Onko ateismi uskoa vai uskon puuttumista?
Ateistit esittävät usein, ettei heidän maailmankatsomuksensa ole todella "uskomista", vaan pikemminkin sitä, että _ei_ uskota.
"Ateismi ei ole usko. Se on uskon puutetta jumaliin. Uskon puute ei vaadi minkäänlaista uskoa."(1)
"Ateisti ei ensisijaisesti ole henkilö, joka uskoo, ettei jumalaa ole, vaan henkilö, joka ei usko jumalan olemassaoloon." (2)
Ensi kuulemalta väite harhauttaa taitavasti kuulijaa, mutta todellisuudessa kyseessä on lähinnä sanaleikki.
Asiaa lienee yksinkertaisinta tarkastella totuustaulun avulla. Totuustaulu on logiikan työkalu, jolla pyritään ratkaisemaan loogisten lausekkeiden totuusarvoja. Lausekkeet koostuvat yhdestä tai useammista lauseista; perusosasista, jotka voivat olla joko tosia (merkitään '1') tai epätosia (merkitään '0').
Tässä tapauksessa meillä on tarkastelun alla kaksi loogista lausetta:
A: Kristinuskon Jumala _on_ olemassa.
B: Kristinuskon Jumalaa _ei ole_ olemassa.
Nämä lauseet liittyvät toisiinsa erityisellä tavalla: Lause B on A:n negaatio eli vastakohta. B voidaan johtaa A:sta kirjoittamalla sen eteen: "Ei pidä paikkaansa, että...". Ei pidä paikkaansa, että kristinuskon Jumala on olemassa; siispä kristinuskon Jumalaa ei ole olemassa. (Jos tämä kuulostaa siltä, että yritän vääntää asiaa rautalangasta, se johtuu siitä, että yritänkin.)
Luonnollisesti lauseen negaatio on tosi silloin, kun lause itse on epätosi, ja päinvastoin. Näitä kahta ei voi irrottaa toisistaan.
Sijoitetaan nyt lauseet ja niiden kaikki mahdolliset totuusarvoyhdistelmät totuustauluun. Ajatellaan yhdistelmiä henkilöiden mielipiteinä, heidän uskomuksinaan. Väitteen _uskominen_ on nimittäin väitteen _pitämistä totena_.
A B Henkilö
0 0 1
0 1 2
1 1 3
1 0 4
Nämä neljä yhdistelmää ovat ainoat mahdolliset. Mitä niistä voidaan todeta?
Henkilö 1 on sitä mieltä, että lause A ja B ovat molemmat epätosia (0). Koska lause ja sen vastakohta eivät molemmat voi olla valetta, lienee selvää, että henkilö 1 on _loogisesti ristiriitainen_.
Henkilö 2 on sitä mieltä, että A on valetta, mutta B totta. Hän _pitää vääränä ajatusta_, että kristinuskon Jumala _on_ olemassa (A), ja _uskoo_ (pitää totena), että kristinuskon Jumalaa ei ole olemassa (B). Henkilö, joka ei usko Jumalaan, on ateisti. Henkilö 2 on siis ateisti, mutta epäuskonsa lisäksi hän myös uskoo, ettei Jumalaa ole.
Henkilö 3 on sitä mieltä, että A on totta, mutta B valetta. Hän uskoo kristinuskon Jumalan olemassaoloon ja kieltää väitteen, että häntä ei olisi olemassa. Hän on vähintään teisti, kenties kristitty tai jonkinasteinen etsijä.
Henkilö 4 on sitä mieltä, että lause ja sen vastakohta ovat molemmat yhtäaikaa tosia. Hän on myös loogisesti ristiriitainen.
Jos ateisti siis ylipäänsä aikoo ottaa kantaa lauseisiin A ja B, hän joutuu yllä olevaan tilanteeseen. Ateisti ei voi sanoa:
"Väite, että Jumala on olemassa, on minusta epätosi. Mitä tulee väitteeseen, että Jumalaa ei ole olemassa – siihen en ota kantaa."
Jos ateisti vastaa kysymykseen "Onko kristinuskon Jumala olemassa?" kieltävästi, hän edustaa automaattisesti ateismia, joka on _uskoa_.
On kuitenkin vielä viides vaihtoehto.
On mahdollista olla "a-teisti", "ilman Jumalaa", kahdella tavalla. Yllä olevaan kysymykseen on todellakin vain kaksi vastausta: myöntävä on teistinen, kieltävä ateistinen. Mutta on mahdollista jättää vastaamatta. On mahdollista olla ottamatta kantaa, antamatta lauseille totuusarvoa laisinkaan. Silloin ei voida sanoa, että henkilö erityisesti uskoisi siihen, ettei Jumalaa ole. Mutta tämä voi nähdäkseni tapahtua vain kahdesta syystä:
Henkilö ei ymmärrä kysymystä, koska ei ole aikaisemmin kuullut kristinuskon Jumalasta.
Henkilö ei ymmärrä kysymystä, koska hän on vajaamielinen tai lapsi eikä osaa mieltää Jumalaa.
Voidaan sanoa, että Intian viidakossa elävät alkuasukkaat, joita evankeliumi ei ole tavoittanut, ovat ateisteja kristinuskoon nähden – "ilman Jumalaa". He eivät ole koskaan kuulleet Jumalasta, eivätkä siis voi ottaa kantaa. Alkuasukkaan ei siis erityisesti tarvitse olla sitä mieltä (eli uskoa), ettei kristinuskon Jumalaa ole olemassa; hän voi olla tässä asiassa "vailla uskoa" Smithin ja Vihreän Rouvan tarkoittamalla tavalla.
