luottamuksen takaisin .... varsinkin mies puolisiin ihmisiin? En ole uskaltanut luottaa miehiin moneen vuoteen ja nyt tahtoisin taas jotain muuta kuin pelkkää ystävyyttä!!
Auttakaa ... eikö ole muuta keinoa kun antaa satuttaa taas itseään ...
Auttakaa ... eikö ole muuta keinoa kun antaa satuttaa taas itseään ...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sitä se on, meistä harva on selvinnyt koko elämänsä ajan satuttamatta itseään. Ehkä on jokunen pariskunta, jotka on teinirakkauden kanssa mennyt naimisiin ja kuolleetkin yhdessä.
Elämä on luopumista, tavalla tai toisella.
Kun suhde päättyy, aina se satuttaa, satuttaa silloinkin, kun itse joutuu jättämään, ainakin minua. Yritä olla katkeroitumatta, ei elämä koskaan ole täydellistä, täytyy vaan oppia ymmärtämään.
Koskaan ei saa lakata uskomasta ja toivomasta, mutta epätoivonen roikkuminen ei auta mitään. Se on totta, että aina tulee uusi, kyllä sitten taas tuntee.
Turha ennakkoon surra, aika parantaa haavat, jokainen päivä on helpompi, eikä saa jäädä märehtimään entisiä. Kuka on väittänyt, että elämä on helppoa, tai että sen pitäis olla?? Eteenpäin, sano mummo lumessa, vai miten se meni.
Voisit koittaa esim. yksilöllistä terapiaa. Siellä funtsaisit niitä asioita jotka ovat vaikuttaneet luottamuksen menettämiseen.Pikkuhiljaa ne asiat purkautuisi ja auttaisi ihmissuhteiden uudelleen rakentamiseen. Lykkyä pyttyyn!
Keskustele sen miehen kanssa johon haluasit luottaa ehkä hän ymmärtää ja olkaa ensin ystäviä anna ajan vaikuttaa näet kannattaako.
Samat ongelmat täälläkin suunnalla. Viimeisen vuoden ajan olen potenut pahanlaatuisia sydänsuruja, kun uskoin ja toivoin sähköpostiviestien perusteella että se yhteinen tulevaisuus olisi hyvinkin mahdollista. Uskoin turhaan, sillä sen seuraavan askeleen ottaminen ei onnistunutkaan. Nyt tyrmäys tuntuu pahalta, sillä hän olisi ollut juuri sitä mitä olen jo pitkään etsinyt. Ja uskoin, että minäkin olisin voinut tarjota hänelle sitä, mitä hän oli vailla. Tuntuu pahalta, sillä kyseinen ihminen oli juuri sitä mitä olen jo pitkään etsinyt. Nyt tuntuu, että tämän menetyksen jälkeen ei osaa edes katsoa mihinkään muuhun suuntaan =(! En kuitenkaan haluaisi mikään roikkujakaan olla, vaan elämäänsä pitäisi jatkaa uuteen suuntaan. Eli siis, "eteenpäin sanoi mummo lumessa!" =)!
täällä... löysin yhden uskomattoman upean tyypin netin kautta, ja jotenkin tuntui vaan että _kaikki_ natsasi kohdilleen hänen kanssaan. aikoihin en ole tuntenut samanlaista yhteenkuuluvuutta ja rauhaa kuin hänen kanssaan... tapasimme pari kertaa irl ja nautin kovasti ajastamme yhdessä. ikävä kyllä jokin sai pakin päälle hänen puoleltaan ja siitä säikähdin niin, että pistin välit poikki kokonaan...
kun on polttanut siipensä pahasti ennen, ei uskalla samalla tavalla ottaa riskejä siitä, että antaisi niiden palaa uudestaan. ehkä suru ja kipu on helpompi kestää näin?
silti ikävöin koko ajan... ehkä tästä vielä joskus yli pääsee.
voimia jatkoon!
Aivan samoja fiiliksiä minäkin olen käynyt läpi! Viestittelyn aikana tuntui, että ajatuksemme liikkuivat tismalleen samalla aaltopituudella. Oli ihana löytää ihminen, jonka kanssa pystyi juttelemaan melkein mistä vaan ja hän ymmärsi. Ehkä tämä minun jutun kompastuskivi oli se, että me tunsimme toisemme kouluajoilta ja sen takia kaveruussuhteen vieminen eteenpäin tuntui vaikealta. Joten minun tapauksessani tämä ei ihan täysin vieras nettituttavuus ollutJa toisaalta asumme myös eri paikkakunnilla, joten sekin on varmasti jonkinmoinen este.
Mutta nyt tosiaan sydän on pahasti karrella ja vuoden parantelukaan ei ole sitä saanut ennalleen. Edelleen jokaikinen päivä tämä ihminen on mielessäni... en pysty olemaan ajattelematta sitä! Mutta ihan kuten sinäkin totesit, tuntuu pahalta ottaa uutta riskiä ja kenties jälleen kerran rikkoa sydämensä. Ja toisaalta kun on kerran löytänyt sen mitä on etsinyt, niin nyt tuntuu siltä että joutuu sen jälkeen tyytymään johonkin "kakkosvaihtoehtoon". En usko, että koskaan pystyn löytämään mitään samanveroista. Juuri nyt en sitä haluaisikaan, sillä en pysty kestämään taas uutta pettymystä.
Jaksellaan ja nautitaan aurinkoisesta kesästä ja eikä mietitä yhtään ainutta miestä! Eikös joo... ajatusvapaa miehistä tuo varmasti puhtia tulevaan syksyyn =)! Yritetään edes!