Tämä on jatkoa täyteen tulleelle Hypoglykemioita, mutta ei Diabetesta-keskustelulle, joka löytyy tällä hetkellä sivulta 5.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4000000000000043&posting=22000000013933619
-N21- kyseli tuolla täyteen tulleessa ketjussa vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta. Omalla kohdallani vähähiilihydraattinen ruokavalio tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että valitsen ruoista vähähiilihydraattiset vaihtoehdot ja esim. sitä, että viljatuotteita käytän hyvin vähän ja valkoiset vehnäjauhot ja sokeri ovat lähes "pannassa". Perunaa ja riisiä syön jonkin verran, mutta lautaseltani löytyy aina enemmän lihaa (yleensä kanaa), kalaa ja maitotuotteita (juustot) kuin niitä.
Nopeiden hiilihydraattien lisäksi kahvi ja alkoholi ovat myrkkyä tästä kärsiville, eli niitä kannattaa välttää.
Suosittelen sinullekin -N21- asiasta perillä olevalla ravitsemusterapeutilla käyntiä. Minulle sellaisesta on ollut todella suuri apu.
Kuten tuolla aikaisemmassa ketjussa olen kertonut, aamut ja aamupäivät ovat minulla oireiden suhteen vaikeinta aikaa ja aamuisin en pysty syömään mitään hiilihydraattipitoista saamatta pahoja oireita. Myöskin verensokerimittaukset näyttävät, että tuolloin verensokerien vaihtelut ovat todella suuria ja nopeita. Asiantuntijat tiedostavat sen, että hypoglykemiasta kärsivillä tämä on tavallista, mutta syytä aamujen vaikeuteen ei osata (ainakaan vielä) kertoa.
-N21- kertoi, että lääkärit sanovat hänen olevan kunnossa, vaikka hän itse tuntee, että ei ole, ja että hänellä tulee elettyä lääkärien väitteen mukaisesti, kuin olisi terve. Tutun kuuloista on... Kuten itsekin totesit -N21-, tässä asiassa kannattaa kuunnella itseään, koska suomalaisten (ja monien muidenkin) lääkärien tieto tästä asiasta on puutteellista, ja koska normaalisti eläminen tämän kanssa ei onnistu, vaan normaali syöminen ja rasitus pahentaa oireita. Maailmalla on joitakin asiantuntijoita tämän asian suhteen ja suomessakin on ollut ainakin yksi: Paavo Airola, mutta hän on käsittääkseni jo kuollut. (Kannattaa lukea hänen kirjoittamansa kirja: Alhainen verensokeri.)
Täältä Internetistä löytyy tietyillä hakusanoilla paljon ihmisiä, jotka kärsivät nopeista ja suurista verensokerivaihteluista ja niiden aiheuttamista oireista. Yhteistä lähes kaikille näyttää olevan se, että he ovat epätoivoisia, koska itse tuntevat selkeästi, että eivät ole terveitä, mutta lääkäreitä ei asia kiinnosta, tai sitten heidät leimataan mielenterveyspotilaiksi, kaikkine "epämääräisine oireineen"...
Omalta kohdaltani voin kertoa, että kun aikoinaan kuljin lääkäriltä toiselle yrittäen hakea apua ja selitystä oireilleni, kärsin kyllä niin selkeästi hypoglykemian oireista (mm.vapina, heikotus, sydämen rytmihäiriöt, näköhäiriöt, keskittymiskyvyttömyys) että ihmettelen, että lääkärit eivät päässeet oireideni jäljille ennen kuin vasta noin kahdeksan vuotta tästä vaivasta kärsittyäni, ja silloinkin diagnoosi jäi epämääräiseksi.
Tuolta aikaisemmasta keskusteluketjusta löytyy paljon linkkejä englanninkielisille sivuille, joista löytyy tietoa hypoglykemiasta ei-diabeetikoilla.
Olen välittänyt löytämääni asiantuntijatietoutta ja ihmisten kokemuksia eräälle tutkimustyötä tekevälle lääkärille ja toiveissa on, että asiaa aletaan tutkimaan laajemminkin meillä Suomessa. Ko. lääkäri totesi, että tätä ongelmaa näyttää olevan paljon, ja että häntä kiinnostaisi alkaa tutkimaan tätä. Pidetään peukkuja, että niin tapahtuu.
Olisi ihan hyvä idea lukea lääkäriksi -N21-, kuten tuolla aikaisemmassa ketjussa mietit, koska jos alkaisit tekemään tutkimustyötä, sinulla olisi sellaista tietoa tästä asiasta, mitä ei monelta lääkäriltä löydy ja voisit aina käyttää itseäsi "koekaniinina"..;)
Tästä lähtien kirjoitan Hyponen- nimimerkin takana, viitaten siis "hypoilutaipumukseeni", koska Ketjun aloittaja, jota käytin aikaisemmassa keskusteluketjussa ei ole varsinainen nimimerkki, vaan se "jäi päälle", koska en viitsinyt vaihtaa sitä kesken ko. ketjun.
T: Aikaisemman Hypoglykemioita, mutta ei Diabetesta- ketjun aloittaja
Hypoglykemioita, mutta ei
31
7381
Vastaukset
- Hyponen
Aikaisemmin luettelemieni sopivien ruokien luettelossa unohtui mainita kasvikset, joista esimerkiksi erilaiset kaalit ovat erittäin sopivaa ruokaa verensokerien liiallisesta vaihtelusta kärsiville. Itse syön kasviksia melko paljon.
Ruoat, joiden Glykeeminen indeksi (GI) on matala, ovat yleensä sopivia meille.
Tohtori Tolonen kertoo asiasta näin (ei suora lainaus):
Glykeeminen indeksi on luku, joka kertoo, kuinka nopeasti erilaiset hiilihydraattit imeytyvät suolistosta vereen. GI kertoo siis myös kuinka paljon ne kohottavat verensokeria. Veren glukoosipitoisuuden nousu lisää insuliinin eritystä haimasta. Hiilihydraattien imeytymisnopeudella on erittäin suuri merkitys insuliinin eritykseen haimasta. Mitä nopeammin hiilihydraatit imeytyvät, sitä enemmän ne stimuloivat insuliinin erittymistä vereen.
Suuri määrä alhaisen GI:n hiilihydraatteja voi kuitenkin antaa saman kuorman (ja insuliinin erityksen) kuin pieni määrä korkean GI:n hiilihydraatteja, eli syödyn ruoan määrällä on myöskin suuri merkitys. Liian runsas korkean GI:n ruokien syönti nostaa verensokeria ja insuliinia. Insuliinin liikaeritys estetään nauttimalla etupäässä matalan GI:n kasviksia, vihanneksia ja hedelmiä. Unohtamatta tietenkään muita terveellisiä ruokalajeja, kalaa, kanaa ja lihaa.
Mitä enemmän hiilihydraatissa on liukenevaa kuitua, sitä alhaisempi GI.
Hiilihydraattien GI:iin vaikuttaa pääasiassa kolme seikkaa: Hiilihydraatin
-molekyylirakenne (glukoosin määrä)
-kuitupitoisuus
-rasvapitoisuus
Lisäksi asiaan vaikuttavat ruoan jalostusaste ja kuumentaminen. Esimerkiksi perunoiden (uppo)paisto nostaa niiden GI:tä.
Viime aikoina on huomattu, ettei GI olekaan niin yksinkertainen kuin on uskottu. Ravinnon hiilihydraattien vaikutus veren sokeriin ei näet riipukaan pelkästään siitä, kuinka nopeasti ne imeytyvät vereen, vaan myös siitä, kuinka nopeasti ne siirtyvät verestä kudoksiin (lihaksiin, aivoihin ja muualle). Esimerkiksi maissihiutaleet nostavat huomattavasti leseitä enemmän verensokeria ja insuliinia, koska leseiden sokerit imeytyvät nopeammin verestä kudoksiin.
GIykemiaindeksi ei yksin kerro riittävästi erilaisten hiilihydraattien vaikutuksesta insuliinin eritykseen. Sen täydennykseksi Harvardin yliopisto kehitti 1997 käsitteen glykeeminen kuorma, GK, joka ottaa huomioon ruokalajin GI:n ja kertoo kuinka paljon eri GI-luvun saavat ruoka-aineet kuormittavat verensokeria ja insuliinineritystä. GK tarkoittaa syötyjen, insuliinineritystä stimuloivien hiilihydraattien määrää kerrottuna niden GI:llä.----
Asia ei ole mitenkään yksinkertainen ja itse pidänkin ohjeena käytännössä hyväksi todettua keinoa, eli sitä, että jos syön korkeamman GI:n ruokia, syön niitä vain todella vähän kerrallaan, enkä syö yksistään niitä, vaan syön aina lisäksi esim.lihaa, kalaa, tai juustoa.
