Kuten täällä on jo todettu, en ole enää tämän palstan sheriffi. Tehtävästä luopumiseni on ollut täysin vapaaehtoinen ja ylläpito vapautti minut tehtävästä siis omasta pyynnöstäni. Viimeaikainen palstan ilmapiiri ei suoranaisesti ollut eroni syynä, mutta vauhditti sitä huomattavasti. Minua ei enää tippaakaan kiinnosta kädenvääntö uuskristittyjen kanssa, ellei aitoa molemminpuolista kunnioitusta ole lähtökohtana olemassakaan. Ryhdyin aikanaan tehtävääni nimenomaan pitääkseni ns. evankelioijat ja käännyttäjät poissa täältä, joten ympyrä kiertyy sievästi umpeen. Tähän liittyen minua on suuresti vaivannut se, että eräät vastakääntyneet ortodoksit ovat tuoneet keskusteluun sellaisia elementtejä, jotka ovat vieraita ortodoksialle. Tätä miettiessäni muistin Joensuun aikaisen opiskelutoverini viestin minulle, viettäessäni aikanaan kirkkoon liittämiseni kahdeksatta vuosipäivää. Hän totesi:
"Älä laske vuosia, olet aina alussa".
Moderoituani tätä palstaa yli kahden vuoden ajan
katsoin, että olen tehnyt kaiken voitavani sen kehittämiseksi. Olen myös saanut huomata, että ne ideat, joita alussa kuvittelin täällä voivani toteuttaa, eivät käytännössä voi toimia. Tähän on yksinkertainen syy: kolmesta internetissä toimivasta ortodoksisesta keskustelupalstasta tämä on avoimin, anonyymein ja siksi haavoittuvin.
Jostain syystä yhteisössä, oli se sitten anonyymi, virtuaali tai todellinen, tarvitaan aina syntipukki. Tietylle ihmistyypille tuottaa syvää tyydytystä kaataa lokaa muiden niskaan ja, kuten täällä olen usein todennut, rähjätä pensaasta, iloiten samalla siitä ettei muka tule tunnistetuksi. Monet vetoavat myös rajattomaan sananvapauteen, joka on täydellinen illuusio. Joskin lainsäädäntö aina tulee hieman myöhässä verrattuna tekniseen kehitykseen, nykyisin Suomessakin on virkavallalla käytössään sellaiset valtuudet ja tekniset valmiudet, joiden avulla pahimmat häiriköt saadaan toiminnastaan edesvastuuseen. Myös uskonnollisesta häirinnästä meillä on olemassa jo juridinen ennakkotapaus.
Kahden vuoden aikana tämä palsta on muuttanut suuresti luonnettaan. Keskustelu on ollut ajoittain vilkasta ja poleemistakin. Henkilökohtaisesti olen iloinnut monien teologisesti oppineiden kirjoituksista täällä, haluan heistä mainita erikseen Isä Tuomaksen, Larsin, Serafiman, Mar Sarugin ja Ponomari Jerman. Myötätuntoni on kaiken aikaa ollut vilpittömien etsijöiden ja kyselijöiden puolella, joita tuon tuostakin on kysymyksineen tullut tänne. Jotkut heistä ovat liittyneet ortodoksiseen kirkkon ja kahdesta on tullut myös henkilökohtaisia ystäviäni.
Kaiken yläpuolella on kuitenkin Suomi24:n ylläpito, joka on niin helpoissa kuin vaikeissakin kysymyksissä AINA antanut merkittävää tukea ja joka ylipäätään mahdollistaa sen, että tämä keskustelupalsta on olemassa.
Olen kyllästynyt toimimaan maalitauluna ja kyllästynyt myös siihen, ettei sheriffiä kohtaan voida tuntea minkäänlaista kunnioitusta. Eivät asiattoman keskustelun huomautukset ole pelkkää sanahelinää eivätkä sheriffit ole olemassa turhan takia. Ilman dramatiikan häivääkään totean tässä yhteydessä, että eräs sittemmin jo nimimerkkinsä rekisteröinyt atk-ammattilainen katsoi oman rajattoman sananvapautensa täällä niinkin tärkeäksi, että hän lähetti sähköpostiini nimettömänä vaatimuksen erostani. Tähän vaatimukseen hän liitti uhkauksen, että jos poistan hänen kirjoituksensa, hän pystyy sekoittamaan koko palstan lähettämällä sen päivittäin täyteen venäjänkielistä roskapostia. En ole hetkeäkään epäillyt, ettei hän olisi sitä teknisesti pystynyt tekemään, mutta siitä huolimatta katsoin velvollisuudekseni edelleen rajoittaa hänen asiatonta kirjoitteluaan. Hänen kirjeensä on edelleen arkistossani tallella.
Muissa tilanteissa on menty myös henkilökohtaisuuksiin, silloinkin kun eräs kirkkomme pappi soitti minulle ja kertoi että hänen perhettään oli häiritty täällä ilmenneen keskustelun vuoksi. Mielestäni papin tehtävä on jo sinänsä niin raskas, ettei kenenkään asia täällä ole tätä taakkaa ajattelemattomasti lisätä.