Mutta huomaa: heti, kun joku kertoo alkuasukkaalle kristinuskon Jumalasta (esimerkiksi kysyessään yo. kysymystä), hän menettää tämän "viattomuuden tilan". Tästä eteenpäin hän joko eksplisiittisesti tunnustaa tai kieltää sen Jumalan olemassaolon, josta hän on juuri kuullut. Jälkimmäisessä tapauksessa hänestä tulee Jumalan olemassaolemattomuuteen _uskova ateisti_.
Voidaan myös sanoa, että vajaamielinen ja lapsi voivat olla eräänlaisia ateisteja – ilman käsitystä Jumalasta. He eivät kykene vastaamaan yllä esitettyyn kysymykseen, koska eivät ymmärrä siinä esiintyvien abstraktien käsitteiden merkitystä. Heidän ei tarvitse erityisesti kieltää Jumalan olemassaoloa; kumpikaan ei vain pysty sitä eksplisiittisesti myöntämäänkään. He voivat olla uskomatta asiasta mitään.
Mutta huomaa: heti, kun vajaamielinen tulee järkiinsä (jos tulee) tai lapsi kasvaa riittävästi ymmärtääkseen, mitä kysymys tarkoittaa, he menettävät aiemman neutraalin asemansa. Tästä eteenpäin he joko eksplisiittisesti tunnustavat tai kieltävät sen Jumalan olemassaolon, jonka mieltämiseen heidän kypsyytensä nyt riittää. Jälkimmäisessä tapauksessa heistä tulee Jumalan olemassaolemattomuuteen _uskovia ateisteja_.
Nyt on tärkeää huomata, että kadulla vastaan tuleva tai tätä tekstiä lukeva ateisti ei yleensä ole elänyt umpiossa, jossa hän ei olisi kuullut mitään kristinuskon Jumalasta. Tavallisesti hän ei myöskään ole vajaamielinen tai lapsi; silloin hän luultavasti olisi jättänyt tämän dokumentin kesken ja siirtynyt mielenkiintoisempiin puuhiin. Tavallinen suomalainen ateisti ei ole neutraalissa asemassa, jotta hän voisi katsoa olevansa puhtaasti "vailla uskoa". Hän on kuullut riittävästi kristinuskon Jumalasta viimeistään siinä vaiheessa, kun keskustelu Jumalan olemassaolosta alkaa. Vaikka hän ei sanoisi sitä ääneen, sydämessään hän joutuu joko myöntämään tai kieltämään uskovansa Jumalan olemassaoloon. Ja jälkimmäinen tapaus on totuustaulun nojalla automaattisesti uskomista siihen, ettei Jumalaa ole olemassa.
Vielä yksi intuitioon vetoava esimerkki: käännetään pöytä toisinpäin. Miten ateisti reagoi, jos minä sanon:
"En minä ole mikään 'uskovainen'. Todellisuudessa minua vaivaa uskon puute – minä en usko siihen, ettei Jumalaa ole olemassa. En vain kykene uskomaan, että kaikki voisi olla olemassa ilman Jumalaa. Ei tämä siis ole uskoa, vaan sen puuttumista."
Jonkin olemassaolon kieltäminen edellyttää kieltäjältä kaikkitietävyyttä – asiahan voi olla olemassa tämänhetkisen tietämykseni ulkopuolella. Koska en tiedä likikään kaikkea, olisi typerää kieltää Jumalan olemassaolo. Niinpä ilmoitus, ettei uskoni riitä tällaiseen uskoon, on paljon perustellumpi kuin ateistin, ja realistisempi. Siitä huolimatta luulisin ateistin vastustavan tällaista yritystä ja nimittävän sitä kiertelyksi. Totta – sitähän se onkin.
Olemme havainneet, ettei ateistin "uskon puutteella" Jumalan olemassaoloon ja toisaalta sen kieltämisellä ole tavallisissa olosuhteissa mitään _teoreettista_ eroa. On helppo havaita, ettei näillä kahdella ole sen paremmin eroa _käytännössäkään_:
Millä tavalla elää henkilö, joka "EI USKO, että Jumala ON olemassa"?
- Hän ei välitä Jumalan tahdosta, koska ei usko Jumalan tuomioon.
- Hän ei välitä tarjouksesta, jonka Jumala tekee Jeesuksessa, koska ei usko iankaikkiseen elämään.
No hyvä – millä tavalla sitten elää henkilö, joka "USKOO, että Jumalaa EI OLE olemassa"?
- Hän ei välitä Jumalan tahdosta, koska uskoo, ettei ole Jumalan tuomiota.
- Hän ei välitä tarjouksesta, jonka Jumala tekee Jeesuksessa, koska uskoo, ettei ole iankaikkista elämää.
Kysymys siis kuuluu: mitä laadullista eroa on näiden kahden henkilön elämäntavassa ja suhtautumisessa Jumalaan? Vastaus kuuluu: EI MITÄÄN.
Raamatullisen määritelmän mukaan usko on
- totena pitämistä ja
- elämistä totena pidettyjen seikkojen mukaisesti. (Hepr. 11:1)
Ateistin väistöliike ei kestä loogista tarkastelua; hänen epäuskonsa on samanaikaisesti päinvastaisen asian pitämistä totena. Se ei kestä myöskään empiiristä tarkastelua; käytännössä uskonpuutettaan julistavan ja "uskovaisen" ateistin välillä ei ole havaittavissa mitään eroa; molemmat elävät samalla tavalla.
Loogisesti ja empiirisesti tarkasteltuna ateismi on sen seikan totena pitämistä, ettei Jumalaa ole olemassa, ja elämistä tämän vakaumuksen mukaisesti. Ateismi on siis raamatullisen määritelmän täyttävää uskoa mitä puhtaimmassa mielessä, mutta huomattavasti huonommin perusteltua.