Edelleen suosittelen kaikille tästä kärsiville asioista perillä olevalla ravitsemusterapeutilla käyntiä. Itse olen oppinut paljolti käytännössä itselleni sopivat ruoat ja sen, että täytyy syödä usein, mutta vain vähän kerrallaan. Yhdessä välissä jätin hiilihydraatit todella vähiin, mutta olo ei ollut kyllä mikään hyvä, joten kokemukseni mukaan hiilihydraattejakin on syötävä jonkin verran. Kuten olen tuolla aikaisemmassa ketjussa todennut, tämä on kuin nuoralla kävelyä. "Kun kävelee oikein hiljaa ja varovasti on OK, mutta pienikin lipsahdus, niin tipahtaa alas nuoralta ja takaisin on vaikea päästä"... eli siis kun syö täysin säännöllisesti oikeanlaisia ruokia ja vähän kerrallaan, eikä rasita itseään liikaa, vaiva pysyy kurissa, mutta yksikin liian pitkä ruokailuväli, vääränlainen ateria, tai liiallinen rasitus, niin sokerit sahaa edestakaisin. - Hypo-tyttö
Hyppäsin suoraan viestiketjun ohitse, joten voi
olla, että missasin monta hyvää vastausta...
Mutta tässä vähän omaa tarinaani:
Itselläni ei ole diabetesta, mutta kaikkean muuta
kylläkin, mm. kilpirauhasen vajaatoiminta, eräs
"nimeltä mainitsematon" oireyhtymä.
Minulla on todettu n. 10 vuotta sitten hieman
kohonnut paastosokerin arvo, mutta mielestäni se
on hieman ristiriidassa omien tuntemuksieni
kanssa,
koska kärsin joskus jonkinlaisista hypoglykemian oireista.
Jos olen ollut monta tuntia kauan syömättä, oloni
voi muuttua yllättäen tukalaksi.
Saan mm. vapinoita, joita pidän oireistani pahimpina.
Olen keskustellut asiasta eräässä oireyhtymääni käsittelevässä foorumissa
ja sieltä olen tietoni hankkinut ja tullut tähän johtopäätökseen, että
oireeni voisivat olla hypoglykemiasta johtuvia ja,
että oireet kuuluvat osaksi oireyhtymääni, joten asia on tältä osin melko selvä.
Ja, kun luin näitä, että lääkärit ovat jopa naureskelleet, kun olette kertoneet omista
oireistanne, niin eivät paljon rohkaise minuakaan lääkärilleni oireista kertomaan,
vaikka se ehkä kannattaisikin?
Kuulun myös korkeaan riskiryhmään, koska suvussani
on paljon diabeetesta, joten näen nämä omat sairauteni ja oireeni jotenkin yksi yhteen...
Ja eikös kilpirauhasen vajaatoimintaakin esiinny useimmin suvuissa,
joissa monta diabeetikkoa?- Hypo-tyttö
Tämä viesti tuli nyt vähän väärään paikkaan,
mutta Hypoglykemian oireista oli minunkin tarkoitus jauhata.... - Hyponen
tavataan lääkärien mukaan diabeetikkojen lähisukulaisilla.
(ks. esim. tämä vastaus)
http://www.novodiabetespalvelu.fi/view.asp?id=900&expertShow=842&nocache=nocache#chosen
Ehdottomasti kannattaa kertoa lääkärille oireistaan, koska muutenhan ei ole toivettakaan avun saamisesta. Vaikka näyttääkin todella siltä, että meikäläisten lääkärien tieto tästä vaivasta/sairaudesta on hukassa ja potilaiden kohtelu sen mukaista, ei oireiden salaaminen ainakaan ketään auta.
En tiedä onko kohonnut paastosokerin arvo mitenkään ristiriidassa tuntemustesi kanssa, koska hypoglykemia ei useimmiten näykään paastoverensokerista, vaan tietyn (vaihtelevan) ajan kuluttua ruokailusta. Olen tuolla aikaisemmassa ketjussa kertonutkin, että minullakin paastosokeri on normaaleissa lukemissa, mutta jonkin ajan kuluttua ruokailusta verensokerini käy huomattavasti matalammalla kuin mitä paastoverensokeritasoni on, nousten sitten verensokeria kohottavien hormonien voimalla ( - Hyponen
Hyponen kirjoitti:
tavataan lääkärien mukaan diabeetikkojen lähisukulaisilla.
(ks. esim. tämä vastaus)
http://www.novodiabetespalvelu.fi/view.asp?id=900&expertShow=842&nocache=nocache#chosen
Ehdottomasti kannattaa kertoa lääkärille oireistaan, koska muutenhan ei ole toivettakaan avun saamisesta. Vaikka näyttääkin todella siltä, että meikäläisten lääkärien tieto tästä vaivasta/sairaudesta on hukassa ja potilaiden kohtelu sen mukaista, ei oireiden salaaminen ainakaan ketään auta.
En tiedä onko kohonnut paastosokerin arvo mitenkään ristiriidassa tuntemustesi kanssa, koska hypoglykemia ei useimmiten näykään paastoverensokerista, vaan tietyn (vaihtelevan) ajan kuluttua ruokailusta. Olen tuolla aikaisemmassa ketjussa kertonutkin, että minullakin paastosokeri on normaaleissa lukemissa, mutta jonkin ajan kuluttua ruokailusta verensokerini käy huomattavasti matalammalla kuin mitä paastoverensokeritasoni on, nousten sitten verensokeria kohottavien hormonien voimalla (Voisit tutkia tästä aikaisemmasta vastauksestani löytyvät linkit, koska niistä löytyy perustietoa hypoglykemiasta ei-diabeetikoilla.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4000000000000043&posting=22000000018027516
- Hyponen
Siirsin tämän keskustelun tähän, koska tässä tämä jatkaa aikaisemman Hypoglykemioita, mutta ei diabetesta-ketjun keskustelua. Näköjään meistä oltiin valitettukin, kun olemme "tunkeutuneet" tänne palstalle. Erään mielestä olemme loisia. Noo.., loisitaan nyt tässä ketjussa (jatko-osassa) kun on kerran tänne jo tultu kuokkimaan ;)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4000000000000043&posting=22000000018160551
Erittäin mielenkiintoista. Yritin googlettamalla etsiä arginiinin lähteitä ravinnossa, mutta enimmäkseen sieltä tuli tietoa arginiini-valmisteista ja kirjallisuuslähteitä.., joten voisitko Lumimies kertoa mistä ruoista saa arginiinia?
Etenkin tämä kohta pistää kyllä miettimään:
"Koe-eläimillä saadut tulokset antavat tosin viitteitä tämän keskeisen häiriön mekanismista.On nimittäin todettu, että kun rotilta poistetaan ravinnosta arginiini kokonaan, niiden glukosinsieto alenee voimakkaasti. Toisin sanoen arginiinin puutteesta kärsivät rotat eivät pysty käyttämään veren glukoosia solujen energiantarpeeseen. Näille rotille on tyypillistä, että niiltä puuttuu sokeriannoksen jälkeen nopeasti ilmenevä insuliininerityksen huomattava kohoaminen. Sen sijaan niiden insuliinineritys jää terveisiin rottiin verrattuna pitkäksi aikaa koholle. Näin ollen insuliinin kokonaiseritys on näillä alentunutta glukoosinsietoa potevilla rotilla muita huomattavasti korkeampi."- *lumimies*
Hiukan arvelutti jälkeenpäin tuo lainaamani tekstikohta. Kirjassa on kokonainen lukukin metabolisesta oireyhtymästä ja monen monia viittauksia aiheeseen, ehkä osuvampiakin.
Yleisesti sanoen kasviproteiineja pidetään parempina arginiinin lähteinä kuin eläinperäisiä. Syynä on eläinproteiinien sisältämä lysiini, joka häiritsee arginiinin vaikutusta.
