Oulun puoluekokouksen yhteydessä sain vastaanottaa ns. "kansanpainoksen" keskustan historiasta. Sen on kirjoittanut Matti Kalliokoski ja kuvatoimituksen tehnyt Pekka Allonen.
Nimensä mukaisesti kirja kulkee puolueen ja maan historian kuvituksen ja kutakin vuosikymmentä kuvaavien tekstilukujen läpi. Kirja on mainio katsaus keskustan historiasta myös niille, joilla ei riitä kärsivällisyys lukea laajempia aiemmin tehtyjä esityksiä.
Kirja on aiempaa keskustahistoriaa avoimempaa ja lukijalle helpommin avautuvaa tekstiä. Se on myös sangen rehellinen ja realistinen - ei tarpeettomasti tee kenestäkään pyhimyksiä muttei konniakaan.
Mainittakoon mm. Kalliokosken luopumiseen ja Sukselaisen puheenjohtajuuteen sysäyksen antanut Kekkosen "Balkan"-puhe puoluekokouksessa 1945. Arveluista huolimatta puhe ei kuitenkaan enteillyt Kalliokosken joutumista sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin. Samanlaista avointa analyysia kirja tuo esiin myös 1960- ja -70-luvuista, joita tälläkin palstalla kovasti mystifioidaan ja jälkiviisaudella yritetään muokata kuvaamme niistä uudeksi. Ilahduin myös siitä, kuinka hyvin Kalliokoski kuvasi maalaisliiton ratkaisevan roolin niissä vaiheissa kun nuori kansakunta horjui laillisuuden ja laittomuuksien välillä äärioikeiston nostaessa päätään.
Suosittelenpa kirjaa kaikille. Sen tekijät ovat ansainneet täyden tunnustuksen.
Nimensä mukaisesti kirja kulkee puolueen ja maan historian kuvituksen ja kutakin vuosikymmentä kuvaavien tekstilukujen läpi. Kirja on mainio katsaus keskustan historiasta myös niille, joilla ei riitä kärsivällisyys lukea laajempia aiemmin tehtyjä esityksiä.
Kirja on aiempaa keskustahistoriaa avoimempaa ja lukijalle helpommin avautuvaa tekstiä. Se on myös sangen rehellinen ja realistinen - ei tarpeettomasti tee kenestäkään pyhimyksiä muttei konniakaan.
Mainittakoon mm. Kalliokosken luopumiseen ja Sukselaisen puheenjohtajuuteen sysäyksen antanut Kekkosen "Balkan"-puhe puoluekokouksessa 1945. Arveluista huolimatta puhe ei kuitenkaan enteillyt Kalliokosken joutumista sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin. Samanlaista avointa analyysia kirja tuo esiin myös 1960- ja -70-luvuista, joita tälläkin palstalla kovasti mystifioidaan ja jälkiviisaudella yritetään muokata kuvaamme niistä uudeksi. Ilahduin myös siitä, kuinka hyvin Kalliokoski kuvasi maalaisliiton ratkaisevan roolin niissä vaiheissa kun nuori kansakunta horjui laillisuuden ja laittomuuksien välillä äärioikeiston nostaessa päätään.
Suosittelenpa kirjaa kaikille. Sen tekijät ovat ansainneet täyden tunnustuksen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ökyisäntäpä on asiallinen kepu.
Jos kaikki olisivat kuin öky, niin palsta olisi lastenkin luettavaa.
Mutta ei silloin lapset sitä lukisi.
Nyt ne ...keleet lukee, kun täällä meuhkaa kerimäki ja muutama mikkobernhard rivouksineen..
Noin yleistäviä tekstejä ei kannata kirjoittaa. Selvää on, etteivät nämä politiikassa huseeraavat ja kliseitä toistavat ihmiset tiedä todellisesta elämästä mitään.
uskontunnustuksiin viime vuosituhannelta. Kyse on identiteetin muodostamisesta.
Keskustalla olisi toki muitakin keinoja ylläpitää keskustalaisuutta ja maalaisliittolaisuutta sekä niiden takana olevaan suomalaisuusliikkeen nuorsuomalaisuutta, mutta sitä ei haluta esille.
Keskusta sanalla sanoen ei uskalla tulla esille, koska aatepolitiikasta ei seuraa kuin riita sosialidemokraattien kanssa.
Keskustan toinen ongelma on jumittunut kuntauudistus.
... se kaikki on.
