Väkirikkaiden maiden suurissa kaupungeissa ongelma oli ratkaistu jo aikapäiviä sitten. Sanoohan järkikin, että tulemme siinäkin asiassa jälkijunassa - miksei tehty heti niin kuin muualla on käytännön kautta hyväksi koettu? Nyt niitä polttolaitoksia sitten rakennetaan.
Sama pätee hallinnon suhteen. Miksi emme toimisi niin kuin Keski-Euroopassa on hyväksi koettu. Keski-Euroopan yleinen siisteys ja hyvin hoidettu ympäristö todistaa, että niiden maiden kansalaiset eivät koe itseään ulkopuolisiksi ja voimattomiksi hallintoalamaisiksi. He tuntevat olevansa oman ympäristönsä vaikuttajia - siksi he myös viitsivät pitää siitä huolta.
Kiva käyttää rakon ja suolen toimintaan viittavia sanontoja kun puhutaan siisteydestä. Juuri tuosta potalle liian varhain pakottamisen perinteestähän saksankielisen alueen korostunut siisteysvimma johtuu.
Demokratian historia ja käytännön erilaiset toteutumat ovat kulkeneet hyvinkin mutkikkaita teitä. Ei ole mahdollista vetää sellaisia yleisiä lainalaisuuksia että tietyistä toteuttamismalleista seuraisi tietyt arvosisällöt ja niiden toteutuminen käytännössä. Sen sijaan on vankkaa psykoanalyyttista taustateoriaa sille että tientynlaisista kasvatusperinteistä seuraa tietynlaisia yksilöpsyykkisiä ominaisuuksia.
Laajoja "siistejä" maaseutuympäristöjä tavoiteltaessa asettaisin itse esim. luonnontieteilijöiden lausunnot ko. ympäristöjen ekologisesta terveydestä etusijalle lähidemokratiaa harrastelevien paikkaseutulaisten laatimien siistimissuunnitelmien edelle.
Ihmiset voivat nimittäin kusettaa myös itseään luottamalla omiin "demokraattisiin" oikeuksiinsa olla tietävinään mikä heille on parasta. Ekologiset kysymykset vaativat kuitenkin paljon paljon laajempien kokonaisuuksien hallintaa kuin mikä tulee huomioiduksi kylä- tai pikkukunnan paikallisväen valikoidessa maisemallisia kauneusihanteitaan.
...suojasivat sivutuulipuuskilta myös.
Virtsan kansanomainen nimitys "kusi" ja ulosteen vastaava "paska" ovat yleisestä käytöstään huolimatta alatyylin ilmaisuja. Pyydän anteeksi jos sana "kusettaminen" pöyristytti karkeudellaan.
Pidän karkeana yleistyksenä nimittää saksalaisella kielialueella esiintyvää siisteyttä "korostuneeksi siisteysvimmaksi". Rähjäisemmästä ympäristöstä tulevalle "tiptop"-ympäristö aiheuttaa helposti kulttuurishokin - ympäröivä siisteys tuntuu suorastaan ahdistavalta. Vieraan tottumusta rähjäisyyteen ei voi kuitenkaan pitää saksalaisten vikana, eikä heitä näin ollen tule siitä syyttää.
En usko myöskään myyttiin saksalaisten lasten "potalle pakottamisesta" liian varhaisella iällä. Luulisinpa, että jos tehtäisiin tutkimus vaippojen myynnistä, saksalaisen kielialueen vaippojen käyttö ei poikkea eurooppalaisesta keskiarvosta, eli saksalainen lapsi ei joudu potalle muiden Euroopan maiden lapsia aikaisemmin.
Aidossa demokratiassa, jonka keskieurooppalainen hallintomalli luo, ei luonnontieteilijät saa sen suurempaa määräysvaltaa muiden pihoihin, kuin mikä mikä heille demokraattisesti kuuluu. Keskitetyssä hallinnossa voidaan kansalaiset velvoittaa ylhäältä annetulla määräyksellä jättämään pihansa kesannolle, koska se on ympäristöministeriön virkamiestyöryhmän mietinnön mukaan ekologisesti kestävintä. Pentti Linkolan mukaan hoitamatta jätetty Karjala on bioversiteetiltään ylivoimaisesti rikkainta aluetta koko Euroopassa.