Kun seuraavan kerran tapaat ateistin, joka uskomisen sijaan väittää edustavansa uskon puuttumista, pyydä perinpohjaista selvitystä siitä, mitä eroa näillä kahdella on. Siitä voi tulla hauskaa! Voit myös tiedustella, onko hän a) kasvanut tynnyrissä vai b) henkiseltä kehitykseltään jälkeenjäänyt, koska vain näissä tapauksissa usko voi todella puuttua.
1) Vihreän rouvan turvapaikka, "Kuka on vapaa-ajattelija?"
2) George H. Smith: Atheism: The Case Against God
Lähde: jjmarkka.net
Ateistit esittävät usein, ettei heidän maailmankatsomuksensa ole todella "uskomista", vaan pikemminkin sitä, että _ei_ uskota.
"Ateismi ei ole usko. Se on uskon puutetta jumaliin. Uskon puute ei vaadi minkäänlaista uskoa."(1)
"Ateisti ei ensisijaisesti ole henkilö, joka uskoo, ettei jumalaa ole, vaan henkilö, joka ei usko jumalan olemassaoloon." (2)
Ensi kuulemalta väite harhauttaa taitavasti kuulijaa, mutta todellisuudessa kyseessä on lähinnä sanaleikki.
Asiaa lienee yksinkertaisinta tarkastella totuustaulun avulla. Totuustaulu on logiikan työkalu, jolla pyritään ratkaisemaan loogisten lausekkeiden totuusarvoja. Lausekkeet koostuvat yhdestä tai useammista lauseista; perusosasista, jotka voivat olla joko tosia (merkitään '1') tai epätosia (merkitään '0').
Tässä tapauksessa meillä on tarkastelun alla kaksi loogista lausetta:
A: Kristinuskon Jumala _on_ olemassa.
B: Kristinuskon Jumalaa _ei ole_ olemassa.
Nämä lauseet liittyvät toisiinsa erityisellä tavalla: Lause B on A:n negaatio eli vastakohta. B voidaan johtaa A:sta kirjoittamalla sen eteen: "Ei pidä paikkaansa, että...". Ei pidä paikkaansa, että kristinuskon Jumala on olemassa; siispä kristinuskon Jumalaa ei ole olemassa. (Jos tämä kuulostaa siltä, että yritän vääntää asiaa rautalangasta, se johtuu siitä, että yritänkin.)
Luonnollisesti lauseen negaatio on tosi silloin, kun lause itse on epätosi, ja päinvastoin. Näitä kahta ei voi irrottaa toisistaan.
Sijoitetaan nyt lauseet ja niiden kaikki mahdolliset totuusarvoyhdistelmät totuustauluun. Ajatellaan yhdistelmiä henkilöiden mielipiteinä, heidän uskomuksinaan. Väitteen _uskominen_ on nimittäin väitteen _pitämistä totena_.
A B Henkilö
0 0 1
0 1 2
1 1 3
1 0 4
Nämä neljä yhdistelmää ovat ainoat mahdolliset. Mitä niistä voidaan todeta?
Henkilö 1 on sitä mieltä, että lause A ja B ovat molemmat epätosia (0). Koska lause ja sen vastakohta eivät molemmat voi olla valetta, lienee selvää, että henkilö 1 on _loogisesti ristiriitainen_.
Henkilö 2 on sitä mieltä, että A on valetta, mutta B totta. Hän _pitää vääränä ajatusta_, että kristinuskon Jumala _on_ olemassa (A), ja _uskoo_ (pitää totena), että kristinuskon Jumalaa ei ole olemassa (B). Henkilö, joka ei usko Jumalaan, on ateisti. Henkilö 2 on siis ateisti, mutta epäuskonsa lisäksi hän myös uskoo, ettei Jumalaa ole.
Henkilö 3 on sitä mieltä, että A on totta, mutta B valetta. Hän uskoo kristinuskon Jumalan olemassaoloon ja kieltää väitteen, että häntä ei olisi olemassa. Hän on vähintään teisti, kenties kristitty tai jonkinasteinen etsijä.
Henkilö 4 on sitä mieltä, että lause ja sen vastakohta ovat molemmat yhtäaikaa tosia. Hän on myös loogisesti ristiriitainen.
Jos ateisti siis ylipäänsä aikoo ottaa kantaa lauseisiin A ja B, hän joutuu yllä olevaan tilanteeseen. Ateisti ei voi sanoa:
"Väite, että Jumala on olemassa, on minusta epätosi. Mitä tulee väitteeseen, että Jumalaa ei ole olemassa – siihen en ota kantaa."
Jos ateisti vastaa kysymykseen "Onko kristinuskon Jumala olemassa?" kieltävästi, hän edustaa automaattisesti ateismia, joka on _uskoa_.
On kuitenkin vielä viides vaihtoehto.
On mahdollista olla "a-teisti", "ilman Jumalaa", kahdella tavalla. Yllä olevaan kysymykseen on todellakin vain kaksi vastausta: myöntävä on teistinen, kieltävä ateistinen. Mutta on mahdollista jättää vastaamatta. On mahdollista olla ottamatta kantaa, antamatta lauseille totuusarvoa laisinkaan. Silloin ei voida sanoa, että henkilö erityisesti uskoisi siihen, ettei Jumalaa ole. Mutta tämä voi nähdäkseni tapahtua vain kahdesta syystä:
Henkilö ei ymmärrä kysymystä, koska ei ole aikaisemmin kuullut kristinuskon Jumalasta.
Henkilö ei ymmärrä kysymystä, koska hän on vajaamielinen tai lapsi eikä osaa mieltää Jumalaa.
