02.07.06 kello 12.30 " Matti-Keranen " Warszawa.
Tiedote: 01.07.2006, julkaisuvapaa
http://prokarelia.net
[email protected]
VENÄJÄLLE HAASTE KARJALAN KIINTEISTÖISTÄ
Asianajaja Kari Silvennoinen on aloittanut juridiset toimenpiteet pakkoluovutetuilla alueilla olevan suomalaisomistuksen palauttamiseksi. Hänen toimeksiannostaan haastemies on toimittanut torstaina 29.06.2006 Venäjän suurlähetystölle haasteen muodossa vaatimuksen kolmen kiinteistönomistajan osalta omistusoikeuden palauttamiseksi ja oikean omistajan merkitsemiseksi kiinteistörekisteriin.
Haasteeseen sisältyy vaatimus, että Venäjän tulee poistaa kaikki sellaiset seikat, jotka estävät kiinteistöjen oikeita omistajia hyödyntämästä omaisuuttaan ja nauttimasta siitä.
Kari Silvennoinen valitsi ensimmäiseksi haettavat kohteet ensisijaisesti omistusoikeuden selkeyden pohjalta. Haettavissa kohteissa on kussakin vain yksi omistaja. Nyt haettavia kohteita ovat iso teollisuustontti Viipurissa, tila Sortavalan maalaiskunnassa ja kolme saman omistajan tilaa Terijoella.
Hakemuksessa Venäjälle annetaan kolme viikkoa aikaa vastata haasteeseen eli 21.07.2006 saakka. Jos vastaus on kielteinen tai vastausta ei tule, asianajaja lähettää valituksen Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimelle 24.07.2006. Valitus on jo kirjoitettu valmiiksi.
Kiinnostus omien maiden takaisin hakemiseen on ollut hyvä, hakemuksia on Silvennoiselle tullut kuukaudessa jo yli 60 kappaletta. Pakkoluovutettu alue on hyvin esillä, sillä pohjoisin kiinteistö sijaitsee Jäämeren rannalla, yksi on Petsamonjoen varrella, kaksi Sallassa ja loput Karjalassa.
Asianajajan avustajalla on ollut kiireinen aika hakea kiinteistöihin liittyviä asiakirjoja Kansallisarkistosta. Seuraava haastelähetys Venäjälle on tarkoitus toimittaa syyskuussa.
Asianajaja Silvennoinen kertoo nopeuttaneensa alkuperäistä aikatauluaan luettuaan Suomen ulkoministeri Erkki Tuomiojan omituisia lausuntoja Moskovassa kesäkuussa. Asianajaja ei yhdy ulkoministerin käsitykseen pakkoluovutetuille alueille jääneen omaisuuden omistusoikeudesta. Silvennoisen mukaan omistusoikeuden siirto edellyttää määrämuotoista luovutusta tai pakkolunastuksen kautta laillista menettelyä ja täyttä korvausta. Tästä lähtee myös länsimainen oikeusjärjestys.
Pakkoluovutettujen alueitten kiinteistöjen omistajat eivät ole vapaaehtoisesti luovuttaneet omistusoikeuttaan. Pakkolunastusta ei asianajajan mukaan ole tapahtunut, koska esim. II korvauslaissa korvausten lähtökohtana oli se, että omaisuus jäi luovutetulle alueelle. Valtio toimi siten eräänlaisena vakuutusyhtiönä.
Silvennoinen on perehtynyt mm. Veikko Vennamon ja Johannes Virolaisen kirjoituksiin. Niistäkin korvauslakien periaate selviää hyvin: korvauksia on maksettu yhteiskuntarauhan säilyttämiseksi. Kyseessä on siten lähinnä sosiaali- ja elinkeinotuki tai vahingonkorvauksen tyyppinen suoritus.
Asianajaja Kari Silvennoisen lisäksi Aluepalautus ry on toimittanut Venäjän presidentille ja duumalle 159 hakemusta, joihin sisältyy 280 tilaa, kiinteistöjen palauttamiseksi. Venäjältä ei näihin hakemuksiin ole tullut muuta vastausta kuin normaali kuittaus kirjatun lähetyksen vastaanottamisesta.
