elämästä?

kana oli ensin kirjoitti:

luin tuossa tuota uutta palstaa että suomi halventunut ja sitten se niistä joku kirjoitti näistä dokuista jotka ovat asuvat kadulla...sanon ja huokaisen voih voi suomipoikaa,voi voi suomityttöä,kun aattelen tätä asiaa,niin voin sanoa,että olen niitä onnekkaita jotka aina saavat,mutta kun joskus syö sitä puuroa niin kun valittaa mielessään silti aina ruokaa on ja rahaakin löytyy kyllä kun vain osaisi käyttää sitä,mutta asiaan,että kun nyt viimeksi näin taas näitä dokuja huokaisin,että olen päättänyt lähteä sinne hoitoon ja saada ottaa päämääriä ja tehdä muutkin kuin miettiä,koska haluan ja olen vielä onneksi nuori,mutta se,että taas saan paikan johtuu onnesta ja siitä että entäs jos se sadas kerta tämän ihmisen kohdalla onnistuu niin saaddaan yksi ihminen takaisin,perheelle helpotus ja jos se elämä kun kummiskin on halu muutakin kuin nähdä vain kurjuutta niin sitä elämää...lukio jäi kesken silti haaveena vieläkin,mutta kun nyt ensin tämän ongelman ja sitten jos vaikka saisi terveyttäkin samalla takaisin ja kun päälle päin ei näy ja muutenkin ei tuo oikeastaan koskaan viina alas mennyt,pahaa,mutta kun ne aineet voi mun pientä elämää ja kauneuskin vielä niin kun moni sanoo niin jos sitä työtäkin joskus oppisi ja kaikki ne sisäiset unelmat mistä vain yksin herra se tietää....huokaisen helpotuksesta,että en ole se ihminen joka sitten kadulla vuosien päästä juo,toivon hiljaa ja lopetan tämänkin kirjoittamisen koska tuskin se ketään kiinnostaa,mutta mieltä auttaa kun saa ajatuksia purkaa....

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä