Puhun arjen eläsmätä mm. kuinka ´moni uskaltautunut kertomaan työpaikallaan tai oppilaitoksessa ollessaan että kuuluu johonkin uskonopin "haaraan" tai kokenut kiusalliseksi kun kaavakkeissakin kysytään uskoa..oisko helpompi olla vastaamatta tai vastata muuten että kuulun vaikka vanhoillislestadiolaisiin. Vaikka työhaku ym lomakkeiss ei ole monelle uskolle sijaa, koetteko olevanne aliarvostettuja?? Tai onko työpaikoissa jossa ei huomioida tarpeeksi uskovia työntekijöitä, miten tilanne arjen kanssa siis onnistuu? Työssä kun useasti pelaa "omat sääntönsä" Täälläkin kysellään monenlaista tavoista ym ja nämä kuitenkin jotenkin varmaan perillä osa varmaan arjessa ei mitenkään!?
Tietymätön!
Voitko uskosi tunnustaa?
4186
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sitä häpeäisi omaa uskontoaan? Pitää sen verran kestää oman vakaumuksensa takia että kestää vittuilua. Muiden ongelmahan se on eikä sinun.
Ei sitä minusta tartte toitottaa että mihin kuuluu, mutta eri asia on vastata rehellisesti ja ylpeänä miten asiat on. Jos ei ole ylpeä omasta uskostaan ja valinnoistaan niin oisko aika miettiä uudestaan, eikä sitä mitä muut ajattelee.
Mä oon sitä mieltä että jos joku työpaikka ei oo valmis ottaan mua töihin kun mä oon lestadiolainen, niin en mä kyllä silloin mee sellaseen paikkaan...Kyllä mä sen verran ylpeä oon omasta uskonnostani...
Eikö ylpeys ole perisynti?
Minä olen ainakin ylpeä siitä että olen suomalainen, opiskelen, käyn töissä ja olen isäni poika. Jos siitä joutuu helvettiin niin sitten menoksi.
"Kaikesta jää kiinni, kaikesta tulee syöpä ja kaikki on syntiä"
--Piru