tässä jaksan

muuta sitten en. surkeista surkein ihminen olen.
suunnitelmia on usein että kun tulee vapaata, kun on aikaa, kun jaksan niin sitten teen, mutta sitä päivää ei tule.
toista minulaistani ei suomessa ole, kämppä on siinä kunnossa että hädin tuskin kävelemään pääsee, en jaksa siivota, en ole jaksanut moneen vuoteen.
tavaraa on ihan liikaa, kaikkea ei voi heittää roskiinkaan kuitenkaan. ikkunaa en saa auki mistään kun en pääse edes lähelle sitä. ovia ei voi pitää auki ettei vaan kukaan pääse yllättämään ja näkemään tätä kauheutta.
töissä käyn ja itseni ja pyykkini hoidan , niin että minusta ei näy minkälaonen koti on.
kun saisin siivotuksi, niin voisin kutsua ystäviä kylään , elämänlaatu paranisi monella tapaa.
ihme etten ole vielä saanut astmaa pölystä.
mistä ihmeestä saisin voimia , katastrofiin tämä johtaa ... on jo sellainen.
auttaiskohan joku lääke . kun ei niitä kuitenkaan
uskalla syödä kun ei tiedä mitä sivuvaikutuksia tulee.
kukaan ei tämmöiseen tietty edes usko, mutta tositarinaa elävästä elämästä on :(