Mitä mieltä olette, ystävät ihmiset, tämän päivän RUNOISTA? Tai siis niistä, joita sanotaan runoiksi: lauseita peräjälkeen kirjoitetuna ilman ehkä loogistakaan ajatusta. Pieniä "tarinoita" arkipäivästä - auton korjauksesta, ihmisten kohtaamisesta, intohimoista.
Meikäläinen kun ei sitten millään miellä runoiksi sellaista, missä ei ole edes loppusointua, vain sanoja peräjälkeen kirjoitettuna. Kyllä on ikävä Eino Leinoa, Aaro Hellaakoskea, Einari Vuorelaa ym.joiden työtä arvostetaan ja luetaa vielä tänäkin päivänä,vuosikymmenet kirjoilijoiden poismenon jälkeenkin! Miten neroja entisaikojen runoilijoiden kirjoitukset olivatkaan! Miten hieno esim. Eino Leinon Hymyilevä Apollo! Vesa- Matti Loiriahan lauloi niitä levyillekin. Mielestäni näiden edellämainittujen runoilijoiden teokset ovat moninkertaisesti hienompia kuin nykykirjoittajien sanaröykkiöt! Olen itse ns. pöytälaatikkorunoilija, jonka töitä ei kustantajat arvostaneet ilm. juuri riimityksen ja loppusointujen vuoksi. Pitää olla modernia kirjoitusta vailla ymmärryksen häivääkään. Ilmeisesti on moderni vale sanoa ymmärtävänsä ja ihailevansa nykyrunoutta...Ostaakohan nykyrunoutta kukaan kirjahyllyynsä...Kirjallisuus on toki makuasia siinä missä musiikkikin, suotakoon se vapaus, vaikka kirveltäisikin...
Meikäläinen kun ei sitten millään miellä runoiksi sellaista, missä ei ole edes loppusointua, vain sanoja peräjälkeen kirjoitettuna. Kyllä on ikävä Eino Leinoa, Aaro Hellaakoskea, Einari Vuorelaa ym.joiden työtä arvostetaan ja luetaa vielä tänäkin päivänä,vuosikymmenet kirjoilijoiden poismenon jälkeenkin! Miten neroja entisaikojen runoilijoiden kirjoitukset olivatkaan! Miten hieno esim. Eino Leinon Hymyilevä Apollo! Vesa- Matti Loiriahan lauloi niitä levyillekin. Mielestäni näiden edellämainittujen runoilijoiden teokset ovat moninkertaisesti hienompia kuin nykykirjoittajien sanaröykkiöt! Olen itse ns. pöytälaatikkorunoilija, jonka töitä ei kustantajat arvostaneet ilm. juuri riimityksen ja loppusointujen vuoksi. Pitää olla modernia kirjoitusta vailla ymmärryksen häivääkään. Ilmeisesti on moderni vale sanoa ymmärtävänsä ja ihailevansa nykyrunoutta...Ostaakohan nykyrunoutta kukaan kirjahyllyynsä...Kirjallisuus on toki makuasia siinä missä musiikkikin, suotakoon se vapaus, vaikka kirveltäisikin...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Runoilija ei uskalla sanoa asiaansa julki. Niinpä hän menee nurkkaan pillittämään ja onanoimaan, sitten hän kirjoittaa runon.
Sekavassa päässään hän on ymmärtänyt asian alunperinkin väärin, ja riimittely vielä lisää sekavuutta. Mutta ei hätiä mitiä.
Runon lukija on vähintään yhtä sekopäinen ja ymmärtää lukemansa joka tapauksessa omalla tavallaan väärin. Saatuaan runosta irti jotain sellaista mitä siinä ei ole, mutta mitä hän haluaa siitä irti saada, hän menee onanoimaan ja sen jälkeen lavalle esittämään juuri väärin ymmärtämänsä runon yleisölle.
Yleisö ymmärtää runon taas omalla tavallaan väärin ja menee sitten onanoimaan.
Runon voima on siinä, että kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä ja tyydytettyjä (itse), ja tuntevat olevansa niiiin gyldyrellejä että.
eikä Supo käy kenenkään kimppuun. Mitäänhän ei ole oikeasti sanottu.
onanointi aitoa ?