Katsaus Japanin historiaan

Tuossa erään keskustelun yhteydessä Avarakatsanto muistutti näitä jenkkien vihaajia Japanin sotarikoksista ja siitä minkälainen diktatuurivaltio Japani oikein oli toisen maailmansodan aikana, näin ollen päätin aloittaa ihan oman aiheen sitä varten, missä voidaan keskustella näistä Japanin sotarikoksista.

Natsi-Saksan vainot ja sotarikokset ovat tällä palstalla kaikille jo ennestään tuttuja, kuten myös Neuvostoliiton sotarikokset. Mutta monille nämä Japanin sotarikokset tuntuvat olevan vielä tänäkin päivänä hieman tuntemattomampi aihe. Oikeastaan voi hyvin sanoa sen, että keisarillinen Japani oli 1930-luvulla ja toisen maailmansodan aikana niin sanottu "Aasian natsi-Saksa". Edes Japanissa nuorempi sukupolvi ei ole kovinkaan tietoinen oman kotimaansa diktatuurista ja sen tekemistä sotarikoksista Kiinalaisia siviilejä kohtaan toisen maailmansodan aikana, sillä historiankirjoitus on käytännössä katsoen vaiennut näistä Japanilaisten tekemistä sotarikoksista. Lisäksi Japani ei ole esittänyt kertaakaan virallista anteeksipyyntöä Kiinalle näistä sen tekemistä sotarikoksista.

Tieteen Kuvalehden numero 2/2006 -lehdessä oli hyvä ja mielenkiintoinen kertomus näistä Japanilaisten sotarikoksista, sekä Kiinassa puhjenneista mellakoista, joissa mielenosoittajat ovat syyttäneet Japania sotarikosten vähättelystä.

Tässä pieni kertaus Japanin ja Kiinan väliseen sotaan ja siitä puhjenneisiin mellakoihin.

Vuonna 1937 Japanin ja Kiinan välillä oli sota. Joulukuussa japanilaiset valloittivat Kiinan silloisen pääkaupungin Nanjingin, josta Kiinan armeija oli jo vetäytynyt. Kuuden viikon aikana miehittäjät surmasivat yli 140 000 ihmistä, joista suurin osa oli siviilejä. Kiinan ulkopuolella verilöylyä ei juuri ole muisteltu. Lännessä se on unohtunut, ja Japanissa siitä on enimmäkseen vaiettu. Japanilaisisssa historiankirjoissa siihen viitataan yleensä sanalla "tapaus", ja monet ovat leimanneet joukkomurhan kiinalaisten sepittämäksi propagandaksi.

Huhtikuussa 2005 Japanin opetusviranomaiset hyväksyivät oppikirjan, jossa japanilaissotilaiden tekoja Nanjingissa vähätellään. Tämä uutinen johti Kiinassa laajoihin mielenosoituksiin. Mielenosoittajat kehottivat boikotoimaan japanilaisia tuotteita ja hyökkäsivät japanilaisten yritysten toimitiloihin ja ravintoloihin. Jännitystä lisäsivät vielä toisen maailmansodan päättymisen 60-vuotisjuhlan yhteydessä järjestetyt viralliset mielenilmaukset. Lokakuussa 2005 Japanin pääministeri Koizumi vieraili Yasukunin temppelissä, jossa muistetaan sodissa kuolleita japanilaisia. Heidän joukossaan on yli 1000 sotarikoksista tuomittua. Kiinan hallitus on toistuvasti paheksunut japanilaisten poliitikkojen käyntejä Yasukunissa ja vaatinut Japanilta virallista anteeksipyyntöä sotarikoksista.

Koulukirja voi aiheuttaa diplomaattisen kriisin. Näin kävi viime huhtikuussa, kun Japanissa ilmestyi historiankirja, joka kuvasi Nanjingin valtausta 1937 sanalla "tapaus". Sananvalinta johti laajoihin Japanin vastaisiin mielenosoituksiin Kiinassa. Siellä "tapauksesta" käytetään nimitystä Nanjigin verilöyly tai joukkomurha. Vallatessaan Kiinan tuolloisen pääkaupungin japanilaiset sotilaat surmasivat ainakin 140 000 ihmistä ja raiskasivat 20 000 naista. Suurin osa uhreista oli siviilejä. Kiinalaislähteiden mukaan kuolonuhreja oli 300 000. Kiina on tulkinnut Japanilaisten asenteen pyrkimykseksi vähätellä Japanin sotarikoksia.