Voidaan sanoa, että Intian viidakossa elävät alkuasukkaat, joita evankeliumi ei ole tavoittanut, ovat ateisteja kristinuskoon nähden – "ilman Jumalaa". He eivät ole koskaan kuulleet Jumalasta, eivätkä siis voi ottaa kantaa. Alkuasukkaan ei siis erityisesti tarvitse olla sitä mieltä (eli uskoa), ettei kristinuskon Jumalaa ole olemassa; hän voi olla tässä asiassa "vailla uskoa" Smithin ja Vihreän Rouvan tarkoittamalla tavalla.
Mutta huomaa: heti, kun joku kertoo alkuasukkaalle kristinuskon Jumalasta (esimerkiksi kysyessään yo. kysymystä), hän menettää tämän "viattomuuden tilan". Tästä eteenpäin hän joko eksplisiittisesti tunnustaa tai kieltää sen Jumalan olemassaolon, josta hän on juuri kuullut. Jälkimmäisessä tapauksessa hänestä tulee Jumalan olemassaolemattomuuteen _uskova ateisti_.
Voidaan myös sanoa, että vajaamielinen ja lapsi voivat olla eräänlaisia ateisteja – ilman käsitystä Jumalasta. He eivät kykene vastaamaan yllä esitettyyn kysymykseen, koska eivät ymmärrä siinä esiintyvien abstraktien käsitteiden merkitystä. Heidän ei tarvitse erityisesti kieltää Jumalan olemassaoloa; kumpikaan ei vain pysty sitä eksplisiittisesti myöntämäänkään. He voivat olla uskomatta asiasta mitään.
Mutta huomaa: heti, kun vajaamielinen tulee järkiinsä (jos tulee) tai lapsi kasvaa riittävästi ymmärtääkseen, mitä kysymys tarkoittaa, he menettävät aiemman neutraalin asemansa. Tästä eteenpäin he joko eksplisiittisesti tunnustavat tai kieltävät sen Jumalan olemassaolon, jonka mieltämiseen heidän kypsyytensä nyt riittää. Jälkimmäisessä tapauksessa heistä tulee Jumalan olemassaolemattomuuteen _uskovia ateisteja_.
Nyt on tärkeää huomata, että kadulla vastaan tuleva tai tätä tekstiä lukeva ateisti ei yleensä ole elänyt umpiossa, jossa hän ei olisi kuullut mitään kristinuskon Jumalasta. Tavallisesti hän ei myöskään ole vajaamielinen tai lapsi; silloin hän luultavasti olisi jättänyt tämän dokumentin kesken ja siirtynyt mielenkiintoisempiin puuhiin. Tavallinen suomalainen ateisti ei ole neutraalissa asemassa, jotta hän voisi katsoa olevansa puhtaasti "vailla uskoa". Hän on kuullut riittävästi kristinuskon Jumalasta viimeistään siinä vaiheessa, kun keskustelu Jumalan olemassaolosta alkaa. Vaikka hän ei sanoisi sitä ääneen, sydämessään hän joutuu joko myöntämään tai kieltämään uskovansa Jumalan olemassaoloon. Ja jälkimmäinen tapaus on totuustaulun nojalla automaattisesti uskomista siihen, ettei Jumalaa ole olemassa.
Vielä yksi intuitioon vetoava esimerkki: käännetään pöytä toisinpäin. Miten ateisti reagoi, jos minä sanon:
"En minä ole mikään 'uskovainen'. Todellisuudessa minua vaivaa uskon puute – minä en usko siihen, ettei Jumalaa ole olemassa. En vain kykene uskomaan, että kaikki voisi olla olemassa ilman Jumalaa. Ei tämä siis ole uskoa, vaan sen puuttumista."
Jonkin olemassaolon kieltäminen edellyttää kieltäjältä kaikkitietävyyttä – asiahan voi olla olemassa tämänhetkisen tietämykseni ulkopuolella. Koska en tiedä likikään kaikkea, olisi typerää kieltää Jumalan olemassaolo. Niinpä ilmoitus, ettei uskoni riitä tällaiseen uskoon, on paljon perustellumpi kuin ateistin, ja realistisempi. Siitä huolimatta luulisin ateistin vastustavan tällaista yritystä ja nimittävän sitä kiertelyksi. Totta – sitähän se onkin.
Olemme havainneet, ettei ateistin "uskon puutteella" Jumalan olemassaoloon ja toisaalta sen kieltämisellä ole tavallisissa olosuhteissa mitään _teoreettista_ eroa. On helppo havaita, ettei näillä kahdella ole sen paremmin eroa _käytännössäkään_:
Millä tavalla elää henkilö, joka "EI USKO, että Jumala ON olemassa"?
- Hän ei välitä Jumalan tahdosta, koska ei usko Jumalan tuomioon.
- Hän ei välitä tarjouksesta, jonka Jumala tekee Jeesuksessa, koska ei usko iankaikkiseen elämään.
No hyvä – millä tavalla sitten elää henkilö, joka "USKOO, että Jumalaa EI OLE olemassa"?
- Hän ei välitä Jumalan tahdosta, koska uskoo, ettei ole Jumalan tuomiota.
- Hän ei välitä tarjouksesta, jonka Jumala tekee Jeesuksessa, koska uskoo, ettei ole iankaikkista elämää.
Kysymys siis kuuluu: mitä laadullista eroa on näiden kahden henkilön elämäntavassa ja suhtautumisessa Jumalaan? Vastaus kuuluu: EI MITÄÄN.