Toukokuussa 2006 rekisteröity Suomen Karjalan Pakolaiset ry on myös kiinteistöjen palautusasialla. Se on lähettämässä omia hakemuksiaan Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimeen tulevan syksyn aikana. Yhdistys on antanut maaliskuussa 2006 asianajaja Markku Fredmanille Asianajotoimisto Fredman & Månssonista toimeksiannon selvittää karjalaisten omistusoikeuskysymystä.
Suomessa on siten jo kolme tahoa, jotka ovat määrätietoisesti lähteneet hakemaan omistusoikeuden täyttä palautusta Venäjältä. Tämä menettely on linjassa Euroopan Neuvoston 25.01.2006 tekemän päätöksen kanssa, jossa tuomittiin totalitarististen kommunistihallintojen rikokset.
Kiinteistöjen omistusoikeuksien palauttamishankkeet ovat voimistuneet myös Keski-Euroopassa. Hankkeisiin liittyvien tietojen koordinointia on ryhtynyt edistämään saksalaisen ILOG:n ja ProKarelian käynnistämä ProJusticia-projekti. Se kerää tietoa oikeustapauksista.
ProJustician pääsihteeri Alexandra Mareschi kertoo, että parhaillaan selvitetään erilaisia vaihtoehtoja, joista yksi on omistukseen liittyvien oikeudenkäyntien käynnistäminen Yhdysvalloissa. Tämä mahdollisuus tuli selvästi esille mm. tunnetussa Maria Altmanin tapauksessa, jossa natsien takavarikoimien huippu-arvokkaiden taulujen omistusoikeus siirtyi USA:n korkeimman oikeuden päätöksellä takaisin alkuperäiselle omistajasuvulle.
Kari Silvennoinen täyttää tänään 01.07.2006 pyöreät 50 vuotta. Tähän saakka matalaa profiilia pitänyt asianajaja on lyhyessä ajassa tullut näkyvästi esille evakkojen eli kotimaan pakolaisten omistuskysymyksessä. Myös Venäjän tiedotusvälineissä hänen toimintaansa on kiinnitetty merkittävää huomiota.
Keskustelu Karjalasta alkoi Venäjällä joulukuussa 2004 NTV-televisiokanavan Karjalan palautus –dokumentista. Voimakkaimmillaan keskustelu oli maaliskuussa 2005, kun ProKarelia julkaisi Karjalan palautus –kirjan. Kirjan tekijää, kauppat. maisteri Veikko Saksia, haastateltiin useisiin tiedotusvälineisiin ja Internetissä tunteet kävivät kuumina. Asianajaja Silvennoisen ulostulo aiheutti seuraavan vahvan piikin keskusteluun.
Venäjän ulkoministeri ja eräät korkeat poliitikot ovat aktiivisesti osallistuneet keskusteluun. Merkille pantavaa on, että Suomen poliittinen eliitti vaikenee. Tilanne on outo. Suomessa erityisesti valtiojohto ei palautuskysymykseen uskalla ottaa minkäänlaista aktiivista kantaa. Suomettuneisuuden ote pitää edelleen kuristavasti kiinni omistaan. Asia ei ole Venäjällä tabu. Se on tabu vain suomalaisen poliittisen eliitin piirissä.
Totalitarismin uhreja oli Euroopassa noin 30 miljoonaa ainakin 15 eri maassa. Suomessakin uhreja on ollut noin puoli miljoonaa. Uhrit ja heidän jälkeläisensä muodostavat todella merkittävän ihmisjoukon, jonka ihmisoikeudet ovat vielä järjestämättä.
Suomella on EU-puheenjohtajamaana erinomainen tilaisuus ottaa tämä omistuskysymys esille. Samalla on luonteva tilaisuus ottaa pakkoluovutettujen alueitten palautus esille. Aluepalautus toimii Itämeren yhteistyön aitona käynnistäjänä. Se toimii myös win-win –pohjaisena Euroopan ja Venäjän integraatiokehityksen ensimmäisinä positiivisina askelina. Mitä Suomen valtionjohto vielä odottaa?