Jokapäiväisiä ruoka-aineita, joista arginiinia saa ovat nämä:
-Sienet, vaikkapa herkkusienetkin
-Riisi
-Sipuli
-Ruisleipä
-Pähkinät ja maapähkinät.(minä koen nämä ongelmallisiksi, olisivat kyllä halpoja)
-Herneet.
Arginiini kuuluu niihin aminohappoihin, joita elimistö pystyy itsekin valmistamaan muuntamalla toisista aminohapoista.Täyttä pulaa ei voi syntyä. Kuitenkin ymmärsin, että pohjoismaissa saattaa syntyä tilanteita jolloin voisi selkeästi puhua arginiinin tarpeesta. Samat ruoka-aineet, jotka meillä uhkaavat sydäntä eivät kirjan mukaan tee sitä eteläisemmissä maissa. Syyksi esitetään runsas kasviproteiinien käyttö siellä.
Kirja on aika provosoiva käsittelytavaltaan. Pääteemana tuntuu olevan lääketeollisuuden rahaa nielevän ja toisaalta halpojen kotikonstien välinen vastakkainasettelu. Herkullista luettavaa sinänsä. - Hyponen
*lumimies* kirjoitti:
Hiukan arvelutti jälkeenpäin tuo lainaamani tekstikohta. Kirjassa on kokonainen lukukin metabolisesta oireyhtymästä ja monen monia viittauksia aiheeseen, ehkä osuvampiakin.
Yleisesti sanoen kasviproteiineja pidetään parempina arginiinin lähteinä kuin eläinperäisiä. Syynä on eläinproteiinien sisältämä lysiini, joka häiritsee arginiinin vaikutusta.
Jokapäiväisiä ruoka-aineita, joista arginiinia saa ovat nämä:
-Sienet, vaikkapa herkkusienetkin
-Riisi
-Sipuli
-Ruisleipä
-Pähkinät ja maapähkinät.(minä koen nämä ongelmallisiksi, olisivat kyllä halpoja)
-Herneet.
Arginiini kuuluu niihin aminohappoihin, joita elimistö pystyy itsekin valmistamaan muuntamalla toisista aminohapoista.Täyttä pulaa ei voi syntyä. Kuitenkin ymmärsin, että pohjoismaissa saattaa syntyä tilanteita jolloin voisi selkeästi puhua arginiinin tarpeesta. Samat ruoka-aineet, jotka meillä uhkaavat sydäntä eivät kirjan mukaan tee sitä eteläisemmissä maissa. Syyksi esitetään runsas kasviproteiinien käyttö siellä.
Kirja on aika provosoiva käsittelytavaltaan. Pääteemana tuntuu olevan lääketeollisuuden rahaa nielevän ja toisaalta halpojen kotikonstien välinen vastakkainasettelu. Herkullista luettavaa sinänsä.oli erittäin mielenkiintoinen. Kriittisesti tietysti pitää tietoon usein suhtautua, mutta kuitenkin...
Täytyy todellakin yrittää huomioida asia ruokavaliossa.
- JimLazy
Hei Hyponen! Olen saanut vihdoinkin virallisen diagnoosin ja erinomaisen lääkityksen. Lähetin sulle rtf-tiedoston, toivottavasti saat sen perille.
Uskon että tämän kunnioitettavan mittaisen ketjun kirjoittajista moni saisi avun samalla reseptillä.
Diagnoosi on Diabeettinen Neuropatia ja lääkitys uudehko Cymbalta -niminen lääke, jota käytetään myös mielialan kohentamiseen, eli serotoniini-dopamiini -toiminnan normalisointiin.
Olen käyttänyt ko. lääkettä nyt n. 1,5 kk ja kivut ovat helpottuneet, sokeritasapaino tasaantunut, ruokahalu palautunut, virtaa on enemmän kuin ennen jne. Kaiken päälle myös mieliala on kohentunut.
Jos esim. antaa Googleen haun: "Diabeettinen Neuropatia" oireet niin saa jo aika paljon linkkejä, joissa aihetta käsitellään hyvin monialaisesti.
Ellei ko. oireyhtymää saada kuriin, voivat seuraukset olla mitä tahansa sydänvaivoista diabeteksen kautta jopa alaraaja-amputaatioon.
Kannattaa "kahlata" Googlella!- Hyponen
Jotenkin ihmeellisesti viestisi oli jäänyt minulta huomaamatta. Lähden heti katsomaan sähköpostiani osoitteesta jonka olen sinulle antanut, mutta jota en jostakin kumman syystä ole saanut auki aina... Palataan asiaan joko täällä tai sähköpostin kautta.
- Hyponen
Sähköpostini kieltäytyy taas avautumasta, joten en pääse sinne kirjoittamaan, enkä lukemaan tarkemmin lähettämääsi postia.
Olen googlettanut tuosta diabeettisesta neuropatiasta ja mielenkiintoista tekstiä on. Palataan asiaan, kunhan se vietävän posti taas suostuu avautumaan...
- beckwith
Minulla on lääketieteellisesti todettu hypoklykemia sairaus, mikä on ollut riesanani aina syntymästä lähtien. Tämä harvinainen oireyhtymä kantaa nimeä Beckwith Wideman. Oireyhtymän tunteminen on edelleen täysin lapsen kengissä, mutta oireyhtymään liittyy matalan verensokerin lisäksi muitakin näkyviä "oireita". Omalla kohdallani toisen jalan liikakasvu. Haimani on tuottanut vuosia liikaa insuliinia, ja olen ollut lääkityksessä vuosia. Itse asiassa aina kesään 2006 asti, jolloin haimaani leikattiin ja insuliinin tuotantotaso normalisoitui. Kiitos kehittyneelle lääketieteelle!
Hypoklykemia on ollut siis arkipäivää vuosia ja tunnen oireet todella hyvin. Omalla kohdallani mataloista sokeriavoista tuli kuitenkin niin arkipäivää, että elimistöni oppi kestämään niitä. Pystyin toimimaan täysin, vaikka sokerini olisivat olleet arvolla 2,5. Nämä rajat ovat kuitenkin yksilöllisiä.
Ymmärrän täysin teidän tuntemuksenne ja uskon sen mikä toimii toiselle ei välttämättä toimikaan toiselle. Omalla kohdallani vähähiilihydraattinen ruokavalio on kuitenkin ollut parempi vaihtoehto, mitä edelleen noudatan. Karkit ovat pahinta mitä eteeni on tullut. Ja välillä muistan voineeni huonommin jos sokerit nousivat äkkiä kuin laskivat äkkiä. Kokonaisen pizza syönnin jälkeen olin valmis oksentamaan ja syynä ei ollut ylensyöminen.
Itse en ole suuresti ravintoasioita miettinyt vuosien varrella ja nyt näin jälkeen päin ajateltuna olisi varmasti pitänyt. Nämä käydyt keskustelut ovat nyt olleet avuksi, sillä taipumus alhaiseen sokeriin koskettaa kuitenkin edelleen myös minua, vaikka romahdus alas ei olekaan enää niin nopea. Säännölliset välipalat ovat hyvä asia.
Toivon todella että tätä sairautta tai oiretta saadaan tutkittua lisää, ja jokainen löytäisi tasapainoisen terveydentilan! Omalla kohdallani leikatun haimani "jämät" ovat parhaillaan Helsingin Yliopistollisessa sairaalassa tutkijoiden käsissä, eli ehkä sieltä irtoaisi jotain tietoa.
Muistakaa tätä lukiessanne, että omalla kohdallani kyseessä oli todella vakava sairaus, mikä ilman lääkitystä olisi vienyt hengen minusta. Eli, teidän kohdalla ei kyse ole samasta! Vaikka omaa terveyteen pitää aina suhtautua vakavasti ja apua pitää hakea jos sitä tarvitsee.
Hypoklykemia on riesa, siitä ei pääse mihinkään.
Vastaan mielelläni teidän kysymyksiin, sillä koko sairauden kirjoa on tässä vaikeaa laittaa tiiviiseen pakettiin.- Hyponen
Nämä hypoglykemiat ovat todellakin riesoja. Tilanteesi on varmasti ollut vaikea ennen haimaleikkausta. Jotain positiivista tilanteestasi on kuitenkin löydettävissä verrattuna meihin muihin...- sinulla on diagnoosi ja saat (käsittääkseni) siksi asiallista kohtelua ja hoitoa(?).