Raamatullisen määritelmän mukaan usko on
- totena pitämistä ja
- elämistä totena pidettyjen seikkojen mukaisesti. (Hepr. 11:1)
Ateistin väistöliike ei kestä loogista tarkastelua; hänen epäuskonsa on samanaikaisesti päinvastaisen asian pitämistä totena. Se ei kestä myöskään empiiristä tarkastelua; käytännössä uskonpuutettaan julistavan ja "uskovaisen" ateistin välillä ei ole havaittavissa mitään eroa; molemmat elävät samalla tavalla.
Loogisesti ja empiirisesti tarkasteltuna ateismi on sen seikan totena pitämistä, ettei Jumalaa ole olemassa, ja elämistä tämän vakaumuksen mukaisesti. Ateismi on siis raamatullisen määritelmän täyttävää uskoa mitä puhtaimmassa mielessä, mutta huomattavasti huonommin perusteltua.
Kun seuraavan kerran tapaat ateistin, joka uskomisen sijaan väittää edustavansa uskon puuttumista, pyydä perinpohjaista selvitystä siitä, mitä eroa näillä kahdella on. Siitä voi tulla hauskaa! Voit myös tiedustella, onko hän a) kasvanut tynnyrissä vai b) henkiseltä kehitykseltään jälkeenjäänyt, koska vain näissä tapauksissa usko voi todella puuttua.
1) Vihreän rouvan turvapaikka, "Kuka on vapaa-ajattelija?"
2) George H. Smith: Atheism: The Case Against God
Lähde: jjmarkka.net
Vastaukset 36
Vanhimmat
Siinä kaikki. Muuten koko maailmankatsomus on yksilökohtaista, itse uskon johonkin ikuisuustekijään, oli se sitten pituus, leveys, syvyys tai aika. Tai päällekkäin olevat ulottuvuudet, vielä "joskus" sekin saadaan selville. Uskonto on pelkkää outojen asioiden selittämistä vielä oudommilla..
Kuten kunnon kirjanpitäjä ainakin luin vain mitä "viimeisen viivan" alle jäi. En jaksanut lukea tuota älytöntä sepustustasi läpi, koska tiesin mihin lopputulokseen se päätyy. Luin siis vain ensimmäiset kaksi ja viimeiset kaksi lausetta.
Olen siis uskovainen, en siis ole uskovainen, ihan miten vain uskovaisessa päässäsi haluat asian nähdä.
Pelkkä rehti uskovaisuuskin on siedettävämpää kuin tuollainen asioista saivartelu.
Teksti oli melko järkevää. Se, että teksti on pitkä, ei ole sama asia, kuin että se olisi puppua.
Huoh!
Näitä "ateisti on uskovainen" -kirjoituksia on ollut netissä niin kauan kuin nettikirjoittelua on voinut harrastaa eli hieman toistakymmentä vuotta.
Ja koko ajan löytyy jostakin joku valopää, joka luulee keksineensä todistuksen väitteelle. En tosin viitsinyt lukea tuota 5 sivun copypastea läpi, koska olisin vain tuhlannut aikaani.
No, tuhlasin kai nytkin aikaani, sillä huomenna taas jossakin palstalla on takuuvarmasti jonkun uuden uskiksen kirjoittamana "ateisti on uskovainen". Ja kaveri vielä luulee keksineensä tuon sanonnan ensimmäisen kerran.
Entäpä jos kukaan "valopää" ei olekaan _luullut_ keksivänsä todistusta, vaan että tuo todistus on varsin pätevä ja johdettavissa selkeästi ateistin omista lähtökohdista? Ja jos jaksaisit lukea tekstin läpi ajatuksen kanssa, voisit tulla samaan johtopäätökseen.
Ja minä en luule keksineeni väitettä "ateisti on uskovainen". Tiedän väitteen olleen esillä kauan. Toin vain esiin tekstin, jossa väite perustellaan varsin selkeästi.
jotta kykenee moiseen "uskisraiskaukseen"
ateistit haluavat sotkea agnostisuuden (uskonpuute) ja ateismin (usko olemassa olemattomuuteen) kun eivät pysty perustelemaan uskoaan. Monet sen tietää---
Teismi/ateismi kuvaa ihmisen uskoa Jumalan olemassaoloon. Agnostismilla ei ole tämän kanssa mitään tekemistä.
Gnostismi/agnostismi taas kuvaa ihmisen uskoa siihen, voiko mahdollisen Jumalan olemassaolosta saada tietoa.
Eli lyhyesti:
Teisti uskoo, että jokin jumala on.
Ateisti ei usko, että mitään jumalaa on.
Gnostikko uskoo, että jumalan olemassaolosta (jos sellainen on olemassa) voi saada tietoa.
Agnostikko ei usko, että jumalan olemassaolosta (vaikka sellainen olisikin olemassa) voi saada tietoa.
Näistä voi sitten tehdä haluamiaan yhdistelmiä:
Gnostinen teisti uskoo, että jumala on, ja että tästä olemassaolosta voi saada tietoa.
Agnostinen teisti uskoo, että jumala on, vaikkei tästä jumalasta voikaan saada tietoa.
Gnostinen ateisti ei usko, että jumalaa on, mutta uskoo, että jos jumala olisi, tästä voisi saada tietoa.
Agnostinen ateisti ei usko, että jumalaa on, eikä usko, että jumalasta voisi saada tietoa vaikka jumala olisikin.
http://www.nakokulma.net/index.php?topic=11340.0
...jolla ei ole logiikan kanssa juurikaan tekemistä. Tuollainen sepustus saattaisi syntyä ensimmäisen vuoden yliopistokurssien jälkeen, kun jotain on tietävinään, mutta ei ymmärrä koko asiasta loppujenlopuksi paljon mitään.
Kehitelmä on ohut ja siitä paistaa läpi kuin rapeaksi paistetusta muurinpohjaletusta.
