Monta kertaa uskovaiset kauhistelevat itsemurhaa, usein pelotellaan että itsemurhan tehnyt joutuu kadotukseen. Tässä asiassa mielipiteet vaihtelevat, enkä väitä että minulla olisi oikeaa totuutta tarjottavana siitä, mihin itsemurhaajan sielu joutuu. Ne ihmiset jotka ovat tähän epätoivoiseen tekoon päätyneet, haluan jättää Jumalan hyviin käsiin ja rukoilla että Jumala oikeudenmukaisesti heidän tekonsa käsittelee.
Tarkoitukseni ei ollut nyt puhua varsinaisista itsemurhista, vaan eritavoin ilmenevästä itsetuhoisesta käyttäytymisestä. Tupakoiminen, liiallinen alkoholinkäyttö, päihtyneenä liikenteessä tai vesillä koheltaminen, punaisia valoja päin ajaminen, lääkkeiden väärinkäyttö, sekakäyttö, lääkityksen laiminlyöminen jne...
Tunnistaako joku itsessään itsetuhoon altistavia elämänmalleja? Millä tavoin uskovaisuus vaikuttaa ihmisen itsetuhoisuuteen - ruokkiiko se sitä vai pyrkiikö kääntämään ihmisen elämää kohti?
Eikö passiivista itsetuhon tavoittelua ole myös se jos elämä on pelkkää raatamista, rahan perässä juoksemista tai toisaalta työn puuttuessa täydellistä joutilaisuutta joka usein houkuttelee epäterveisiin harrastuksiin? Liiallinen elämästä nautiskelu voi johtaa itsetuhon tielle jos elämään liittyy liiallista nautintoaineiden käyttöä tai moraalisista säännöistä piittaamattomuutta.
Uskovainen voi hyvän hyvyyttään joutua melkoiseen oravanpyörään jos hän auliisti aina asettaa toisten tarpeet omiensa edelle. Avuntarvitsijoita aina riittää ja moni haluaa lysähtää koko painollaan auttajan raahattavaksi - siinä voi auttaja väsyä ja nääntyä, mikä ei varmaan ollut tarkoitus. Liiallinen väsymys voi johtaa burnoutiin, masennukseen ja siinä ei jaksa paneutua autettavien ongelmiin kun oma elämä järkkyy. Saattavatpa masennuksen kautta itsetuhoajatuksetkin tulla (kun petit autettavasi etkä jaksanut, kun olit pettymys Jumalalle jne.)
Jeesus teki ihmeitä aikoinaan ja onpa nykyaikanakin vielä sairaita parannettu Hänen nimessään. Jeesuskin kuitenkin väsyi ja meni opetuslapsineen hiljaiseen paikkaan levähtämään. Jeesus ei tarkoittanut että hänen seuraajiensa pitäisi olla jotakin yli-ihmisiä joiden täytyy aina vaan jaksaa, eikä hän tarkoittanut että yhden ihmisen täytyy auttaa koko maailman ihmisiä yötä päivää. On olemassa muitakin uskovaisia jotka voivat auttaa ja tehdä jotakin.
Mitäs näitä muita epäsuoran itsetuhon tapoja voisi vielä olla? Liiallinen auringonotto, heikoille jäille meneminen, tulitikuilla leikkiminen, jonkin salasynnin suosiminen elämässäsi??? Älä siellä punastele, meninkö nyt henkilökohtaisuuksiin?
Tarkoitukseni ei ollut nyt puhua varsinaisista itsemurhista, vaan eritavoin ilmenevästä itsetuhoisesta käyttäytymisestä. Tupakoiminen, liiallinen alkoholinkäyttö, päihtyneenä liikenteessä tai vesillä koheltaminen, punaisia valoja päin ajaminen, lääkkeiden väärinkäyttö, sekakäyttö, lääkityksen laiminlyöminen jne...
Tunnistaako joku itsessään itsetuhoon altistavia elämänmalleja? Millä tavoin uskovaisuus vaikuttaa ihmisen itsetuhoisuuteen - ruokkiiko se sitä vai pyrkiikö kääntämään ihmisen elämää kohti?
Eikö passiivista itsetuhon tavoittelua ole myös se jos elämä on pelkkää raatamista, rahan perässä juoksemista tai toisaalta työn puuttuessa täydellistä joutilaisuutta joka usein houkuttelee epäterveisiin harrastuksiin? Liiallinen elämästä nautiskelu voi johtaa itsetuhon tielle jos elämään liittyy liiallista nautintoaineiden käyttöä tai moraalisista säännöistä piittaamattomuutta.