Tunnelmani täällä on ollut ajoittain surrealistinen. Ihmiset, jotka eivät ole koskaan tavanneet toisiaan ja jotka eivät edes tiedä toistensa ulkonäköä, taustasta puhumattakaan, heittelevät toistensa niskaan lokaa sen kuin ennättävät. Eivät ihmiset ole toistensa kaatopaikkoja, vaikka miten paljon negatiivista energiaa olisi jaettavana. Henkilökohtaisesti minulla on parempaakin tekemistä kuin jakaa täällä sympatiaani tai antipatiaani, sillä pidän oikeasta, aidosta elämästä ja reaalimaailman ihmissuhteista. Erosin tehtävästäni ennen kaikkea siksi, että se alkoi muodostaa suurta haittaa kilvoittelullenikin. Oltuani lähes 20 vuotta ortodoksisen kirkon jäsenenä olen toki lukemattomat kerrat kohdannut ihmisten raadollisuuden, mutta tässä tehtävässä kokemani
sai minut ajoittain ensi kerran miettimään, olenko valinnut väärän kirkon. Sittemmin muistin sentään, ettei kirkkoni ole suinkaan sama kuin muutama täällä nahisteleva yksilö, jotka eivät edes kaikki ole ortodokseja. Eikä ortodoksia suinkaan ole sama kuin kilvoitteleva paikalliskirkko vaan jotain paljon puhtaampaa ja jalompaa, riemuitsevan ja taistelevan seurakunnan ykseys, kuten teologinen ajattelumme sen ilmaisee.
Olen huomannut saaneeni osakseni tässä vaiheessa enemmän kiitoksia kuin haukkuja. Minulla ei ole koskaan ollut suurta tarvetta kunniaan ja valtakin on minulle enemmän rasite kuin tavoiteltava asia. Kiitokset tulevat valitettavasti myöhässä, sillä pahimmissa tilanteissa en niitä saanut. Jälkeenpäin esitettävät haukutkin menevät nyt kauniisti ohi, sillä en aio olla niitä lukemassa.
Rukoilen palstalle jatkossa hyvää menestystä. Saatan toisinaan käydä täällä, mutta tämän kirjoitettuani häivyn joksikin aikaa mahdollisimman kauas tästä paikasta.
Veli Johannes
"Älä laske vuosia, olet aina alussa".
Moderoituani tätä palstaa yli kahden vuoden ajan
katsoin, että olen tehnyt kaiken voitavani sen kehittämiseksi. Olen myös saanut huomata, että ne ideat, joita alussa kuvittelin täällä voivani toteuttaa, eivät käytännössä voi toimia. Tähän on yksinkertainen syy: kolmesta internetissä toimivasta ortodoksisesta keskustelupalstasta tämä on avoimin, anonyymein ja siksi haavoittuvin.
Jostain syystä yhteisössä, oli se sitten anonyymi, virtuaali tai todellinen, tarvitaan aina syntipukki. Tietylle ihmistyypille tuottaa syvää tyydytystä kaataa lokaa muiden niskaan ja, kuten täällä olen usein todennut, rähjätä pensaasta, iloiten samalla siitä ettei muka tule tunnistetuksi. Monet vetoavat myös rajattomaan sananvapauteen, joka on täydellinen illuusio. Joskin lainsäädäntö aina tulee hieman myöhässä verrattuna tekniseen kehitykseen, nykyisin Suomessakin on virkavallalla käytössään sellaiset valtuudet ja tekniset valmiudet, joiden avulla pahimmat häiriköt saadaan toiminnastaan edesvastuuseen. Myös uskonnollisesta häirinnästä meillä on olemassa jo juridinen ennakkotapaus.
Kahden vuoden aikana tämä palsta on muuttanut suuresti luonnettaan. Keskustelu on ollut ajoittain vilkasta ja poleemistakin. Henkilökohtaisesti olen iloinnut monien teologisesti oppineiden kirjoituksista täällä, haluan heistä mainita erikseen Isä Tuomaksen, Larsin, Serafiman, Mar Sarugin ja Ponomari Jerman. Myötätuntoni on kaiken aikaa ollut vilpittömien etsijöiden ja kyselijöiden puolella, joita tuon tuostakin on kysymyksineen tullut tänne. Jotkut heistä ovat liittyneet ortodoksiseen kirkkon ja kahdesta on tullut myös henkilökohtaisia ystäviäni.
Kaiken yläpuolella on kuitenkin Suomi24:n ylläpito, joka on niin helpoissa kuin vaikeissakin kysymyksissä AINA antanut merkittävää tukea ja joka ylipäätään mahdollistaa sen, että tämä keskustelupalsta on olemassa.