USKON, että kirjoitelma on kova sana uskovien piirissä, jotka imevät kaiken tämän tyylisen näennäisen "tieteellisen" kirjoitelman sisäänsä kuten muunkin uskonnollisen hömpän, sisältöä liikaa miettimättä.
Ihan vaan lyhyt kommentti aiheeseen, vaikka se ei edes sitä ansaitsisi: Laita siihen "totuustauluun" kristinuskon jumalan tilalle Joulupukki.
Miten tämä vaikuttaa tulokseen?
USKON, ettei Italia voita futiksen maailmanmestaruutta! Olen siis uskovainen!
Ihanaa!
>Ihan vaan lyhyt kommentti aiheeseen, vaikka se ei edes sitä ansaitsisi: Laita siihen "totuustauluun" kristinuskon jumalan tilalle Joulupukki.
Miten tämä vaikuttaa tulokseen?
Mitä mahdat ajaa takaa tällä? Miten sen sitten PITÄISI vaikuttaa? Tottahan toki totuustauluun voidaan laittaa Jumalan tilalle joulupukki, tai vaikka lentävä virtahepo tai mikä tahansa kummajainen mikä päähän pälkähtää.
Koko alkuperäisen tekstin ideahan oli osoittaa mitä uskominen perimmältään on. Uskominen on jonkin asian/väitteen pitämistä totena JA elämistä sen mukaisesti - ovat perusteet sitten hyvät tai huonot.
Esimerkkinä voi uskoa (pitää totena) että voitan loton päävoiton ensi viikonloppuna. Voin elää tämän uskomukseni mukaisesti ostamalla jo valmiiksi uuden plasmatelevision. Tai sitten uskon (pidän totena) että 1 1=2. Elän sen mukaisesti vaikkapa siten, että jos päivässä käytän yhden maitopurkin, ostan niitä kahdelle päivälle 2 purkkia. Toiseen uskomukseen on hyvät, toiseen varsin huonot perusteet.
Kokonaan toisen keskustelunaihe on se, onko kristinuskon Jumalaan uskomiselle hyvät perusteet. Mutta siitä ei nyt ollut tässä keskustelussa kyse ensinnäkään, vaan jonkin asian uskomisesta ja elämisestä uskonsa mukaisesti.
Ateisti uskoo (pitää totena), että kristinuskon Jumalaa ei ole olemassa ja elää tämän vakaumuksensa mukaisesti.
>USKON, ettei Italia voita futiksen maailmanmestaruutta! Olen siis uskovainen!
Ihanaa!
Jossain määrin kyllä. Sinä uskot (pidät totena), että Italia ei voita maailmanmestaruutta. Jos pelaat vaikkapa rahapelejä, voit elää uskomuksesi todeksi niin, ettet laita rahojasi likoon Italian menestyksen puolesta.
..koska alat näköjään jo itsekin päästä jyvälle...
>>Koko alkuperäisen tekstin ideahan oli osoittaa mitä uskominen perimmältään on. Uskominen on jonkin asian/väitteen pitämistä totena JA elämistä sen mukaisesti - ovat perusteet sitten hyvät tai huonot.
Tässä esimerkki, jolla muuttujaa (X) vaihtamalla mielivaltaisestikin saadaan aina sama lopputulos:
X x 0 = 0 (eli X kertaa 0 on yhtakuin 0)
Ja tämähän on todistettukin.
Pistät nollan tilalle sitten Jeesuksen tai joulupukin jai minkä vaan niin tulos on aina yhtä tyhjän kanssa.
Paitsi jos välttämättä haluaa uskoa että tulokseksi tulee jotain muuta. Ja lisäksi näkee siinä jotain muuta. Mutta sellaisen lauseen totuusarvo = epätosi, vaikka kuinka uskoisi.
We have a Winneeeeer!
Olet asian ytimessä!
LOL!
>Ja sillä Joulupukkijutulla yritin saada sinut miettimään, että eikö epäilytä yhtään jonkin (minkä tahansa) väitteen loogisuus, jos muuttujaa vaihtamalla saadaan aina sama lopputulos?
No otetaan nyt vaikkapa se joulupukkiesimerkki ja asetetaan vastakkaiset väitteet kehiin..
1. Joulupukki on olemassa
2. Joulupukkia ei ole olemassa
Nuo kaksi ovat ainoat mahdolliset vaihtoehdot. Henkilön pitäessä jompaa kumpaa totena, hän pitää _automaattisesti_ toista väitettä epätotena.
Eli: Jos henkilö uskoo (pitää totena) että joulupukki on olemassa, hän _ei usko_ että joulupukkia ei ole olemassa.
Ja päinvastoin: Jos henkilö uskoo, että joulupukkia _ei ole_ olemassa, hän samalla _ei usko_ että joulupukki ON olemassa.
Selvää tähän asti vain mitä?
Samalla tavalla voidaan vastakkaisiksi lausekkeiksi asettaa MIKÄ HYVÄNSÄ. Tietenkin sama lopputulos tulee, ja niin pitääkin: Toisen väitteen uskoessaan, hän ei tietenkään usko toista väitettä. Molempiahan ei voida pitää totena tai epätotena yhtäaikaa.
Ideanahan oli osoittaa, että jos ateistilta kysytään, "onko kristinuskon Jumala olemassa", ja vastaa että EI, hän kertoo oman uskontunnustuksensa. Hän EI USKO, että Jumala on olemassa. Sama toisinpäin: Hän USKOO, että kristinuskon Jumalaa EI OLE olemassa. Mikäli näillä kahdella on jokin olennainen ero, kerro mikä se on.
>Oletko lisäksi sitä mieltä, että USKOMINEN = myös jonkin asian/väitteen pitämistä epätotena?