Uskovainen voi hyvän hyvyyttään joutua melkoiseen oravanpyörään jos hän auliisti aina asettaa toisten tarpeet omiensa edelle. Avuntarvitsijoita aina riittää ja moni haluaa lysähtää koko painollaan auttajan raahattavaksi - siinä voi auttaja väsyä ja nääntyä, mikä ei varmaan ollut tarkoitus. Liiallinen väsymys voi johtaa burnoutiin, masennukseen ja siinä ei jaksa paneutua autettavien ongelmiin kun oma elämä järkkyy. Saattavatpa masennuksen kautta itsetuhoajatuksetkin tulla (kun petit autettavasi etkä jaksanut, kun olit pettymys Jumalalle jne.)
Jeesus teki ihmeitä aikoinaan ja onpa nykyaikanakin vielä sairaita parannettu Hänen nimessään. Jeesuskin kuitenkin väsyi ja meni opetuslapsineen hiljaiseen paikkaan levähtämään. Jeesus ei tarkoittanut että hänen seuraajiensa pitäisi olla jotakin yli-ihmisiä joiden täytyy aina vaan jaksaa, eikä hän tarkoittanut että yhden ihmisen täytyy auttaa koko maailman ihmisiä yötä päivää. On olemassa muitakin uskovaisia jotka voivat auttaa ja tehdä jotakin.
Mitäs näitä muita epäsuoran itsetuhon tapoja voisi vielä olla? Liiallinen auringonotto, heikoille jäille meneminen, tulitikuilla leikkiminen, jonkin salasynnin suosiminen elämässäsi??? Älä siellä punastele, meninkö nyt henkilökohtaisuuksiin?
Vastaukset 36
Vanhimmat
Tuolla periaatteella kaikki kuolemat ovat itsemurhia.
http://www.ktl.fi/portal/suomi/osastot/mielenterveys_ja_alkoholitutkimus/tutkimus/mielenterveys/epidemiologia_ja_genetiikka/mielialahairiot/itsetuhokayttaytyminen/
Ei-sanan käyttö on hyvä opetella elämän aikana.
Sitä tarvitaan silloin kun ihmiset pyytävät erilaisiin tehtäviin, jotka eivät välttämättä ole Jumalan tahdon mukaisia, vaan inhimillisten ajatusten aikaansaamia ja hyödyttömiä askareita. Ne vain uuvuttavat meitä ja saattavat meitä epätasapainoon.
Ei-sanan käyttöä on tarpeellista harjoittaa myös silloin, kun "maailman" houkutukset vievät meitä pois Kristuksesta ja Hänen täytetystä työstään, sekä Hänen läheisyydestään.
Meille on tarpeellisia asioita loppujen lopuksi hyvin vähän perustarpeiden lisäksi. Loppujen lopuksi vain se, että viivymme "Jeesuksen jalkojen juuressa", jossa sielumme ja henkemme saa sen ravinnon, jota se syvimmiltään kaipaa ja jossa saamme kuulla Jeesuksen sanat: "Minun armossani on sinulle kyllin, sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa".
Jumala on myös antanut meille tarpeeksi ymmärrystä, jotta pyrkisimme pitämään kiinni terveellisistä elämäntavoista (lepo, liikunta, ravinto) joilla on sairauksia ennaltaehkäisevä vaikutus.
Itse pyrin vaatimattomaan ja kiireettömään elämäntyyliin, jolla vältän turhan stressin ja kireyden.
"Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.
Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne".
Matt.11:28,29
Jeesuksen siunausta sinulle!
Tuo kirjoituksesi on erittäin hyvää ja ajankohtaista opetusta. Joskus on rakkautta sanoa EI, eikä ole hyvä aina olla samaa mieltä. Joskus ystävä on se joka sanoo asiat niin kuin ne ovat, vaikka sanat satuttaisivatkin. Ystävä ei kuitenkaan tarkoituksella pyri satuttamaan sanoillaan. Rukousta vaativia tilanteita nuo jos täytyy jostakin kipeästä asiasta mainita.
Siunausta.
nähdäkseni mainita, jos nyt pikaluvultani huomasin. Kaikki itsemurhaaja ja itsemurhaa hautovat ovat tietenkin epäuskoisia. Uskovaiset ovat niin tasapainoisia ja hyviä ihmisiä, ettei tämä koske heitä.
