En ole tänne aiemmin kirjoitellut, itseasiassa tulin tietoiseksi tästä palstasta vasta viikonloppuna! Nyt siis vihdoinkin löysin paikan missä purkaa epi tuntoja...
Kysymys siis teille muille on että minkälaisia olotiloja teillä on kohtauksen jälkeen?
Itse olen sairastunut epilepsiaan 17 vuotiaana, minulla on ollut ainoastaan yöllisiä kohtauksia jotka saan unessa. Nyt olen 26 v. Kohtauksen jälkeen herätessäni olen aivan poissa tolaltani, en tiedä oikeastaan missä olen vaikka olisin kotonani, huudan ja itken äitiä. Kauhukohtaus kuvailee ehkä parhaiten tunnetilaani. Muistan nämä tuntemukseni ja olotilani kuitenkin jälkikäteenkin. Se on psyykkisesti todella rankkaa, tuo jälkikäteen tuleva kauhu on pelottavaa. Onko kenelläkään samanlaisia oireita? Epilepsiani syytä ei tiedetä, eeg:stä eikä magneettikuvauksesta ole löytynyt mitään. Sekin on rasittavaa, ettei asiaa ole pystytty selvittämään. Kokeillaan vain aina uusia lääkeyhdistelmiä ja määriä ja silti kohtaus tietyn ajan sisällä tulee.. Olen kyllä ollut kiitollinen siitä ettei se ainakaan vielä ole pahempi, ja etten saa kohtauksia päivällä hereillä ollessani. En kuitenkaan luota siihen ettei se asia voisi muuttua. Voin tietysti toivoa..
Kohtauksia olen saanut yleensä noin yhden vuodessa, nyt useammin lapsen saannin jlk (-04).
Kysymys siis teille muille on että minkälaisia olotiloja teillä on kohtauksen jälkeen?
Itse olen sairastunut epilepsiaan 17 vuotiaana, minulla on ollut ainoastaan yöllisiä kohtauksia jotka saan unessa. Nyt olen 26 v. Kohtauksen jälkeen herätessäni olen aivan poissa tolaltani, en tiedä oikeastaan missä olen vaikka olisin kotonani, huudan ja itken äitiä. Kauhukohtaus kuvailee ehkä parhaiten tunnetilaani. Muistan nämä tuntemukseni ja olotilani kuitenkin jälkikäteenkin. Se on psyykkisesti todella rankkaa, tuo jälkikäteen tuleva kauhu on pelottavaa. Onko kenelläkään samanlaisia oireita? Epilepsiani syytä ei tiedetä, eeg:stä eikä magneettikuvauksesta ole löytynyt mitään. Sekin on rasittavaa, ettei asiaa ole pystytty selvittämään. Kokeillaan vain aina uusia lääkeyhdistelmiä ja määriä ja silti kohtaus tietyn ajan sisällä tulee.. Olen kyllä ollut kiitollinen siitä ettei se ainakaan vielä ole pahempi, ja etten saa kohtauksia päivällä hereillä ollessani. En kuitenkaan luota siihen ettei se asia voisi muuttua. Voin tietysti toivoa..
Kohtauksia olen saanut yleensä noin yhden vuodessa, nyt useammin lapsen saannin jlk (-04).
Vastaukset 16
Vanhimmat
olo kun on tullu kohtaus vaikkakin se onki pieni. Tuntuu että nyt on päästävä maate että pää selviää
mutta ei kehtaa keskellä kaupunkia maikoileen ruveta.
keskellä kaupunkia,
kun kramppeja tuli ja väsytti niin
siinä ei kyllä tajunut missä oli.
Mä muistan että oli huono olo ja paleli, koska ei ollut vaatteita päällä. Kun liikahdin, tunsin kipua alapäässäni. Sieltä tuli myös verta ja valkoista limaa. Immenkalvo oli revennyt. Lisäksi olin aivan mustelmilla ja naarmuja täynnä. Oksetti eikä jalat kantaneet.
Lopulta pääsin raahautumaan ihmisten ilmoille enkä edes tajunnut että ne mun vaatteet ois ollu siinä ihan vieressä. Joku soitti ambulanssin koska muistan kun nousin siihen.
Mulle tehtiin testejä ja vietiin poliisille. En muistanut mitään. Kukaan ei ollut nähnyt mitään. Mulla todettiin klamydiatartunta. Tekijää tai tekijöitä ei koskaan saatu kiinni.
luettuani mtiä sulle kävi en enää uskalla mennä metsäpolkua pitkin kotiin!
/ pojat on sikoja :(
Toivottavasti ovat jo saaneet rangaistuksensa
tai saavat myöhemmin.