Asiantuntijatotalitarismi ei johda kansalaisen kannalta hyvään lopputulokseen. Siinähän ratamo ja muut rikkaruohot pistetään hänen edelleen. Tällaiseen asemaan joutunut yksilö saattaa tuntea oikeuksiaan poljettavan. Se ympäristö saattaa olla hedelmällinen kasvupohja vaarallisille ääriliikkeille. Jälleen päädytään siihen, että demokratiaa ei kannata ohittaa, kun pyritään kestävään tulokseen ympäristön ja yksilön kannalta.
Kun hylätään demokratia ja annetaan päätösvalta "asiantuntijoille", voidaan mennä kokonaan männikköön. Eräänlainen "asiantuntijavalta" vallitsi Hitlerin Saksassakin. Oli selkeä päämäärä, jota kohti pyrittiin tarkan, parhaiden asiantuntijoiden avulla tehtyjen suunnitelmien mukaan. Suunnitelmia noudatettiin pilkuntarkasti ja ne toteutettiin saksalaisella perusteellisuudella ja täsmällisyydellä. Esimerkki käyköön varoituksesta asiantuntijavaltaan luottamisesta.
Suomen sekava väliportaan hallinto pitäisi korvata Keski-Euroopassa hyväksi todetulla maakuntahallinnolla yleisen siisteyden kohentamiseksi.
heinähattu pistää saamansa maataloustuen uusiin kantturoihin, eikä käytä sitä rahaa tilansa olojen parantamiseksi. Ja valittaa, kun ei saa tarpeeksi tukia. Heistä on tullut tukien myötä ahneita. Lisää, lisää vain.
Tuet pitäisi poistaa näiltä heinähatuilta.
Miten ihmeessä maatalous on voinut hyvin ennen näitä tukia? Johtuuko se siitä, että traktori ja muut laitteet pitää vaihtaa 2-3 vuoden välein uusimpaan malliin ja ainakin parempaan kuin naapurilla on. Välittämättä siitä, että millainen olisi omalle tilalleen sopivin.
Tony Halme
Kirjoittanut: 666 23.6.2006 klo 14.17
äänestetään taas uudestaan eduskuntaan!
Ehkei Tony siellä saa aikaan paljon mitään, mutta ainakin hän ärsyttää porukkaa ja on heille nk. piikki persuksissa.
Vai onko tosiaankaan muut siellä eduskunnassa saaneet todella sellaista aikaan, josta olisi ollut jotain hyötyä tavallisille kansalaisille?
Omaa liksaansa sekä etuuksiaan he osaa korottaa oikein kunnolla, vaikka he samalla vetoavat suureen ääneen tavallisiin kansalaisiin, että tyytyisivät "maltillisiin palkankorotuksiin".
Perkele! Se porukka pitäisi puolittaa!
taustasta? Tai kuinka moni käyttää nikkiä 666 tai !!! tai jotai muuta? Luulisin tuon kertovan mielipiteestä!
Suomalaisista kirjailijoista Kiannon Ryysyrannan Joosepin lisäksi tyypillisiä kehnomman väen kuvauksia kansalaissodan taustatunnelmia vasten laativat mm. Sillanpää (Hurskas kurjuus) ja Lehtonen (Rakastunut rampa).
Näiden, kuten kirjallisen intelligentsiamme yleensä, puolenvalinta tuolloin oli yllättävän selvä. He olivat sivistyneen paremman väen puolella ryysyläisiä vastaan. Jos kirjailijoita ajatellaan älymystönä, jonka analyyseissa luodaan pohjaa tai heijastuu aikakauden yleinen henkinen virite, täytyy järkyttyen panna merkille miten suomalainen sivistys ja hyväosaisuus tuona aikana kuuluivat kiinteästi yhteen.