Viittaan: "1960- ja -70-luvuista, joita tälläkin palstalla kovasti mystifioidaan ja jälkiviisaudella yritetään muokata kuvaamme niistä uudeksi."
Yritykset kilpailivat valtion omistamien yritysten kanssa. Ja vieläkin näin on, mutta silloin laskentatoimi oli ihan toisenlaista ja budjetista myönnettiin rahaa noin vaan valtion yrityksille.*)
Kyllä 60 70 luvut taannuttivat Suomen lähes itäblokin kurjuuden tasolle. Idänkauppa sai liian suuren aseman ja normaalit kauppasuhteet ja osaaminen jäi hankkimatta.
Eikä vieläkään ole kaikki selvää. Ja kyllä silloinkin jo oli lahjontaa. Idän edustajien autoihin asennettiin kaikki hienoudet ja vempeleet, että tilaukset tuli omaan firmaan. Ei niille oikein rahaa voinut antaa, vai oliko niin, että tavaraahan sieltä puuttuikin.
Hirveä länsivastaisuus vallitsi Suomessa. Ketkä pitivät vapaata markkinataloutta parhaana järjestelmänä, leimautuivat tyhmiksi.
Sitten tuli 80-luku ja takinkääntäjät. Kasinopelien huumassa monet retkahtivat lopullisesti miinukselle, kun luulivat sen olevan niin helppoa. Ostamalla kortteleittain kiinteistöjä Brysselistä ja mitä kaikkea hullua sitä olikaan. Ja mihin pankit tyrkyttivät rahaa.
:D
Sitten on ne yrittäjät, ketkä kaiken aikaa yrittivät pitää nenänsä pinnan yläpuolella tehden 7 päiväistä viikkoa. Nämä tiputettiin 90-luvun talousromahduksessa. Omaisuus oli kiinnitetty yrityksen velkoihin ja siellä ovat edelleenkin pohjalla. Ilman toivoa tulevaisuudesta, vaikka eläkeikään on vielä toistakymmentä vuotta aikaa, eikä muuta kuin kansaneläke odotettavissa.
Vallassa olleilta pitäisi voida odottaa vastuunottoa. Keskusta ja demarit ne ovat olleet asioita hoitamassa. Nyt voisi yrittää korjata virheet jo nopeasti!
*) Samaahan ne kuntien yritykset tekevät tänäkin päivänä. Aina kun vain kätensä ojentaa, niin sieltähän tulee budjetista avustusta. Ei niitä konkurssiin päästetä. Eikä vakuuksia kysellä.
Sitä paitsi yhtiöittämisvaiheessa siellä jäi peräkärryt merkitsemättä aloitus inventaarioon sun muut laitteet. Hävikki on ollut mahtava ja kaikki on siunattu poliitikkojen vallalla.
En ole ihan varma, mihin viittaat "kuntien yrityksillä". Kunnillahan on omaa palvelutuotantoa ja sitten liikelaitoksia ja yhtiöitä. Mutta ne tuottavat yleensä jotakin kunnan palvelua, eivät kilpaile yksityisyritysten kanssa.
Omassa kunnassani taas on aina pidetty huoli siitä, että yrityksiä ei haalita kuntaan vippaskonsteilla, koska eivät sellaisilla kuntaan sijoittuvat yritykset kovin hyviä ole. Tällä politiikalla on luotu kunnan ja yritysten yhteistöllä 1990-luvun alkuvuosien jälkeen 400 työpaikkaa alle 10 000 asukkaan kunnassa.
Yirttäjyydestä on kokemusta minullakin: isäni ja ukkini sekä kaikki heidän veljistään ovat toimineet yrittäjinä ja samaa olen tehnyt itsekin.
1960- ja 1970-lukujen idänkauppa ei tietenkään ollut normaalia markkinataloutta, kun se perustui valtioiden väliseen tavaranvaihtoon. NL kun halusi pitää oman valhetaloutensa pystyssä. Silti Suomen kauppa länsimaiden kanssa oli koko ajan huomattavasti suurempaa, vaikka NL olikin välillä suurin yksittäinen kauppakumppani. Englanti ja Saksa olivat Suomelle tärkeitä vientimaita myös noilla vuosikymmenillä. Ja länsiautojakin maahan sai tuoda.
PUNAINEN VISIO
Tarja Halonen
Vasemmiston haaveena ja utopiana on ollut ja on edelleen vapauden, tasa-arvon ja solidaarisuuden yhteiskunta, yhteistyön ja rauhan maailma.