Eiköhän tuo teko joka päivä heidän omaatuntoaan kolkuta, toivottavasti.
seuraavalla (oikeestaan kyllä edellisellä, mutta siinä lukee seuraava!) sivulla on muutamien kirjoittajien tuntoja gm:n jälkeen ja muitakin noista pelko- ja sekavuustiloista...
Ei sillä, etteikö niitä vois uusiksi kuvailla, mutta kuitenkin =)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=3000000000000011&posting=22000000017077683
juurikin... kiitos
Kun herään suuresta GM-kohtauksesta, tunnen silmitöntä kauhua ja kuolemanpelkoa.Olen aivan poissa tolaltani ja sekaisin.Pari kertaa olin niin huonossa kunnossa, että jouduin petiin viikoksi tai pariksi.En muista tarkkaan oliko se viikko tai kaksi koska olin niin huonovointinen ja sekava.
Minulla on jatkuva kohtaus-ja kuolemanpelko.:(
...olen myös aina hirveän väsynyt ja pelästynyt. Niiden muutaman oikein ison kohtauksen jälkeen, joita olen saanut, kaikki lihakset on ollut aivan hirvittävän kipeät, ihan kosketusarat.
- huono/heikko olo (oksennus ei tule)
- heikot lihasvoima
- väsymys
- pää sekaisin, ei muistikuvaa kohtauksesta.
Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että aika pian kohtauksen jälkeen ymmärrän, että kohtaus tuli ja muisti palaa, kunhan vain maltan odottaa.
Menen kohtauksen jälkeen hämärään, hiljaiseen ja viileään huoneeseen lepäämään. Eli mahdollisimman vähän ärsykkeitä. Loppupäivä menee levätessä.
just noin ja sitten olen niin petttynyt,
kun pääni ei enempää kestänytkään.
Vihaan tätä sairautta.
mutta toi ei ihan muistuta epilepsiakohtausta...
Mä puhuisin ennemminkin paniikkihäiriöstä tai korkeintaan jostain narkolepsiasta(?)
Narkolepsiaan vissiin liittyy tollaset voimakkaat tunnetilat yms...
Älä välitä, et sä silti kaheli ole;)
Jos saa nukkuessa "ison kohtauksen", niin seuraavana aamuna lihakset on ihan sökönä. Jopa kävely on vaikeaa... ihan kuin olisi juossut maratonin (mitä se itte asiassa onkin)
Monella, niinku mullakin, on verenpurkautumia naamassa johtuen kovista lihaskrampeista...
Väittäisin, ettei sulla ole ollut ainakaan tämmöstä klassista epilepsiakohtausta(?)
Ulkopuolisen silmissä kuulemma epilepsiakohtaukselta näyttää, ja olen seuraavana päivänä aivan poikki ja jäsenet hellinä. Nukun ja lepäilen seuraavan päivän. Kouristukset eivät montaa minuuttia kuitenkaan kestä, enkä tee tarpeitani housuun. (En tiedä kuinka yleistä se on jos joku nyt loukkaantuu...) Luulisi/toivoisin että neurologi olisi jo 9 vuoden aikana huomannut jos kyse olisi narkolepsiasta tai paniikkihäiriöstä. Epilepsioitahan on about 200 erilaista, ja minulla on tietyntyyppinen jossa kohtaukset tulevat unessa. Nähtävästi vaiheessa jossa vaipuu syvempään univaiheeseen.
Mutta mielenkiintoinen ajatus! En tietenkään suutu.
minäkin luulen saavani kohtauksia öisin. Siis luulen :) :) Ainakin herättyäni olen joskus niin sekaisin ja väsynyt, ettei oo tosikaan. Minulle ilmaantuu outoja mustelmia ja lihakset ovat kipeinä. Täytyykin mainita syksyllä tästä lääkärille.
Avh:n jälkeen en ole nähnyt unia ja siitä olen kovin pahoillani. Minulla on ollut yksi paikallisalkuinen tajuttomuuskouristuskohtaus. Sekin tuli aamulla herätessäni.
Tietääkö kukaan mistä yölliset kohtaukset johtuvat?
kxtaavin kanssa keskustelimme tuosta sydämmestä, että jos se ei ole kunnossa niin unen /levon
aikana ei happi kulkeudu kunnolla aivoihin niin voisi aiheuttaa näitä unenaikaisia kohtauksia,
joten kannattaisi neurologille sanoa,
että passittaa heti sydäntutkimuksiin.
Kälviäinen on tehnyt tutkimuksen,
joka perustelee juuri näin.