Kyllä, juuri äsken se tulikin ilmi. "Uskon, että joulupukkia EI OLE olemassa." Tai "Uskon, että kristinuskon Jumalaa EI OLE olemassa." Samat väitteet toisinpäin kerrottuna: "EN usko, että joulupukki ON olemassa." Tai "EN usko, että kristinuskon Jumala ON olemassa."
Mikä siis on ongelman ydin? Miten minusta tuntuu siltä, että luulet tekstin yrittävän kertoa ihan jotain muuta kuin mikä sen tarkoitus on?
Luehan aloitusteksti uudelleen ajatuksen kanssa. Tottakai muuttujaksi totuuslausekkeisiin voidaan laittaa mikä tahansa: Oli muuttuja mikä hyvänsä, toiseen niistä uskotaan ja sen vastakohtaan ei tietenkään uskota.
Kerrohan mikä kumma se ongelma tässä oikein on? Edelleenkin minusta tuntuu siltä, että me puhutaan ihan eri asioista.
Jos oikean joulupukin ominaisuuksiin määritellään kuuluvaksi, että hän tuo jokaiselle kiltille lapselle lahjoja, niin yksikin lahjatta jäänyt kiltti lapsi riittää osoittamaan kyseisen pukin epätodeksi.
Samoin jos jumalan määrittelyyn sisältyy joko sisäistä ristiriitaisuutta tai se johtaa ristiriitoihin tunnettujen tosiasioiden kanssa, voidaan jumala todeta olemattomaksi loogisin perustein.
Eli siis kysymys on vain sanan "usko" merkityksestä.
Siitäpä on turha sen enempää keskustella.
Minusta "usko" -sanalla tarkoitetaan "rakkautta jumalaa kohtaan", ainakin se käytännön kielessä erotetaan muusta "uskomisesta".
on se että uskonnolliselle uskolle vs. uskolle johonkin muuhun asiaan ei ole yleisesti käytössä omia sanojaan, vaan molempien osalta puhutaan uskosta.
Osin tämän johdosta tyypillisesti keskimääräistä kouluttamattomampi, sivistymättömämpi sekä yksinkertaisempi ihminen (= lue uskis) menee helposti helppoon.
>Samoin jos jumalan määrittelyyn sisältyy joko sisäistä ristiriitaisuutta tai se johtaa ristiriitoihin tunnettujen tosiasioiden kanssa, voidaan jumala todeta olemattomaksi loogisin perustein.
Tämä onkin sitten kokonaan toisen keskustelun aihe. Nimittäin onko uskolle Jumalaan hyviä perusteita vai ovatko kaikki huonoja. Uskoi henkilö sitten Jumalan olemassaoloon tai olemattomuuteen, molemmat käsitykset ovat uskonvaraisia.
Toisaalta, ateistin uskontunnustus "Uskon, että Jumalaa ei ole olemassa", on vieläkin rohkeampi. Jos voi väittää ettei X:ää ole olemassa, se edellyttää väitteen esittäjältä kaikkitietävyyttä. X voi olla kuitenkin olemassa tämän hetkisen tietämykseni ulkopuolella.
>Eli siis kysymys on vain sanan "usko" merkityksestä.
Juuripa näin! :)
>Minusta "usko" -sanalla tarkoitetaan "rakkautta jumalaa kohtaan", ainakin se käytännön kielessä erotetaan muusta "uskomisesta".
Uskoon Jumalaan liittyy myöskin mainitsemasi rakkaus Jumalaan. Mutta usko sellaisenaan tarkoittaa siis jonkin asian pitämistä totena ja elämistä sen mukaisesti. Ja juuri tuossa mielessä koko alkuperäinen dokumetti uskoa käsittelikin.
Alkuperäisen tekstin tarkoituksena olikin ylipäätään osoittaa, että ateistit pelaavat epärehellistä kielipeliä selittäessään, että he ovat neutraalilla maaperällä eivätkä usko mihinkään. He eivät ehkä palvele yliluonnollisia jumalia, se myönnettäköön. Mutta heidän maailmankatsomuksensa on Jumala-kysymyksen suhteen yhtä "uskonvarainen" kuin kristitynkin sanan molemmissa merkityksissä: 1) he pitävät Jumalasta puhuttaessa joitakin asioita totena ja elävät sen mukaisesti, ja 2) heillä ei ole vakaumuksensa todenperäisyydestä sen ehdottomampaa "tietoa" kuin kristitylläkään.
"2) heillä ei ole vakaumuksensa todenperäisyydestä sen ehdottomampaa "tietoa" kuin kristitylläkään."
Näinhän se on, sillä olemattoman olemassaolemattomuutta ei voi tieteen keinoin todistaa. Me ei-uskovat olemme sen ymmärtäneet. Emme odota myöskään tieteellistä todistusta siitä, että Joulupukkia tai demoneita ei ole olemassa, vaan ymmärrämme sen jo ihan esiymmärryksen kautta.
Edellä kirjoittamani pätee myös siihen kristinuskon Jumalaan, joka huutelee palavasta puskasta tai hukuttaa egyptiläisiä. Ei sellaista ole olemassa, vaikka kukaan ei ole sen olemassaolemattomuutta todistanutkaan.
>>Jos voi väittää ettei X:ää ole olemassa, se edellyttää väitteen esittäjältä kaikkitietävyyttä.
>>Alkuperäisen tekstin tarkoituksena olikin ylipäätään osoittaa, että ateistit pelaavat epärehellistä kielipeliä selittäessään, että he ovat neutraalilla maaperällä eivätkä usko mihinkään.
Sori, en huomannut kysymystäsi. En ravaa täällä vakituiseen vastaamassa... :)
>>Eikö mielestäsi väitteen "X on varmasti olemassa" esittäjältä edellytetä siinä tapauksessa samanlaista kaikkitietävyyttä?