Vaikka punaisten ajatusten innoittamat ihmiset ovat vuosikymmenien aikana puolustaneet keskeisemmin oman yhteiskuntansa sorrettuja, on työväenliike jo syntymästään saakka ollut herkkä kansainvälisyydelle. Kaikkien maiden proletaarit yhtykää on ollut rakkaimpia taisteluhuutoja. Riiston näkeminen syynä myös sotiin antoi leimansa rauhanliikkeelle.
Punainen visio ei kuitenkaan vastaa nykypäivän todellisuutta, jos siihen ei liitetä huolta luonnon tuhoutumisen uhasta. Rauha, kansainvälinen oikeudenmukaisuus ja sopusointu luonnon kanssa ovat ihmiskunnan eloonjäämisen perusehdot.
YHTEISTYÖN, RAUHAN JA VAPAUDEN MAAILMA
Kansojen vastakkainasetteluun perustuva asevarustelu ei luo turvallisuutta. Ennen kaikkea ydinaseet on kiellettävä ja hävitettävä. Myös konventionaalisista aseista on päästävä eroon. Kansallisten aseitten varaan perustuvan turvallisuusajattelun tilalle on luotava siviilipuolustuksen ja kansainväliseen oikeuteen rakentuva maailman rauha.
Rauha ei ole vain sodan puuttumista tai edes aseettomuutta, vaan oikeudenmukaista kehitystä, luottamusta ja tasavertaista yhteistyötä. Se ei ole kansojen latistamista samanlaisiksi, vaan se on kansallisen itsemääräämisoikeuden ja kulttuuriperinteen kunnioittamista. Toisaalta on itsestään selvää, että kansainvälinen kanssakäyminen jossain määrin lisää kansojen toisiltaan saamia kulttuurivaikutteita ja siis myös tätä kautta samankaltaistaa kansallisia kulttuureja.
Kansainvälisen kaupan ei tarvitse olla ristiriidassa luonnon ekologisen tasapainon kanssa. Päinvastoin vasta rauhan ja kansojen välisen veljeyden vallitessa voidaan toteuttaa järkevää kansainvälistä työnjakoa pelkäämättä oman kansallisen itsenäisyyden menettämistä. Valistuneen, voimakkaan ammattiyhdistysliikkeen avulla voidaan nopeuttaa kansainvälisesti solidaarista tulonjakoa.
SOPUSOINTUUN LUONNON KANSSA
Sosialistit ovat toki aina tavoitelleet ihmisen henkisen ja aineellisen hyvinvoinnin aikaansaamista. Hyvinvoinnin ensimmäinen edellytys on nälästä, kurjuudesta ja puutteesta vapautuminen. Aineellisen kulutuksen jatkuva lisääminen ei kuitenkaan ole itsetarkoitus. Yksilöiden ja koko yhteiskunnan yhteinen etu on pyrkiä hyvään elämänlaatuun ilman luonnolle koituvaa uhkaa.
Meillä on edelleenkin kansallista puutetta, mutta siitä voitaisiin päästä nopeastikin eroon resurssien uudelleen jakamisella. Hyvin toimeen tulevien ihmisten itsekkyys ajaa näin meitä myös suurempaan kansalliseen kulutukseen. Uskomme voivamme poistaa puutteita suuntaamalla uuden kasvun puutteessa oleville. Mutta kerta toisensa jälkeen huomaamme, että kovin helposti parempiosaiset -- jos saavat siihen tilaisuuden -- haluavat kasvustakin samansuuruisen osan.
Teknologian kehitys voi ratkaista monia taloudenpidon ongelmia, mutta toisaalta on huomattava, että sen avulla voidaan myös harkitsemattomaksi [sic] aiheuttaa aikaisempaa huomattavasti vakavampia haittoja luonnolle. Näin voi tapahtua yhtä lailla energiataloudessa kuin teknologiassa. Työväenliikkeessä on ollut niin koneen särkijöitä kuin tekniikan vallankumouksen rakastajia. Luulisin, että viimeaikojen kehitykselle on ollut tyypillistä, että molemmat ilmiöt on nähty lähes rinnakkaisina. Ja minulla on tunne siitä, että tekniikka saattaa kasvattaa yhä kiivaammin suosiotaan mystisenä ongelmien ratkaisijana.
