Hesarin Kuukausiliitteessä oli hauska kirjoitus koomisesta eläkeläisprofessorista. Emeriittus Matti Klinge oli moittinut sähköpostitse hesarin Unto Hämäläistä joistan hänen tulkinnoistaan Suomen lähihistoriasta. Toimittaja Unto Hämäläinen päätti lukea Matti Klingen päiväkirjoja.
Professori Matti Klinge on uskomaton tapaus. Hänestä kaikki Venäjän ja Neuvostoliiton toimet Suomea kohtaan ovat olleet hyväntahtoisia, ja Suomen kulta-ajat ovat osuneet keisarivallan viime vuosikymmenille ja toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan Neuvostoliiton tuhoutumiseen asti. Kekkonen on tietysti yli muiden ja USA on suuri saatana. Erkkolaiset ovat vastenmielisiä, joskin hän käy USA:n lähetystön kesteillä erkkolaisten mukana. Arvostelee sitten jälkeen päin?
Tuohan olisi ihan normaalia oivallista kepulaisuutta, ellei mies olisi ollut aikoinaan Koiviston valitsijamiehenä ja myöhemmin kaikkien demaripresidenttien syliprofessorina. Onko Matti Klinge kaappikepu vai -demari?
Professori Matti Klinge on uskomaton tapaus. Hänestä kaikki Venäjän ja Neuvostoliiton toimet Suomea kohtaan ovat olleet hyväntahtoisia, ja Suomen kulta-ajat ovat osuneet keisarivallan viime vuosikymmenille ja toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan Neuvostoliiton tuhoutumiseen asti. Kekkonen on tietysti yli muiden ja USA on suuri saatana. Erkkolaiset ovat vastenmielisiä, joskin hän käy USA:n lähetystön kesteillä erkkolaisten mukana. Arvostelee sitten jälkeen päin?
Tuohan olisi ihan normaalia oivallista kepulaisuutta, ellei mies olisi ollut aikoinaan Koiviston valitsijamiehenä ja myöhemmin kaikkien demaripresidenttien syliprofessorina. Onko Matti Klinge kaappikepu vai -demari?
Vastaukset 19
Vanhimmat
... pikemminkin siniverisyyteen uskova aristokraatti, jolle sijoittuminen mihinkään puoluekentän rahvaslokeroon olisi kauhistus.
Jos hän ihailee Kekkosta on sen oltava ihan puhdasta auktoriteetin ihailua. Sillä enemmän kuin mitään hän ihailee Mannerheimia. Niin, no, tai, ehkä kaikkia maailman kuninkaallisia siis vielä enemmän. Mutta Mannerheimihän on monelle liki Kuningas. Mies mitaleineen ja kaikkine rilluttimineen kuin joulukuusi; mutta Matti Klingen mielestä sellainen on ihanaa.
Klinge on niitä joiden historiakäsitykset ovat sääty-yhteiskunnan hengen läpi siilautuneita. Jo luokkayhteiskunta on hänelle rahvaanomainen. Ihan sama mistä hän on lausunut mielipiteensä, siinä on taustalla kuitenkin ylimysten palvontaa.
Onkohan Matti Klinge filosofi Niezschen hengenperillinen? Niezschehän arvosti aristokratiaa valittuna luokkana. Niezsche tosin arvosteli voimakkaasti kristinuskoa (orjauskonto), joten ei ehkä natsaa? Vaikka kyllähän Matti Klinge arvosteli "vatikaanin vallan" arvostelijoita voimakkaasti: "Montako divisioonaa löytyy..".
Ei Klingen kaltaisista wannabe-aristokraateista voi määritellä mitään filosofisia vaikutteita. Aristokraatit voisivat kunnioittaa filosofeja jos olisi joku kuninkaallinen tai vähintäänkin aatelissukuinen filosofi, mutta filosofisista ansioista he eivät jakaisi siinäkään tapauksessa kunnioitustaan.
Ja jos Klinge yli kaiken ihailee Mannerheimiä, hän halveksii saksalaisia kuten Mannerheim halveksi Hitleriä koska tämä oli rahvasta. Halveksi siis, vaikka miehet olivat ulkopuolisten silmissä ja arvioissa todella kuin kaksi marjaa. Natsit ottivat asennevaikutteita Nietzscheltä ymmärtämättä kuitenkaan tämän runoilijaprofeetan teksteistä juuri mitään. Tarmo Kunnas on kirjassaan "Zarathustran varjo" analysoinut Nietzschen vaikutusta natseihin.
Natsien suurimpia vaikuttajia ovat olleet Sibelius ja Finlandia-hymni.
