Sananl. 13:24
Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan, joka rakastaa, kurittaa häntä jo varhain.
Mm. Suomessa on paljon käyttämättömiä oksia eli vitsoja, mikä kertoo karua kieltään vanhempien asenteista. Metsät ja pensaikot pitäisi hakata paljaiksi säästämättä puuta. Saharassa lapsia rakastetaan esimerkillisesti.
Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan, joka rakastaa, kurittaa häntä jo varhain.
Mm. Suomessa on paljon käyttämättömiä oksia eli vitsoja, mikä kertoo karua kieltään vanhempien asenteista. Metsät ja pensaikot pitäisi hakata paljaiksi säästämättä puuta. Saharassa lapsia rakastetaan esimerkillisesti.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Juutalaisuudessa mm. oli muinoin kaikki väkivaltaiset rangaistukset suuressa huudossa, ja kaikki muukin sellainen joka liittyi väkivallalla hallitsemiseen. Useat laitkin tukivat väkivallan käyttöä osana jotakin rangaistusta, joskus jopa hyvinkin vähäpätöisen teon seuraamuksena.
Mutta kirkastettu ja voideltu ihmisen Poika, Kristus vapautti tuon ajan ihmiset tuostakin kirosta, elikkä ei enää yhtän lisää tuota hammas hampaasta, silmä silmästä oppia tänne Kristukseen uskovien palstalle, ... Kiitos!
Jos joku aikuinen on niin kyvytön, ettei kykene hallitsemaan pientä elävää olentoa kuin väkivaltaa käyttäen, on hänen parenpi jättää lapset tekemättä kokonaan ja myös kaikki eläimet oman elinpiirinsä ulkopuolelle tykkänään. Tämä vain neuvoksi.
Alkaa olemaan muutenkin jo lainvastaista tuo lapsen fyysinen kuritus..
kuri on toisenlainen. Sanassa sanotaan: Älkää kasvattako lapsianne vihassa vaan Herran kurissa ja nuhteessa. Lapsia tulee kasvattaa Jumalan armossa ja totuudessa. Toinen ohje on myös oikein ihana. Opeta lapsillesi Jeesus tien suunta ja ohjeistus niin hän ei vanhanakaan siltä tieltä eksy. On paljon muitakin ihanan Jumalan Sanan Ohjeita esimerkiksi vuorisaarnassa. Kerrotaan kuinka vanhempien tulisi elää ,etteivät olisi neuvomassa lapsia pahuuteen. Ensin oma elämä kuntoon sen jälkeen voit ojentaa lapsiasikin oikein. Siunausta ja hyvää jatkoa.
EI tarkoitettu kristityille nuo vanhan testamentin höpötykset, nimittäin kukaan järkevä ihminen ei lyö lasta. Kristityn ei tule ketään hakata.
Aika hyvin tuolla koulumaailmassa ja medioissa näkee millaisia lapsista tulee ilman kuria...
En minäkään ole fyysisen kurituksen kannattaja, mutta tuntuu, että nykyään vapaakasvatus on viety aivan liian pitkälle.
En sitten tiedä... Jos vitsa takapuolelle tai kevyt tukistus silloin tällöin pitää lapsen tulevaisuudessa poissa jengeistä, viinasta, väkivallasta ja huumeista, niin voiko sitä sanoa sen arvoiseksi? Itse en ole kasvattaja, enkä voi paljoa kokemuksesta puhua. Minut on kuitenkin kasvatettu fiksuksi ja ajattelevaksi nuoreksi (tosin lähes täysin ilman fyysistä kuritusta), ja saan kiittää siitä vanhempiani. Jos voisin valita joko (huom!) vähäisen fyysisen kurituksen, tai surkean elämän jengimaailmassa, niin olisi ensimmäinen vaihtoehto pieni uhraus paremmasta tulevaisuudesta.
Ihmettelen vähän tuota elämänkokemuksiesi vähäistä määrää ja tiedon puutetta tämän asian suhteen. Minä tiedän satoja tapauksia jossa on käynyt lapselle huonosti juuri sen vuoksi, kun häntä on kuritettu väkivaltaisilla menetelmillä sekä rankaistu voima keinoin. Lapsi ei lyömällä opi muuta kuin pelkäämään ja kuten hyvin tunnettu tosiasia, niin pelkureilla ei juuri sijaa paratiisissa. Sillä täydellisessä rakkaudessa ei ole oleva pelkoa. Eikä Kristus kehoita lyömään lapsia, vaan ottamaan heidät aina rakastamalla vastaan, niin hyvässä kuin pahassa, sillä rakkaus voittaa aina vihan ja pahan. Ja siunaus on kirousta kymmenen kertaa parempi teko. Vapaa kasvatus ei ole sama asia kuin lyömätön linja tai ohjaava ja paljon ymmärtävä kasvatus.
