Monelle ortodoksisuus on:
-osa karjalaisuutta
-hyvä etiikka ja moraalikoodisto
-bysanttilaisen-, venäjäläisen-, syyrialaisen kristillisyyden jatkumo jota on mielenkiintoista tutkia
-kaunis, rikas, mystinen uskonto
-monia aisteja hyväilevä uskonto
-kulttuurielämys
-harrastus
-kauniita esineitä ja kultteja
-vähemmistökulttuuri tai uskonto
Mutta onko edellä mainittu ortodoksisuuden ydintä?
Ehkäpä jollekkin, mutta painetaanpa jarrua ja kysytään uudelleen: mikä on ortodoksisen uskon ydin?
Apostoli Paavali kirjoittaa:
"te olette pelastetut ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa,
osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa."
Tätä kohtaa pyhä Johannes Khrysostomos selittää kommmentaarissaan näin:
"Jeesuksen Kristuksen oikealla puolella istuminen on kunnia, joka ylittää kaiken muun kunnian. Vaikka sinulla olisi tuhat sielua, etkö menettäisi niitä hänen tähtensä? Jos sinun olisi astuttava liekkeihin, eikö sinun tulisi olla valmis kestämään se? Jos sinut leikattaisiin kappaleiksi joka päivä, eikö sinun tulisi näiden lupausten tähden iloisesti ottaa se vastaan? Ajattele, missä hän istuu: kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa korkeammalla! Kenen kanssa sinä istut? Hänen kanssaan. Ja kuka sinä olet? Kuollut, luonnostasi vihan lapsi. Ja mitä hyvää olet tehnyt? Et mitään. Totisesti nyt on täysi syy huudahtaa: 'Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä!' (Room 11:33)".
Tässä on Ortodoksisen uskon ydin! Kiinnittyminen lujin sitein Kristukseen! = D
-osa karjalaisuutta
-hyvä etiikka ja moraalikoodisto
-bysanttilaisen-, venäjäläisen-, syyrialaisen kristillisyyden jatkumo jota on mielenkiintoista tutkia
-kaunis, rikas, mystinen uskonto
-monia aisteja hyväilevä uskonto
-kulttuurielämys
-harrastus
-kauniita esineitä ja kultteja
-vähemmistökulttuuri tai uskonto
Mutta onko edellä mainittu ortodoksisuuden ydintä?
Ehkäpä jollekkin, mutta painetaanpa jarrua ja kysytään uudelleen: mikä on ortodoksisen uskon ydin?
Apostoli Paavali kirjoittaa:
"te olette pelastetut ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa,
osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa."
Tätä kohtaa pyhä Johannes Khrysostomos selittää kommmentaarissaan näin:
"Jeesuksen Kristuksen oikealla puolella istuminen on kunnia, joka ylittää kaiken muun kunnian. Vaikka sinulla olisi tuhat sielua, etkö menettäisi niitä hänen tähtensä? Jos sinun olisi astuttava liekkeihin, eikö sinun tulisi olla valmis kestämään se? Jos sinut leikattaisiin kappaleiksi joka päivä, eikö sinun tulisi näiden lupausten tähden iloisesti ottaa se vastaan? Ajattele, missä hän istuu: kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa korkeammalla! Kenen kanssa sinä istut? Hänen kanssaan. Ja kuka sinä olet? Kuollut, luonnostasi vihan lapsi. Ja mitä hyvää olet tehnyt? Et mitään. Totisesti nyt on täysi syy huudahtaa: 'Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä!' (Room 11:33)".
Tässä on Ortodoksisen uskon ydin! Kiinnittyminen lujin sitein Kristukseen! = D
Vastaukset 15
Vanhimmat
On mielestäni evankeliumi eli ilosanoma Kristuksen ylösnousemuksesta. Tämä asia tulee Jumalanpalveluksissamme hyvin selvästi esille. Ortodoksisuuteen tutustuukin parhaiten käymällä jumalanpalveluksissa ei esim lukemalla kirjoja tai käymällä tiistaiseurassa tms. Sanon tämän uskovaisena -kaikella sydämen yksinkertaisuudella.
on käsittääkseni siinä kun hämärässä kirkossa johonkin kaapuun pukeutunut pitkäpartainen mies saapuu ikonostaasin takaa arvokkaasti kävellen. Silloin jokainen oikeauskoinen ymmärtää, miten siunattua on olla oikeauskoinen tässä pinnallisten ja iloisten vääräuskoisten maailmassa.
omalla karulla tavallaan totta tuokin!