... Wagner. Wagnerin oopperoissa heräsivät eloon muinaistarut ja arkaaiset epä-älylliset tunnot, joihin natsit olivat mieltyneitä.
Pitää paikkansa, että Wagner oli natsien - tai pohjimmiltaan lähinnä kai Hitlerin - suosikkisäveltäjä, mutta meidän on naurettavaa ryhtyä arvioimaan itse musiikkia poliittisten johtajien ja ideologioiden mieltymysten pohjalta.
Tuskinpa kukaan ennen natsien aikaa on sanonut Wagnerin musiikkia epä-älylliseksi. Ja jos joku sanoikin, se oli vain hänen henkilökohtainen mielipiteensä. Tuskin olisi itse kyennyt säveltämään minkäänlaista musiikkia, jota toiset olisivat kestäneet kuunnella.
Tapasin kerran kaukomailla hollantilaisen eläkkeellä olevan juopon "natsi"upseerin, ja hänen mielestään mitään niin hienoa kuin Sibeliuksen Finlandia ei ole olemassa.
Tuohon aikaan Suomessa oli älyköitä, jotka suorastaan ihannoivat Saksaa.
Paavo Lipponen on sellainen Saksan nuolija, tosin ei natsismista vaan Sosialistisen Internationaalin ja Saksan SPD:n vuoksi.
Olen antanut kertoa itselleni, että joillakin suomalaisilla on hajuaisti, jonka mukaan saksalaisen pierukin haisee hyvälle.
Itse en kunnioita kuin osasto Kuhlmeyn tekoja.
Vaan ehkäpä juuri sen vuoksi, että ovat olleet taiteilijoita kuten ovat nykyisetkin taiteilijat, jotka elävät kvartaalitalouden absurdiuden paineessa ihmisyyttä etsien.
Kukas tässä on sanonut Wagnerin musiikkia epä-älylliseksi?
Wagnerin oopperoissa heräsivät henkiin muinaistarut ja arkaaiset epä-älylliset tunnot.
Wagnerin oopperat eivät ole esim. sci-fi -tarinoita, ja arkaaiset tunnot ovat tietenkin epä-älyllisiä, eivät mitään kirkkaita viileitä analyyseja.
Hitto, lopetan kirjoittelun tälle palstalle tähän paikkaan, kun jokainen sana pitäisi ensin valita ettei se vaan menisi yli jonkun käsityskyvyn.
Jos joku ajattelee eri tavalla kuin sinä, hra indivi-dille, hän on valehtelija ja pelle? Jos olisit joskus lukenut historiaa, päätyisit todennäköisesti samoille linjoille Klingen kanssa. En tarkoita suhdetta suomalaisiin puolueisiin tai mediaan vaan Suomen ja Venäjän/Neuvostoliiton/Venäjän suhdetta. Joo joo kyllä sieltä löytyy sortokautta ja Mainilanlaukauksia mutta yleinen linja on suomimyönteinen. Toisin kuin esim. USAn suhde naapureihin ja muihinkin.
Usa jatkuvasti hyökkäilee Kanadaan ja Mexikoon, heh.
Matti Klingen väittämistä törmäämme kyllä nykyisin usein sellaiseen virheelliseen mielikuvaan, että Venäjä olisi ollut Suomen suhteen koko satojen vuosien kestäneen naapuruutemme ajan erityisen hyökkäysherkkä ja valloitushaluinen. Tätä mielikuvaa viljellään erityisesti, kun halutaan perustella Suomen Nato-jäsenyyden tarpeellisuutta.
Sotia Venäjän ja Ruotsin välillä on ollut kyllä paljon, mutta moniko niistä syttyi Venäjän aloitteesta? Kyllä suurvalta-asemaa tavoitellut Ruotsi oli se useammin hyökännyt osapuoli. Ilman isäntämaamme Ruotsin seikkailupolitiikkaa olisimme säästyneet paljolta kärsimykseltä.
Eikä se Suomen Venäjän vallan alla oleminenkaan ollut missään vaiheessa niin ylhäältä päin sanellutta komentopolitiikkaa kuin koko Ruotsin vallan aika. Venäjä tosiin pariin kertaan läheni sitä, mutta niinäkin ns. sortovuosina kansallinen itsenäisyytemme oli laajempaa kuin minään Ruotsin vallan vuosina.
Stalin sanoi Kommunistisen Internationaalin puheenjohtaja Kuusiselle:
"Sinä olet johtajani, joten komenna minua", ja nauroi päälle.