Analyyseissa taas herättää jälkikäteen huomiota niiden asenteellinen dualistisuus. Yhtäältä köyhää ihmistä kuvattiin todella rujoksi, todella kaiken vastenmielisyyden ansaitsevaksi, katkeraksi kapinalliseksi, ja koko kansankerrosta rikollisjoukoksi, johon jokaisen ajattelevan ihmisen oli syytä ottaa etäisyyttä. Toisaalta taas punaisia ryysyläisiä pidettiin säälittävinä tapauksina, suurina harhaan johdettuina lapsina jotka eivät itse edes ymmärtäneet mihin olivat syyllistyneet.
Tälle dualistisuudelle on psykoanalyyttinen selityksensä. Sen takana on paremman väen eli valkoisen kansankerroksen oma henkinen keskenkasvuisuus. Mutta mielenkiintoista tässä yhteydessä on huomata, että tällaista keskenkasvuisuutta esiintyy joukossamme yhä.
Kun Jaba kirjoittaa Saksanmaalta, on kuin kaikki kansalaissodan aikaiset valkoisten tunnot taas heräisivät henkiin. Yhtä lailla köyhälistön ja kurjaliston tuomitsevina, sen kaikelle epähygieenisyydelle ja huonolle järjestyksenpidolle aitoa vastenmielisyyttä osoittaen ja hienoa nenää nyrpistäen. Onko kansakunta oppinut mitään, kun sen nykyiset valkoiset kutemn Jaba yhä tuntevat samoja keskenkasvuisen ihmisen projektiivisia halveksunnantunteita kuin sisällissodan aikainen valkoinen valioväki?
... jonka mukaan kaikkea hallitsee kaksi vastakkaista perustekijää. Psykoanalyysi on taas psykologinen ja psykiatrinen oppi ja hoitomenetelmä, jossa potilasta autetaan tiedostamaan piilotajuiset sielunelämän ristiriidat. Projektiivinen (testi) tarkoittaa psykologista koetta, joka ilmentää luonteenlaatua ja personallisuutta.
Kun tutkit sitä, niin löydät monta uutta merkitystä noille sanoille. Esim. niitä, joissa tarkoituksissa tuo ilmeisesti ison sivistyssanakirjan omistava niitä käyttää.
... käyttämättä tuollaisia sanoja, joille on vaikea löytää tai keksiä tarkoitettua sisältöä. Siitä isosta voisi löytyä tosiaan ihan oikea kirjoittajan tarkoittama suomenkielinen ilmaus noille sanoille. Aika iso on minullakin, yli 600 sivua, mutta parempaa sieltä ei löytynyt.
Hyvän ja pahan dualistinen vastakkainasettelu kirjallisuudessa, taiteessa ja kulttuurisssa on paljon moninaisempaa, mitä edellä osasit kuvailla, koska se on meillä perimässä, suorastaan ihmiskunnan geeneissä roduista ja kulttuureista piittaamatta.
Johtopäätöksesi puolen valinnasta taas ovat syvältä sanonko mistä?
siinä miltä maatalot näyttävät. Täällä Eteläpohjanmaallakin huomaa eroja. Kyrönmaa on hyvin siistiä seutua. Mitä pitemälle sieltä mennään taso kyllä laskee. Kyllä seudun vauraudella on varmasti merkitystä.
Kyllähän siellä Keskieuroopassa on hyvin kaikki hoidettu. Toisaalta siellä tulee vähän ahdistava olo, mitää vapaata aluetta ei juuri jää käyttöön. Aina on jotakin hyötykasvia kasvamassa tiehen asti. Täällä voi autolla pysähtyä melkein minne vain ja käydä vaikka vettä heittämässä.
Mutta pitäähän aina muutokset tapahtua vähitellen. Venäjä on valovuosien päässä Suomen tasosta. Raja ei ole aivan niin jyrkkä kun Suomi on välissä, idän ja lännen. Suomessa huomaa myös eroa Itäsuomen ja Länsisuomen välillä. Kyllä Länsiosissa ja Eteläsuomessa on siistimpää.
Mutta kyllä sillä kuinka viljelijät taloudellisesti pärjäävät on varmasvaikutusta. Kyllä hyvinvointiin kuuluu myös siisteys. Ja kun tilat suurenevat muuttuvat myöskin paikat asiallisemmiksi.
Mutta en kyllä Keskieurooppaa tänne kaipaa, kyllä täällä on kuitenkin ympäristö viihtyisämpi.
juttusi on totta, en lisää siihen mitään.