Siis: tulkaa uskoon, niin pelatutte myös itsemurhalta. On tuo usko ihmeellinen asia.
>>> Kaikki itsemurhaaja ja itsemurhaa hautovat ovat tietenkin epäuskoisia.>Siis: tulkaa uskoon, niin pelatutte myös itsemurhalta. On tuo usko ihmeellinen asia.
Kyllähän se ihmeellinen asia onkin.
Minun tapauksessani uskoontulo pelasti minut itsetuholta.
Olin tiiviisti seuraamassa itsensä tappaneen isäni (ei uskovainen) jalanjälkiä.
Se, että elän nyt tasapainoista elämää uskossa Jeesukseen, ei ole millään tavalla oma ansiotani, vaan 100% Jumalan armoa ja rakkautta. Olen uskovanakin edelleen ihan tavallinen mies, vikoineni, puutteineni.
Siunausta sinulle!
Sun ihailee itseään vaikka ei osaa syytä perustella miksi.
Eipä noita perusteluja sinullakaan väitteesi tueksi ollut.
"Uskovainen voi hyvän hyvyyttään joutua melkoiseen oravanpyörään jos hän auliisti aina asettaa toisten tarpeet omiensa edelle."
Tosiuskovaisella ainakaan ei tuota vaaratekijää ole olemassa.
>>>Tosiuskovaisella ainakaan ei tuota vaaratekijää ole olemassa.
Miksi sinä soudat ja huopaat etkä pysy sanojesi takana sunis? Lapsikaste-sunis.
>>>Mitä tämä takottaa
oikolukija, 25.6.2006 klo 18.32>>>
Voi pikku oikolukijaa kun tulee kirjoitusvirheitä! :O
Onko oikolukijan kädet tatuoidut?
En ole lapsikasteasian mannekiini joten turha syytellä minua asioista joita et itsekään ymmärrä.
Oletko ottanut tatuoinnin noinkin vanhana? Oliko kallis? Kerro meille.
Kannattaa lukea ensin teksti jonka aiot lähettää, kun näyttää tuo sinun "oikolukusi" vilisevän virheitä.
http://www.kielikone.fi/en/Shop/Spell-Checking/Morfo/
otit esille tärkeitä asioita.
moni auttaa toisia, ettei tarvitse tai osaa auttaa itseään! Sekin on eräs tapa elää valheellista elämää. ihminen on petollinen näissä asioissa, hän tekee kaikkensa, ettei tarvitse muuttua, vaikka Jumala haluaisi muuttaa tämänlaatuisesta itsetuhosta todelliseen tasapainoon! Tehokkaimmat auttajat voivat olla kaikkein rikkonaisimpia ihmisiä...he vaan parantavat maailmaa toisia parantamalla, olemalla superauttavaisia ihmisiä, eli ANSAITSEMALLA hyväksymistä, rakkautta ja arvostusta! Totuus on kuitenkin se, että paras apu on lähteä siitä, että itse on selvillä itsestään, ja näkee itsensä vain ihmiseksi, joka ei ole mikään kaikkivoipa, eikä joka paikan höylä!
Itseään pakeneva ihminen tekee hoidettavistaan
holhottavia ja holhoojastaan riippuvaisia, eikä se ole tarkoitus, eihän?
Viittaat "auttajasyndroomaan". Monet hoitoalalle pyrkivät ihmiset hakeutuvat kyseiseen ammattiin "hoitamaan itseään" vaikka eivät tuota pohjimmaista tunnettaan tunnistaisikaan. Onkohan tämä yksi osasyy siihen että monissa hoitoalan työpaikoissa on huono henki, työpaikkakiusaamista ja monet hakeutuvat toisen alan tehtäviin töihin.
>>>Itseään pakeneva ihminen tekee hoidettavistaan
holhottavia ja holhoojastaan riippuvaisia, eikä se ole tarkoitus, eihän?>>>
Jos toista ihmistä haluaa todella auttaa, niin on pyrittävä auttamaan häntä siten että hän myös oppisi pikkuhiljaa auttamaan itseään (mikäli mahdollista). Tämähän on nykyajan suuntaus muutenkin hoitoalalla: ei pyritä hoitamaan ihmistä sänkyyn vaan mahdollisuuksien mukaan yritetään aktivoida häntä tekemään mahdollisimman paljon itse.