Vähähiilihydraattinen ruokavalio on minullakin ollut se pelastus, vaikkakaan terveeksi se ei ole minua tehnyt, mutta kyllä vointi on huomattavasti parempi, kun noudattaa sitä ja säännöllisiä ruoka-aikoja. Karkit ovat todellakin kuin myrkkyä tästä vaivasta kärsiville ja niitä on syytä välttää, samoin kuin mm. kahvia ja alkoholia. Kerroit voineesi joskus huonommin silloin kun sokerit nousivat äkkiä, kuin jos ne laskivat äkkiä. Minulla on myöskin sellainen kokemus asiasta, että kun vs pääsee ensin alas ja sitten humahtaa korkealle, siitä aiheutuu myöskin huonoa oloa. Millaisia oireita sinulla tuli/tulee nopeista nousuista?
Kerroit, että elimistösi oppi kestämään hypoja, mutta silti kysyn, että millainen on/ on ollut työ-ja toimintakykysi eläessäsi sairautesi kanssa? Omani on välillä melkoisen huono, mutta mihinkään sairausajan etuuksiin en ole oikeutettu, koska yhteiskunnan taholta katsotaan, että vaiva haittaa työntekoa vain vähäisissä määrin. Itse pidän noita lausahduksia lähinnä typerinä, koska hypojen kourissa ei kykene edes lähtemään sinne työpaikalle. Jokuhan voi sanoa, että "no syö jotakin, niin helpottaa", mutta se ei todellakaan käytä niin...
Onko sinulla, vaikka nyt vähän eri sairaudesta onkin kyse, ollut niin, että aamut ovat vaikeinta aikaa oireiden suhteen? Jostakin syystä useilla meistä näyttää olevan. Tuo asia on tiedostettu tutkijoidenkin taholla, mutta selitystä aamujen vaikeuteen ei olla keksitty. Tuolla ensimmäisessä Hypoglykemioita, mutta ei diabetesta- ketjussa eräs diabeetikko tarjosi minusta varteenotettavaa selitystä asialle, kun epäili, että asialla voisi olla tekemistä sen kanssa, että verensokeria nostavien hormonien pitoisuus elimistössä on aamuisin suurimmillaan. Minusta ainakin tuo voisi selittää aamujen vaikeuden niin, että kun noiden em. hormonien vaikutuksesta vs nousee aamuisin, syömisen seurauksena korkealle ja kovaa, vastaa haima samalla mitalla.., josta seuraa ongelmia... Mitä luulette, voisiko olla niin? Nimenomaan aamupalan syöminen näyttää siis olevan meillä "riesaisilla" se voinnin romahduttava tekijä, toisin kuin terveillä ihmisillä, joille aamiainen on pelkästään hyväksi. Tutkijat ovat yrittäneet selittää asiaa geneettisellä perimällä ja sillä, että ihmiselimistöä ei ole tarkoitettu selviämään aamuisin suurista hiilihydraattimääristä, koska aikojen alussa ruoka on pitänyt ensin pyydystää/ poimia jne. Jokatapauksessa tuntuu, että joku säätelyjärjestelmä ei meillä toimi normaalisti, koska vs pääsee nousemaan myöskin suhteellisen korkealle, toisin kuin terveillä ihmisillä.
Minäkin toivon todella, että tätä riesaa aletaan tutkia oikein todenteolla, ja uskon sen olevan paitsi potilaiden, niin myöskin terveydenhuoltojärjestelmän etu, koska moni tästä kärsivä joutuu kulkemaan lääkäriltä toiselle saamatta mitään apua tai edes diagnoosia. - beckwith
Hyponen kirjoitti:
Nämä hypoglykemiat ovat todellakin riesoja. Tilanteesi on varmasti ollut vaikea ennen haimaleikkausta. Jotain positiivista tilanteestasi on kuitenkin löydettävissä verrattuna meihin muihin...- sinulla on diagnoosi ja saat (käsittääkseni) siksi asiallista kohtelua ja hoitoa(?).
Vähähiilihydraattinen ruokavalio on minullakin ollut se pelastus, vaikkakaan terveeksi se ei ole minua tehnyt, mutta kyllä vointi on huomattavasti parempi, kun noudattaa sitä ja säännöllisiä ruoka-aikoja. Karkit ovat todellakin kuin myrkkyä tästä vaivasta kärsiville ja niitä on syytä välttää, samoin kuin mm. kahvia ja alkoholia. Kerroit voineesi joskus huonommin silloin kun sokerit nousivat äkkiä, kuin jos ne laskivat äkkiä. Minulla on myöskin sellainen kokemus asiasta, että kun vs pääsee ensin alas ja sitten humahtaa korkealle, siitä aiheutuu myöskin huonoa oloa. Millaisia oireita sinulla tuli/tulee nopeista nousuista?
Kerroit, että elimistösi oppi kestämään hypoja, mutta silti kysyn, että millainen on/ on ollut työ-ja toimintakykysi eläessäsi sairautesi kanssa? Omani on välillä melkoisen huono, mutta mihinkään sairausajan etuuksiin en ole oikeutettu, koska yhteiskunnan taholta katsotaan, että vaiva haittaa työntekoa vain vähäisissä määrin. Itse pidän noita lausahduksia lähinnä typerinä, koska hypojen kourissa ei kykene edes lähtemään sinne työpaikalle. Jokuhan voi sanoa, että "no syö jotakin, niin helpottaa", mutta se ei todellakaan käytä niin...
Onko sinulla, vaikka nyt vähän eri sairaudesta onkin kyse, ollut niin, että aamut ovat vaikeinta aikaa oireiden suhteen? Jostakin syystä useilla meistä näyttää olevan. Tuo asia on tiedostettu tutkijoidenkin taholla, mutta selitystä aamujen vaikeuteen ei olla keksitty. Tuolla ensimmäisessä Hypoglykemioita, mutta ei diabetesta- ketjussa eräs diabeetikko tarjosi minusta varteenotettavaa selitystä asialle, kun epäili, että asialla voisi olla tekemistä sen kanssa, että verensokeria nostavien hormonien pitoisuus elimistössä on aamuisin suurimmillaan. Minusta ainakin tuo voisi selittää aamujen vaikeuden niin, että kun noiden em. hormonien vaikutuksesta vs nousee aamuisin, syömisen seurauksena korkealle ja kovaa, vastaa haima samalla mitalla.., josta seuraa ongelmia... Mitä luulette, voisiko olla niin? Nimenomaan aamupalan syöminen näyttää siis olevan meillä "riesaisilla" se voinnin romahduttava tekijä, toisin kuin terveillä ihmisillä, joille aamiainen on pelkästään hyväksi. Tutkijat ovat yrittäneet selittää asiaa geneettisellä perimällä ja sillä, että ihmiselimistöä ei ole tarkoitettu selviämään aamuisin suurista hiilihydraattimääristä, koska aikojen alussa ruoka on pitänyt ensin pyydystää/ poimia jne. Jokatapauksessa tuntuu, että joku säätelyjärjestelmä ei meillä toimi normaalisti, koska vs pääsee nousemaan myöskin suhteellisen korkealle, toisin kuin terveillä ihmisillä.
Minäkin toivon todella, että tätä riesaa aletaan tutkia oikein todenteolla, ja uskon sen olevan paitsi potilaiden, niin myöskin terveydenhuoltojärjestelmän etu, koska moni tästä kärsivä joutuu kulkemaan lääkäriltä toiselle saamatta mitään apua tai edes diagnoosia.Hei Hyponen!
Terveyteni on todellakin ottanut suuria askelia parempaan haimaleikkaukseni jälkeen, vaikka siitä onkin kulunut vasta alle kaksi kuukautta. Nykyään siis opettelen ns. uusia sääntöjä ja elintapoja, millä edesautan omaa hyvin vointiani. Verensokerini, vaikka ovatkin nykyään esim. aamun paastoarvon kohdalla todella loistavat aikaisempaan verrattuna, ovat ne edelleen vaikuttamassa terveyteeni hypoklykemiataipumuksena.
Tässä vaiheessa voi puhua paljonkin aikaisemmista kokemuksistani, mutta jotenkin tilanteeni on kait kääntymässä teidän muiden kaltaisiin oireisiin näinä päivinä. Aamut nykyään aloitan, jos suinkin voin, hyvin pienellä aamupalalla ja mielellään pienellä urheilulla. Näin sokeritasapaino pysyy parhaiten yllä pidemmälle päivään. Aikaisemmin ei tullut kuuloonkaan, että olisin jättänyt aterioita syömättä. Tai jos näin kävi, niin seuraukset näkyivät seuraavana päivänä hyvin huonona olona.