Olen kyllästynyt toimimaan maalitauluna ja kyllästynyt myös siihen, ettei sheriffiä kohtaan voida tuntea minkäänlaista kunnioitusta. Eivät asiattoman keskustelun huomautukset ole pelkkää sanahelinää eivätkä sheriffit ole olemassa turhan takia. Ilman dramatiikan häivääkään totean tässä yhteydessä, että eräs sittemmin jo nimimerkkinsä rekisteröinyt atk-ammattilainen katsoi oman rajattoman sananvapautensa täällä niinkin tärkeäksi, että hän lähetti sähköpostiini nimettömänä vaatimuksen erostani. Tähän vaatimukseen hän liitti uhkauksen, että jos poistan hänen kirjoituksensa, hän pystyy sekoittamaan koko palstan lähettämällä sen päivittäin täyteen venäjänkielistä roskapostia. En ole hetkeäkään epäillyt, ettei hän olisi sitä teknisesti pystynyt tekemään, mutta siitä huolimatta katsoin velvollisuudekseni edelleen rajoittaa hänen asiatonta kirjoitteluaan. Hänen kirjeensä on edelleen arkistossani tallella.
Muissa tilanteissa on menty myös henkilökohtaisuuksiin, silloinkin kun eräs kirkkomme pappi soitti minulle ja kertoi että hänen perhettään oli häiritty täällä ilmenneen keskustelun vuoksi. Mielestäni papin tehtävä on jo sinänsä niin raskas, ettei kenenkään asia täällä ole tätä taakkaa ajattelemattomasti lisätä.
Tunnelmani täällä on ollut ajoittain surrealistinen. Ihmiset, jotka eivät ole koskaan tavanneet toisiaan ja jotka eivät edes tiedä toistensa ulkonäköä, taustasta puhumattakaan, heittelevät toistensa niskaan lokaa sen kuin ennättävät. Eivät ihmiset ole toistensa kaatopaikkoja, vaikka miten paljon negatiivista energiaa olisi jaettavana. Henkilökohtaisesti minulla on parempaakin tekemistä kuin jakaa täällä sympatiaani tai antipatiaani, sillä pidän oikeasta, aidosta elämästä ja reaalimaailman ihmissuhteista. Erosin tehtävästäni ennen kaikkea siksi, että se alkoi muodostaa suurta haittaa kilvoittelullenikin. Oltuani lähes 20 vuotta ortodoksisen kirkon jäsenenä olen toki lukemattomat kerrat kohdannut ihmisten raadollisuuden, mutta tässä tehtävässä kokemani
sai minut ajoittain ensi kerran miettimään, olenko valinnut väärän kirkon. Sittemmin muistin sentään, ettei kirkkoni ole suinkaan sama kuin muutama täällä nahisteleva yksilö, jotka eivät edes kaikki ole ortodokseja. Eikä ortodoksia suinkaan ole sama kuin kilvoitteleva paikalliskirkko vaan jotain paljon puhtaampaa ja jalompaa, riemuitsevan ja taistelevan seurakunnan ykseys, kuten teologinen ajattelumme sen ilmaisee.
Olen huomannut saaneeni osakseni tässä vaiheessa enemmän kiitoksia kuin haukkuja. Minulla ei ole koskaan ollut suurta tarvetta kunniaan ja valtakin on minulle enemmän rasite kuin tavoiteltava asia. Kiitokset tulevat valitettavasti myöhässä, sillä pahimmissa tilanteissa en niitä saanut. Jälkeenpäin esitettävät haukutkin menevät nyt kauniisti ohi, sillä en aio olla niitä lukemassa.
Rukoilen palstalle jatkossa hyvää menestystä. Saatan toisinaan käydä täällä, mutta tämän kirjoitettuani häivyn joksikin aikaa mahdollisimman kauas tästä paikasta.
Veli Johannes
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Rukoilen palstalle jatkossa hyvää menestystä. Saatan toisinaan käydä täällä, mutta tämän kirjoitettuani häivyn joksikin aikaa mahdollisimman kauas tästä paikasta."
Täällä oli äsken hieno Larsin ja aikaisemmin ei-ihan-niin-hieno Isä Camillon kirjoitus, jotka katosivat kuin pieru Saharaan. Tästä herää kysymys, onko Johanneksella edelleen oikeudet sensuroida vai onko ylläpidolla sormensa pelissä. Ei kai ole tarkoitus museoida jotain säiettä ja tehdä tästä virtuaalisen kilvoittelun pyhäinjäännöstä? Viimeisessä tapauksessa ylläpito voisi poistaa tästä itsesäälin kyllästämästä viestistä mahdollisuuden vastata.
Jos Johannekselle on vahingossa jäänyt oikeudet, on niiden käyttäminen moraalitonta. Kyse on perimmältään siitä, onko jokaisella oikeus sanoa mielipiteensä – vaikka se olisikin väärä :-)
kuka tahansa voi ilmoittaa ylläpidolle asiattomasta viestistä. Huom. "asiaton viesti" on sitten aina henkilökohtainen mielipide. Toisilla kynnys on alempi kuin toisilla.
Kiitos tekemästäsi työstä veli Johannes. Uskon täydellisesti sen, mitä sanoit rasituksesta kilvoittelulle. Meidän on yritettävä löytää täällä nyt uusi sävel soitettavaksi ja pelata "omaa peliä" antamatta muiden häiritä. Vielä kerran, kiitos työstä, jota olet palstan eteen tehnyt.