Tana paivana Kirkko juhlistaa marttyripyhansa kirkkoisa Ireneuksen juhlapaivaa. Ireneus oli Lyonsin piispa ja syntyi vuoden 115 kieppeilla. Kirkko muistaa hanta tana paivana erityisesti kehottaen meita olemaan uskollisia Kirkon opetukselle noudattaen pyhan Ireneuksen esimerkkia. Roomalaisesta missaalista loydamme seuraavan rukouksen:
Jumala joka annoit autuaan Ireneuksen, marttyyrin ja piispasi; voimallisella totuuden opetuksellaan tuhota harhaoppeja ja onnellisesti rakentaa rauhaa sinun Kirkossasi: meille sinun kansallesi anna, me pyydamme, etta uskollisesti pyhan uskon harjoituksessa pysyisimme, ja kaikkina paivinamme nauttisimme siita rauhasta joka sinusta lahtee. Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi kautta, joka kanssasi elaa ja hallitsee Pyhan Hengen yhteydessa, iankaikkisesta iankaikkiseen.
Ireneuksen teksteista tunnetuin on Adverses Haereses, tai Harhaoppeja vastaan, vaikka oikeastaan sen nimi on ‘Vaaran totuuden tunnistaminen ja kukistaminen’. Onkin kummallista, etta Kirkko muistaa tanaan kristittyjen yhteytta, ja erityisesti piispa Ireneuksen kiintymysta totuuteen, josta han vasymatta jaksoi saarnata. Aamun messussa, jossa pappi samalla muisteli pappisvihkimyksensa muistopaivaa, kuulin saarnan joka kosketteli juuri ekumenian kysymysta – yhteytta totuudessa. Kristus on se totuus, jonka ymparille kristityt keraantyvat, ja pyha Ireneus on meille esimerkki kristillisesta elamasta. Hanen kirjoituksensa eivat olleet pikkusievia esityksia, joissa ongelmia tai uskolle keskeisia asioita jatettiin kasittelematta, jos joillakuilla oli harhaoppisia kasityksia esim. Jumalanaidin, paavin tai pyhien kunnioituksen suhteen. Painvastoin. P. Ireneus kirjoitti voimallisesti gnostikkoja vastaan esim. Evankelista Johanneksen evankeliumin synnysta; han kynaili erittain tunnettuja teksteja paaviudesta ja eukaristiasta – kysymyksista, joiden aarella mita suurimmat erimielisyydet alkoivat jo jakaa Kirkkoa harhaoppisiin ja Kristuksen ja Hanen apostoliensa opetukseen pitaytyviin kristityihin.
Jumala joka annoit autuaan Ireneuksen, marttyyrin ja piispasi; voimallisella totuuden opetuksellaan tuhota harhaoppeja ja onnellisesti rakentaa rauhaa sinun Kirkossasi: meille sinun kansallesi anna, me pyydamme, etta uskollisesti pyhan uskon harjoituksessa pysyisimme, ja kaikkina paivinamme nauttisimme siita rauhasta joka sinusta lahtee. Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi kautta, joka kanssasi elaa ja hallitsee Pyhan Hengen yhteydessa, iankaikkisesta iankaikkiseen.
Ireneuksen teksteista tunnetuin on Adverses Haereses, tai Harhaoppeja vastaan, vaikka oikeastaan sen nimi on ‘Vaaran totuuden tunnistaminen ja kukistaminen’. Onkin kummallista, etta Kirkko muistaa tanaan kristittyjen yhteytta, ja erityisesti piispa Ireneuksen kiintymysta totuuteen, josta han vasymatta jaksoi saarnata. Aamun messussa, jossa pappi samalla muisteli pappisvihkimyksensa muistopaivaa, kuulin saarnan joka kosketteli juuri ekumenian kysymysta – yhteytta totuudessa. Kristus on se totuus, jonka ymparille kristityt keraantyvat, ja pyha Ireneus on meille esimerkki kristillisesta elamasta. Hanen kirjoituksensa eivat olleet pikkusievia esityksia, joissa ongelmia tai uskolle keskeisia asioita jatettiin kasittelematta, jos joillakuilla oli harhaoppisia kasityksia esim. Jumalanaidin, paavin tai pyhien kunnioituksen suhteen. Painvastoin. P. Ireneus kirjoitti voimallisesti gnostikkoja vastaan esim. Evankelista Johanneksen evankeliumin synnysta; han kynaili erittain tunnettuja teksteja paaviudesta ja eukaristiasta – kysymyksista, joiden aarella mita suurimmat erimielisyydet alkoivat jo jakaa Kirkkoa harhaoppisiin ja Kristuksen ja Hanen apostoliensa opetukseen pitaytyviin kristityihin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ireneus itse oli pyhan Polykarpioksen opetuslapsi, joka taas oli pyhan Johanneksen opetuslapsi, joten han on talla tavoin kiinni itse apostolisessa ajassa. Han saattoi siten auktoritatiivisesti – vaikka se modernia mielta kuinka paljon tahansa loukkaisikin, on katolisen uskon keskeinen osa oman asemansa tunnustamisessa auktoriteettiin nahden – kirjoittaa palavista kysymyksista, joista oli jo 2. vuosisadan aikana ennattanyt Kirkon ulko- ja sisapuolella syntya kina, hajaannusta ja opetusta joka oli ristiriidassa ilmoitetun totuuden kanssa. Mutta miksi Kirkko puhuu Ireneuksesta rauhan rakentajana? Rukous paivan liturgiasta puhuu Ireneuksesta pyhana, joka rakensi onnellisesti rauhaa Kirkossa.
