Olenko suvaitsevainen, jos en ole vähääkään kiinnostunut muiden tekemisistä ja minun puolestani asiat saa hoitaa miten vain? Hyväntahtoinen välinpitämättömyys on varmasti oikea asenne esimerkiksi maahanmuuttajia kohtaan - kukin eläköön omalla tavallaan ja tulkoon onnelliseksi. Mutta onko kaikki välinpitämättömyys suvaitsevaisuutta, ja onko kaikki torjunta osoitusta ahdasmielisyydestä?
Feministipalstalla on käsitelty ääri-ilmiöitä: seksinostoa, prostituutiota, samaa sukupuolta olevien parisuhteita ja lesbojen lastensaantiongelmia. Pitäisikö minulla olla kaikista näistä jokin mielipide. Jos esimerkiksi ajattelen, että lapsella tulisi olla isä tai hänen (ja äidinkin) tulisi edes tietää, kuka se isä on, olenko ahdasmielinen ja suvaitsematon? Minua ei vähääkään kiinnosta, kenen kanssa työtoverini menevät sänkyyn, mutta pitäisikö minun suhtautua myönteisesti siihen, että tuntemani ihminen käyttäytyy naurettavasti gay-paraatissa ja saa kuvansa lehteen? Olen mielelläni autuaan tietämätön tuttavieni merkillisistä piirteistä, enkä halua ottaa niihin kantaa, kun omissa asioissakin on huolehtimista. Olenko teeskentelevä viktoriaani, välinpitämätön vai suvaitsevainen, ja mitä väliä sillä on?
Feministipalstalla on käsitelty ääri-ilmiöitä: seksinostoa, prostituutiota, samaa sukupuolta olevien parisuhteita ja lesbojen lastensaantiongelmia. Pitäisikö minulla olla kaikista näistä jokin mielipide. Jos esimerkiksi ajattelen, että lapsella tulisi olla isä tai hänen (ja äidinkin) tulisi edes tietää, kuka se isä on, olenko ahdasmielinen ja suvaitsematon? Minua ei vähääkään kiinnosta, kenen kanssa työtoverini menevät sänkyyn, mutta pitäisikö minun suhtautua myönteisesti siihen, että tuntemani ihminen käyttäytyy naurettavasti gay-paraatissa ja saa kuvansa lehteen? Olen mielelläni autuaan tietämätön tuttavieni merkillisistä piirteistä, enkä halua ottaa niihin kantaa, kun omissa asioissakin on huolehtimista. Olenko teeskentelevä viktoriaani, välinpitämätön vai suvaitsevainen, ja mitä väliä sillä on?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ainakin viestisi sisälsi paljon negatiivista informaatiota, jonka olit havainnoinut ympäristöstäsi, ja kysymyksen asettelusi oli kovin asenteellista.
Suvaitsevaisuus, ahdasmielisyys ja välinpitämättömyys ovat eri asioita ja toimivat eri kontekstissa eri tavoin. (Voi olla suvaitsevainen maahanmuuttajia kohtaan yleensä, mutta ei heidän esim. rikollisuuttaan kohtaan.)
Puran yhden osion väitteistäsi ja katsotaan mitä tapahtuu. "Ei kiinnosta kenen kanssa työkaveri menee sänkyyn." Hmmm...
"Pitäisikö suhtautua myönteisesti, kun työkaveri esiintyy naurettavasti gay-baarissa ja saa kuvansa lehteen?" Hmmm...
Olet siis välinpitämätön jos työkaveri Matti menee Pertin kanssa sänkyyn? No niinpä. Mitä se ulkopuolisille kuuluukaan? Toki, jos he ovat naimisissa, voidaan heidän toimiaan moralisoida.
Sitten tuo gay-baari juttu. Miksi pitäisi suhtautua juuri MYÖNTEISESTI jonkun ihmisen toilailuihin??? Suhtautuisitko MYÖNTEISESTI, jos joku työkaveri menisi heterobaariin ja käyttäytyisi naurettavasti ja tulisi kuvatuksi lehteen?
Heh! Niin sankkaa asenteellisuutta, että en jaksa enempää ottaa kantaa. Sanon vain, että puurot ja vellit voi tahallisesti sekoittaa. Onko se järkevää, on uuden tarinan aihe.
Meillä kaikilla on asenteita, ja sehän voi olla hyväksi eikä vain haitaksi. Ainakin yritän erottaa oikean väärästä, hyvän huonosta.
Kun kaikkien kanssa kuitenkin joutuu tekemisiin, ei ole mahdollista olla liian valikoiva, vaan ikävienkin ihmisten kanssa on pärjättävä. Tiedän milloin teeskentelen, entä sinä?