On todellakin niin kuten Jaba arvelikin, että Saksan maataloustuet ja tuotteista maksetut hinnat ovat suurempia kuin Suomessa. Muutamia esimerkkejä hinnoista viikolla 20 /06: (euroa /100 kg)
Sianliha:Saksa : 151,49, Suomi: 131,12.
Sonni: Saksa: 280,15, Suomi: 256,65.
Hieho: Saksa: 256,82, Suomi: 221,25.
Lehmä: Saksa: 190,47, Suomi: 154,13.
Ohra: Saksa: 110 e/tn, Suomi: 100 e/tn.
Kaura: Saksa: 145 e/tn, Suomi: 103 e/tn.
Ruis: Saksa: 120 e/tn, Suomi: 130 e/tn.
Vehnä: Saksa: 122 e/tn, Suomi: 104 e/tn.
Kuten edellisistä TIKE:n tilastoista voidaan havaita, niin tuottajille maksettavat hinnat ovat kauttaaltaan korkeampia Saksassa verrattuna Suomeen. Suomen hinnat ovat myös alhaisempia kuin muiden pohjoismaiden tuottajahinnat. Ainoa poikkeus tällä hetkellä on ruis, josta on kotimaassa pulaa. Ruista ja myös lihaa tuodaan Suomeen.
Sama linja jatkuu myös EU:n maksamissa maataloustuissa. Saksassa maksettava hehtaarikohtainen CAP-tuki on korkeampi kuin Suomessa. Samoin on myös Ranskan, Englannin ja muiden Etelä-Euroopan maiden tuki korkeampi kuin Suomen. Se perustuu hehtaarikohtaiseen viitesatoon, joka on Suomessa matalampi kuin lämpimimmissä maissa. Siksi myös ko. maiden viljelijöille maksetaan EU:n kassasta suurempi tuki, loogista.
Suomessa tilatukijärjestelmään siirtyminen painottaa tulevaisuudessa myös ympäristönhoitoa. Pyrkimyksenä on myös irroittaa tuotanto tuista, jolloin saadaan syntymään lievä vaje maataloustuotteista. Tämänsuuntainen kehitys tuntuu meistä tuottajista väärältä siinä mielessä, että työ muuttuu maisemanhoidoksi. Me kun haluaisimme tuottaa ruokaa entistäkin tehokkaammin ja enemmän. Maailmassa on pulaa ruoasta. On poliitikkojen ja markkinamiesten heikkoutta, että ruokaa ei saada jaettua kaikille tarvitseville.
Kuluttajalle edellä kuvattu kehitys tulee merkitsemään kallimpaa ruokaa. Se, perustuu siihen, että ruokaa tullaan tuottamaan kulutukseen nähden vähemmän. Toiseksi ruoan tuottamisen kanssa peltoalasta tulee kilpailemaan energian tuotanto. Kallistuvan ja loppuvan öljyn takia peltoenergiasta kannattaa maksaa entistäkin enemmän. Eikä myöskään suomalaisen kaupan huippukatteet tule koskaan laskemaan. Aina vain tihentyvä ostosparatiisien verkosto ei voi merkitä muuta.
No, onko tulevaisuudessa suomalainen kuluttaja nykyistä onnellisempi ? Hän kun saa nauttia kalliimmasta ruoasta ja katsella kauniimpaa ympäristöä.
Jos kuluttajat haluavat halpaa ruokaa, entistä parempaa maisemanhoitoa ja ympäristösuojelua, niin on syytä lisätä maataloustukia.
...niin en osaa muuta sanoa kuin sen, että miksi ihmeessä suomalaiselle maataloustuottajalle pitäisi maksaan mitään tukea siitä, että hän tuottaisi huonommissa olosuhteissa sen, minkä saksalainen tuottaa helpommin?
Millä tavalla sitten pitäisi järjestää Suomen elintarvikehuolto ? Pitäisikö ruoka tuottaa ilman tukea, ja siirtää kaikki kustannukset kuluttajahintoihin ? Vai pitäisikö siirtyä tuontielintarvikkeisiin ilman omaa tuotantoa sillä perusteella, että muualla tuottaminen on halvempaa ?