Voin kuitenkin sanoa, että ennenkin oli parempi syödä ns. kevyt aamiainen kuin että olisin syönyt paljon leipää ja muita hiilihydraatteja. Jos näin tein niin sain olla syömässä jo parin tunnin jälkeen uudestaan. Nopeista verensokerin nousuista kärsin kuitenkin aika vähän sen jälkeen kun opin tuntemaan mitkä ruoat ei minulle sopineet, eli karkit, pullat, pizzat, jne. Silloin tuntui, että oli pakko päästä lenkille tai oksentamaan ruoka pois. Joskus oli kuitenkin vaikeaa erottaa oliko kyseessä alhainen vai äkkiä noussut verensokeri, sillä oireet saattoivat olla hyvinkin saman laisia.
Yleisesti sairauteni on vaikuttanut "aika vähän" elämääni ja sen kulkuun. Lääkkeet palastivat paljon, vaikka olenkin ollut sairaalassa 27vuoden aikana hypoklykemiakohtausten takia enemmän kuin 20 kertaa. Lapsena tilanne oli kuitenkin paljon vakavampi kun asioista ei tiedetty oikein mitään, ja lapsi ei osaa tunnustella oloaan samalla tavalla kuin aikuinen. Kouluaikoina en kuitenkaan osallistunut liikuntatunneille ja söin koulussa välipaloja diabeetikoiden kanssa. Pulssia äkillisesti nostavia urheilumuotoja olen myös saanut välttää koko elämäni. Mutta, vaikka sairaus onkin laittanut rajoja elämälleni, olen silti ihan terveälyinen ja olen käynyt kouluni ja työelämässä pärjään siinä missä muutkin :) Toimintakyky on hyvä jos terveydestä huolehtii. Työelämässä näitä oireita ei kuitenkaan ymmmärretä aina, mutta omalla kohdallani kouluun tai töihin lähtö ei ole kuitenkaan koskaan estynyt tämän sairauden takia. Voi tietty olla, että vaikuttavana tekijänä on ollut se, että elimistöni tosiaan kestää niitä alhaisiakin arvoja ja säilyttää toimintakyvynsä.
Mutta, tässä tältä erää. - kiitos ei piilosokereitakaan!
Minulla on myös glugakonirasituksella todettu voimakas hypoklykemia n.20v. sitten. Ihmettelin oireita,joita on ollut koko ikäni. malaukun resetion jälkeen alkoi voimakkaat oireet, ensin tulee heikotusta ja lieviä näköhäiriöitä, sitten nopeasti vapina, voimakas kylmä hiki,sekä armoton nälkä syöminen on paras hoito minulle. En voi syödä kakkuja, voitaikinaleivonnaisia sokerijuomat ovat pahimpia. matalin vs.arvo , jonka olen mitannut oli 1.7 olin vielä aivan tolkussani olin kyllä väsynyt ,hiestä märkä ja vapisin, kun sain syötyä pikaisesti ensihätään olo helpottaa nopeasti, näitä tilanteita on lukuisia, varsinkin rasitus vaikuttaa. paastosokeri on aina normaali. sokerirasitustestissä arvot vaihtuivat nopeasti 11.8-2.5. minulle tehtiin ylävatsan uä-tutkimus, mutta insuloomia ei löytynyt.
olen oppinut elämään vaivani kanssa onneksi ei edes tee mieli makeaa aina eväät mukana, kylässä en syö tuotteita, jotka tiedän aiheuttavan vs.-heittelyitä, onneksi ystäväni tietävät tilanteeni. Diapetestä minulla ei ole, mutta usein vomakkaat sokin oireet. - bws-lapsen-aiti
beckwith kirjoitti:
Hei Hyponen!
Terveyteni on todellakin ottanut suuria askelia parempaan haimaleikkaukseni jälkeen, vaikka siitä onkin kulunut vasta alle kaksi kuukautta. Nykyään siis opettelen ns. uusia sääntöjä ja elintapoja, millä edesautan omaa hyvin vointiani. Verensokerini, vaikka ovatkin nykyään esim. aamun paastoarvon kohdalla todella loistavat aikaisempaan verrattuna, ovat ne edelleen vaikuttamassa terveyteeni hypoklykemiataipumuksena.
Tässä vaiheessa voi puhua paljonkin aikaisemmista kokemuksistani, mutta jotenkin tilanteeni on kait kääntymässä teidän muiden kaltaisiin oireisiin näinä päivinä. Aamut nykyään aloitan, jos suinkin voin, hyvin pienellä aamupalalla ja mielellään pienellä urheilulla. Näin sokeritasapaino pysyy parhaiten yllä pidemmälle päivään. Aikaisemmin ei tullut kuuloonkaan, että olisin jättänyt aterioita syömättä. Tai jos näin kävi, niin seuraukset näkyivät seuraavana päivänä hyvin huonona olona.
Voin kuitenkin sanoa, että ennenkin oli parempi syödä ns. kevyt aamiainen kuin että olisin syönyt paljon leipää ja muita hiilihydraatteja. Jos näin tein niin sain olla syömässä jo parin tunnin jälkeen uudestaan. Nopeista verensokerin nousuista kärsin kuitenkin aika vähän sen jälkeen kun opin tuntemaan mitkä ruoat ei minulle sopineet, eli karkit, pullat, pizzat, jne. Silloin tuntui, että oli pakko päästä lenkille tai oksentamaan ruoka pois. Joskus oli kuitenkin vaikeaa erottaa oliko kyseessä alhainen vai äkkiä noussut verensokeri, sillä oireet saattoivat olla hyvinkin saman laisia.
Yleisesti sairauteni on vaikuttanut "aika vähän" elämääni ja sen kulkuun. Lääkkeet palastivat paljon, vaikka olenkin ollut sairaalassa 27vuoden aikana hypoklykemiakohtausten takia enemmän kuin 20 kertaa. Lapsena tilanne oli kuitenkin paljon vakavampi kun asioista ei tiedetty oikein mitään, ja lapsi ei osaa tunnustella oloaan samalla tavalla kuin aikuinen. Kouluaikoina en kuitenkaan osallistunut liikuntatunneille ja söin koulussa välipaloja diabeetikoiden kanssa. Pulssia äkillisesti nostavia urheilumuotoja olen myös saanut välttää koko elämäni. Mutta, vaikka sairaus onkin laittanut rajoja elämälleni, olen silti ihan terveälyinen ja olen käynyt kouluni ja työelämässä pärjään siinä missä muutkin :) Toimintakyky on hyvä jos terveydestä huolehtii. Työelämässä näitä oireita ei kuitenkaan ymmmärretä aina, mutta omalla kohdallani kouluun tai töihin lähtö ei ole kuitenkaan koskaan estynyt tämän sairauden takia. Voi tietty olla, että vaikuttavana tekijänä on ollut se, että elimistöni tosiaan kestää niitä alhaisiakin arvoja ja säilyttää toimintakyvynsä.
Mutta, tässä tältä erää.Hei
Googlettelin tietoja BWS:stä ja päädyin lukemaan vuosia sitten käytyä keskustelua jossa kerroit hypoglykemiastasi. Mainitsit viestissä, että sinulla on BWS. MIelelläni vaihtaisin jonkun sanan kanssasi tuosta sillä meillä on 1,5v ikäinen BWS poika. Lisäksi kysyisin millaisia olivat hypoglykemia kohtauksesi, eli millaisia olivat oireesi? Pahoin pelkään ettei viestini tavoita sinua kaikkien näiden vuosien jälkeen mutta mielelläni kirjoittelisin lisää, jos sinut jostain kiinni saan.
