Olen seuraillut näitä keskusteluja ja tuntuu siltä, että jt-lahko on loppujen lopuksi aika kesy.
Esimerkiksi parin puhenäytteen perusteella (kiitos äänittäjille!), jt-tilaisuudet ovat tosi tylsiä ja naiiveja. Ei mitään karismaattisia johtajahahmoja. Maailmanlopun ennustuksetkin ovat vähentyneet. Välillä vähän tarkistetaan oppia ja siinä se uskonnollisuus. Moraalia viilaillaan kuin jossain marttakerhossa. Porukka harrastaa humppaa, dokaamista ja amerikkalaisia tv-sarjoja ja sitten jotkut ehkä vähän huomauttavat siitä ja that's all. Draamaa tulee korkeintaan siitä, että joku erotetaan ja sitten tälle raukalle ei enää puhuta mitään - aika latteaa. Elämän kohokohta on jossain hallissa istuminen parina kesäpäivänä. Lätkämatsissakin on varmasti enemmän elämää (en ole lätkäfani).
Siis todella äärimmäisen tavallista ja arkipäiväistä!
Jos meininki olisi vähän rajumpaa, niin menestystä voisi olla enemmän. Harmaan tavallisille suomalaisille tuskin on mitenkään poikkeuksellista, että käydään puutumassa tilaisuuksissa, joissa ei koskaan tapahdu mitään. Samanlaisia harrastuksia virikkeellisyystasoltaan ovat jotkut postimerkkeilyt, pirtanauhan kutomiset, kasvimaan kitkemiset ja Keskustan tupaillat.
En tällä vähättele niiden kärsimyksiä, jotka ovat jt-lahkossa joutuneet moniin ongelmiin. Kärsimys on kärsimystä, aiheutti sen kuka tai mikä tahansa.
Mietin myös, onko Suomessa mitään sellaista lahkoa, jossa esimerkiksi eristäydyttäisiin muusta maailmasta tai toimittaisiin joillain äärimmäisillä tavoilla. Jos joku haluaa "erilaisen" elämän, niin onko jt-lahko muka mikään vaihtoehto? En usko. Jään odottamaan ehdotuksia siitä, missä olisi jotain kunnon lahkomeininkiä ihmeteltäväksi.
Esimerkiksi parin puhenäytteen perusteella (kiitos äänittäjille!), jt-tilaisuudet ovat tosi tylsiä ja naiiveja. Ei mitään karismaattisia johtajahahmoja. Maailmanlopun ennustuksetkin ovat vähentyneet. Välillä vähän tarkistetaan oppia ja siinä se uskonnollisuus. Moraalia viilaillaan kuin jossain marttakerhossa. Porukka harrastaa humppaa, dokaamista ja amerikkalaisia tv-sarjoja ja sitten jotkut ehkä vähän huomauttavat siitä ja that's all. Draamaa tulee korkeintaan siitä, että joku erotetaan ja sitten tälle raukalle ei enää puhuta mitään - aika latteaa. Elämän kohokohta on jossain hallissa istuminen parina kesäpäivänä. Lätkämatsissakin on varmasti enemmän elämää (en ole lätkäfani).
Siis todella äärimmäisen tavallista ja arkipäiväistä!
Jos meininki olisi vähän rajumpaa, niin menestystä voisi olla enemmän. Harmaan tavallisille suomalaisille tuskin on mitenkään poikkeuksellista, että käydään puutumassa tilaisuuksissa, joissa ei koskaan tapahdu mitään. Samanlaisia harrastuksia virikkeellisyystasoltaan ovat jotkut postimerkkeilyt, pirtanauhan kutomiset, kasvimaan kitkemiset ja Keskustan tupaillat.
En tällä vähättele niiden kärsimyksiä, jotka ovat jt-lahkossa joutuneet moniin ongelmiin. Kärsimys on kärsimystä, aiheutti sen kuka tai mikä tahansa.
Mietin myös, onko Suomessa mitään sellaista lahkoa, jossa esimerkiksi eristäydyttäisiin muusta maailmasta tai toimittaisiin joillain äärimmäisillä tavoilla. Jos joku haluaa "erilaisen" elämän, niin onko jt-lahko muka mikään vaihtoehto? En usko. Jään odottamaan ehdotuksia siitä, missä olisi jotain kunnon lahkomeininkiä ihmeteltäväksi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
aika hyvä kommentti. todellakin, lahkoilu kaukana kun noin ajattelee. naureskelin jutullesi, huvittavaa kyllä, ja myöskin säälittävää, että monet keskustelevat täällä itsestäänselviltä tuntuvista asioista. jokaisella on tietenkin omat näkemyksensä, jos on esim ex-jt, millä tavalla tulisi uskoa ja elää.mutta tuntuu, että jotkut ex-jt:t eivät pääse pään sisään iskostetuista aivopesulausekkeista pois,vaan jatkavat spekuloimisiaan, ja näin jehvoan todistajuus vainoaa heitä tietyllä tavalla. siinä saattaa pahimmassa tapauksessa mennä mielenterveys.
minua todellakin naurattaa tämä uskonto ja sen millintarkat moraalisäännöt ja elämäntapasäännöt. silti monilla on eläminen aivan jotain muuta ja jatkuva morkkis, että jotain nyt teen kuitenkin väärin enkä ole jeesuksen kaltainen...
mutta, kärsimykset on aina kärsimyksiä, ja niistä kannattaa surutta syyttää uskontoa tai muita, ei itseään.