Molemmissa malleissa ja niiden kaikissa yhdistelmissä käy niin, että ruoan hinta kuluttajalle nousee. Eikö ruoan hinta ole juuri se , mikä kuluttajia eniten hiertää ? Vaikka sen osuus elinkustannuksista tällä hetkellä lienee vain 25 prosentin luokkaa. Mm. Eduskunnan puhemies Lipponen puhui relintarvikkeiden kalleudesta viime keväänä vieraillessaan Atrian tuotantolaitoksen uuden lisärakennuksen vihkiäisissä.
Välihuomautus: mitä kertoo Lipposen käytöksestä, kun hän juhlan kunniavieraana tulee kestitetyksi ylitsevuotavasti, ja ensin juhlapuheessaan kehuu Atrian jalosteet maasta taivaaseen, ja sitten lopuksi : suomalainen ruoka on liian kallista !!! Lievästi sanoen törkeää käytöstä.
Jos me annamme periksi maataloutemme omavaraisuudessa, niin se on taas uusi näyte historiassamme alamaisuuskansana. Ei riitä, että ruotsalaiset ovat uljaana soturikansana sotineet viimeiseen suomalaiseen asti, eikä Venäjän sortovalta ja maksamattomat velat Suomelle. Vaan vielä pitäisi suomalaisten maksaa Etelä -Euroopan maataloustukia ja ostaa sitten siellä tuotettu ruoka.
Elintarvikeomavaraisuus ei minusta edellytä sitä, että maataloustuki pönkittää mahdollisimman halvan bulkkiraaka-aineen tuotantoa elintarviketeollisuudelle, josta valtaosan omistavat juuri elintarviketuottajien perustamat osuuskunnat.
Faktahan on, ettei suomalainen elintarviketeollisuus pysty koskaan kilpailemaan hinnalla ulkomaisen elintarviketeollisuuden kanssa, koska lämpimimmissä maissa saadaan paremmat sadot useammin ja pienemmin tuotrantokustannuksin ja teollisuuden volyymietukin takaa aina suomalaista teollisuutta paremman kustannustehokkuuden ja alhaisemmat ysikkökustannukset.
Minun mielestäni suomalaisen elintarviketuotannon omavaraisuus saavutettaisi parhaiten tukemalla perheviljelmiä, lähituotantoa ja luomua. Niille saattaisi löytyä markkinarakoja myös viennistä, koska meikäläiset valiot, atriat, HK:t, yms. eivät ikinä pysty kilpailemaan ulkomaisen tuotannon kanssa, jos tuonti on vapaata ja kuluttajahinnat määräytyvät markkinoilla.
Näillä perusteilla olen edelleen sitä mieltä, että suomalaista maataloustukea ei idä tuhlata sellaisen tukemiseen, jonka muut hoitavat aina meitä halvemmalla ja usein paremminkin.
Periaatteessa olet tietysti oikeassa. Kyse on kuitenkin myös siitä, kykeneekö nämä pienviljelmät takaamaan jonkinlaisen kriisiomavaraisuuden. Muutoksia saattaa tapahtua hyvin nopeasti, pari huonoa satovuotta eri puolella maailmaa ja ollaankin yhtäkkiä tosipaikan edessä. Ylitarjonta muuttu niukkuudeksi ja silloin tämä maatalouden kriisivalmius punnitaan. Myönnän, että tuissa mennään älyttömyyksiin, mutta kukapa ne rajat määrittelisi?
Olen täysin samaa mieltä siinä, että Suomen on panostettava lähi- ja luomuruoan tuotantoon. Samoin ns. perheviljelmämalli on Suomen oloihin monelta kannalta sopivin. Sitä puoltavat mm. elintarvikkeiden puhtaus, eläimien hyvä kohtelu ja maajussien inhimmillnen työtahti. Suomalaisen työn verotus ja työlainsäädäntö on niin ankara, että maanviljelijöillä ei ole varaa palkata ulkopuolisia työntekijöitä ruuhkahuippujen ajaksi.