- hannaneiti
Kerrankin löysin pitkän ja mielenkiintoisen hypoglykemia keskustelun =)
En oikein tiedä kauanko olen hypoglykemiasta kärsinyt, kauan, mutta vuonna 2000 tajusin, että tämä on vakavaa. Olin tuolloin ulkomailla ja sinä päivänä oli tullut syötyä tosi vähän. Illalla mentiin sitten baariin ja oltiin jo otettu jo aiemmin pohjia ja siellä juotiin lisää. No, yllättäen mulla alkoi silmissä pimetä ja jalat mennä alta, pyysin päästä ulos. Tilanne oli hetkessä ohi, mutta jäljelle jäi tosi heikko ja säikähtänyt olo. Ja tajusin että nyt täytyy saada ruokaa. Osasin yhdistää tilanteen syömättömyyteen, kun oli hypoglykemia tullut jo muuten tutuksi.Toisenkin kerran tälläinen pääsi käymään, silloin kävelin päin seinää (oviaukko oli siinä vieressä), kun silmissä pimeni. Se oli vähän noloa.
Aamupäivät on yleensä hankalimpia. Syödä täytyy 1-2 tunnin välein. Tosin nyt olen hoksannut, että menemällä aamulla suoraan sängystä noustuani (ennen kuin nälkä ehtii tulla) hikilenkille, voin paljon paremmin ja voin lenkin jälkeen olla vielä 1-2 tuntia syömättä.
Lääkärissä en ole tästä vaivasta käynyt, eikä sokereita ole koskaan mitattu. Olen itse asiaa tutkimalla todennut, ettei lääkärissä käymisestä taitaisi olla mitään apua. Joskus sitä toki harkitsen, mutta en mitenkään rakasta lääkärissä käyntiä... Onneksi oikeanlaista ruokaa ja säännöllisesti syömällä olo pysyy parempana.
Ennen söin aamuisin väkisellä valtavan aamiaisen, jaksaakseni töissä ruokailuun saakka. Se ei kuitenkaan tahtonut tehota, verensokerit meni monesti alas ennen ruokailua. Sitten tajusin, että syömällä valtavan aamiaisen verensokerini takuulla nousee tosi ylös ja sit humahtaa alas, ettei ole ihmekään, että sitten kärsin matalasta verensokerista. Tuon kun olisi tajunnut aiemmin... Nykyään syön pienen aamiainen ja välipalan vähän myöhemmin.
Vuosi sitten luin tuon Paavo Airolan Hypoglykemia kirjan ja siitä merkkasin itselleni talteen omat oireeni: väsymys, päänsärky, hikoilu, vapina (alkaa mulla ensin sisäisenä tärinänä joka ei heti näy ulospäin), sydämen nopealyöntisyys, itkuisuus, tuskaisuus, fobiat, keskittymisvaikeudet, henkinen sekavuus, levottomuus, hermostuneisuus, kylmät kädet ja jalat.
Paniikkihäiriöstä kärsin aiemmin ja nykyään olen melko pelkoinen ja ahdistunut. Ääreisverenkierto minulla on heikko ja toisinaan kärsin normaalia runsaammasta hiustenlähdöstä. Liekö johtuu tästä!?
Kahvia juon 1-2 kuppia päivässä, siitä tavasta täytyisi nyt kyllä päästä eroon. Se selvästikin haittaa verensokeritasapainoa. Kilpirauhaskokeessa olen joskus jostain muusta syystä käynyt. Silloin ei ainakaan löytynyt mitään merkittävää.
Olen lapsena käynyt vitamiini- ja hivenainetutkimuksissa. Ehkä noin 15 vuotta sitten. Silloin löytyi paljon eri aineiden puutoksia. Olisi varmaan tarpeen mennä uudelleen tutkimuksiin, mutta se on niin kallista etten ole malttanut. Mietinpähän vaan että onko noilla puutoksilla paljon yhteyttä hypoglykemiaani. Onko muilla kokemuksia?
Olen kuullut että tämä on aika yleinen nuorilla naisilla. Yhdenkin tuttavani molemmilla tyttärillä on tämä sama ongelma.
Turhan useasti toistuva syömisen tarve ja hätävaran mukana kantaminen on työlästä.
Olisi ihanaa jos tämä tilanne tästä helpottuisi.
Voin kirjoittaa tänne toistekin.
Jään seuraamaan keskustelun kulkua!- Hyponen
Kiitos myöskin sinulle kokemuksistasi. Vastasin tuossa äsken beckwithille ja samoja asioita voisin kirjoittaa sinullekin.
Tarkoititko tuolla "aamulla suoraan sängystä noustuani...", tilannetta jossa et ole syönyt mitään? Minulla on kokemus siitä, että jos aamulla herättyäni en laita yhtään mitään muuta kuin korkeintaan vettä suuhuni, voin rasittaa itseään huomattavasti normaalia enemmän, saamatta oireita, mutta heti kun syön pienen murusenkin, tai juon muuta kuin puhdasta vettä, vuoristorata alkaa.
Joskus olenkin todennut, että minulla on kaksi vaihtoehtoa: joko olla _täysin_ syömättä, tai sitten syödä vähänväliä. Tuo ensimmäinen vaihtoehto on tietysti se huonompi, koska sen seuraus pidemmän päälle olisi todella huono...
Olen tehnyt sellaisenkin havainnon, että joskus kun olen ollut sängynpohjalla migreenin kourissa, jolloin ajatuskin ruoasta kuvottaa, enkä siis ole kyennyt hypo-oireisiinkaan ottamaan mitään, on käynyt niin, että kun olen aikani vapissut kylmän hikisenä sängyn pohjalla, kaikkine oireineni, olotila on helpottunut ja sen jälkeen olen kyennyt olemaan ilman ruokaa vaikka kuinka pitkään, mutta silloin ei kärsi laittaa suuhun muuta kuin puhdasta vettä. Onni loppuu kuitenkin aina lyhyeen, koska heti seuraavan syömisen jälkeen olo onkin kahta kauheampi... Olen käsittänyt itse asian niin, että kun verensokeri pyrkii liian matalalle noissa tilanteissa, tulevat sitä nostavat hormonit hätiin, ja kun vs saadaan vakaaksi olo helpottuu. Kuitenkin kun noita hormoneja on em. syystä elimistössä paljon, niin sitten kun syö seuraavan kerran, sokerit humahtavat niiden vaikutuksesta korkealle, johon haima vastaa samalla mitalla jne. jne.- noidankehä on taas valmis. Kun syön sitten hypo-oireiden jälkeen aivan vähänkin, verensokeriarvoni todella nousevat (mitattu) hetkessä paljon korkeammalle, kuin jos syön normaalitilassa huomattavasti enemmän. Monimutkaista on...
Suuria aterioita kannattaa todella välttää. Muistan itse kun aloin pitkään kärsittyäni ymmärtää, että oireillani on yhteys syömisiini ja mahdollisesti verensokereihini, ja aloin sitten aina jonnekin lähtiessäni syömään vähän enemmän, "jotta oireet pysyisivät pidempään poissa"... Niinhän siinä kävi, kuten jokainen asiasta tietävä voi arvata, että enemmästä syömisestä aiheutui vain enemmän ongelmia.
Vähän hiilihydraatteja, pienet annokset ja säännöllinen (usein) syöminen, sekä liiallisen rasituksen välttäminen, ovat kokemukseni mukaan hyväksi. Joskus vain tympäisee, kun henkistä virtaa olisi enemmän kuin fyysinenterveys sallii. Saa sitten nähdä kuinka kauan sitä on?- on tämä niin kuluttava riesa...
Voimia ja vähän hypoja kaikille! :) - Arginiinifani/***
Minun oireeni, jotka olen muissa yhteyksissä kuvaillut, alkoivat jonkin aikaa sen jälkeen kun lopetin omatoimisesti kolesterolilääkityksen.Tuntuu kuin lääke toimisi eräiden vaarallisten huumeiden tavoin: "matkoja" tulee vielä kauan jälkeenpäinkin.Minun hypo-oireeni ilmaantuvat ilman ennakoivaa syytä miten sattuu. En tässä tohdi mainita kyseisen statiinin kauppanimeä, mutta se kuuluu kalleimpiin ja tietysti tuottoisimpiin valmistajansa kannalta.Hypo-oireisista ainakin osa saattaa olla kohtalotovereita kanssani. Voisiko jonkin lääkkeen sivuvaikutus olla riesan takana?