Ihanne on tietenkin rakastava koti, jossa vanhemmat kasvattavat lapsensa rakkaudessa ja rakkauden edellyttämässä kurissa. Vielä parempaa on tietenkin, jos kuria onnistutaan pitämään ilman fyysistä kurittamista (ja tarkoitan tietysti hyvin lieviä keinoja, kuten tukistamista). Entä jos tämä ei onnistu? En tiedä oletko itse kasvattaja, mutta lähipiiristä voin sanoa, että helppoa se ei ainakaan ole.
Jos oletetaan, että kuria tulee pitää, niin mitä keinoja sinä kannatat, jos fyysinen sellainen on pois laskuista? Turha idealisoida ja väittää sen hoituvan "rakkaudella", hoivaamisella ilman kuritoimenpiteitä.
Hassua, että juuri sinä kiellät kurin merkityksen ja samalla vielä teet Vanhan testamentin sananlaskusta turhan. Vanha testamentti on täynnä kertomuksia siitä, kuinka Jumala pitää kuria kansalleen. Vaikka tiedämme, että kyseessä on ehdottoman rakkauden osoitus, niin miksi siihen kuuluu silti väkivaltaa ja kansan fyysistä kuritusta?
P.S. En väitä edelleenkään olevani asiantuntija kasvatuksessa, sillä ikää ei ole kertynyt kuin 18 vuotta. Olen kuitenkin nähnyt aika paljon lähipiiriissäni, johon kuuluu paljon lapsiperheitä.
Vanhan testamentin kirjoituksiin ja niiden voimassa oloon sekä tarkoituksille tälle nykyakajalle viittaan lyhyesti seuraavalla Kristuksen tokaisulla: "eihän uutta viiniä lasketa vanhoihin leileihin". Tämä edellä oleva vapaasti lainaten. Ja uusi tarkoittaa Kristuksen julistamaa ilo-sanomaa ja hänen antamiaan opetuksia tav. ihmisille ja vanha israelin/juut. ylimyksiä, pappeja, rabbeja, papittaria sekä muita niin sanottuja kirjanoppineita ja fariseuksia, vrt. mm. vuorisaarna ja UT:een kirjoituksia, esim. Matteus ja Markus sekä Luukas VT:een teksteihin.
Vt:ee on täynnä heprealaisten ja israelilaisten
sekä erinäisten Profeettojen kirjoituksia jotka ovat koskeneet vain heitä itseään ensisijaisesti.
Hyviä "rangaistuksi" ovat esimerkiksi sylissä pitäminen(lapsen), valiaikainen vapauden menetys(aresti), omien tekojen ja niiden vaikutuksien yhdessä pohtiminen(koskien lasta), hetkellinen sanomisen vapauden menettäminen
(koskien lasta) ynnä muuta henkistä ja kasvattavaa
monipuolisesti. Aivan pientä lasta voi estää tekemästä kolttosia tekemällä ympäristöstä ihanteellisen kasvamiselle myös ns. henkisessä mielesssä, esim. tarpeeksi virikkeellinen
toiminta ja sopivat lelut sekä välineet.
Elämän kokemuksen puute on usein suurin syy siihen ettei ihminen ymmärrä kokonaisuuksia kasvatuksessa vielä riitävän hyvin. Eikä myöskään Raamatun kahtia jakoisuutta, joista toinen osa on ehdottomasti ennen Kristuksen syntymää tehtyä ja toinen osa on syntynyt hänen ollessa yksi vaikutin
taivaallisen Isän kanssa, siis Isän joka itse on mm. rakkaus ja viisaus sekä kärsivällisyys. Eikä hänen tarvitse ihmisiä pahoinpidellä saadkseen tahtonsa ilmaistua. Senkin voi lukea UT:een teksteistä itse kukin koska tahansa, ja sehän on "rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto".
Minulle Vanha testamentti on ihan yhtä ajankohtaista Jumalan sanaa kuin Uusi testamenttikin. Raamattu on kokonaisuus, ja UT perustuu täydellisesti VT:n ilmoitukselle. Et voi pyyhkiä VT:n ilmoitusta pois ja pitäytyä ainoastaan UT:n ilmoitukseen, sillä se veisi sinut harhaan.