Se on hyvinkin totta! Kyllä me kato tiedetään, mitä uudestisyntymätömän ihmisen päässä liikkuu, jos tämä on vaikka uskonnollisuuteen taipuvainen... Meitä ette vedä nenästä...
kyllä, mutta jos edellyttää perisynti -oppia tai katumuksellisten itsehavaintojen teologisoimista(á la Martti Luther)niin että siitä seuraa pessimistinen, ihmistä passivoiva antropologia, niin ei!
Mutta uskon että painotit tuota "kiinnittymistä ja luottamusta" ihmisiärakastavaan Jlaan, Pyhän Johanneksen tekstien kautta, etkä niinkään halua tehdä Jlan luomasta ihmisestä -lankeemuksesta huolimatta ikonisuutensa(tosin se on fragile -kuten englantilaiset sen ilmaisisivat!)säilyttänyttä- kaikella tapaa Luojansa vastaista, passiivista syntisäkkiä, jolla ei ole mitään osaa eikä arpaa mihinkään hyvään...
Halusin yksinkertaisesti kiinnittää huomiota siihen, mikä on ortodoksisen uskon ydintä ja mikä ei. Kaikkihan eivät ole pääasiaa vaan "säteilevät" siitä, ikäänkuin sivutuotteena. Ja Kirkkohan ei halua kiinnittää huomiota vain ulkoisiin kuoriin tai "sivutuotteisiin" vaan ennen kaikkea sisältöön. "Sivutuotteidenkin" päätehtävähän Kirkossa on osoittaa Kristukseen, mutta valitettavan monesti juuri se asia jää syrjään ja estetiikka "ryöstää" Kristuksen paikan.
Monet kauniit ja hyvätkin asiat (joita mm.luettelossa mainitsin) jotka ilmenevät Kirkossamme - jos ne jäävät (ihmisten mielissä) vaille kiinnittymistä Kristukseen, niin juuri silloin ne jumalallistumisprosessin (theosis) näkökulmasta katsottuna ovat sivuraiteella pääasiasta. Ja jos pelkästään näihin sivuraiteisiin ihmiset kiinnittävät elämänsä (niin että Kristus jääkin sivuasiaksi) niin lopputuloksena on pelkät uskonnollisuuden kuoret ilman Kolmiyhteistä Jumalaa.
allekirjoita vieroksumaani ihmiskuvaa, jota pidän hyvinkin epäraamatullisena ja uskollemme vieraana. Hyvä niin!
Mutta mutta... sanoisin että toki mainitsemistasi asioista voi hyvinkin tulla ortodokseille "kompastuskivi", mutta se ei tarkoita sitä että ne pitäisi jotenkin identifioida negatiiviksi. Kyse on enemmänkin ortodoksin sisäisestä tilasta, joka huonosti wörkkiessään tarttuu tai pakenee niihin.
Kyseisten ortodoksiseen elämään kuuluvien aspektien analysoiminen tuosta ydin -perspektiivistäsi, muoto-sisältö -metodia hyväksikäyttäen ei tee nille oikeutta, vaan heittää mielestäni aikamoisen varjon niiden päälle; joko ne tai ortodoksinen usko ja luottamus Jlaan.
Jlan armoa ja rakkautta ihmistä kohtaan ei tarvitse korostaa aina alentamalla ihmistä tai kirkollisia tapoja. In nuce, sivuraide/teet ovat sidoksissa katumuksella Pääraiteeseen!
"Jlan armoa ja rakkautta ihmistä kohtaan ei tarvitse korostaa aina alentamalla ihmistä tai kirkollisia tapoja."
Loistavasti sanottu!
Minen voi ymmärtää, miksi usein kauniit ja konkreettiset uskon ilmentymät (parhaana esimerkkinä ikonit) joutuvat tulilinjalle. Ehkä juuri niiden konkreettisuuden vuoksi. Kirkossa on tilaa toteuttaa uskon mukaista elämää monella tavalla. Ehkä joillekin se tapa on sitten toisten osoittelu ja oman tuvan likaaminen..?
oikeastaan sanoudun irti tuosta sivuraide-pääraide -asetelmasta ja totean että "sivuraide" on vain surullisen ja rikkinäisen ortodoksin ei-teosentrinen sieluntila.
On vain yksi Raide, Pääraide-Kristus. Here my train coming... Amen!
MarSaruq: "sanoisin että toki mainitsemistasi asioista voi hyvinkin tulla ortodokseille "kompastuskivi", mutta se ei tarkoita sitä että ne pitäisi jotenkin identifioida negatiiviksi."
***En vähäisessäkään määrin ole asioiden "negatioimista" tarkoittanutkaan. Jos se käsitys jäi, ilmaisin itseäni huonosti.