Toinen teoria, joka liittyy kertomukseesi, on mahdollinen vitamiinien tai muiden ravintotekijäin puutos.Minä olen kuvitelut saavani jonkinlaista apua lisäämällä arginiinin määrää ravinnossa. Sen voi tehdä ilman mitään erityisostoksia. Tälle menettelylle saa tukeakin kirjallisuudesta. Myös vitamiinien saannin tehostamisella (helppoa näin loppukesällä) tuntuu olevan helpottavaa vaikutusta. Puutosteorialta vie pohjaa se, ettemme elä "nälkämaassa", mutta voisihan imeytymishäiriökin tuottaa puutoksia jostakin tärkeästä aineesta. - hannaneiti
Arginiinifani/*** kirjoitti:
Minun oireeni, jotka olen muissa yhteyksissä kuvaillut, alkoivat jonkin aikaa sen jälkeen kun lopetin omatoimisesti kolesterolilääkityksen.Tuntuu kuin lääke toimisi eräiden vaarallisten huumeiden tavoin: "matkoja" tulee vielä kauan jälkeenpäinkin.Minun hypo-oireeni ilmaantuvat ilman ennakoivaa syytä miten sattuu. En tässä tohdi mainita kyseisen statiinin kauppanimeä, mutta se kuuluu kalleimpiin ja tietysti tuottoisimpiin valmistajansa kannalta.Hypo-oireisista ainakin osa saattaa olla kohtalotovereita kanssani. Voisiko jonkin lääkkeen sivuvaikutus olla riesan takana?
Toinen teoria, joka liittyy kertomukseesi, on mahdollinen vitamiinien tai muiden ravintotekijäin puutos.Minä olen kuvitelut saavani jonkinlaista apua lisäämällä arginiinin määrää ravinnossa. Sen voi tehdä ilman mitään erityisostoksia. Tälle menettelylle saa tukeakin kirjallisuudesta. Myös vitamiinien saannin tehostamisella (helppoa näin loppukesällä) tuntuu olevan helpottavaa vaikutusta. Puutosteorialta vie pohjaa se, ettemme elä "nälkämaassa", mutta voisihan imeytymishäiriökin tuottaa puutoksia jostakin tärkeästä aineesta.Meninkin sitten tutkimuksiin, kun oli lääkärille muutakin asiaa. Nyt on verensokerini mitattu kahdesti aamupäivällä, eri aamuina, molemmat tunti kevyen aamiaisen jälkeen. Toisessa lukema oli 5,8 ja toisessa 5,2. Jälkimmäisen mittasi lääkäri joka totesi, että mulla on ehkä aina vähän alhainen verensokeri, joka voi viitata kilpirauhasen liikatoimintaan. Sitä jo hieman epäilinkin täältä luettuani, että se on "näissä piireissä" yleistä ja mulla on kieltämättä niitäkin oireita.
Kävin nyt verikokeessa (kilpirauhaskoe yms.) ja huomenna saan tulokset. Toisaalta oikein odotan että olisi kilpparin liikatoimintaa, jos voisi saada lääkkeet ja olo vähän kohentuisi. Toisaalta olisi ihanaa olla terve, edes kilpirauhasista.
Ja Hyponen, tosiaan olen mennyt lenkille heti herättyäni, ehkä vesilasillisen toisinaan ensin juonut. Tuohon arginiinin käyttöön voisin tosiaan perehtyä.
- Rouva73
Vieläkö tämän ketjun kirjoittajia käy täällä?
Minulla on ollut ko. ongelma lievänä 15 vuotta, mutta nyt se suuren opiskelustressin myötä (?) paheni.
Olisi tosi hienoa, jos joku osaisi perustaa foorumin tästä asiasta!! Itse yritin, mutta en oikein osannut- yrittänyttäeilaiteta
Tarkoititko jonnekin muualle perustettavaa uutta keskustelufoorumia, vaiko vain tänne uuden keskusteluketjun perustamista. Uuden ketjun voi aloittaa täällä kun on tuolla otsikoissa niin napsauttaa alussa olevaa Aloita uusi keskustelu -linkkiä ja kirjoittaa ensimmäisen viestin.
Näitä ikivanhoja ketjuja ei kannata kaivella esiin kun tämä keskustelupalstakin on mennyt näin hankalaksi lukea. Parempi aloittaa uusi keskustelu niin lukijat löytävät helpommin uudet viestit. - sokeripannukakku
Itsekin löysin tämän juuri, kun etsin tietoa.. mietin myös onko ketjun kirjoittajia täällä, ja mitä heille nyt kuuluu.. Onko todettu jokin piilevä sairaus, vai jatkuuko oireet vain? tai onko se diabetes sitten lopulta puhjennut?
Itselläni on nyt tullut vaivaksi, tai en oikein tiedä oliko aiemminkin milloin.. Olin välissä 2krt raskaana ja oli lievä raskausdiabeteskin toisessa. Kesän lopussa meni pahaksi kun laihduin lopulta nopeasti joku 5-6kg enkä jaksanut oikein edes seistä.. sokerirasituksessa 1h arvo meni silloin alle 4.. Sitten kun ottivat uusinnan sokerirasituksesta sekä munuais, maksa ym. verikokeita, oli kaikki kuulema ok. Kuitenkin silloin paasto 5 ja 2h arvo oli 4.5.. Diagnoosiksi sain että oli ollut pre-diabetes, kun tämä toinen s.rasitus ok kun olin laihtunut.. ja tietty että nuo muut veriarvot oli ok..
Nyt sitten oireita ollut lievänä, mutta välillä joskus pahempana. Välillä kun syön ei ajatus enää luista, puhe kangertelee, outo olo raajoissa, ärtymystä, pientä vapinaa jne.. Sain tk:sta sokerimittarin ja sen mukaan kun mittailin, joskus sokeri käyttäytyy normaalisti, joskus pysyy samana vaikka syön, joskus laskee... vaikka syön samoja ruokia.. Päivän aikana sokeri voi olla alempi, kuin aamun paastoarvo..
joskus kun syön niin oireet alkavat jo kesken syönnin. Esim sydän alkoi hakkaamaan-> sokeri laski.. sitten tuli kylmäkin sokeri silloin joku 4.4, puoli tuntia siitä sydämen hakkaus loppunut, olo varsin ok ja sokeri oli noussut 5.4..
Syöminen on sellaista arpapeliä, josta miettii ottaako riskin.. tai sitten voi olla koko ajan nälkä ja syö pieniä määriä, ehkä on sellasessa "tokkurassa". Ja kun tarpeeksi sitten syö, niin lopulta oireet pahenee.. Joskus taas se syöminen vähän helpottaa.. En oikein ota selvää..
Ja tosiaan jos nukkuu huonommin ja ehkä stressi (?) pahentaa.. Jos en saa nukuttua hyvin, sitten vasta onkin järkyttävä olo koko päivän jota syöminen pahentaa..
Nyt odotan mitä lääkäri olisi mieltä.. mutta ei ole kivaa odottaa kun vaivaa koko ajan mieltä.. - Hullua hurskaampi?
sokeripannukakku kirjoitti:
Itsekin löysin tämän juuri, kun etsin tietoa.. mietin myös onko ketjun kirjoittajia täällä, ja mitä heille nyt kuuluu.. Onko todettu jokin piilevä sairaus, vai jatkuuko oireet vain? tai onko se diabetes sitten lopulta puhjennut?
Itselläni on nyt tullut vaivaksi, tai en oikein tiedä oliko aiemminkin milloin.. Olin välissä 2krt raskaana ja oli lievä raskausdiabeteskin toisessa. Kesän lopussa meni pahaksi kun laihduin lopulta nopeasti joku 5-6kg enkä jaksanut oikein edes seistä.. sokerirasituksessa 1h arvo meni silloin alle 4.. Sitten kun ottivat uusinnan sokerirasituksesta sekä munuais, maksa ym. verikokeita, oli kaikki kuulema ok. Kuitenkin silloin paasto 5 ja 2h arvo oli 4.5.. Diagnoosiksi sain että oli ollut pre-diabetes, kun tämä toinen s.rasitus ok kun olin laihtunut.. ja tietty että nuo muut veriarvot oli ok..
Nyt sitten oireita ollut lievänä, mutta välillä joskus pahempana. Välillä kun syön ei ajatus enää luista, puhe kangertelee, outo olo raajoissa, ärtymystä, pientä vapinaa jne.. Sain tk:sta sokerimittarin ja sen mukaan kun mittailin, joskus sokeri käyttäytyy normaalisti, joskus pysyy samana vaikka syön, joskus laskee... vaikka syön samoja ruokia.. Päivän aikana sokeri voi olla alempi, kuin aamun paastoarvo..
joskus kun syön niin oireet alkavat jo kesken syönnin. Esim sydän alkoi hakkaamaan-> sokeri laski.. sitten tuli kylmäkin sokeri silloin joku 4.4, puoli tuntia siitä sydämen hakkaus loppunut, olo varsin ok ja sokeri oli noussut 5.4..