Luemme Raamatusta Kristuksen omat sanat: “Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan.” (Matteus 10:34)
Ja samalla meille muistuu mieleen pyhan Messun osa, joka seuraa konsekraatiota, jossa Kristus itse toimii alttarina, pappina ja uhrina – annettuaan itsensa meille, kuulemme sanat: “Rauhan mina jatan teille, minun rauhani, sen mina annan teille”
Millainen on siis se rauha, jota Ireneus rakentaa? Se ei voi olla hyssyteleva rauha, joka syntyy vakinaisesta hiljaisuudesta vaikeiden kysymysten edessa. Kristuksen Kirkon rauha syntyy totuudesta ja sita Ireneus rakentaa kirjoittamalla – vaikkakin harhaoppeja vastaan – positiivisesti Kirkon uskosta. Han edustaa sita vuosisataista Kirkon perinnetta jonka vasta Vatikaanin toinen kirkolliskokous muutti – yleensa Kirkko alkaa teologisoimaan, selittamaan systemaattisesta opetustaan vasta, kun tietty uskontotuus on uhattuna. Montanismin ja gnostilaisuuden keskella Ireneus oli valopilkku, rakentaen sita yhteytta josta kaikki nakyvan Kirkon sisalla olevat kristityt nauttivat tayteydessaan. Tasta yhteydesta eivat jaa taysin osattomaksi myoskaan ne jotka ilman omaa syytaan ovat erossa Kristuksen Kirkosta – Ireneuksen tekstit varmasti koskettavat myos joitakuita protestantteja. Esim Augustinon kirjoitukset avittivat Lutheria loytamaan rajatulla tavalla myos sielunrauhaa.
Lopuksi nain p. Pietarin ja Paavalin ensimmaisten vespereiden jalkeen lisaan Lumen Gentiumin selityksen, joka tulee itseltaan Pietarin seuraajalta, joka tosin kirjoitti tekstinsa ollessaan viela kardinaali ja Uskonopin kongregaation prefekti. Kappale kasittelee LG:n kohtaa 8, josta loytyy se kovasti kinattu verbi subsistere, olla olemassa tai subsistoida. Mielenkiintoisen tekstista tekee ei ainoastaan se etta Ratzinger valittiin myohemmin paaviksi ja siten koko Katolisen Kirkon johtajaksi, vaan se etta Ratzinger oli itse mukana kirkolliskokouksessa – aikana jolloin hanta pidettiin jokseenkin liberaalina teologina. Han kirjoittaa vapautuksen teologin Boffin sanomisista seuraavaa:
“Todistellakseen olevansa oikeassa, han (L. Boff) vetoaa Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen “Lumen Gentium” konstituutioon, lukuun 8. Kirkolliskokouksen kuuluisa lausunto: “Haec ecclesia (sc. Unica Christi ecclesia) Catholica subsistit in ecclesia Catholica”. Se tahtoo sanoa: “Tama Kirkko – se on siis Kristuksen Kirkko – on olemassa (subsistit) Katolisessa Kirkossa. Tasta Boff tahtoo vetaa johtopaatoksen joka on taydellisen vastakkainen konsiilin tekstin oikean merkityksen kanssa, silla han kirjoittaa: “Oikeastaan se (Kristuksen ainoa Kirkko) voi olla lasna myos muissa kristillisissa kirkoissa”. Mutta konsiili oli valinnut sanan ‘subsisitit’ juuri osoittaakseen, ja selventaakseen etta Kristuksen Kirkon ainoa todellinen olemus, subsistenssi, on todellakin olemassa, ja sen nakyvien rakenteiden ulkopuolelta voi loytya ainoastaan ‘elementae ecclesia’ – Kirkon elementteja tai osasia. Koska nama ovat todellisen Kirkon elementteja, ne osoittavat ja johtavat kohti Katolista Kirkkoa (Lumen Gentium 8.) Dekreetti Ekumeniasta (Unitatio Redintegratio n. 3, 4) toistaa samaa opetusta, kuin myoskin dokumentti Mysterium Ecclesiae.”