MarSaruq:"Kyse on enemmänkin ortodoksin sisäisestä tilasta, joka huonosti wörkkiessään tarttuu tai pakenee niihin."
***Tämä juuri oli pointsini. ; )
"totean että "sivuraide" on vain surullisen ja rikkinäisen ortodoksin ei-teosentrinen sieluntila."
***Naulan kantaan.
"On vain yksi Raide, Pääraide-Kristus. Here my train coming... Amen!!"
***Amen ; )
Mainitsemissasi asioissa ei ollut mitään yhteyttä apostolien julistaman Evankeliumin tarkoituksen kanssa.
Eikö olekaan kyse ihmisen ja Jumalan välisestä armoliitosta >Jeesuksessa Kristuksessa?
Eikö Jeesuksen ja apostolien opettamalla ihmisyydellä ole mitään osaa ortodoksisuudessa?
Ortodoksisuushan näyttää olevan vain muinaisten "pyhimysten" muistoksi perustettu perinteiden vaalinta organisaatio.
Jer. 6:16 > Näin on Herra sanonut: "Astukaa teille ja katsokaa ja kysykää muinaisia polkuja, kysykää, mikä on hyvä tie, ja vaeltakaa sitä, niin te löydätte levon sieluillenne."
Tästä "muinaisten polkujen" kiinni pitämisestä haluaa Ortodoksinen Kirkko pitää kiinni. Apostoli Paavali sanoo: "minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka minä teille julistin, jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte ja jonka kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen teille julistin, ellette turhaan ole uskoneet." (1. Kor. 15:1-2)
Ortodoksinen Kirkko katsoo, että apostolit välittivät tämän pelastuksen evankeliumin ja koko Kristuksen täyden perinnön eteenpäin heitä seuraaville uskovaisille. Näistä keskeisiä Kirkon johtajia me kutsumme varhaiskirkon isiksi. He taas välittivät sen eteenpäin ja tätä kutsutaan apostoliseksi suksessioksi eli katkeamattomaksi ketjuksi aina apostoleista tähän päivään saakka.
Sen vuoksi se joka näyttää ulkoapäin "pyhimysten muistoilta" on itseasiassa tätä "muinaisten evankeliumin polkujen" vaalimista jotta se loistaisi kirkkaana Kirkossamme ja tässä maailmassa. Kyse ei siis ole hämähäkin seiteistä tai museomeiningistä vaan evankeliumin ytimen säilyttämisestä koskemattomana "semmoisena" kuin apostolit ja heidän seuraajansa on se julistanut. Tervetuloa kuuntelemaan Kirkkoomme apostolista julistusta sen eri muodoissaan: saarnana, ikoneina, kirkkolauluna, symboleina jne...
Jos sinua epäilyttää tämä - niin katsoppa Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin kotisivuille. Evankeliumin ja koko Kristuksen Kirkon tradition välittämisen ketju ulottuu aina apostoli Andreakseen saakka.
http://www.ec-patr.gr/list/index.php?lang=en
Peräsin osoitusta siitä, että ortodoksisuus olisi samalla asialla kuin Jeesuksen ja apostolien opetukset.
Mutta sain vastaukseksi vain, että kirkkonne on tapojen ja muotomenojen perinteiden vaalijana .
Ei riitä, että juoksee kadunkulmissa huutamassa Jeesus, Jeesus, vaan pitää toteuttaa Taivaallisen Isän tahto. Jeesuksen ajan fariseukset kuljeskelivat kaduilla ja toimittivat rukouksiaan mahdollisimman näkyvillä paikoilla.
Traditio merkitsee myös ihmisen hengellisen vaelluksen vaaranpaikkojen tunnistamista ja niistä kertomista. Kaikkia nykyajan viettelyksiä ei ollut Jeesuksen aikaan, eikä vielä apostolienkaan saarnatessa. Kirkkoisät ovat kasvattaneet vaaranpaikkojen luetteloa kautta vuosisatojen. Sitäkään listaa ei ole syytä väheksyä.
Hengelliset oppineet osaavat kertoa uuden ajan ihmisille pikkupirujen viimeisimmistä kujeista, sillä Pyhän Hengen valossa kaikki näkyy paremmin. Ei riitä, että on kerran seissyt hetken aikaa valossa vaan pitää kulkea valo sydämessä.
Kun seisoo hetken aikaa valossa, tulee lämmin olo. Mutta jos valoa on vain rukoushuoneella, niin se ei auta kylmässä maailmassa.
Rakkaus Totuus=Ortodoksisuuden ydin.