tietoa. Alempana tällä sivulla on pitkä ketju reliikeistä, joista kenelläkään ei näytä olevan mitenkään asiallista eikä varsinkaan kokemusperäistä tietoa. Edellä sanotun perustella esitän omaan kokemukseeni perusteella kunnioittavasti seuraavaa:
Aikoinaan ollessani, - mikäli mahdollista nykyistäkin enemmän "deekiksellä" minulla ja veljilläni oli tapana pyytää paikalliselta lihakauppiaalta luita joita hän ystävällisesti aina meille antoi. Terveisiä vaan tuolle jalolle sielulle.
Noista saamistamme luista, perunoista yms. tapanamme oli keittää nuotiolla ns. luusoppaa joka oli maukasta, terveellistä ja erittäin tehokasta yökylmää vastaan. Keittoastiana käytimme 10 l tyhjää kurkkusäilykepurkkia. Keittopaikkanamme oli tavallisemmin Drottninbergin kallio.
Eräänä kauniina syyspäivänä saimme taas tuolta ystävälliseltä kauppiaalta valmiiksi tehdyn, melkoisen painavan paketin, jonka kiitollisina veimme tavanomaiselle keittopaikallemme. Kuinka sattuikaan, noiden luiden joukossa oli myös hevosen etujalan sääriluu kavioineen kaikkineen. Muistelisin kaviossa olleen N:o 8 hevosenkengän.
Tuolla kerralla keitoksemme oli erityisen arvokkaan näköinen koska tuo kavio kenkineen jäi 15 sentin verran keittoastiamme reunojen yläpuolelle.
Päättelimme kysymyksessä olevan Suomenhevosen reliikki, joka on usein ollut Jumalan ohella kansamme tuki ja turva, niin maataloudessa kuin sodassakin. Kuinka monien kaikkensa kansallemme antaneiden, uupuneiden matkamiesten maallinen vaellus onkaan päättynyt Suomenhevosen vetämänä?
Tuo sinänsä erikoislaatuinen ja kovasti arvostamamme reliikki saattaisi hyvin olla edelleen löydettävissä mainitulta Drottninbergin kalliolta.
Todettakoon lopuksi, että joitakin vuosia tuon tapahtuman jälkeen koin henkilökohtaisen armon niin, että raitistuin vuonna 1971, jonka jälkeen olen kyennyt hoitamaan oman osuuteni kaikista niistä velvoitteista joita minun kohdalleni elämän saatossa on osunut.
Kiitos siitä korkeammalle voimalle jota tänään voin ilolla kutsua Jumalaksi.
Turust
Aikoinaan ollessani, - mikäli mahdollista nykyistäkin enemmän "deekiksellä" minulla ja veljilläni oli tapana pyytää paikalliselta lihakauppiaalta luita joita hän ystävällisesti aina meille antoi. Terveisiä vaan tuolle jalolle sielulle.
Noista saamistamme luista, perunoista yms. tapanamme oli keittää nuotiolla ns. luusoppaa joka oli maukasta, terveellistä ja erittäin tehokasta yökylmää vastaan. Keittoastiana käytimme 10 l tyhjää kurkkusäilykepurkkia. Keittopaikkanamme oli tavallisemmin Drottninbergin kallio.
Eräänä kauniina syyspäivänä saimme taas tuolta ystävälliseltä kauppiaalta valmiiksi tehdyn, melkoisen painavan paketin, jonka kiitollisina veimme tavanomaiselle keittopaikallemme. Kuinka sattuikaan, noiden luiden joukossa oli myös hevosen etujalan sääriluu kavioineen kaikkineen. Muistelisin kaviossa olleen N:o 8 hevosenkengän.
Tuolla kerralla keitoksemme oli erityisen arvokkaan näköinen koska tuo kavio kenkineen jäi 15 sentin verran keittoastiamme reunojen yläpuolelle.
Päättelimme kysymyksessä olevan Suomenhevosen reliikki, joka on usein ollut Jumalan ohella kansamme tuki ja turva, niin maataloudessa kuin sodassakin. Kuinka monien kaikkensa kansallemme antaneiden, uupuneiden matkamiesten maallinen vaellus onkaan päättynyt Suomenhevosen vetämänä?
Tuo sinänsä erikoislaatuinen ja kovasti arvostamamme reliikki saattaisi hyvin olla edelleen löydettävissä mainitulta Drottninbergin kalliolta.
Todettakoon lopuksi, että joitakin vuosia tuon tapahtuman jälkeen koin henkilökohtaisen armon niin, että raitistuin vuonna 1971, jonka jälkeen olen kyennyt hoitamaan oman osuuteni kaikista niistä velvoitteista joita minun kohdalleni elämän saatossa on osunut.
Kiitos siitä korkeammalle voimalle jota tänään voin ilolla kutsua Jumalaksi.
Turust
Vastaukset 1
Vanhimmat
reliikkikokemuksia?
Turust