Sellainen auttaja joka haluaa kaikessa auttaa autettaviaan, elää heidän elämäänsä, takertua heihin ja haluaa että hekin takertuvat häneen - mistähän siinäkin on loppujen lopuksi kyse? Että kokisi olevansa tärkeä, rakas, tarpeellinen? - Elämän tarkoitus hukassa?
http://www.teolinst.fi/luennot/sk010926.html
Mikä vakaumuksesi on? Oletko ateisti?
En ole ateisti, miksi ihmeessä olisin?
Entä sinun vakaumuksesi? Kerro myös kuka olet sinä joka puskasta huutelet? Pelottaako?
tämä auttamissyndrooma toimivan
tehokkaasti. Moni apua tarvitseva
nuori hakeutuu juuri lastenhoitoalalle
ja projisoi omia traumojaan.
palveluammatti on palveluammatti,
eikä mikään tunteitten tunkio,
niin kuin moni luulee.
Ihmisten kokemat epäoikeudenmukaisuudet
eivät parane toisia hoitamalla
ja holhoamalla, vaan ne omat
tunkiot on selvitettävä ennen
töihin menoa, ei työpaikoilla.
Olet oikeassa siinä Sunglasses,
siksi on paljon ristiriitoja ja työpaikkakiusaamisia.
Jos huolet painavat eikä halua rasittaa ystäviä kerta toisensa jälkeen, voi ottaa yhteyttä palveleviin puhelimiin ja jutella puhelinpäivystäjien kanssa mieltä askarruttavista asioista.
http://www.eroperhe.net/?core=puhelimet1
Mitä tekisisit jos olisit nuori?
Odottelen tässä toinen jalka haudassa että vanhuuseläkeikä olisi lähempänä. Omia hautajaisia voi pikkuhiljaa alkaa suunnittelemaan ja silleen...
Otapa yhteys johonkin sinun ongelmaasi sopivaan palvelevaan puhelimeen, näyttää nuo sinun ongelmasi ajavan epätoivoisiin tekoihin...
Taidat olla pahemman kerran rakastunut sunikseeen kun yrität tehdä tikusta asiaa. Laitahan poika jäitä housuun, sunis ei paskahousuista välitä!
sunis kommentoi itse itseään. Nauraa....
Kun joku uskoskosta osattomien täytyy joku saada hampaisiinsa.
Nyt näkyy suni olevan vuorossa ja tietenkin Jukka, joka kohdistaa elämänsä Kristukseen, auttaessaan nuorukaista elämän tielle.
Eikös saatana ole tullut tappamaan tuhoamaan ja varastamaan.
Eli kun kyse on ihmis hengen pelastamisesta iänkaikkisuuteen, niin johan synnin orjat, eli saatanan palveluksessa olijat koroittavat manauksensa taivaan joukkoja vastaan.
Nää saatanan omat ovay melko uteliaita kyseleen ihmisten yksityis asioita, mutta eivät itse vastaa mihinkään kysyttyyn.
No siunatut kesän jatkot sunille ja muille, ei näköjään sunikaan ehtiny konfaan.
Minä netin kautta päätös tilaisuuden kuuntelin, enkä voi sanoa että olin tyytyväinen päätös saarnaan, mut sehän on vain mun mielipide.
Kuinka sunis itse vastaa hänelle esitetyihin kysymyksiin? Ei kaikki suniksen kanssa eri mieltä ole saatanan omia. Uskova on ihminen. Mutta mitä löytyy suniksen kirkkohymyn takaa?
Ei kait sitä itselleen moni viitsi jutella, sehän voidaan erääksi sairaudeksi vahingossa laskea.
En minä kyllä nyt pyhinä ole ehtiny katella oikein mitä kukin on väsänny, vaikka jotenkin tuo Jukan tapaus ja rukous pyynöt koskettivat sydäntäni ja olen jopa saanut tuolla liikenteessä muistaa poikaa ja Jukkaa.
Meinaan kun näitä muutamaa ketjua vilkaisin, niin näytti ihan raamatulliselta vastustukselta.
Kyllä se saatana päänsä nostaa, jos joku iänkaikkisuuteen lippua on "ostamassa", vaikka sitä ilman rahatta tarjotaan.
No nämä palstat ovat mitä ovat ja nimettömänä täällä voi rääpiä päätään, kuten minä.
Tosin on sitä "pahoissakin" paikoissa tultu käytyä ja ehkä olisi hiljaisuus ollu, jos Jumala ei olisi sanojensa takana seisonut ja rohkeutta antanut.
Sitä kun saatanan palveluksessa olevatkin ovat joukolla ihan kasvokkain päättäneet, että ne meikäläisen päivätkin on sit loppuneet, mutta ovat hiukan erehtyneet tuosta "pääte-päivästä".