PÄÄOMAN VALLASTA TYÖN VALTAAN
Sosialistien ja siis myös sosialidemokraattien demokratiatavoitteen esteenä on ollut ennen kaikkea tuotantovälineiden epätasainen ja epäoikeudenmukainen jakautuminen ja sille perustuva pääoman valta sekä työpaikoilla että koko yhteiskunnassa.
Sosialidemokraatit sanovat uudessa periaateohjelmassaan, että "valtiovallan on luotava taloudellisen toiminnan puitteet, järjestettävä yhteisten palvelujen tuotanto, omistettava etenkin avainalojen yrityksiä ja ohjattava markkinoiden toimintaa. Yksityisen voiton tavoitteluun perustuvia markkinoita on säädeltävä monopolisoitumisen ja luonnon turmeltumisen estämiseksi sekä kansallisen itsemääräämisoikeuden ja tasapainoisen alueellisen kehityksen turvaamiseksi".
Luulen, että kaikki suomalaiset punavisiot -- sävystään riippumatta -- hyväksyvät tuotantovälineiden sekä yhteiskunnallisen että yksityisen omistamisen, ja että omistamiseen perustuvaa valtaa on tuotantotoiminnassa säädeltävä yritysten omistuspohjasta riippumatta.
Yhteiskunnallista omistusoikeutta on vaadittu nimenomaan pankkeihin ja vakuutusyhtiöihin.
Valtiojohtoinen yritystoiminta kuuluu siis olennaisena osana punavisioon. Mutta sen rinnalle mahtuvat myös kunnalliset ja osuustoiminnalliset -- sekä tietysti pienyritykset.
Osallistumismuodoista riippumatta tulee pääomaan perustuvaa valtaa rajoittaa. Se tapahtuu sekä lainsäädännöllä että työntekijöiden osallistumisella. Välineitä ovat nykyistä pidemmälle tasa-arvoiseksi kehitetty työehtosopimustoimintaa [sic] ja erilaiset yritysdemokratiamallit.
OSALLISTUVAAN KANSALAISVALTAAN
Työväenliikkeen ihmiset ovat yleensä tukeneet vahvaa valtiota. Se ei ole ollut tarpeen niinkään ihmisten toisiltaan kuin pääomavallalta suojaamiseksi. On kuitenkin ollut pakko havaita, että monista edistysaskeleista huolimatta, taloudellinen epädemokratia ei kadonnut tätä kautta, vaan että se päinvastoin heijastuu myös julkiseen valtaan. Tämänkin vuoksi olisi taloudellisen demokratian kehittäminen tärkeää.
Kansanvalta edellyttää, että kansalaisten vapausoikeudet suojataan ja että ne toteutetaan täysimääräisesti. Vapausoikeuksien rinnalle kansalaisille on kuitenkin turvattava perustuslaissa sosiaaliset, taloudelliset ja sivistykselliset perusoikeudet. Vain siten voivat vapausoikeudetkin toteutua ehjästi.
Yhteiskuntakehityksessä on poliittisella demokratialla keskeinen tehtävä. Tässä visiossa on arvonsa myös edustuksellisella demokratialla, parlamentarismilla ja monipuoluejärjestelmällä. Se saa kuitenkin täydennyksekseen uusia suoran vaikuttamisen keinoja kuten kansanäänestyksen. Erityistä painoa tulee erilaisille alueellisille ja itsehallinnollisille muodoille. Punavisiossa jopa virkamiehet tuntevat itsensä demokratian tukijoiksi ja toteuttajiksi. Aktiivinen kansalaistoiminta kukkii.
TASA-ARVOISEEN SIVISTYSYHTEISKUNTAAN
Sosialidemokraattisessa tulevaisuudessa yhteiskunnassa työ on edelleen hyvinvoinnin perusta. Tässä visiossa uskotaan edelleen täystyöllisyyteen ja ihminen hankkii pääasiallisesti toimeentulonsa työllä.
Sen sijaan tekninen kehitys muuttaa perusteellisesti työn luonnetta ja määrää. Työtä jatketaan [sic] uudelleen ja työn sisältö muuttuu. Jatkuva koulutus astuu kuvaan.
Työn käsitettä on laajennettava koskemaan myös erilaisia itsensä toteuttamisen, kanssaihmiset palvelun ja yhteiskunnan rakentamisen muotoja. Tähän tullaan tarvisemaan joustavaa toimeentuloturvaa.