Lisätietoa:
http://projusticia.net: ProJusticia
http://aluepalautus.net: Aluepalautus ry
http://kareliaklubi.com/web-12/04.pdf: AA Silvennoisen haastattelu, Karelia Klubi 12
http://kareliaklubi.com/web-12/19.pdf: Suomen Karjalan Pakolaiset, Karelia Klubi 12
http://kareliaklubi.com/web-10/16.pdf: Maria Altmanin tapaus, Karelia Klubi 10
http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=1058&author=10: Ulkoministeri Tuomioja sosialisoi .., ProKarelia
http://prokarelia.net
[email protected]
http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=1067&author=10
Tiedote: 01.07.2006, julkaisuvapaa
http://prokarelia.net
[email protected]
VENÄJÄLLE HAASTE KARJALAN KIINTEISTÖISTÄ
Asianajaja Kari Silvennoinen on aloittanut juridiset toimenpiteet pakkoluovutetuilla alueilla olevan suomalaisomistuksen palauttamiseksi. Hänen toimeksiannostaan haastemies on toimittanut torstaina 29.06.2006 Venäjän suurlähetystölle haasteen muodossa vaatimuksen kolmen kiinteistönomistajan osalta omistusoikeuden palauttamiseksi ja oikean omistajan merkitsemiseksi kiinteistörekisteriin.
Haasteeseen sisältyy vaatimus, että Venäjän tulee poistaa kaikki sellaiset seikat, jotka estävät kiinteistöjen oikeita omistajia hyödyntämästä omaisuuttaan ja nauttimasta siitä.
Kari Silvennoinen valitsi ensimmäiseksi haettavat kohteet ensisijaisesti omistusoikeuden selkeyden pohjalta. Haettavissa kohteissa on kussakin vain yksi omistaja. Nyt haettavia kohteita ovat iso teollisuustontti Viipurissa, tila Sortavalan maalaiskunnassa ja kolme saman omistajan tilaa Terijoella.
Hakemuksessa Venäjälle annetaan kolme viikkoa aikaa vastata haasteeseen eli 21.07.2006 saakka. Jos vastaus on kielteinen tai vastausta ei tule, asianajaja lähettää valituksen Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimelle 24.07.2006. Valitus on jo kirjoitettu valmiiksi.
Kiinnostus omien maiden takaisin hakemiseen on ollut hyvä, hakemuksia on Silvennoiselle tullut kuukaudessa jo yli 60 kappaletta. Pakkoluovutettu alue on hyvin esillä, sillä pohjoisin kiinteistö sijaitsee Jäämeren rannalla, yksi on Petsamonjoen varrella, kaksi Sallassa ja loput Karjalassa.
Asianajajan avustajalla on ollut kiireinen aika hakea kiinteistöihin liittyviä asiakirjoja Kansallisarkistosta. Seuraava haastelähetys Venäjälle on tarkoitus toimittaa syyskuussa.
Asianajaja Silvennoinen kertoo nopeuttaneensa alkuperäistä aikatauluaan luettuaan Suomen ulkoministeri Erkki Tuomiojan omituisia lausuntoja Moskovassa kesäkuussa. Asianajaja ei yhdy ulkoministerin käsitykseen pakkoluovutetuille alueille jääneen omaisuuden omistusoikeudesta. Silvennoisen mukaan omistusoikeuden siirto edellyttää määrämuotoista luovutusta tai pakkolunastuksen kautta laillista menettelyä ja täyttä korvausta. Tästä lähtee myös länsimainen oikeusjärjestys.
Pakkoluovutettujen alueitten kiinteistöjen omistajat eivät ole vapaaehtoisesti luovuttaneet omistusoikeuttaan. Pakkolunastusta ei asianajajan mukaan ole tapahtunut, koska esim. II korvauslaissa korvausten lähtökohtana oli se, että omaisuus jäi luovutetulle alueelle. Valtio toimi siten eräänlaisena vakuutusyhtiönä.
Silvennoinen on perehtynyt mm. Veikko Vennamon ja Johannes Virolaisen kirjoituksiin. Niistäkin korvauslakien periaate selviää hyvin: korvauksia on maksettu yhteiskuntarauhan säilyttämiseksi. Kyseessä on siten lähinnä sosiaali- ja elinkeinotuki tai vahingonkorvauksen tyyppinen suoritus.