Olen huomannut, että UT:sta löytyy hyvin paljon linkkejä VT:n kirjoituksiin. VT on täynnä esikuvia, jotka toteutuivat Jeesuksen aikana. Olen myös huomannut, että Israelin kansaa voidaan pitää hyvänä esikuvana nykyajan yksilöuskovasta.
Toisaalta on turha keskustella aiheesta, ellei perustelu Vanhan testamentin ilmoituksella ole sinulle merkityksellinen.
Hyvää jatkoa sinulle. Jumalan armossa minustakin voi vielä kasvaa hyvä kasvattaja jos se on Hänen tahtonsa.
Ilmeisesti et ole tutustunut vielä raamatun historiaan, eli tuon erinomaisen teoksen syntymiseen osin roomalaisten aivotuksista ja käsien tuotoksena. Joten siltä pohjalta voin yrittää kyllä jossakin mielessä tulkita vastaustasi eduksesi. Nykyajan israelilaisilla ei ole mitään erityistä sijaa taivaallisen Isän silmissä. Asiaa voi verrata kirkastetun ja voidellun ihmisen Pojan, Kristuksen sanoihin paikka paikkoin melkein kirjaimellisesti, mm. jotta heidän syngoogansa ovat käärmeen pesiä ja sieltä sikiää vain käärmeen poikasia tähän maailmaan, ja tietenkin nykyiseenkin tilanteeseen Israelissa, jossa siviilejä tapetaan ohjuksilla ja kranaateilla sekä tykin ammuksilla.
Toki saat olla siinä uskossa kuin olet, sillä sehän on omasi. Minä en kuitenkaan murhaajia ja tappajia ota esikuvakseni mihinkään. Siis ei siellä Kristuksen opetuksia, eikä taivaallisen Isän käskyjä, eikä myöskään Hänen tahtoaan noudateta, ja se riittää kyllä yhdeksi todisteeksi jokaiselle aidolle kristitylle myös nykyisinä päivinä, sama pätee tietenkin myös suomeenkin ja moneen muuhun valtioon.
En pidä nykyajan Juutalaisia esikuvanani. Kuinka voisinkaan? Hehän elävät synnissä ja erossa Vapahtajastaan! Juutalaiset ovat langenneet polulta hylätessään Jeesuksen Kristuksen vapahtajana ja samalla he ovat kääntäneet selkänsä Luojalleen. Kuitenkin jonain päivänä he vielä tulevat tunnustamaan Kristuksen Vapahtajanaan ja silloin hekin saavat jälleen tulla osallisiksi Jumalan heillekin varaamastaan pelastuksesta.
Mitä tulee Raamatun todellisuuteen ja historiallisuuteen, pidän siihen uskomista edellytyksenä uskolleni. Ellen usko Jumalan Sanaan ja sen ilmoittamaan pelastussuunnitelmaan, kuinka voisin uskoa itse Jumalaan? Koska luotan Jumalaani, tiedän, että Hän pitää sanastaan huolen. Yllätyin jälleen suhtautumisestasi Raamattuun.
Mitä tulee Raamatun ilmoittamiin Israelin kansan vaiheisiin, niistä voi löytää valtavia hengellisiä totuuksia, jotka pitävät paikkansa tänäänkin. Vanha testamentti on yhtä monitasoinen kuin Uusi testamenttikin, ja niitä tulee lukea Hengessä ja Totuudessa. Kun olemme Hengen johdatuksessa, ei ole pelkoa, että lukemalla voisimme ajautua harhapoluille.
Tärkeintä on luottaa Jumalaan, ja siihen, että Hän pitää huolen sanastaan.
Kristitty luottaa Kristuksen suulla annettuun todistukseen taivaallisesta Isästä sekä tuohon ilo-sanomaan, ja on myös ottanut vastaan Kristuksen antamat monipuoliset opetukset, ne samalla sisäistäen. Ja tietenkin oikea ja aito kristitty pyrkii toteuttamaan taivaallisen Isän tahtoa täällä maan päällä, joka kiteytettynä on: "Rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto". Sekä tottakait yrittää aina muistaa sen kaikkein tärkeimmän käskyn, joka on: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi ja itseäsi niin kuin vihamiestäsi". Nämä edellä olevat vapaasti lainaten.
