Uskomattomia vuodatuksia löytyy näiltä elämän perhosilta, siipiensä iskuilla he tuovat elämän valoa jokaisen synkkään mieleen, kirkastaen ajatuksensa pyhällä ja absoluuttisella hyvällä. Nämä valon lapset ovat vailla aikaa ja paikkaa, sillä hehän elävät polulla, jolta ei ole lipeämistä. Ja kunhan he sillä pysyvät, löytävät he matkansa päämäärän.
Ateistin synkkä taival ei koostu poluista, vaan synkästä ja sakeasta metsästä, jossa ei ole valmiita polkuja, sillä ateisti ei usko polkuihin. Hän sanoo: ei ole muuta kuin metsä, karuna ja lohduttomana, se meidän on kestettävä. Ja kun aika kuluu, tietää ateisti, että vain metsän hän jättää taakseen.
Lopulta kysymys kuuluukin, onko polkua, onko peltoaukiota, jonne tulee päästä?
Vihdoin agnostikko nousee ylös: "enpä tiedä, mutta eipä paljoa nappaa."
Ateistin synkkä taival ei koostu poluista, vaan synkästä ja sakeasta metsästä, jossa ei ole valmiita polkuja, sillä ateisti ei usko polkuihin. Hän sanoo: ei ole muuta kuin metsä, karuna ja lohduttomana, se meidän on kestettävä. Ja kun aika kuluu, tietää ateisti, että vain metsän hän jättää taakseen.
Lopulta kysymys kuuluukin, onko polkua, onko peltoaukiota, jonne tulee päästä?
Vihdoin agnostikko nousee ylös: "enpä tiedä, mutta eipä paljoa nappaa."
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tosta vois päätellä että metsä on kaikilla?
Olisiko näiden polkujen dallaajien ja peltoaukioiden etsijöiden hyvä muistaa se metsä. Polkuja on turha painella menemää, jos ei tiedä missä polku kulkee.
Agnostikko heittää hienosti, hän varmaankin ateistin tavoin metsän huomaa..
Voidaan myös ajatella että ne dallaajat jotka polulla kulkevat, tulkitsevat polkuaan "kompassin" avulla, kun taas ateisti painaa menemää pitkin lepikkoa tulkiten ainoastaan sen tarjoamaa vuorovaikutusta jota pystyy aisteillaan aistimaan.
Polulla kulkijat luottavat "kompassiinsa" surutta, vaikka sen onkin määritellyt veijari joka metsässä on ateistin tavoin tarponut menemää. Tuo veijari määritteli "kompassin" olettamaansa polkua varten. Siinä mielessä hyvä kompassi, että se ei voi viedä harhaan polun suhteen, mutta metsän suhteen saattaa viedä pahastikki väärään. Mitä jääkään metsästä huomaamatta, jos polkua pitkin kulkee..itse metsä, joka polun alle jää. Tuo absoluuttinen polku ei mahdollista metsän todellisen luonteen esille tuloa. Polku vääristää metsää.
Vaikka emme metsää tunnekkaa, nii ei sitä pidä tahallisesti ruveta raiskaamaankaa..
Ei metsä ole synkkä ja karu, vaikka monet sen niin helposti kokevat. Kaunishan se on! En seiso polulla, jonka joku muu on valmiiksi minulle tallannut. Metsässä on jännittävää samoilla, tutustua kaikkeen, minkä siellä huomaa. Kaikkea ei ole vielä ehtinyt nähdä, mutta koska siellä metsässä olen, niin miksen tutkisi sitä itse. Polulta käsin näkee vaan ne asiat, mitkä joku on halunnut minun näkevänkin yrittäessään saada minua kävelemään vain ja ainoastaan polkua pitkin. Jätän siis polut ja pellot pois mielestäni ja hymyilen agnostikolle.
Mutta eipä sen synkkyys ja karu ulkomuoto (voiko sanoa, "karuus"?) tee siitä sen vähempää todellista, ja juuri sen synkkyydessä ja karussa ulkomuodossa on sen toivo. Se ei ole muuta kuin oma itsensä, ja sen ei edes tarvitse olla oma itsensä: metsää voi muuttaa, koska olemattomat polut eivät sen raivaamista estä. Ainoana edessä nousevat ne poluilla kulkijat, jotka ovat itse polkunsa tehneet, mutta eivät enää tunnista polkujen alkuperäisiä tekijöitä (jotka olivat myös samankaltaisia polkujen tallaajia, he vain näkivät polun siellä missä sitä ei ollut, ja tekivät siitä todellisen), kunnes polku on jo niin muuttunut, että sen alkuperäistä muotoa ei kukaan enää tunnista. Polkujen kulkijoita tämä ei haittaa, sillä he jatkavat yhä muovautuvilla poluilla kulkemista, vaikka eivät koskaan pellonlaidalle saapuisikaan - he ovat siihen tottuneet, ja eivätkä muuta enää uskalla.
on ontuva vertaus meille suomalaisille, joille metsä on aina antanut turvaa ja suojaa vainolaisilta. Polut eivät koskaan johtaneet piilopirtteihin.
Vertaus sopii paremmin jollekin etelän taatelin-tallaajalle. Suomessa on totuttu oikeudenmukaisuuteen ilman johtajiakin.
"Metsä ja polut on ontuva vertaus meille suomalaisille, joille metsä on aina antanut turvaa ja suojaa vainolaisilta. Polut eivät koskaan johtaneet piilopirtteihin.
Vertaus sopii paremmin jollekin etelän taatelin-tallaajalle. Suomessa on totuttu oikeudenmukaisuuteen ilman johtajiakin."
Minulla oli kyllä taustalla ihan selvä ajatuskin, jota varten tuskin on väliä sillä, minkä muodon sille puen. Ja miksi kuvittelet, että pyrin puhuttelemaan suomalaisia, näitä typeryksiä?