Asianajaja Kari Silvennoisen lisäksi Aluepalautus ry on toimittanut Venäjän presidentille ja duumalle 159 hakemusta, joihin sisältyy 280 tilaa, kiinteistöjen palauttamiseksi. Venäjältä ei näihin hakemuksiin ole tullut muuta vastausta kuin normaali kuittaus kirjatun lähetyksen vastaanottamisesta.
Toukokuussa 2006 rekisteröity Suomen Karjalan Pakolaiset ry on myös kiinteistöjen palautusasialla. Se on lähettämässä omia hakemuksiaan Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimeen tulevan syksyn aikana. Yhdistys on antanut maaliskuussa 2006 asianajaja Markku Fredmanille Asianajotoimisto Fredman & Månssonista toimeksiannon selvittää karjalaisten omistusoikeuskysymystä.
Suomessa on siten jo kolme tahoa, jotka ovat määrätietoisesti lähteneet hakemaan omistusoikeuden täyttä palautusta Venäjältä. Tämä menettely on linjassa Euroopan Neuvoston 25.01.2006 tekemän päätöksen kanssa, jossa tuomittiin totalitarististen kommunistihallintojen rikokset.
Kiinteistöjen omistusoikeuksien palauttamishankkeet ovat voimistuneet myös Keski-Euroopassa. Hankkeisiin liittyvien tietojen koordinointia on ryhtynyt edistämään saksalaisen ILOG:n ja ProKarelian käynnistämä ProJusticia-projekti. Se kerää tietoa oikeustapauksista.
ProJustician pääsihteeri Alexandra Mareschi kertoo, että parhaillaan selvitetään erilaisia vaihtoehtoja, joista yksi on omistukseen liittyvien oikeudenkäyntien käynnistäminen Yhdysvalloissa. Tämä mahdollisuus tuli selvästi esille mm. tunnetussa Maria Altmanin tapauksessa, jossa natsien takavarikoimien huippu-arvokkaiden taulujen omistusoikeus siirtyi USA:n korkeimman oikeuden päätöksellä takaisin alkuperäiselle omistajasuvulle.
Kari Silvennoinen täyttää tänään 01.07.2006 pyöreät 50 vuotta. Tähän saakka matalaa profiilia pitänyt asianajaja on lyhyessä ajassa tullut näkyvästi esille evakkojen eli kotimaan pakolaisten omistuskysymyksessä. Myös Venäjän tiedotusvälineissä hänen toimintaansa on kiinnitetty merkittävää huomiota.
Keskustelu Karjalasta alkoi Venäjällä joulukuussa 2004 NTV-televisiokanavan Karjalan palautus –dokumentista. Voimakkaimmillaan keskustelu oli maaliskuussa 2005, kun ProKarelia julkaisi Karjalan palautus –kirjan. Kirjan tekijää, kauppat. maisteri Veikko Saksia, haastateltiin useisiin tiedotusvälineisiin ja Internetissä tunteet kävivät kuumina. Asianajaja Silvennoisen ulostulo aiheutti seuraavan vahvan piikin keskusteluun.
Venäjän ulkoministeri ja eräät korkeat poliitikot ovat aktiivisesti osallistuneet keskusteluun. Merkille pantavaa on, että Suomen poliittinen eliitti vaikenee. Tilanne on outo. Suomessa erityisesti valtiojohto ei palautuskysymykseen uskalla ottaa minkäänlaista aktiivista kantaa. Suomettuneisuuden ote pitää edelleen kuristavasti kiinni omistaan. Asia ei ole Venäjällä tabu. Se on tabu vain suomalaisen poliittisen eliitin piirissä.
Totalitarismin uhreja oli Euroopassa noin 30 miljoonaa ainakin 15 eri maassa. Suomessakin uhreja on ollut noin puoli miljoonaa. Uhrit ja heidän jälkeläisensä muodostavat todella merkittävän ihmisjoukon, jonka ihmisoikeudet ovat vielä järjestämättä.
Suomella on EU-puheenjohtajamaana erinomainen tilaisuus ottaa tämä omistuskysymys esille. Samalla on luonteva tilaisuus ottaa pakkoluovutettujen alueitten palautus esille. Aluepalautus toimii Itämeren yhteistyön aitona käynnistäjänä. Se toimii myös win-win –pohjaisena Euroopan ja Venäjän integraatiokehityksen ensimmäisinä positiivisina askelina. Mitä Suomen valtionjohto vielä odottaa?