Syöminen on sellaista arpapeliä, josta miettii ottaako riskin.. tai sitten voi olla koko ajan nälkä ja syö pieniä määriä, ehkä on sellasessa "tokkurassa". Ja kun tarpeeksi sitten syö, niin lopulta oireet pahenee.. Joskus taas se syöminen vähän helpottaa.. En oikein ota selvää..
Ja tosiaan jos nukkuu huonommin ja ehkä stressi (?) pahentaa.. Jos en saa nukuttua hyvin, sitten vasta onkin järkyttävä olo koko päivän jota syöminen pahentaa..
Nyt odotan mitä lääkäri olisi mieltä.. mutta ei ole kivaa odottaa kun vaivaa koko ajan mieltä..Kiitos kysymästä.Kirjoittelin aikanaan "Lumimies" ja myös "arginiinifani"- nimimerkillä. Olen ollut vuosittaisissa lab-kokeissa, ja kerran sokerirasituskokeessakin. Diabetes ei ole puhjennut. Tilanteeni on kyllä muutoin vähän parempi kuin aktiivisen keskustelumme aikaan
Olen koettanut ottaa puheeksi sekä omalääkärin että oman sairaanhoitajan kanssa tätä keskusteluketjumme aihetta, hypoglykemiaa ilman diabetesta. Vastaus on vähän tällainen "Juu sellaistakin on kyllä olemassa". - sokeripannukakku
Hullua hurskaampi? kirjoitti:
Kiitos kysymästä.Kirjoittelin aikanaan "Lumimies" ja myös "arginiinifani"- nimimerkillä. Olen ollut vuosittaisissa lab-kokeissa, ja kerran sokerirasituskokeessakin. Diabetes ei ole puhjennut. Tilanteeni on kyllä muutoin vähän parempi kuin aktiivisen keskustelumme aikaan
Olen koettanut ottaa puheeksi sekä omalääkärin että oman sairaanhoitajan kanssa tätä keskusteluketjumme aihetta, hypoglykemiaa ilman diabetesta. Vastaus on vähän tällainen "Juu sellaistakin on kyllä olemassa".Kiitos vastauksestasi :) Mukava kuulla että tilanteesi on parempi..
Itse sain ohjeeksi kokeilla syödä hitaita hiilihydraatteja.. Olo on kyllä ollut sinänsä parempi vaikka tuntuu että on joka päivä varsin väsynyt ja välillä tosi voimaton.. Puolen vuoden päästä sokerirasitus-seuranta.
Välillä olen miettinyt jos olisin oikein rikas, niin tekisi mieli mennä yksityiselle oikein perusteelliseen terveystarkastukseen, jossa tutkittaisiin koko aineenvaihdunta ja elimet, jotta kaikki varmasti olisi kunnossa :D Sitten jos näitä oireitakin googlaa niin mitä kauhuja sieltäkin löytyy :S
Ja kiitos Rouva73 kirja ehdotuksesta. Täytyy käydä lainaamassa se.. :)
- Rouva73
Tarkoitin ihan erillistä foorumia, koska tähän terveydentilaan liittyviä tietoja on niin hankala kalastaa ympäri nettiä.
Sokeripannukakku: itse aloitin vähähiilarisen dieetin ja sillä pysyy tilanne hallinnassa. Eli valkoiset jauhot ja sokerit pois täysin. En syö myöskään perunaa.
Lainaa kirjastosta Paavo Airolan "alhainen verensokeri" -kirja. Tosi hyvää luettavaa. Siinä puhutaan mm. juuri sokereiden heittelemisestä. Itsekin ajattelin tehdä jopa diagrammia excelissä, jotta näkisi, että miten sokerit seilaa. - Siililäinen
Aloitin tänään muistiinpanot verensokerini suhteen. Olen uusi täällä ja erinäisten oireiden saattelemana päätin hankkia verensokerimittarin. Nukuin aika pitkään ja kun heräsin, arvo oli 1,9. Siitä hetki niin arvo oli 3,1. On ollut myös parempia arvoja, onneksi... mutta hieman kehno on olo kun alkavat nuo arvot seilaamaan.
Syömisen jälkeen tulee usein sydämen tykytystä ja oireita on muutenkin aika paljon :/ Vähän väliä. Tämä hypoglykemia oli minulle täysin uusi tuttavuus. Tai tuskin uusi, ensimmäistä kertaa vaan tuli se huomattua ja todettua. Katsotaan miten tästä eteenpäin... - varmista vielä
Nuo molemmat mainitsemasi arvot ovat hypoglykemia-arvoja, ensimmäinen jopa vaarallisen alhainen. Noiden takia on syytä mennä pikaisesti lääkäriin. Koska kirjoitat tähän ketjuun, oletan ettet ole lääkityksellä ja sen muutoksilla voisi korjata tilanteen. Siksi pikainen lääkärikäynti on tarpeen.
Varmista vielä että olet mitannut oikein. Minullakin tulee hyvin alhaisia verensokeriarvoja jos esimerkiksi veri imeytyy liuskaan hitaasti tai verta lisää ennen lukeman tuloa vaikka toiminta onkin sallitua mittarin ohjeiden mukaan. Kannattaa siis mitata vaikkapa kaksi-kolme kertaa aina uudella liuskalla, mielellään samasta veripisarasta. Vasta sitten voi olla varma mittauksen oikeellisuudesta. Mittari voi näyttää myös väärin jos se tarvitsee kalibroinnin käytettäville mittausliuskoille, eikä sitä ole tehty. - Siililäinen
Huomenna sattuu onneksi olemaan muista syistä lääkärikäynti niin täytyy siellä mainita asiasta. Soitin hoitajalle ja kai asiaa olisi hieman tarkoitus tutkia. En kuitenkaan ole vielä lääkärissä käynyt.. Otan varmaan huomenna uusiksi tuon verensokerin mittauksen ja ehkä parina muunakin päivänä. Vähän riippuu tuloksista ja olotiloista. Täytyy yrittää ensi kerralla saada vielä nopeammin toinen testi perään jos arvot ovat huonot. En ole lääkityksellä.
Mutta, huomista odotellessa :) - Normaali paastoarvo
Onpa hyviä tietoja! Minulle tämä on kehittynyt nyt yli viisikymmenvuotiaana (tai tullut voimakkaammaksi).
- vähän huippaa
Nyt löysin sitten omalle ololleni syyn, tätä hypoglykemiaahan se on. Juuri 2 kupilista kahvia ja mannapuuro mustikkakiisseli; johan alkoi huippailemaan.
Minulla epäilevät haiman kroonista tulehdusta ja mistä saanut alkunsa, suuresta määrästä lääkkeitäkö? Diabetestä ei ole todettu.
Labrat pitäisi kohta käydä otattamassa, mukana paastosokeri mutta antaako se oikeanlaista tietoa tästä vs heittelystä ylös-alas?
Oikeastaan aamupvät ovat aina niitä pahimpia, sellaisessa usvassa ja pöhnässä kulkemista.
Ja syömisen jälkeen huippailee aina enemmän tai vähemmän.
Mistä hitto tälläisen on saanut aikaan ja tuleeko jatkumaan koko loppuiän ????
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nainen, yrittäessäsi olla vahva olet heikoksi tullut
Tiedätkö mitä todellinen vahvuus on? Selviätkö, kun valtakunnat kukistuvat? Miten suojaudut kun menetät kaiken? :/1911294Miettimisen aihetta.
Kannattaa yrittää vain niitä oman tasoisia miehiä. Eli tiputa ittes maan pinnalle. Tiedoksi naiselle mieheltä.1221128- 48854
- 70850
Just nyt mä
En haluais sanoa sulle mitään. Voisi vaikka istua vierekkäin hiljaa. Ehkä nojaten toisiimme. Tai maata vierekkäin, ilman53780Nainen miltä tuntuu olla ainoa nainen Suomessa, joka kelpaa ja on yheen sopiva minulle
Sydämeni on kuin muuri, valtavat piikkimuurit, luottamusongelmat, ulkonäkövaatimukset, persoonavaatimukset ja älykkyysva50725- 33692
- 60679
- 50665
- 52657