>>Samoin on Jumalan olemassaolon laita. Henkilö, joka väittää Jumalan olevan olemassa, tarvitsee vain yhden pitävän todisteen Jumalan
olemassaolosta.
>>uskooko kristitty sitten kaikkiin maailman tuhansista jumalista/taruolenoista, joihin ympäri maailmaa ihmiset uskovat?>kun sanot jonkun jumalan varmasti olevan olemassa, niin todennäköisesti kiellät kaikkien muiden uskontojen jumalat ja taruolennot siitä kuuluisasta joulupukista lähtien!>Siis jos minä uskoisin vaikka Batmanin olevan oikeasti olemassa, niin sinun teoriasi mukaan sinun pitää olla siis kaikkitietävä, koska kiellät sen olemassaolon siksi, ettei se satu olemaan sama kuin sinun jumalasi.
>>Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta on olemassa erittäin vakuuttavat todisteet (en ala tässä selittämään mitä ne on, en edes osaisi. Mutta aiheesta on olemassa hyllymetreittäin asiantuntevaa kirjallisuutta, joissa asia on esitetty tarpeeksi vakuuttavasti). >Kiellän, koska kyseisten uskontojen käsitykselle Jumalan olemuksesta ei ole olemassa vakuuttavia perusteluja.>Batmanin olemassaolon kieltäminen on siitä helpompaa, että Batmanin todellisesta olemassaolosta tuskin on esittää vakuuttavia todisteita. Tämä on aivan eri asia kuin puhuttaessa Jumalan olemassaolosta. >Kuten toisaalla jo kirjotinkin, kun on kyse Jumalasta, on tarjolla runsaasti informaatiota jolle tarjotaan selitykseksi joko Jumala tai jokin muu.>Nousiko Jeesus kuolleista oikeasti vai onko koko tarina keksittyä?>Onko maailma kehittynyt vetyatomista vai onko maailma luotu? >Noiden ja muihin kysymyksiin vastataan joko kieltämällä mahdollinen Jumalan olemassaolo, tai myönnetään että vain Jumalallinen taustatekijä on mahdollinen ratkaisu. >Juu, ja ymmärrän kyllä ateistin näkökulmaa!
>>Toisaalta, ateistin uskontunnustus "Uskon, että Jumalaa ei ole olemassa", on vieläkin rohkeampi.
>>Vaan kun tuo ei ole se, mitä ateistit väittävät. Ateistin väite on: "En usko, että Jumala on olemassa.">Sinun versiossasi ateisti tekisi väitteen olemassaolemattomuudesta, ja hänen pitäisi se pystyä jotenkin todistamaan, ollakseen uskottava.>Oikeasti tilanne on kuitenkin se, että olemassaoloväitteen tekee uskova ("Jumala on olemassa."), ja ateisti vain toteaa, ettei usko tuota väitettä, koska todisteita ei ole.
>>Jos luet aloitustekstin kunnolla, huomaat, väitteiden sisällöllä ole mitään eroa. Miten mielestäsi elää henkilö, joka "ei usko, että Jumala on olemassa" ja henkilö joka "uskoo, että Jumalaa ei ole olemassa"? Miten näiden henkilöiden elämäntavat eroavat toisistaan? Vastaus: Ei mitenkään!>Onpa tämä nyt vaikeaa... JOs ateisti sanoo "En usko, että Jumala on olemassa", hän sitten uskoo (pitää totena) asian päinvastaisen version, eli "uskon, että Jumalaa ei ole olemassa". Ei tämä asia ole yhtään tämän monimutkaisempi.
että verrataan kognitiivisilta kyvyiltään lapseen tai vajaamieliseen, jos tunnustaa epävarmuutensa tuon kristinuskon jumalan olemuksen mieltämisessä.
Kristinuskon jumala on henki, henki taas on lähtöisin hengityksestä, hengitämme henkeä ja näin pysymme hengissä tai hengessä. Nykyisen tiedon mukaan tämä hengitys on aineenvaihduntaa keuhkoissa. Henki on ilmakehän ilmaa.
Onko kristinuskon jumala nyt sitten ilmaa, kaikkihyvää, kaikkivaltiasta ilmaa?
mitäpä siitä, eihän kukaan tiedä. Jumalaa ei voi todistaa olemassaolevaksi eikä olemattomaksi, häneen voi uskoa tai olla uskomatta. minä en usko. Olen siis ateisti. Sinä uskot. Olet siis uskossa. Mutta kumpikaan ei tiedä.
Tämä muuten ei sit tarkoita sitä että ateismiksin on uskonto. sitä se ei ole. Se on vain yksi kannanotto asioihin joista ei voi mitään tietäää. Eiväthän monoteismi tai polyteismikään ole uskontoja. Ja buddhalaisuus on ateistinen uskonto, mutta en ole buddhalainenkaan.
Olen ateisti, muuta en osaa asiastani sanoa. Eikä minun oikeastaan tarvitse, koska minäkään en kyseenalaista kenenkään uskontoa tai filosofiaa, vaan jokainen saa olla sitä mitä on ja uskoa mihin huvittaa. Olen onnellisempi olemalla ateisti kuin mitä olin tunnustaessani näennäisesti 20 vuotta kristinuskoa. Taidan olla passiivinen ateismissani, koska en oikein jaksa innostua perustelemaan aloittajan tapaan uskon syvintä olemusta saati lukemaan niitä loppuun asti.
>>Tässä tapauksessa meillä on tarkastelun alla kaksi loogista lausetta:
A: Kristinuskon Jumala _on_ olemassa.
B: Kristinuskon Jumalaa _ei ole_ olemassa.
Ateisti USKOO, ettei Jumalaa ole olemassa.