Lisätietoa:
http://projusticia.net: ProJusticia
http://aluepalautus.net: Aluepalautus ry
http://kareliaklubi.com/web-12/04.pdf: AA Silvennoisen haastattelu, Karelia Klubi 12
http://kareliaklubi.com/web-12/19.pdf: Suomen Karjalan Pakolaiset, Karelia Klubi 12
http://kareliaklubi.com/web-10/16.pdf: Maria Altmanin tapaus, Karelia Klubi 10
http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=1058&author=10: Ulkoministeri Tuomioja sosialisoi .., ProKarelia
http://prokarelia.net
[email protected]
http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=1067&author=10
Vastaukset 2
Vanhimmat
-- 05.09.2005 kello 15.00 Matti Keränen , Salla.
Johdanto esittelemääni kirjaan " Finland i stormens öga ".
TÄSSÄ ON TYHJENTÄVÄ REFERAATTI HAUTAMÄEN TUTKIELMAN YTIMESTÄ
- KIRJASEN SANOMA ON SIIS SEURAAVASSA HYVIN ANALYSOITUNA...
29.08.2005
ProKarelia
"SUOMI MYRSKYN SILMÄSSÄ"
Opetusneuvos, res. majuri Erkki Hautamäki on kirjoittanut kiinnostavan
kirjan, Suomi myrskyn silmässä. Se tuo viime sotien ajalta esille
asioita, joita ei ole tiedetty tai joista on vaiettu tai joista ei
haluta kertoa mitään. Kirja muuttaa merkittävästi viime sotien
historiankirjoitusta. – Toistaiseksi kysymys on hypoteesista eli siitä,
mikä arvo annetaan niille papereille, joista on vain kopiot, sanoo
Hautamäki.
Opetusneuvos Erkki Hautamäki
Suomi myrskyn silmässä ilmestyi ensin ruotsiksi, Finland i stormens öga
–nimellä. Kirja perustuu pitkälle marsalkka Mannerheimin ns. S-32
-kansioon ja Marskin sodanaikaisen salaisen agentin Vilho Tahvanaisen
kansiosta jäljentämään aineistoon.
- S-32 -kansio on Kekkosen aikaan tuhottu tai salattu perusteellisesti.
Kirjan kääntäminen muille kielille on meneillään. Kirjasta julkaistaan
toinen osa vuoden kuluessa. Siinä tuodaan yksityiskohtaisemmin esille
todisteita ensimmäisenkin kirjan tapahtumista.
Vilho Tahvanainen oli marsalkka C.G.E. Mannerheimin luotettu
erikoisagentti 1930-luvulta asti aina marsalkan kuolemaan 1951 saakka.
Tahvanainen tutustui salaisten asiakirjojen sisältöihin, jotka marsalkka
taltioi S-32 -merkinnällä varustettuun kansioon. Tahvanaisen teos,
Erikoistehtävä, herätti syvää epäluuloa ja kirjan vahvaa tuomitsemista
ilmestyessään vuonna 1970.
Erkki Hautamäen kirjan ruotsinkielisen version lähdetietojen
tarkistamiseen ovat osallistuneet Uppsalan yliopiston tutkijat.
Esipuheen ovat kirjoittaneet pääesikunnan koulutuspäällikkö, eversti,
fil.maist Erkki Nordberg, ja Ruotsin puolustuskorkeakoulun professori
Kent Zetterberg.
Erkki Hautamäki on syntynyt 1930. Hän toimi 1960-luvulla
erikoistehtävässä Suomen pääesikunnassa ja Vuokatin urheiluopiston
rehtorina 1970 – 1990. Hän on kansainvälisesti tunnettu urheilujohtaja
ja Kekkosen ajan kriitikko ja keskustelija.
Keskeiset Suomea koskevat ja historiankirjoitusta muuttavat hypoteesit
ovat kirjan pohjalta seuraavat:
- Churchill ja Stalin neuvottelivat yhteistyöstä monen rintaman sodasta
Saksaa vastaan jo huhtikuusta 1939. Heinäkuussa sovittiin, että Saksan
ja Neuvostoliiton hyökätessä Puolaan länsivaltojen sodanjulistus saa
kohdistua vain Saksan toimenpiteisiin.