En hyväksy bulkkiraaka-aineen käsitettä minkään suomalaisen maataloustuotteen kohdalla. Meidän tuottamat maataloustuotteet ovat niin tuoreita ja hygienialtaan korkeatasoisia, että en hyväksy suomalaisen ruoan raaka-aineeksi muuta kuin kotimaassa tuotettua . Siinä mielessä kaikki maataloustuotanto on lähiruoan tuottamista. Ns. suuret volyymit sisältävät aina laaturiskin.
Siinä olen myös samaa mieltä, että suomalainen ruoanjalostus on tulevaisuuden vientituote. Suomessa kehitteillä oleva smart food -malli on todella lupauksia antava. Mielestäni Turussa jo vuosia tehty elintarvikkeiden kehitystyö tarvitsee nyt valtiovallan tukipanostusta. Hyvin alkanut työ uhkaa näivettyä rahoituksen puutteeseen. Suomen kaltaisessa maassa, jossa on pienet volyymit ei voi lähteä siitä , että kehitystyö on mahdollista pelkästään markkinoiden avulla ja ehdoilla.
Tuosta tukien ja hintojen määrästä vielä on huomattava se, että ulkomailla tuetaan maataloustuotantoa enemmän , maksetaan suurempia tuottajahintoja ja verotetaan vähemmän kuin Suomessa. Lisäksi me itse vielä tuemme niiden tuotantoa EU:lle maksamallamme jäsenmaksulla.
Maailmanmarkkinahinta on hämärä käsite. Se mielletään usein sellaiseksi hinnaksi, joka muodostuu pelkistä panoskustannuksista ja minimaalisesta, kilpailutetusta katteesta. Maailmanmarkkinahintaan sisältyvät myös monenlaiset tuet, avustukset, halpakorkoiset valtion tukemat vientiluotot, suhdannevaihtelutuet,halpa, tuettu energia jne. Lisäksi se sisältää myös köyhien maiden työläisten selkänahasta otetun työpanoksen (riiston). Suurieleisesti voidaan kuitenkin luopua tulleista , tuontirajoituksista ja vientituista, mutta ne ovat jo aikoja sitten korvattu edellä kuvatun kaltaisilla piilotetuilla tukimuodoilla.
Yhdenkään valtion ei kannata perustaa elintarvikehuoltoaan tuontiraaka-aineiden varaan, jos vain suinkin pystyy itse valmistamaan niitä. Ellei sitten satu omistamaan vihreän luonnon sijasta hiekkaa ja öljyä.
Kyse on valinnoista. Jos lähtökohta on, että maataloustuotannon tehtävä on tuottaa halpaa raaka-ainetta elintarvikesuurteollisuudelle, niin se on bulkkituotannon tukemista. Tässä kilpailussa Suo i ei pärjää.
Mutta, jos valitsemme tuen kohteeksi todellisen lähi- ja luomutuotannon "pellolta pöytään" periaatteella, jolloin elintarvikkeet jalostetaan ja syödään mahdollisimman lähellä sitä, missä ne on tuotettukin, niin siinä on omavaraisuuden perusta ja myös jonkinasteisen viennin mahdollisuus, koska pientuotannolle löytyy aina kannattavia markkinarakoja kansainvälisen suurteollisuuden tuottamien teollisuuselintarvikkeiden rinnalla.
Paikallisesti jalostetuista erikoisuuksista on myös mahdollista kehittää vahvoja elintarvikebrändejä, joista saa parempaa kuluttajahintaa kuin keskenään identtisistä, säilöntä- ja lisäaineilla kyllästetystä kansainvälisestä mössöstä.
Olen nytr reissun päällä ollessani hakenut kaupoista, toreilta ja halleista nimenomaan paikallisten tuottajien elintarvikkeita, ja niitä todella löytyy, kun isot kauppaketjutr eivät hallitse 80-prosenttisesti markkinoita kuten Suomessa.
S-ryhmän ja Keskon yhteinen 70% markkinaosuus on kaikkea muuta kuin terve tilanne, sillä siitä on vapaa markkinatalous kaukana. Ei ole kilpailua valikoimilla eikä hinnoilla, kun kahden suuren ei tarvitse kilpailla muulla kuin sillä, kumpi painaa omat kustannusensa alemmaksi.
