Katsoin tänään Krypta ohjelmaa YLE Teema kanavalta, missä haastateltiin pastori Antti Kylliäistä. Kylliäisen mielestä pahuus on hyvyyden puutetta. Minä uskon, että pahuus on pelkoa ja hyvyys turvaa. Pahuutta ei ole, on vain pahoja tekoja. Pelko tulee mielestäni lapsuuden ajan turvattomuuden ja riittämättömyyden tunteista ja turva vanhempien ja ympäristön luomasta turvallisuuden tunteesta. Ihminen joka on elänyt turvaisan lapsuuden ja onnellisen nuoruuden ei VOI tehdä pahoja tekoja. Ja ihminen joka on paha on jossain vaiheessa tuntenut olevansa hyvin yksin ja turvaton. Pahat teot ovat niitä jotka tuovat käsimystä muille ihmiselle. Ihminen kuitenkin on lopulta hyvä koska kaikki pitävät huolta jälkeläisistään eli omista geeneistään, tietävät että sosiaalisessa ympäristössään tekemällä hyviä tekoja itselle ja jälkeläisille koituu hyvää.
Pahuus=pelko?
kariH_HKI
5220
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mielestäni usko voi olla myöskin pelkoa.
"Pelko tulee mielestäni lapsuuden ajan turvattomuuden ja riittämättömyyden tunteista ja turva vanhempien ja ympäristön luomasta turvallisuuden tunteesta."
Tähän väliin sitten ihminen valitsee turvattomuuden tunnettaa helpottamaan uskon.
Mielipiteitä on monia.
ei kai siihen vaadita älyttömän rankkaa lapsuutta ja onnetonta nuoruutta että ihminen alkaa tehdä pahoja tekoja...saattaa se nuppi seota muutenkin jos on esim heikot geenit
Teoriasi on mielenkiintoinen, kari_hki, mutta en ole ihan varma yhdestä asiasta. Sanot, että ihminen, joka on elänyt turvaisan lapsuuden ja onnellisen nuoruuden ei VOI tehdä pahoja tekoja. Ehkä voisit selittää minulle, minä kun en ihan ymmärtänyt. Minun mielstäni se on enemmänin niin, että sellainen ihminen ei HALUA tehdä pahoja tekoja. Mutta kyllähän ihminen voi tehdä väärin vahingossakin, vai mitä? Vai uskotko kenties, että vain se on pahaa, mikä tehdään halun kanssa? En haasta riitaa, olen vain utelias.
Ja sitten on vielä yksi toinen juttu. Miten selität psykopaatit? Siis OIKEAT psykopaatit? Ne, jotka ovat sisältä kylmiä kuin napajäätikkö. Monilla psykopaateilla on ollut onnellinen lapsuus, mutta silti he käyttävät toisia ihmisiä hyväkseen, joskus tekevät jopa rikoksia.
Kuten kirjoitin, en haasta riitaa, enkä kyseenalaista teoriaasi, joka on minusta hyvin järkeenkäypä. Toivoisin kuitenkin, että vastaisit, minusta tämä on nimittäin mielenkiintoista...
Ajattelen, että kaikille ihmisen tunteille on olemassa biologinen, ihmisen aivojen fysiologiaan liittyvä syy. Aivojen rakenne muotoutuu geenien vaikutuksesta mutta myös voimakkaasti varhaislapsuuden kokemuksista. Aivojen rakenteeseen voidaan myöhemmin vaikuttaa mm lääkkeillä, terapialla etc (en ole aivotutkija :). Tosin aivot muuttuvat koko ajan jonkin verran. Mutta jotenkin on fiilis että varhaislapsuuden turvallisuuden tunne on yksi voimakkaimmista persoonallisyyteen vaikuttavista tekijöistä. Miten ihmisestä tulee psykopaatti, en tiedä, varmaan on monia eri syitä. Voihan kysymyksessä olla vaikka äidin kohdun sikiökauden häiriö tms joka haavoittaa aivoja juuri sinä kehityskautena, milloin tunnekeskus kehittyy.
Joo on totta että tuo sana "voi" pitäisi korvata sanalla "halua". Vahinkoja sattuu ja tyhmyyttä riittää, joten varmaan pahoja tekoja syntyy vaikka lapsuudet olisivat kuinka onnellisia. Usein ihmiset eivät tiedä tai halua tekevänsä pahoja tekoja. Kai on paha teko että tuhannet afrikkalaiset kuolevat nälkään joka vuosi vaikka voisimme sen estää. Vai onko se paha teko, ainakaan se ei ole pahuutta. Johtuisko välinpitämättömyys siitä, että emme ymmärrä sen vaikusta omaan elämäämme ja omien geeniemme menestykseen. Eli "kuolkoon, mitä väliä sillä on".
Tekisi mieli kirjoittaa tähän jonkinlainen oma mielipide mut en jaksa ja ajattelin vaa kysyä että mitä luulette? Kun minä olen melko häiriintynyt ihminen itse ja melko "paha" myös, nii kyllä mulla on jonkinlainen omatunto ja sitä kamalaa hyvyyttä jäljellä, mutta pyrin pääsemään siitä kaikesta eroon ja pyrin olemaan mahdollisimman paha. Olenko minäkin siis paha pelkästään näidenkin ajatusten perusteella?? Ottakaa kantaa.
Ja en tiedä millaisia te olette, yritättekö olla hyviä vai olette tämmöisiä kuin minä, mutta uskokaa pois - "On todella ihanaa olla sairas mielipuoli, mä säälin niitä hyviksiä jotka ei tajua miten paljosta jää paiti ja tää mun mielentila on mun elämäni suurin saavutus.
Pari ajatustani vain... :)