Japani havitteli Kiinalta mm. Mantsuriaa ja Sisä-Mongoliaa. Vuonna 1931 se valloittikin Mantsurian ja teki siitä Japanin vasallivaltion. Vuonna 1937 Nanjing oli taas tapahtumien keskipiste. Kaupungin valtausta seuranneesta joukkomurhasta tuli Japanin armeijan julmuuden ja kansainvälisten sopimusten halveksunnan vertauskuva. Nanjingin tapahtumat tunnetaan länsimaissa muun muassa saksalaisen John Raben päiväkirjoista.

Rabe oli Siemens-elekroniikkayrityksen johtajana Nanjingissa. Japanilaisten hyökätessä hän jäi kaupunkiin ja perusti sinne suojavyöhykkeen, jonka suojissa sadattuhannet siviilit säilyivät hengissä. Hän myös majoitti omassa talossaan yli 600 ihmistä. Rabe oli natsipuolueen jäsen, ja neuvotellessaan Japanilaissotilaiden kanssahän piti usein hakaristinauhaa hihassaan. Se antoi hänelle arvostusta japanilaisten keskuudessa, sillä Japani oli natsi-Saksan liittolainen ja monet japanilaiset ihailivat Hitleriä. Saksaan palattuaan Rabe yritti saada julkisuutta Nanjingin tapahtumille, mutta Gestapo takavarikoi hänen päiväkirjansa ja vangitsi hänet. Raben suojavyöhyke ei kuitenkaan estänyt verilöylyä. Aikalaiskuvausten mukaan kaupungin kaduilla lojui kasapäin irti leikattuja päitä ja puhki ammuttuja ja pistimillä silvottuja ruumiita. Ruumiita ei haudattu, vaan ne jätettiin kulkukoirien syötäväksi. Väitettään, että japanilaiset myivät ruumiita syöneitä koiria kiinalaisille ruuaksi.

Japanin armeijan suhtautuminen siviiliväestöön oli julmaa ja kansainvälisten sopimusten vastaista myös muissa maissa, joihin Japani hyökkäsi. Japanin hallintaan joutuivat muun muassa Indokiina, Indonesia, Filippiinit ja Burma. Samalla Kiinan yhteydet ulkomaailman katkesivat lähes kokonaan.

7. joulukuuta 1941 japanilaiset hävittäjät hyökkäsivät Pearl Harborin laivastotukikohtaan Havaijilla. Pian Japanin sotaonni kääntyi. Japanin armeija kärsi tappioita, ja pommitukset saivat suurta tuhoa aikaan Japanin pääsaarilla. Sodanjohto kuitenkin kieltäytyi antautumasta senkin jälkeen, kun Saksa oli antautunut ja liittoutuneet suuntasivat sotatoimensa kokonaan Japania vastaan. Antautumisen sijaan liittoutuneiden sotalaivoja vastaan lähetettiin tuhansia itsemurhalentäjiä, suurin osa heistä nuoria miehhiä.

Japani antautui vasta 15. elokuuta 1945 sen jälkeen kun atomipommi oli surmannut 80 000 ihmistä Hiroshimassa ja 30 000 Nagasakissa. Uudenvuodenpäivänä 1946 keisari Hirohito ilmoitti luopuvansa jumalallisesta asemastaan. 28 johtavaa japanilaista kenraalia ja poliitikkoa joutui kansainvälisen tuomioistuimen eteen. Heistä seitsemän tuomittiin sotasyyllisinä kuolemaan ja 16 elinkautiseen vankeuteen.

Yhdysvallat miehitti Japanin, ja Japanilta kiellettiin hyökkäyssotaan soveltuvan armeijan perustaminen ja sotilaallinen varustelu ikuisiksi ajoiksi. Samalla määrättiin toteutettavaksi laaja yhteiskunnallinen uudistusohjelma, joka sisälsi muun muassa kansanedustuslaitoksen ja monipuoluejärjestelmän perustamisen. Keisari jäi perustuslaillisen monarkian muodolliseksi valtionpäämieheksi.