- 23.08.1939 Stalin ja Hitler solmivat ns. Molotov-Ribbentrop
–sopimuksen. Sen salaisen lisäpöytäkirjan ns. intressipiiri-käsite ei
tarkoittanut lupaa Baltian maiden tai Suomen valloittamiseen, vaan
oikeutta vaatia strategisia tukikohtia sodan varalta.
- 15.10.1939 Stalinin ja Churchillin (liittoutuneet) välillä
allekirjoitettiin sopimus, jonka ytimenä oli Saksan tuhoaminen
sotilaallisesti ja taloudellisesti. Churchillin vanha suunnitelma
Skandinavian operaatiosta hyväksyttiin.
- Jos se olisi toteutunut, liittoutuneet olisivat Suomen avun nimissä
vallanneet Norjan ja Ruotsin, Neuvostoliiton samanaikaisesti vallatessa
Suomen. Suomesta olisi tullut sotatanner ja Skandinaviasta yksi Saksan
vastainen rintama. Churchill ja liittoutuneet siten myivät Suomen
Venäjälle.
- Stalin pelasi samanaikaisesti Saksan ja liittoutuneiden liittolaisena.
Hän tavoitteenaan oli saada liittoutuneet ja Saksa kuluttamaan voimansa
keskinäiseen taisteluun ja sen jälkeen vallata heikko Eurooppa.
- Saksasta Stalin hankki ensin mekaanisen sodankäynnin uusinta
aseistusta ja sen jälkeen Yhdysvalloista suunnattoman määrän
sotamateriaalia Saksaa (ja Suomea) vastaan Lend-lease –tukena, jonka
loppuselvitystä ei vieläkään ole tehty.
- Ruotsin ehdoton kauttakulkukielto liittoutuneiden joukoille osaltaan
pelasti Suomen. Churchillin ja Stalinin sopimus salli Skandinavian ja
Baltian maiden valtaamisen. Siihen liittyi pykälä, jonka mukaan rauhan
tultua on vallatuille maille annettava itsenäisyys takaisin.
- Stalinin kenraalikuriirin noutaessa Churchillilta keskinäiseen
sopimukseen liittyviä sotasuunnitelmia, Saksan ilmavoimat pakotti koneen
laskeutumaan 09.02.1940. Miehistöä ja matkustajia kuulusteltaessa kaikki
asiakirjat kuvattiin. Hitler sai tarkan tiedon liittoutuneiden
hyökkäyssuunnitelmista monella rintamalla ja käynnisti mm. Norjan
preventiivisen valtaussuunnitelman. Stalin ei tiennyt tietojen
paljastuneen.
- Suomen talvisota ei loppunut Stalinin pelkoon länsivaltojen
hyökkäysuhkasta Suomen puolustamiseksi, vaan Hitlerin maaliskuun
alkupuolella.1940 Stalinille lähettämästä ukaasista, että sotatoimet
Suomea vastaan on lopetettava tai Saksa pommittaa neuvostojoukkoja ja
taistelee Suomen puolesta pyytämättä. Marski sai Hitleriltä tiedon
ukaasista ja Suomea koskevat kopiot länsivaltojen ja Stalinin
suunnitelmasta.
- Marskin ns. miekantuppi-päiväkäsky 09.07.1941 syntyi Hitlerin
ukaasista ilmaista yksiselitteisesti Suomen sodankäynnin päämäärät tai
Saksa ryhtyy ottamaan Suomea hallintaansa. Marsalkka Mannerheim oli
ennen jatkosotaa joutunut suostumaan Stalinin salaisesti esittämiin
vaatimuksiin, että Suomi ei mene Leningradiin tai Syvärin yli, eikä
häiritse Sorkasta lähtevää välirataa.
Mikä oli motivaatiosi kirjan tekemiselle, Erkki Hautamäki?
- Tutkin Vilho Tahvanaisen kirjaa, mutta asia jäi 20 vuodeksi uinumaan.