Tällä sivulla olen hoksinu paljon sellasta, jota kasvokkain ei ole vastaan tullu, eikä varmaankaan tule, joten ei tää nii vaarallista ole, kun kirjoituksista luulis.
"Tuoreen" uskovan on syytä pitää vähän matalampaa profiilia ja suhtautua kunnioittavammin vanhoihin uskovaisiin, olivatpa nämä sitten kirkkokansaa tai muita lahkolaisia. Tuo ajojahti jota minua kohtaan osoitat, vaikuttaa jo pahimmanlaatuiselta lahkohengeltä.
En ole monta kertaa eläissäni konferenssissa ollut. Huomenna taas olen töihin menossa joten eipä ollut mielenkiintoa lähteä niin pitkää matkaa matkustamaan.
Onhan tämä monta kertaa nähty kun tänne jotakin kirjoittaa niin kyllä ollaan vääntämässä ja kääntämässä sanomisia päälaelleen. Huvinsa kullakin.
Siunattua kesän jatkoa sinulle ja perheellesi.
Kun tänään luin rukouspyyntösi itsemurhaa yrittäneen pojan puolesta, tulivat mieleeni muistot yhdestä heinäkuun lauantaista vuonna 1970. Sinä lauantaina tajusin sen, ettei kukaan rakasta minua. Silloin päätin tappaa itseni. Otin pillereitä. Äitini ja isäni tulivat illalla kotiin ja soittivat ambulanssin. Heräsin seuraavana päivänä. Nyt tiedän, että monet ihmiset rukoilivat puolestani. Kiitän Jumalaa niistä ihmisistä.
Kun tulin uskoon, minulla jatkui vähättelevä asenne itseeni. En välittänyt itsestäni, enkä hoitanut itseäni. En osannut sanoa ei-sanaa. Mieheni sairasti munuaistautia, joten kaikki voimani meni siihen, että jaksoin hänen rinnallaan. Ajattelin, ettei minulla ole mitään väliä. Täydellinen välinpitämättömyys itseäni kohtaan sai minut ajamaan pyörällä, vaikka oli liukasta. Jotkut varoittivat minua, mutta minä vaan nauroin. Monet kerrat kaaduin pyörällä, yhden kerran meni kylkiluitakin poikki. Verenpaineeni oli koholla, mutta en millään halunnut alkaa syödä lääkkeitä. Jossain vaiheessa Jumala alkoi näyttää minun itsetuhoisuuttani. Hän näytti, että itsetuhoajatusteni takana on viha itseä kohtaan. Kun sen näin, tunnustin syntini ja Jumala alkoi parantaa minua. Edelleenkin pyöräilen talvella, mutta nyt minulla on nastarenkaat ja kypärä. Syön kiltisti verenpainelääkkeet.
Olen joskus ajatellut, että Jumala kuitenkin piti minusta huolta, kun en vielä tajunnut käytöstäni. Hänelle kiitos kaikesta huolenpidosta.
Kun on itse yrittänyt itsemurhaa, tietää sen pimeän hetken, jolloin ei näe missään valoa. Näkee vaan sen mustan kuilun, mihin vajoaa. Ei ole ketään, joka välittää. Kuinka minä silloin kaipasinkaan, että olisi ollut joku, joka olisi sanonut: "Ritva, sinä olet minulle rakas, ihan sellaisena, kuin olet." Nyt tiedän, että Jumala rakasti minua, mutta silloin en sitä tiennyt.
Haluan rukoilla tämän pojan puolesta ja sinulle voimia hänen vierellään olemiseen. Siunausta.
eikö ole väärin muuta yhteisöä kohtaan olla idiootti?
mutta uskonlahkon sisällä se on yhdistävä tekijä.
elintärkeää saada mollata uskovia päivittäin voimassa pysyäkseen.
Annat itsestäsi ja ajattelustasi hyvin vastenmielisen kuvan.
Eipä oo sunkaan "ajattelussa" sen enempiä kehumisia. Sun uskovaisuus varmaan kirkastuu siittä että haukut jotakuta ateistiksi, vaikkei se ees oo haukkumasana ja vaiket tiiä onko se sun mollaamas deisti vai teisti.
Ymmärrän oikein hyvin, että ateisti ei ole pilkkasana. Siksi sitä käytinkin.
Työmiehellä on tapana käydä henkilökohtaisuuksiin, kun sanottava loppuu.