Siksi Suomessa investoidaan kuluttajan kannalta täysin järjettömiin superhyperostoskeskuksiin, koska ne ovat keskusliikkeille kannattavamia kuin pienemmät yksiköt ja näin kuluttaja pakotetaan maksamaan korkeiden elintarvikehintojen lisäksi myös kallista bensaa, kun lähikaupat on lopetettu siksi, etteivät ne kannata niin hyvin kuin isot yksiköt.
Kaupan liiallinen keskittyminen on Suomessa kaikkein suurin elintarvikkeiden lähituotannon jarru.
Sitä tuotetaan, mitä tuetaan. Ei tässä muusta ole kyse.
MTK ja keskusta ovat kautta vuosikymmenten ohjanneet tukia niin, että yhteen tuotantolinjaaqn keskittyneet suurtilat saavat parhaan kannattavuusedellytykset.
Nyt maa makaa niin kuin on menneinä vuosina pedattu.
Hyvin toimiva lähimarkkina on maakuntien Euroopassa "maan tapa".
...olisko Alkmaarissa joku pitäjäjuustoerikoisuus? maistaisin mieluusti.
Alkmaar on Pohjois-Hollannissa, Amsterdamista pohjoiseen ja lähemmäksi Atlantia. Gouda siis jää aika lailla etelämmäksi, joten älä sitä ehdota. ;-)
Tietysti täytyy olla samaa mieltä. Kehitys on jo pitkään Suomessa ollut epätervettä mitä tulee kaupan keskittymiseen. Tässä on samoja piirteitä, joita oli kepu/MTK-vetoisessa maatalouspolitiikassa menneinä vuosina vaikka ne eivät olekaan täysin vertailukelpoisia. Enpä voi olla eri mieltä myöskään pien/perheviljelmien tarkoituksenmukaisuudesta. Ruoan hintaan se kyllä vaikuttaa nostavasti. Käypä katsomassa mitä tuotteet maksavat näillä maatilatoreilla vaikka välistä on kauppa 25 % katteineen karsittu. Toisaalta voihan olla, että pienviljelmien lisääminen lisäisi kilpailuakin. Sanot, että kepu on avainasemassa. Kyllä avainasemassa ovat kaikki 3 suurta puoluetta. Sitä paitsi tunnustaudut muistaakseni EU:n kannattajiin. Sieltä ne taitaa tulla ne paineet näihin suurtiloihin ja aivan selkeästi politiikka on sen suuntaista, että maatalous lopetetaan tai ajetaan alas mahdollisimman matalalle tasolle. Tämähän näet ajaa suurten maatalousmaiden kuten Ranskan, Espanjan ja Italian, nyttemmin myös Puolan ja Unkarin etuja. Tämä on mm eräs perusteluista , minkä vuoksi olen huomattavasti löyhemmän EU:n kannalla ja kyseenalaistan oikeastaan koko asian. Luulen, että tämänkaltaiset voimakkaat ristiriidat ennen pitkää pakottavat koko järjestelmän muuttumaan ns vapaakauppa-alueen suuntaan, mikä olisikin riittävää.
Olen samaa mieltä kaupan hallitsevasta roolista elintarvikemyynnissä ja -ostoissa. Miksi kuitenkin jatkuvasti syyllistetään maajusseja, jotka ovat kaikkien pelinappulana ja sylkykuppina ? On muistettava vielä se, että maatalouspolitiikkaa ei tee yksin Keskusta. Suurin vaikuttaja näihinkin asioihin on SDP. Suomen kansa on opetettu vaatimaan halpaa ruokaa. Keski- ja etelä-eurooppalainen ruokakulttuuri ei sellaisenaan istu Suomeen, joten suomalaiset eivät ole valmiita maksamaan kalliimmasta lähiruoasta. Eivät myöskään osta luomua, vaikka se on taatusti terveellisin vaihtoehto. Vain halpa hinta ja ruoanlaiton nopeus ovat tärkeimmät laatukriteerit. Toivottavasti ruokakulttuurimme kehittyy lähi- ja luomuruoan suuntaan. Ruokailu on myös perheiden yhteinen hetki, joka sekin on kärsinyt inflaation Suomessa.