Mielestäni asia kannatti tutkia ja henkilökohtaisena tuntemuksena oli
syyttömän miehen rehabilitointi. Miksei asioita tutkittu, olisi ollut 50
vuotta aikaa, vaan heitettiin romukoppaan? Mitä enemmän sukelsin
kansainväliseen kirjallisuutteen ja asiapapereihin, aina vain enemmän
löytyi tietoa, jotka vievät painopistettä S-32 -kansion asioiden ja
papereitten tueksi, ei suinkaan niitä vastaan.
Mitkä ovat viimeaikaisia tietoja, jotka tukevat hypoteeseja?
- Lähinnä arkistojen salassapito. S-32 -kansio on salattu tai tuhottu.
Suomalaiset ovat käyneet Moskovassa kääntymässä, mutta kaikki Stalinin
ja NKDV:n arkistot ovat kiinni, ei sinne ole päässyt kukaan tutkimaan.
- Berliinistä lähtenyt viimeinen lentokone sisälsi Hitlerin salaisen
arkiston. Amerikkalaiset ampuivat koneen alas Bayerissa, mitään ei
jäänyt jäljelle, kaikki tuhoutui. Hitler kuulema meni aivan kalpeaksi
kasvoiltaan ja sanoi, että siinä meni hänen viimeinen mahdollisuutensa
todistaa, että asiat ovat toisin, mitä voittajat tulevat esittämään.
- Minulla on käytettävissä Tahvanaisen kaikki aineisto ja olen lukenut
S-32 -kansion asiakirjat moneen kertaan. Marskin arkistoissa on vain
pieni osa papereista, niissä ei ole mitään uutta. Sitten alkoi tietojen
metsästys ja mosaiikkitaulun täydentäminen.
- Oli valkoisia läiskiä, jotka eivät voineet pitää paikkansa, tietoa
täytyi olla. Sitä rupesi löytymään kopioina. Minulla oli työryhmä
Ruotsissa. Matkustin Venäjällä, Saksassa, Eestissä, hankin
kirjallisuutta, keskustelin ihmisten kanssa. On löytynyt kirjallisuutta,
jota ei Suomessa juuri tunneta.
- Pariisin rauhansopimusta neuvoteltaessa suomalaiset eivät saaneet
esittää mitään S-32 -kansioon liittyvää tietoa. Churchillin arkistot
ovat kiinni ainakin vuoteen 2017. Nürnbergissä saksalaiset eivät saaneet
puolustuksessaan esittää mitään Churchill-Stalin –aineistosta, sitä
tietoa ei annettu myöskään syyttäjäpuolelle.
- Englannin pääsyyttäjä antoi vuonna 1985 lausunnon, että me syytimme
täysin väärin Saksaa näistä asioista ja nyt meillä on uhkana mahdoton
kommunistinen, bolsevistinen Eurooppa, jota me emme kenties pysty
hallitsemaan, he hylkäsimme Hitlerin epätoivoiset rauhanpyynnöt. Niitä
oli muuten yhteensä yhdeksän, eikä niitä tuotu esille, koska niitä
pidettiin mielipuolen hommina, jonni joutavina.
Miksi länsivallat halusivat tuhota Saksan?
- Kun katsoo Churchillin teesejä vuodelta 1934, ei jää paljon
epäilyksiä. Churchillin ja Rooseveltin vastaus oli suunnilleen, että
Saksa on paljon vaarallisempi, siksi liittolaiseksi valittiin Stalin.
Kyse oli sotilaallisesta ja taloudellisesta uhkasta. Talouskysymys oli
vaarallisempi Englannille ja Ranskalle.
- Sumner Welles kävi maaliskuussa 1940 Italiassa, Saksassa, Ranskassa ja
Englannissa. Henkilöt, joita hän tapasi, sanoivat suoraan, että heidät
on pakotettu sotaan, mitään rauhanehdotuksia ei hyväksytä. Sen mukaiset
ohjeet annettiin Puolallekin. Kyllähän se Saksa ajettiin pakkorakoon. Jo
I maailmansodan ehdot olivat järkyttävät.
Miten olisi käynyt, jos liittoutuneiden Skandinavia-suunnitelma oli
toteutunut?
- Suomesta ei olisi jäänyt mitään, se olisi ollut loppu. Marskin
mielestä niin valitettavia ilmiöitä kuin paikan päällä saattoi ollakin,
Saksan suorittama Tanskan ja Norjan miehitys pelasti osaltaan Suomen.