Olen mieluummin tietämätön ja välinpitämätön asioista, jotka eivät minulle kuulu, jolloin minun ei tarvitse ottaa kantaa asioihin, joista en halua muodostaa mielipidettä. Kunnon viktoriaanina toivon, että ihmiset ylläpitäisivät siivoa julkisivua, olkoon siellä takana mitä tahansa. Ei kaikkea tarvitse julistaa maailmalle, eikä vaatia maailmalta hyväksyntää. Minusta on ihan oikein että ihmisillä on huono omatunto ja että he tuntevat syyllisyyttä, jos kerran aihetta on. Kanssaihmiset on otettava huomioon - ei pidä vaatia, että muut kakistelematta hyväksyvät kaiken.
Kyllä yksilö voi suostua suunnilleen mihin vain, olla sellainen joojoo-persoona joka asiassa. Varmaan se on sitä suvaitsevaisuutta.
Yhteisö sen sijaan romahtaa jos siinä sovelletaan vain joojoo-arvoja:
- Ai sä et tahdo maksaa veroja - no okei, ole maksamatta!
- Ai tämän matsin pelaajat eivät tahdo noudattaa futissääntöjä - no okei, pelataan sitten ilman!
- Ai tässä firmassa jokainen tahtoo hakea talon kassasta rahaa aina tarvitessaan - no okei, ehkä me sitten suvaitaan sitä käytäntöä kun emme tahdo ahdasmielisen leimaa.
- Ai tämän asvalttiporukan kundit eivät tahdo päällystää parkkipaikkaa, vaan kasata asvaltin korkeaksi läjäksi vain alueen yhteen nurkkaan - no okei, ketäpäs se oikeastaan haittaisi!
Että tämä oli vastaus aloitukseen. :D
Oikolukua, oikolukua, oikolukua. Luetaan, mitä ei kirjoiteta. Kuullaan, mitä ei sanota. Tämä on kaikki niin perin tuttua ihmisten välisessä kommunikaatiossa. Kun samanhenkiset kohtaavat, siinä ei sanoja tarvita!!!
Se mitä sinä sanot, on eri asia kuin se mitä tarkoitat.
Se mitä minä kuulen on eri asia kuin se mitä sanoit.
Se minkä minä kuulemastani muistan on eri asia kuin se mitä kuulin.
Ja niin edelleen.
Vai on samanhenkisten kohtaamisessa täysi hiljaisuus?
Mielestäni tämän keskustelun avaus oli tarpeellinen! Siksi otsikoin vastaukseni 'hyvä'.
tämä vastaushan nimenomaan porautui kysymyksen perusdilemmaan. Suosittelun sinulle että luet sekä kysymyksen että vastauksen uudestaan. Jos edelleen näet ettei vastus sovi kysymykseen, olisi mukava
kuulla tarkemmin eritltynä mikä niistä tekee eriparisia.
Toisesta syystä kuin edellinen hyvä-kehuja.
Toivoisin todellakin, että toissijaiset asiat jätettäisiin omaan arvoonsa. Täällä maalla onkin suurena kansanhuvina tirkistellä toisten ihmisten asioita. Jos ei tiedetä kaikkea, keksitään loput. Mitä isompia sensaatioita sitten keksitään sitä hauskempaa on porukoilla.
Minä olen saanut koko aikuisikäni kärsiä kaikenmaailman perättömistä juoruista ja huoraksi haukkumisesta. Sitten on vielä ihmisiä, jotka uskovat todeksi kaiken mitä väitetään. Loppujen lopuksi tämä vääntäytyy institutionaaliseksi väkivallaksi, kun samat ihmiset päättää asioistasi ensin niitä reviteltyään. Kyllä minua on rääkätty ihan tarpeeksi. Jotkut luulevat seisovansa toisen ihmisen päällä. Minuapa ei tarvitse enää käyttää jalustanaan.
Elämän voi tehdä helvetiksi. Kiitos. Maksan tässä vain kalavelkoja.
Miksi minun pitäisi hautaan viedä sellaisia mojovia jymyjuttuja kuin, että paikallislehden toimittaja nussi päätoimittajaa ja sai hyvän työpaikan? Taisi nussia muitakin. Molemmat olivat varattuja toisaalla, toinen jopa naimisissa. (vanha juttu ei kiinnosta varmaan ketään)
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jokaisen kuuluu saada tehdä työtä tämän maamme hyväksi. Minut on amputoitu raajarikoksi helvetillisellä juorukalabaliikilla. Ei tartte sietää minua. Olen vielä kuin suuronnettomuuden uhri...edelleen toipumassa rysäyksestä.