Hyvaa pyhien Pietari ja Paavali juhlapyhaa kaikille palstalaisille!
Toivottaa,
Ignatius
Mitenkähän varma olet tuosta sitaatistasi? Kyllä minulla on yliopistotasolla ilmoitettu, että juuri Lumen Gentium sanoo meidän protestanttien olevan yhtä kristillisiä kuin katolilaisetkin - jotta ihan samoilla viivoilla ollaan. Vai mitä?
Kiinnostaisi tietää minkälaista teologiaa sinä siellä Roomassa oikein opiskelet, kun et ymmärrä ekumeniasta mitään?
Ortodoksisessa kirkossa on tänään Pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin päivä. Siis tämä 29.6. on se päivä, jona he kärsivät marttyyrikuoleman. Apostoli Pietari ristiinnaulittuna Vaticanus kukkulalla ja Paavali miekalla mestattuna Rooman kaupungin muurien ulkopuolella. Olen aina ihmetellyt, mistä eroavaisuudet idän ja lännen kirkkojen pyhimyskalenterissa johtuvat.
Tänään on kyllä lännessäkin apostolien Pietari ja Paavali muistopäivä. Ignatius juhlii näköjään vielä eilistä.
ennen vuorokauden vaihtumista. Asuu kai ulkomailla? Tänne teksti on kirjautunut yhdeltä aamuyöllä. Meillä ortodoksisessa kirkossa kirkollinen vuorokausi tosin vaihtuu jo klo 18 illalla ja siis myös muisteltavat pyhät.
Tämä ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaaa, että idän ja lännen pyhäinkalentereissa on eroja. Meillä esim Ireneos Lyonilaisen muistopäivä on vasta 23.8.
Eilen oli kirkkomme kalenterissa muisteltavina pyhinä Pyhät palkatta parantajat Kyyros ja Johannes sekä Valamon luostarin perustajat P:t Sergei ja Herman Valamolaiset.
Todella ihmeellistä ajatella, että pyhän Ireneuksen hengellinen opettaja oli Jeesuksen rakkaimman opetuslapsen, Johanneksen, oppilas, hänen, joka yläsalissa sai nojata Jeesuksen rintaa vasten. Hänen joka sanoo omasta kokemuksestaan - meille paavi Benedictuksen ensimmäisessä kiertokirjeessä - mitä Jumala on ja mitä hän odottaa meiltä, suhtautumisessamme toinen toisiimme.
Joka väittää rakastavansa Jumalaa, mutta vihaa veljeään, valehtelee.
"Totuus" ilman rakkautta, "rakkaus" ilman totuutta, on harhaoppista. Minusta sellaista on esiintynyt Helsingin hiippakunnassa aivan viime vuosina jopa korkealla tasolla. Harhaoppi johtaa aina hajaannukseen.
Saatiin sitten tähänkin keskusteluun ympättyä miten hiippakunta on hajoamistilassa (lähinnä kai joidenkin luterilaisten ja muutaman katolilaisen pääkopassa). Ei auta vaikka itse paavi kirjoittaisi tänne jutun pyhästä Pietarista - siitäkin saadaan väännettyä valituksen, riidan ja hajaannuksen väline. Kiitti taas, adv.
En ole löytänyt enkä etsinytkään mitään riidan aihetta paavin syvällisestä kiertokirjeestä.
Päinvastoin, se voisi auttaa meitä löytämään sovintoa, jota ilman emme pääse eteenpäin.
Hiippakuntahan on hajoamistilassa yhtä varmasti kuin katedraalin lasimaalaukset romahtamassa.