Ruotsi pelasti Suomen kieltämällä ehdottomasti kauttakulun.
- On väärin syyllistää ruotsalaisia, sillä he näkivät kokonaistilanteen.
Kuningas Kustaa V sai henkilökohtaisesti Hitleriltä vakuutuksen, ettei
Saksalla ole mitään vaatimuksia, jos Ruotsi pysyy puolueettomana ja
toimittaa malmia kuten ennenkin. Kuningas sai myös tietää
liittoutuneiden suunnitelmista.
Entä Karjala?
- Vuoden 1939 rajat ovat täysin selvä asia, ne pitää saada takaisin.
Siinä ei ole minkään näköistä epäselvyyttä, eikä saisi olla
kansainvälisesti YK:ta myöten mitään estettä. Marski joutui suostumaan
Stalinin vaatimuksiin, että emme mene Leningradiin tai Syvärin yli.
- Marski kertoi valvontakomission Zhdanoville, että Suomi piti
sopimuksensa Stalinin kanssa, jolloin tämä joutuu posket punaisena
poistumaan ja menemään Moskovaan kyselemään, mitä Stalin on sopinut.
Silloin alkoi hirttosilmukka heilua Zhdanoville.
Muuttuuko historia?
- Historian on pakko muuttua. Totuus tulee vääjäämättä, vahvistaa Erkki
Hautamäki, hyvin kiinnostavan kirjan kirjoittaja. Hän on myöskin valmis
kenen kanssa tahansa keskustelemaan näistä kysymyksistä.
Lukekaa kirja, se avaa uusia näköaloja. Kiinnostava yksityiskohta on se,
että kirjan esipuheen on tehnyt kaksi rautaista ammattilaista. Kirjaa
saa kirjakaupoista ja omistuskirjoituksella nettisivuilta
www.promerit.net.
Ottakaa kantaa hypoteeseihin. Karelia Klubi –lehti ottaa mielellään
vastaan tiiviitä kannanottoja kirjasta ja sen hypoteeseista.
Tämä artikkeli on luettavissa myös Karelia Klubi 7 -lehdessä ja Karelia
Klubin Internet-sivuilta ja kirjan voi ostaa Klubi Kaupan sivuilta :
Tässäpä on vielä toinen lnkki tähän aiheesen ...
http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=662&author=10
Suomen on vaadittava taysikorvaus esim. seuraavista rikoksista Venajalta !
Kirjoittanut: Matti-Keranen 5.7.2006 klo 15.30
05.07.2006 kello 14.26 Matti-Keranen , Varsova.
Suomen opn vaadittava taydet korvaukset niin sanottujen " Neuvosto-Partisaanien " rikoksista ihmisyytta vastaan. Samoin on vaadittava korvaukset tuhotuista kylista ja siviilivahingoista.
" Neuvosto-Partisaanit " olivat sotarikollisia siina missa Himmlerin SS-Miehet keskitysleireissaan ! ! !
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1198766
Partisaaniuhrin luita löytyi Sallassa 4.7.2006 19:57
Ihmisen luujäänteitä löytyi eilen Sallan Värriön Kieroharjusta. Poliisi epäilee, että löydetyt jääneet kuuluvat liki 62 vuotta kadoksissa olleelle 16-vuotiaalle Valtteri Ollilalle.
Löydön tekivät yhteistyössä Koillis-Lapin poliisi, rajavartiolaitos sekä Sallan sotavainajien etsintäryhmä.
Kesäkuun puolessa välissä Kieroharjusta löydettiin kahden ihmisen jäänteitä, joiden epäillään kuuluneen Valtterin siskolle Elisille sekä sotamies Matti Niiraselle.
Ollila joutui neuvostoliittolaisten partisaanien vangiksi Savukosken Seitajärvellä vuonna 1944 yhdessä sisarensa Elisin sekä sotamies Niirasen kanssa.
Rovaniemen poliisin tekninen tutkintayksikkö tutki tiistaina uhrien löytöpaikan. Valtteri Ollilan vammoista voi poliisin mukaan päätellä, että hänet on teloitettu ampumalla.
Koillis-Lapin poliisi jatkaa asian tutkimista. (STT)
Tulosta Postita