Tulevaisuuden yhteiskunnassa pidetään itsestään selvänä, että tiedon epätasainen jakautuminen aiheuttaa eriarvoisuutta. Elinikäisen koulutuksen lisäksi se merkitsee erityisen huomion kiinnittämistä tieto- ja tiedonvälitysjärjestelmiin. Jokaisen ihmiset ilmaisuvapautta tasapuolisesti toteuttava viestintäjärjestelmä on kansanvallan edellytyksenä. Omaehtoinen kulttuuritoiminta on osa arkipäivän ylellisyyttä.
Olen olut lyhyen aikaa pätkätyössä tällaisessa yhtiöitetyssä kunnan laitoksessa sen yhtiöittämisvaiheessa.
Hertsyykkeli, kuinka paljon siellä tehtiin turhaa työtä. Suurin kompastus näkyi olevan tietokoneen käyttö, mitä ei kunnolla hallinnut edes yrityksen ao. asiantuntijanörtti.
Tehtiin kaikenlaista ohjelmointia, millä sitten tehtiin tilastoa, mitä ei koskaan tehty valmiiksi, eikä sitä verrattu mihinkään, eli ei se ollut edes luotettavaa tietoa.
Yhtiöittäminen aiheutti kaikenlaista logon tekoa ja nettisivujen tekoa, mitä ei kukaan talossa olevista monista Microsoftin kurssit suorittaneista osannut tehdä. Minä olisin osannut, mutta tehtäväni oli tilastoida turhia tilastoja. Esimieheni ei ollut tippaakaan perillä laskentatoimesta. Se on elämäni ainut pätkätyökokemus.
Talossa istui väkeä enemmän kuin tilaa oli ja kaikki tilattiin ulkoa kuitenkin.
Kyllä ko oyj tuotti palveluja myös ulkopuolisille laskua vastaan. Ja firma kilpaili monella tavalla yksityisten yritysten kanssa.
Hyvänä puolena voitaisiin pitää sitä, että ulkopuolisilta ostettiin palveluja, kun itse ei osattu tehdä, mutta joka tapauksessa tällainen yritys on sellaisessa asemassa, että sen olemassaolo kilpailee yksityisten yritysten kanssa.
... haavekuva, utopia. On vain niin, että Lipposen aikana eivät nuo asiat tainneet paljon hallituksen ja demaripuolueen johtoa kiinnostaa. Lipponehan oli hallitustensa oikeistolaisin ministeri. Halonenkin sopeutui mukisematta siihen menoon.
Jaksan kiinittää huomiota tuon laajan esityksen yhteen kohtaan:
>
Mitähän noilla vapusoikeuksilla tarkoitetaan? Sosiaalismi yleensä rajoittaa kansalaisvapauksia ja tuo mukanaan yhteikunnan valvontaa ja holhousta. Vapaa markkinatalous on vapausoikeuksien paras tae.
Perustuslaissamme on jo turvattu vapausoikeuksien rinnalle sosiaaliset, taloudelliset ja sivistykselliset perusoikeudet.
Otsikon "OSALLISTUVAAN KANSALAISVALTAAN" on lause: "Työväenliikkeen ihmiset ovat yleensä tukeneet vahvaa valtiota."
Siinä on esitetty juuri se pointti, joka estää sovun syntymisen Keskustan ja SDP:n kesken hallintouudistuksessa. Keskustan esittämä maakuntien asemaa vahvistava malli ei tietenkään käy "vahvaa valtiota" eli keskitettyä valtaa puolustavalle SDP:lle.
niin, epäilen, että tuon mainitsemasi kunnan koko on jossain 20-40 000 asukkaan välillä. Niillä on tällä hetkellä suurimmat vaiukeudetkin, eivätkä oikein ole tarpeeksi isoja mutta silti pöhöttyneitä.
Keskusta on kustantanut monia kirjoja jäsentensä maksettavaksi. Vanhasesta oli kuvakirja ja varsinainen vaalikirja.
Nyt sitten puolueen historia, mistä on olemassa virallisetkin versiot.
Olisi eduksi, mikäli 15 000 keskustan aktiivijäsentä lukisivat puolueensa historian. Näin ollen alkiolaisuuspuheillekin tulisi aivan toisenlainen kaikupohja.
Kaikkien aikojen suurin keskustalainen lienee Kyösti Kallio.
Ökyisäntä näyttää edustavan kepulaisuutta parhaimmillaan. Toivotaan, että hänestä tulee Kepun ykkösedustaja täällä.