Mainitsepa muutaama seikka, missä se SUOMIMYÖNTEISYYS näkyy. Ei mikään valtio suhtaudu toiseen valtioon myötämielisesti, ellei oma etu jotenkin kannusta siihen.
Ulkoisesti hän on juuri sellainen koreileva dandy, jollaiseksi joku näkyy häntä jo luonnehtineen. Suomen historiaa kuvatessaan hän fokusoi katseensa lähes aina johonkin ylvääseen, kuten myös näköjään on todettu. Rahvas ja rahvaanomaisuus lienee hänelle kovin vastenmielistä.
No, lausuntoni on liian jyrkkä; kyllä hän on pitkän matkansa varrella joskus osoittanut katselevansa asioita laajemmastakin perspektiivistä.
Mutta kyllä hän mielellään näkee historian siihen perinteiseen tapaan, eli tiettyjen valovoimaisten yksilöiden kautta. Ja niistä hän mielestäni kirjoittaa hyvin. Hänen kirjoistaan viimeksi olen lukenut "Kaukana ja kotona", joka kertoo tsaarinvallan aikana Venäjällä merkittäviin asemiin nousseista suomalaisista. Minut yllätti se, että heitä oli niinkin paljon, sekä valtiomiehinä, sotilain, tiedemiehinä, liikemiehinä, e.c.t.
Hänen käsityksensä Venäjästä on tosiaankim erikoinen. Muutama vuosis sitten hän oli luennoitsijana Helsingin yliopiston vapaan sivistystyön laitoksen toimeenpanemalla Karjalaisen kulttuurin kurssilla Nurmeksessa (joka siellä on pidetty vuosittain jo 30 vuotta, ja sinne olen taas kohta menossa).
Kun hän kovin perustellen esitti, että Venäjän mielenkiinto ei ole koskaan suuntautunut länteen, vaan aina vain itään ja etelään, en voinut hillitä itseäni. Tein pitkän kysymyksen siitä, miksi sitten jo tuo tsaarien suurvalta kuitenkin kahmaisi Suomen, koko Baltian ja Puolankin, ja kun ne vallankumouksen myötä vapautuivat, miksi sitten myös NL halusi ne taas itselleen tai ainakin vaikutusvaltaansa. Ja miksi se halusi levittää valtansa myös lukuisiin Keski-Euroopan maihin, Saksaankin.
Sain muilta kurssilaisilta aplodeja kysymyksestäni, ja arvon professorin puolustuskannalle, jossa hän ei ollut kovin vahvoilla!
Toivottavasti säkin luet ton "READ THIS"-jutun.
Kokeillaanko Kekkosesta uusilla tiedoilla, kun on ihan virallista tietoa, ettei tarvitse Lasse Lehtisiä siteerailla.
Hyviä lukuhetkiä yk-soldaatille, jolla ilmeisesti on myös englanninkielen taitoa.
(Itselläni meni ruosteisella taidoillani tavaillessa melkein puoli päivää!).
Rusk ja muita nimiä vilisee ja JFKennedyhän on suorastaan ollut kiinnostunut Suomen asemasta.
Erityisesti kiinnosti se, kun Kennedy kyseli, millä tavalla Neuvostoliitto olisi painostanut Suomea. En tiedä, mikä on ko. muistiolla arvo historiassa - mutta onpahan se ainakin jotakin virallista - epävirallisten tietojen sijaan.
Voi kun Suomi joskus julkaisisi virallisia tietoja vastaavasti!
Tein pitkän kysymyksen siitä, miksi sitten jo tuo tsaarien suurvalta kuitenkin kahmaisi Suomen, koko Baltian ja Puolankin, ja kun ne vallankumouksen myötä vapautuivat, miksi sitten myös NL halusi ne taas itselleen tai ainakin vaikutusvaltaansa. Ja miksi se halusi levittää valtansa myös lukuisiin Keski-Euroopan maihin, Saksaankin.
---------------
Puskurivyöhykkeeksi läntistä sotilaallista uhkaa vastaan?
Minun mielestäni Suomi ansaitsisi muutaman sata mattiklingeä, joilla on sivistystä ja mielipiteitä, riippumatta siitä, mitä ne mielipiteet ovat - ja ollaanko niistä samaa vai eri mieltä - koska nämä mattiklinget antavat meille muille aina ajattelemisen aihetta erittäin asiantuntevalla tavalla omat mielipiteensä perustellen.
Näidem mattiklingien juttuihin on aina hyvin antoisaa ottaa kantaa niitä lukien ja omia kösityksiään niitä vastaan peilaillen.
Uskomatonta, ettei Suomessa ole enempää mattiklingejä.