Vaikka moni epäileekin, niin kyllä taivaallinen Isä on yhtä elävä kuin eläväisin ihminen ja hänen sanansakin elää jokaisen kristityn mielessä joka päivä ja "Isä meidän" rukouksien ohessa. Sillä Hän on elävien ainut ja oikea Jumala, kaiken elävän iankaikkinen Isä. Tuosta Kristuskin todisti. Ja minä teen samoin. Raamattu on vain kirja, yksi teos monien hengellisten teoksien joukossa, tosin kristitylle se tärkein, vaikka sen valmistaja ei kristitty yhteisö ollutkaan. Eikä se siis jumala ole, vaikka se monille on jumalaksi tullut. Eikä taivaallinen Isä suinkaan elä raamatun sivuilla, vaan taivasten valtakunnassa, yksin korkeimmalla valtaistuimella istuen ikuisesti. Eikä Hän ole asettanut yhtäkään kansakuntaa toisen kansakunnan edelle tai paremmalle paikalle hierarkiassaan.
Raamattu on Jumalan sanaa. Jeesus perusti opetuksensa Vanhan testamentin ilmoitukseen, vaikka veikin sen aivan uudelle tasolle selittäessään Jumalan valtakunnan salaisuuksia. Uusi testamentti taas on Jumalan Hengen valtaamien ihmisten kirjoituksia sekä Jeesuksen elämästä, että alkuseurakunnan ajoista. Näitä ainakin minulle pyhiä kirjoituksia ei tietenkään tule palvoa jumalina, vaan arvostaa Jumalan Sanana. Raamatussa Jumala ilmoittaa pelastussuunnitelmansa, joka toteutuu Jeesuksessa Kristuksessa.
Kirjoituksien tärkeyttä Raamatussa kuvaa esimerkiksi nämä jakeet:
2. Tim. 3:14-17
"Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut, ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut."
Vaikka arvostankin Jumalan Sanaa niin suuresti, en kuitenkaan löydä sieltä Jumalaa koko täyteydessään. Kuinka voisinkaan, onhan Raamattu kuitenkin vain ihmisten kirjoittama (vaikkakin Pyhän Hengen inspiroima) kokoelma kirjoituksia. Jumala on kaiken inhimillisen yläpuolella. Raamattu on kuitenkin kattava raapaisu Jumalan maailmaan, sillä sen ilmoituksen pohjalta löydämme Kristuksen, ja Kristuksessa pääsemme yhteyteen Taivaallisen Isämme kanssa.
En tiedä millainen sinun elämänkatsomuksesi on pohjimmiltaan, mutta ainakin se eroaa hyvin suuresti omastani. Ehkä jonain päivän voin ymmärtää kristityksi itseään kutsuvaa, joka alentaa Jumalan Sanan muun hengellisen kirjallisuuden joukkoon. Itselleni Jumalan Sana on Elämän Leipää, josta ammennan kaiken mitä tarvitsen elämässäni. Tuo Sana on Jeesus Kristus, joka on elämäni Herra, ja tehnyt siitä elämisen arvoisen.
Siunausta sinulle Kristuksessa.
Kaikkeuden Korkeimman, luomakunnan ja ihmiskunnan Luojan, taivaallisen Isän suomaa ja synnyttämää sanaa sanovat vain ihmiset ja enkelit, eivät kirjat. Kirjoihin vain jäljennetään sanottuja sanoja sekä myös ihmisten mielessään käsittelemiä monenlaisia ajatuksia, aatoksia ja ihmisen itsensä synnyttämiä kertomuksia. Siis, "Aluksi oli sana ja sana oli Isän tykönä, sana oli Isästä" ja mitään ei sanottaisi, jos Hän ei ensin sanoisi! Siksi voidaankin ehkä sanoa näinkin : Elävästä sanoista ihminen osin myös elää, koska ne juuri ovat hengen mukaista ruokaa.
Tuohon raamatulliseen kasvatus malliin haluaisin lisätä vielä pari ajatusta : Ensiksikin Laki saa aikaan vihaa, Sanassa sanotaan älkää kasvattako lapsianne vihaan, etteivät he kävisi aroiksi, vaan kasvattakaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa. ts. Kertokaa mitä raamattu Jumalan Sana sanoo kustakin esiin tulevasta asiasta. Laki ei myöskään kasvata meitä vaan Jumalan armo vaikuttaa, sekä tahtomista, että tekemistä. Sentähden Sana kehoittaa: Antakaa pelastaa itsenne, ettei jumalan armo tarjous jää tyhjäksi. Pyydä Jeesus ,anna syntini anteeksi ja ota armoihisi, luovuta elämäni kokonaam sinulle. Tule sisälleni ja muuta minut.
Oliko raamatunlause liian vaikea ymmärrettäväksesi kun sekoilet?
Jos jotakin ei voi järjellä ymmärtää, voiko sitä ylipäätään ymmärtää? Mielestäni ei.