Olin jo vähän ihmetellyt, miksei kukaan kommentoi mitenkään. Epäilenkin, että joidenkin ex-todistajien on vaikea myöntää, ettei jt-lahko nyt niiiin karmean kamala ole. Suomalaisen väkivaltaisen kulttuurin huomioon ottaen esimerkiksi kauhistelu siitä, että joku on poistettu jostain tilaisuudesta ja että on tullut vertakin, on lapsellista. Homma kääntyy tällaisia "uskalikkoja" itseään vastaan.
Ehkä se henkilökohtaisella tasolla on tärkeää, että tunkeutuu mukaan vanhaan jengiin ja katsoo, miten siihen reagoidaan, mutta ei siitä oikein saa lööppikamaa edes hiljaisen kesäviikonlopun päätteeksi.
Eikä suurta yleisöä oikein jaksa kiinnostaa sekään, jos joku mielenosoituksessa kertoo, että ennen piti salata seksisuhteensa mutta nyt olen niin vapaa, niin vapaa. Ihan kuin entinen vihreän liiton kannattaja menisi puoluekokouksen ulkopuolelle syömään ylikansallista hampurilaista ja kantamaan "Olen vapautunut: Kannatan ydinvoimaa! Tule tänne juttelemaan, Heidi, tai olet mamo!" -plakaattia.
Jos jt:t todella eläisivät hirvittävässä piinassa pakotettuina kuvottaviin ja rikollisiin asioihin, niin kyllähän siihen olisi puututtu. Yhteiskunnan kannalta jt:t ovat äärimmäisen marginaalinen ryhmä, josta on hyvin vähän harmia. Se että esim. jotkut jt-lapset kärsivät, on tietysti ongelma, mutta tällaisia asioita ei hoideta puuttumalla koko lahkoon, vaan hoitamalla kyseisiä henkilöitä, jos ja kun nämä joskus apua hakevat. Sama pätee (valitettavasti) paljon rankempienkin ihmisryhmien suhteen.
Elämä ei jt-lahkon ulkopuolella ole samalla tavalla totaalista, että voitaisiin pakottaa ihmisiä mihinkään suuntaan. Näissä keskusteluissa on vaadittu muun muassa anteeksipyyntöjä. Kuinka moni ei-jt:kään on saanut anteeksipyyntökirjeitä esimerkiksi väkivaltaisilta alkoholistivanhemmiltaan. Ja vaikka olisikin, niin takana tuskin on ollut se, että lapsi olisi jossain mediassa julkisesti vaatinut yleistä anteeksipyyntöä jne.
Näiden ex-todistajien(kin) pitäisi vain myöntää, että maailma lahkon ulkopuolellakin - ikävä kyllä - on mätä ja raadollinen ja elämä usein tylsää. Tosin entisenä lahkolaisena elämässä on tietysti oma se viihdyttävä lisänsä, että voi vaahdota näillä palstoilla kohtalotovereittensa kanssa ja käydä välillä osoittamassa mieltään.
Katsoin juuri, millaisen moraalisen tuohtumuksen vallassa kommentoidaa joitain jehovantodistajien lehtikuvia ex-lahkolaisten sivuilla
(varoitus: linkki sisältää karmaisevaa aineistoa suoraan Vartiotornista!):
http://www.aimoo.com/forum/postview.cfm?id=311102&CategoryID=3459&startcat=1&ThreadID=2563023
Jonkun mieleen palautuu 'se New Yorkin pilvenpiirtäjien terrori'.
Ilmeisesti mitään kauheampaa ei siis koskaan ole missään tapahtunut paitsi nyt näissä kuvissa.
Vähintäänkin pitää nyt kieltää lapsilta raamatun lukeminen ja tukkia postilaatikot ja hävittää kirjahyllystä sotia käsittelevät kirjat.
Harkitkaa myös televisioiden tuhoamista ja vaatikaa poikkeuslakien käyttöön ottoa koko Suomen alueelle!
Sitä mitä nämä entiset lahkolaiset toivovat ex-lahkotovereilleen, ei tässä uskalla edes mainita, koska joku lapsi voi lukea ja se olisi jo aivan liikaa!!!
Minne muuten voi valittaa, kun näen vieläkin painajaisia yhdestä viime talvena esitetystä tv-ohjelmasta?
Voin antaa linkin, jos haluatte tsekata ja järkyttyä kanssani ja liittyä vaatimaan, ettei vastaavanlaisia linkkejä saa julkaista missään enää koskaan!
Samaa mieltä, kevyttä kama, mutta tässä ehdotusta.
Lestadiolaisuus (ovat jakautuneet varmaan pariinkymmeneen eri porukkaan)
Sieltä suuntaus esikoislestadiolaisuus.
Esikoislestadiolaisuudesta suuntaus leeviläisyys.
Tiukinta lahkolaisuutta mitä olen Suomesta löytänyt. Yhden sivuston mukaan vajaa parisataa kannattajaa Suomessa.
http://lestadiolaisuus.info/suuntaukset/esikoisuus/leevilaisyys.php
Tai tietäiskö joku paremman..?