Kerran kävi tuossa lähistöllä olevassa maaseutumatkailuyrittäjällä joku ihme sakki. Varmaan jostain maaseudulta, kun olivat niin oudosti pukeutuneetkin.
Kaikilla pakasta kiskaistut erävaatteet ja vaelluskengät sun muut rensselit. Oli keepeeässää ja kenraalipassoa, karhukilkutinta ja itikkaverkkoa. Haisivatkin kuin ranskalainen nainen - miehetkin. Ja ne puhukin niin kummallisesesti. Säsästtivät ja mämättivät. Ilmeisesti Perä-Posiolta tai Lemiltä. En tosin ollut murteesta aivan varma.
Niin ne vaativat päästä itseksensä eräretkelle, ilman holhoojaa. Ja pääsivät. Menivät meidän ohi sen saamarinmoisella pölinällä. Jokainen tuntui tietävän kaiken. Ne kääntyivät naapurin pellon takaa lähtevälle metsäautotielle, jonka toisella puolen on parinkymmenen hehtaarin aukko, ja suunnistivat neitseelliseen erämaahan, kuten joku koppelo kuului haltioissaan kirkaisevan.
Kuuntelin kun ne tunnin verran mekastivat ja kävelivät metsäautotietä parisataa metriä Sorjosenperän suuntaan ja saman verran takaisin. Ja taas sama uudelleen.
Sen verran minua tämä maalaisten käyttäytyminen hymyilytti, että päätin antaa heille elämyksen. Elämystähän olivat rahaa vastaan hakemaan tulleetkin.
Kävellä löntystelin perämetsän poikki äksöönipaikalle ja sanoin muutaman kerran ojanpenkan puskan takaa römeällä rintaäänellä "MUR MUR MUR."
Vaikutus oli fantastinen. Tämä luonnon elämystä kaihonnut sakki vetäisi käpälämäkeen vauhdilla, jota Vireenin Lassekin olisi kadehtinut.
Ja jumalauta ne jaksoivat juosta sen parisataa metriä sitä metsäautotietä ja melkein puolen kilometriä kylänraittia majapaikkaansa. Eikä kukaan edes huhuillut matkalla nitroja.
Ja ajatelkaa nämä maalle tulleet maalaiset kertoivat nähneensä karhun. Ensin yhden ja loppuillasta saunan jälkeen oli karhuja kuulemma ollut kolme.
Kaikilla pakasta kiskaistut erävaatteet ja vaelluskengät sun muut rensselit. Oli keepeeässää ja kenraalipassoa, karhukilkutinta ja itikkaverkkoa. Haisivatkin kuin ranskalainen nainen - miehetkin. Ja ne puhukin niin kummallisesesti. Säsästtivät ja mämättivät. Ilmeisesti Perä-Posiolta tai Lemiltä. En tosin ollut murteesta aivan varma.
Niin ne vaativat päästä itseksensä eräretkelle, ilman holhoojaa. Ja pääsivät. Menivät meidän ohi sen saamarinmoisella pölinällä. Jokainen tuntui tietävän kaiken. Ne kääntyivät naapurin pellon takaa lähtevälle metsäautotielle, jonka toisella puolen on parinkymmenen hehtaarin aukko, ja suunnistivat neitseelliseen erämaahan, kuten joku koppelo kuului haltioissaan kirkaisevan.
Kuuntelin kun ne tunnin verran mekastivat ja kävelivät metsäautotietä parisataa metriä Sorjosenperän suuntaan ja saman verran takaisin. Ja taas sama uudelleen.
Sen verran minua tämä maalaisten käyttäytyminen hymyilytti, että päätin antaa heille elämyksen. Elämystähän olivat rahaa vastaan hakemaan tulleetkin.
Kävellä löntystelin perämetsän poikki äksöönipaikalle ja sanoin muutaman kerran ojanpenkan puskan takaa römeällä rintaäänellä "MUR MUR MUR."
Vaikutus oli fantastinen. Tämä luonnon elämystä kaihonnut sakki vetäisi käpälämäkeen vauhdilla, jota Vireenin Lassekin olisi kadehtinut.
Ja jumalauta ne jaksoivat juosta sen parisataa metriä sitä metsäautotietä ja melkein puolen kilometriä kylänraittia majapaikkaansa. Eikä kukaan edes huhuillut matkalla nitroja.
Ja ajatelkaa nämä maalle tulleet maalaiset kertoivat nähneensä karhun. Ensin yhden ja loppuillasta saunan jälkeen oli karhuja kuulemma ollut kolme.
Vastaukset 7
Vanhimmat
nähty kettu ja siitä tuli susi. Kerran se susi tuli minun ovelle, oli muuttunut koiraksi joka oli reissussa rähjääntynyt. Antoi pestä ittensä ja naapuri sen monen mutkan jälkeen haki pois. Sen koommin ei meillä päin ole susia nähty. :))
Sun kertomuksesta tuli mieleen nämä sota"leikit" jossain päin maailmaa, miehet leikkii sotaa pusikoissa. Mahtaisivatko leikkiä jos olisivat oikean sodan käyneet?
Sotahulluja ollu. Jonkun firman porukkaa, jolle tarjotiin työkykyä ylläpitävää toimintaa, elämystä jä äksööniä. Edellisellä kerralla ne oli ollut ajamassa mikroautoilla kilpaa.
Minä olen paikallisena kylähulluna käyny näyttelemässä tämänkaltaisille ryhmille aitoa maalaismiestä. Rahaa vastaan tietenkin.
Rohkeita ollaan olevinaan, vaan kun kerran säikäyttää niin on löysät housuissa.
Maksoivatko sullen riittävästi? :))))
Mitäköhän se on? No minun "palkkioni" sovitaan yrittäjän kanssa, ei niistä vieraat mitään tiedä.
Joskus talviaikaan saatan käydä talkoilla illansuussa kääntymässä vierasruokahuoneessa. On vaikeaa pidätellä omaa hymyään, kun seuraa hämmästyneitä naamanilmeitä meikäläisen astuessa töppöset jalassa, karvahattu päässä susiturkissa sisään. Myrskylyhty kourassa pimeeltä pihalta. Hätääntyneellä äänellä pyydän, että "tulisko isäntä vähän jelppimään, kun meidän sonni poikii."
kolme karhua, kun olit murahtanukki kolma kertaa! Se on yks murahdus ja yks karhu, siis kolmehan siitä tulee.
kirjoiteltu vastaavaa karvalakkilähetystöistä Lapinlahden asemalla junaa kummastelemassa ja senkin jälkeen, että tasan menee.
kun puupalikkaa narussa vetävää pikkupoikaa pidettiin hölmönä.